Ylen sukunimijutussa unohdetaan, että avioiliiton solmivat ovat jo valmiiksi konservatiivisempi kansanosa

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa mua konservatiiviks mut jos lapsella on eri sukunimi ku toisella vanhemmallaan niin ensin siitä tulee mieleen että nuo on jotain irtolaisia/ateisteja/vasemmistolaisia.

Minulla, veljelläni ja äidilläni on kaikilla eri sukunimet ja ihan kokoomusta äitini viimeksi vaaleissa äänesti. Omien häideni jälkeen pidän tyttönimeni, koska vaihtamisesta tulee turha vaiva ja identifioidun nykyiseen nimeeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.

Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.

Mitä käytännöllistä siinä on? Jos se on käytännöllistä, niin miksi mies ei sitten ota naisen nimeä?

Vastakkainasettelua on se, että nainen ottaa miehen nimen. Se on idioottimaista sovinismia.

Se on osa kulttuuria ja perinne. Sitä voi noudattaa jos haluaa, pakko ei ole. Kaikki ei ole idioottimaista sovinismia mutta sinä taidat olla idiootti feministi.

Millä tavalla perinne? Isoisoisäni tuli vaimonsa taloon 1900-luvun alussa ja otti vaimonsa nimen niin kuin tapana oli.

Kyseinen länsisuomalainen tapa pitää talonnimeä sukunimenä onkin sillä 1930-luvun avioliittolailla lopetettu. Jos isoisäsi puolestaan olisi muuttanut 1930-luvulla isoäitisi taloon, olisi isoäitisi joutunut ottamaan isoisäsi nimen, sillä laki niin määräsi (kyllä, puhun nyt yhtä nuoremmasta polvesta ihan tarkoituksella).

Minulle on naisena ihan sama, kumman sukunimen otamme yhteiseksi kun menemme kihlattuni kanssa naimisiin, mutta haluan meille yhteisen sukunimen. Koska tarkoituksena on hankkia lapsiakin, niin haluan että koko perheellä on yksi ja sama sukunimi, molemmilla vanhemmilla sama kuin lapsilla. Koska itse pidän meidän molempien sukunimistä yhtä paljon, niin mies saa päättää minun puolestani kumpi vaihtaa sukunimeä. Miehen sukunimi tosin on paljon harvinaisempi kuin minun, mutta myös hankalampi, yleensä ymmärretään aina ekalla kerralla jotenkin väärin kun joutuu jollekin sen sanomaan.