Lue keskustelun säännöt.
Ylen sukunimijutussa unohdetaan, että avioiliiton solmivat ovat jo valmiiksi konservatiivisempi kansanosa
06.04.2021 |
Jos katsottaisiin kaikkien perheiden tai vakiintuneiden parien tilannetta niin paljon suurempi osa kuin 40 % pitää omat sukunimensä.
Mekin olemme olleet avoliitossa jo 20 v, luonnollisesti omat sukunimet kummallakin. Lapset äidin nimellä.
Kommentit (143)
Tulen pitämään oman sukunimeni, koska sukunimeni on kaunis ja harvinainen. Äidilläni ja tädilläni on myös oma sukunimi käytössä. Ei minusta maagisesti avioliiton kautta tule mieheni sukua. Olen omaa sukuani ja siihen identifioidun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Minä olen ollut tilanteessa jossa minun tietojani etsittiin lapseni sukunimellä, eikä löytynyt millään. Korjasin sitten että minulla on erisukunimi, nii pahoiteltiin kun luulivat että lapsi on minun :) ja siis olihan hän toki.
Jos joku etsii tietoja noin hatarin tiedoin ja perustein niin on suuri vaara että hän löytää jonkun väärän henkilön tiedot vaikka tietäisikin oikean sukunimesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Eri. Minä esimerkiksi otin mieheni finaalin rumemman nimen koska en halunnut kantaa isäni huonomaineista sukunimeä enkä äitini huonomaineista tyttö imeä enkä antaa noita nimiä lapsillemme. Toki olisihan sen sukunimen voinut omasta päästään keksiä, mutta naimisiin mennessä miehen nimi tuntui luonnollisemmalta. Miehelläni taas on ystävä, joka on ottanut vaimonsa sukunimen päästäkseen eroon isänsä leimaavasta nimestä. Minä olen alistuva ja hän sankari... Voisiko olla yksilökohtaista ja jokaisen aivan omantunnon asia. Sekin on mielestäni ok miehen sukunimi, jotta perheellä on yhteinen nimi ja miehen nimen ottaminen on perinteikkäämpää. Kunhan ei ketään pakoteta.
Vierailija kirjoitti:
Selitä minulle:
Miksi koit tarpeelliseksi tehdä asiasta uuden avauksen? Minkä ihmeen takia et keskustellut siinä alkuperäisessä ketjussa? Millainen ajatuskulku on ihmisellä, joka tekee näitä uusia avauksia, vaikka aktiivinen keskustelu on jo toisaalla käynnissä?
Mikä ihmeen alkuperäinen? Löysin vain yhden otsikolla "Yle: Käsitys naisen alisteisuudesta avioliitossa näkyy yhä nimikulttuurissamme (6.4.2021)" on aloitettu tätä MYÖHEMMIN.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Minä olen ollut tilanteessa jossa minun tietojani etsittiin lapseni sukunimellä, eikä löytynyt millään. Korjasin sitten että minulla on erisukunimi, nii pahoiteltiin kun luulivat että lapsi on minun :) ja siis olihan hän toki.
Porilasturvallisuuden vuoksi potilastiedot haetaan AINA henkiötunnuksella. Aikamoinen amatööri ollut sinulla vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin naimisiin, mutta ilman muuta pitää oman nimeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Minä olen ollut tilanteessa jossa minun tietojani etsittiin lapseni sukunimellä, eikä löytynyt millään. Korjasin sitten että minulla on erisukunimi, nii pahoiteltiin kun luulivat että lapsi on minun :) ja siis olihan hän toki.
Porilasturvallisuuden vuoksi potilastiedot haetaan AINA henkiötunnuksella. Aikamoinen amatööri ollut sinulla vastaanotolla.
Näinpä. Aina kysytty henkilötunnus, nimi ei yksilöi kovinkaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60 % esikoislapsista syntyy avioliiton ulkopuolella ja kaikista n. 50 %. Avioliitto on vanha patriarkaalinen jäänne.
