Täytin 38 ja biologinen kello tikittää. Olen seurustellut uuden miehen kanssa puoli vuotta, milloin voi ottaa puheeksi perheen perustamisen?

Olisin ottanut puheeksi jo, n. puoli vuotta sitten ;) En nyt ekoilla treffeillä mut tokilla. Jos haluat lapsen, aivan turha olla puhumatta siitä ja lykätä aihetta, ei auta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä vaarallinen ajatus kiireessä lapsia tehdä ja koska on "pakko." Koska kellokin tikittää..

Ei se välttämättä ainakaan lapsen parhaaseen johda.

Oma avioliittoni päättyi puolison pettämiseen ja salasuhteeseen. Lapset kärsivät erossa me paljon. Jos olisin tiennyt näin käyvän, en olisi lapsia tehnyt ollenkaan. Itse olin ajatellut, että lapsille turvataan hyvä, turvallinen lapsuus ydinperheessä, josta ponnistaa tähän kovaan maailmaan. Jos ajattelee lapsen parasta, niin vanhempien pitäisi ymmärtää, mihin sitoutuu ja haluta vanhemmuutta yhdessä ihan oikeasti. Ei kiireessä, ei siksi, että kello tikittää.

Meillä on paljon pahoinvoivia lapsia tässä maassa. Yhtään lisää ei tarvittaisi.

Se on juuri näin. Monen vanhemman olisi kannattanut jättää lapset tekemättä. Niin moni lapsi on kärsinyt valtavasti aikuisten hölmöilystä, kun ei sitten ymmärrettykään sitoutua vanhemmuuteen ja avioliittoon. Mutta kun se on tämä "minä minä vaihe" jopa muodissa, minulla on oikeus erota, vaikka kaikki olisi jopa hyvin liitossa, niin silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Voi kulta pieni, kun me ihmiset ollaan sillä tavalla erilaisia, että meidän ajatukset, toiveet ja haaveet ovat erilaisia ja tulevat eri aikaan. Ihan kaikki eivät todellakaan ole jo leikkineet pienenä nukeilla ja tienneet jo silloin että haluavat lapsia. Moni ei halua niitä vielä 30 täytettyään mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä saattaakin. Ja vielä se yhtä itsestään selvä asia, että elämäntilanne ei muutoin ole aina sopiva alkaa sikiämään heti kun vauvakuume iskee (kaikilla ei koskaan edes ole mitään vauvakuumetta vaikka olisi lapsiakin).

Mulla on esimerkiksi se tilanne, etten halunnut lapsia aiemmin, mutta piti olla aikaa miettiä ja yrittää saada taloudellisesti yms sopivaa tilannetta, kun oli pitkä liitto. No sitten tuli ero kun olin pitkälle yli 30, nyt on mennyt monta vuotta masennuksessa. Jos koskaan saan lapsia, en saa niitä mihinkään auvoisaan ydinperheeseen ja täydelliseen tilanteeseen enkä optimaalisessa iässä. Näin se elämä joskus menee, kaikkea ei ole mahdollista suunnitella täydelliseksi.

Muista, neiti 29v, että olet ehkä tehnyt täydellisiä valintoja, mutta sulla on myös käynyt vaan hyvä tuuri. Sieltä käsin sulla on sitten varaa ihmetellä, miten muut ei ole vaan tajunneet elää juuri niin kuin sinä.

Juuri näin, 29v on sen verran nuori että jos elämä on siihen mennessä mennyt helposti ja omien unelmien mukaisesti, voi olla vaikeaa tajuta että muilla on mutkia matkassa.

Tämä 29v kirjoittaja on ollut onnekas jos on löytänyt parisuhteen miehen kanssa joka myös haluaa lapsia. Se ei ole itsestäänselvyys. Ja terveyskin taitaa olla kunnossa, tai ainakaan ei toistaiseksi tiedä ongelmista.

Mies voi kuitenkin jättää vaikka huomenna, tai yritätte sitä lasta seuraavat 5 vuotta, mutta löytyykin endometrioosi tai pcos tai mies ei olekaan hedelmällinen. Siitä seuraa kriisi josta tulee ero ja hups oletkin 35 veenä sinkku ja lapseton. Alat deittailla kuumeisesti mutta ei löydy sopivaa tai se sopiva ei halua lapsia. Sitten oletkin yhdessä silmänräpäyksessä 38 ja edelleen mietit lapsen hankintaa.

Ei siihen tarvita mitään muuta kuin pari käännettä elämässä.

Voi nyyh nyyh.

Miksi sä olet noin ilkeä? Oletko tehnyt lapsesi 20-vuotiaana ja käytynä vain elämämkoulu? Säälin lapsiasi joilla on noin ilkeä äiti.

Vierailija kirjoitti:

hyvin voi nainen saada lapsen vielä 50vuotiaanakin

Lapset ehtii tehdä eläkkeellä kun on ensin siirretty kohtu ja saatu lahjaksi muutama munasolu. On aivan turha kiirehtiä lastentekoa vaan ensin pitää nauttia elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt aika irvokasta esivaihdevuosien kynnyksellä alkaa haaveilla perheestä. Ellei ole aiemminkaan kiinnostanut, niin keskisttyisi nytkin vain omaan napaansa eikä hankkisi enää lasta, koska "biologinen kello".

Suakaan ei ole kiinnostanut ehkä samat asiat 15-vuotiaana kuin 35-vuotiaana. Tämä asia ei nyt eroa siitä mitenkään. Jos ap haluaa vasta nyt lapsia, se on ihan ok, voi vielä saadakin. Parempi se on että niitä hankkii sitten kun haluaa eikä 25-vuotiaana jos ei ole siihen henkisesti tai taloudellisesti valmis, mutta tekee niitä vain koska niin kuuluu tehdä.

Tehtaileekohan näitä kommentteja teiniäidit joilla on jäänyt henkinen kehitys jotenkin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Voi kulta pieni, kun me ihmiset ollaan sillä tavalla erilaisia, että meidän ajatukset, toiveet ja haaveet ovat erilaisia ja tulevat eri aikaan. Ihan kaikki eivät todellakaan ole jo leikkineet pienenä nukeilla ja tienneet jo silloin että haluavat lapsia. Moni ei halua niitä vielä 30 täytettyään mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä saattaakin. Ja vielä se yhtä itsestään selvä asia, että elämäntilanne ei muutoin ole aina sopiva alkaa sikiämään heti kun vauvakuume iskee (kaikilla ei koskaan edes ole mitään vauvakuumetta vaikka olisi lapsiakin).

Mulla on esimerkiksi se tilanne, etten halunnut lapsia aiemmin, mutta piti olla aikaa miettiä ja yrittää saada taloudellisesti yms sopivaa tilannetta, kun oli pitkä liitto. No sitten tuli ero kun olin pitkälle yli 30, nyt on mennyt monta vuotta masennuksessa. Jos koskaan saan lapsia, en saa niitä mihinkään auvoisaan ydinperheeseen ja täydelliseen tilanteeseen enkä optimaalisessa iässä. Näin se elämä joskus menee, kaikkea ei ole mahdollista suunnitella täydelliseksi.

Muista, neiti 29v, että olet ehkä tehnyt täydellisiä valintoja, mutta sulla on myös käynyt vaan hyvä tuuri. Sieltä käsin sulla on sitten varaa ihmetellä, miten muut ei ole vaan tajunneet elää juuri niin kuin sinä.

Juuri näin, 29v on sen verran nuori että jos elämä on siihen mennessä mennyt helposti ja omien unelmien mukaisesti, voi olla vaikeaa tajuta että muilla on mutkia matkassa.

Tämä 29v kirjoittaja on ollut onnekas jos on löytänyt parisuhteen miehen kanssa joka myös haluaa lapsia. Se ei ole itsestäänselvyys. Ja terveyskin taitaa olla kunnossa, tai ainakaan ei toistaiseksi tiedä ongelmista.

Mies voi kuitenkin jättää vaikka huomenna, tai yritätte sitä lasta seuraavat 5 vuotta, mutta löytyykin endometrioosi tai pcos tai mies ei olekaan hedelmällinen. Siitä seuraa kriisi josta tulee ero ja hups oletkin 35 veenä sinkku ja lapseton. Alat deittailla kuumeisesti mutta ei löydy sopivaa tai se sopiva ei halua lapsia. Sitten oletkin yhdessä silmänräpäyksessä 38 ja edelleen mietit lapsen hankintaa.