Toisaalta avoliitossakin voi nykyään ottaa yhteisen sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Liittyy perheen yhteenkuuluvuuteen. Kaikilla perheessä on sama sukunimi, joten ovat yhtä tiimiä, eivätkä jotain omia yksilöitänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Liittyy perheen yhteenkuuluvuuteen. Kaikilla perheessä on sama sukunimi, joten ovat yhtä tiimiä, eivätkä jotain omia yksilöitänsä.
Hölönpölön. Enemmän koen kuuluvani omaan sukuuni ja lapsuudenperheeseeni kuim anopin ja apen perheeseen tai appiukon sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Liittyy perheen yhteenkuuluvuuteen. Kaikilla perheessä on sama sukunimi, joten ovat yhtä tiimiä, eivätkä jotain omia yksilöitänsä.
Juu. Siksi äidit niin usein serjäytyvät pois tiiviistä perheyhteisöstä ulkopuolelle kun lapset laitetaan monesti sen miehen sukunimelle. Sitten ne ne naiset alkoholisoituvat yksiöihinsä ja menettävät lapsensa huoltajuuden.
Ei naimisiinmeno meille ainakaan ollut mikään arvojuttu vaan viileästi juridinen ja taloudellinen sopimus. Konservatiivista musta ei ainakaan saa millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukunimen vaihtajista tulee vaikutelma että on huonot suhteet lapsuudenperheeseen, samaistuu mieluummin puolison sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Liittyy perheen yhteenkuuluvuuteen. Kaikilla perheessä on sama sukunimi, joten ovat yhtä tiimiä, eivätkä jotain omia yksilöitänsä.
Ei nyt sentään kaikilla perheessä eri sukunimi normaalisti ole joten ei sillä ole mitään tekemistä yksilöllisyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Liittyy perheen yhteenkuuluvuuteen. Kaikilla perheessä on sama sukunimi, joten ovat yhtä tiimiä, eivätkä jotain omia yksilöitänsä.
Hölönpölön. Enemmän koen kuuluvani omaan sukuuni ja lapsuudenperheeseeni kuim anopin ja apen perheeseen tai appiukon sukuun.
Minä tunnen kuuluvani oman perheeseen, en oman tai miehen lapsuudenperheeseen tai sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Ei naimisiinmeno meille ainakaan ollut mikään arvojuttu vaan viileästi juridinen ja taloudellinen sopimus. Konservatiivista musta ei ainakaan saa millään.
Kerrotko tarkemmin? Itselleni itsnäisenä ihmisenä on nimenomaan tärkeää että kummallakin on omat omaisuudet. Lapset perivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännöllinen hommahan se on, että perheessä kaikilla on sama nimi. Voi olla erikin, ja sen saa valita.
Tässä taas osoitus intersektionaalisen feminismin idioottimaisuudesta. Vastakkainasettelua.Mikä siinä onkäytännöllistä? Minulla on tyttönimeni ja en keksi mikä siinä olisi epäkäytännöllistä. Miten tämä käytännöllisyys näkyy?
Tosi käytännöllistä hankkia kaikki paperit ja ilmoitella joka suuntaan nimenvaihdosta.
Onneksi olen mennyt naimisiin jo yli 20 vuotta sitten. Silloin otettiin miehen sukunimi tavallisesti ja näin se meni meilläkin. Ei ole sen jälkeen tarvinnut miettiä sitä nyt eikä tulevaisuudessa.
Toivottavasti lapset ottavat ulkomaisia puolisoja niin ei tarvitse kuunnella suomalaisten int. feministien ohjeistavia ulinoita.
Me ei miehen kanssa varmastikaan mennä naimisiin. Ei kummallakaan mitään tarvetta sille. Jos lapsia tulee, saavat he kummankin sukunimen, koska näin koemme asian reiluksi. Lisäksi sukunimenne sointuvat hyvin yhteen. Eli ei mikään Virtanen Leppänen,- tyylinen.