Ei siihen tarvita mitään muuta kuin pari käännettä elämässä.

Voi nyyh nyyh.

Ei se minua nyyhkytä, eli ihan rauhassa vaan kiukuttelet siellä. Itse olen onnellisesti lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt aika irvokasta esivaihdevuosien kynnyksellä alkaa haaveilla perheestä. Ellei ole aiemminkaan kiinnostanut, niin keskisttyisi nytkin vain omaan napaansa eikä hankkisi enää lasta, koska "biologinen kello".

Suakaan ei ole kiinnostanut ehkä samat asiat 15-vuotiaana kuin 35-vuotiaana. Tämä asia ei nyt eroa siitä mitenkään. Jos ap haluaa vasta nyt lapsia, se on ihan ok, voi vielä saadakin. Parempi se on että niitä hankkii sitten kun haluaa eikä 25-vuotiaana jos ei ole siihen henkisesti tai taloudellisesti valmis, mutta tekee niitä vain koska niin kuuluu tehdä.

Tehtaileekohan näitä kommentteja teiniäidit joilla on jäänyt henkinen kehitys jotenkin kesken.

35- ja 38-vuotias on lastentekoa ajatellen ihan eri maailmassa iän puolesta. 

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Ahdistaa jo pelkkä ajatus lapsesta 45-vuotiaana.

Ketä kiinnostaa? Tässä oli kyse ap:sta eikä susta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Voi kulta pieni, kun me ihmiset ollaan sillä tavalla erilaisia, että meidän ajatukset, toiveet ja haaveet ovat erilaisia ja tulevat eri aikaan. Ihan kaikki eivät todellakaan ole jo leikkineet pienenä nukeilla ja tienneet jo silloin että haluavat lapsia. Moni ei halua niitä vielä 30 täytettyään mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä saattaakin. Ja vielä se yhtä itsestään selvä asia, että elämäntilanne ei muutoin ole aina sopiva alkaa sikiämään heti kun vauvakuume iskee (kaikilla ei koskaan edes ole mitään vauvakuumetta vaikka olisi lapsiakin).

Mulla on esimerkiksi se tilanne, etten halunnut lapsia aiemmin, mutta piti olla aikaa miettiä ja yrittää saada taloudellisesti yms sopivaa tilannetta, kun oli pitkä liitto. No sitten tuli ero kun olin pitkälle yli 30, nyt on mennyt monta vuotta masennuksessa. Jos koskaan saan lapsia, en saa niitä mihinkään auvoisaan ydinperheeseen ja täydelliseen tilanteeseen enkä optimaalisessa iässä. Näin se elämä joskus menee, kaikkea ei ole mahdollista suunnitella täydelliseksi.

Muista, neiti 29v, että olet ehkä tehnyt täydellisiä valintoja, mutta sulla on myös käynyt vaan hyvä tuuri. Sieltä käsin sulla on sitten varaa ihmetellä, miten muut ei ole vaan tajunneet elää juuri niin kuin sinä.

Juuri näin, 29v on sen verran nuori että jos elämä on siihen mennessä mennyt helposti ja omien unelmien mukaisesti, voi olla vaikeaa tajuta että muilla on mutkia matkassa.

Tämä 29v kirjoittaja on ollut onnekas jos on löytänyt parisuhteen miehen kanssa joka myös haluaa lapsia. Se ei ole itsestäänselvyys. Ja terveyskin taitaa olla kunnossa, tai ainakaan ei toistaiseksi tiedä ongelmista.

Mies voi kuitenkin jättää vaikka huomenna, tai yritätte sitä lasta seuraavat 5 vuotta, mutta löytyykin endometrioosi tai pcos tai mies ei olekaan hedelmällinen. Siitä seuraa kriisi josta tulee ero ja hups oletkin 35 veenä sinkku ja lapseton. Alat deittailla kuumeisesti mutta ei löydy sopivaa tai se sopiva ei halua lapsia. Sitten oletkin yhdessä silmänräpäyksessä 38 ja edelleen mietit lapsen hankintaa.

Ei siihen tarvita mitään muuta kuin pari käännettä elämässä.

Voi nyyh nyyh.

Ei se minua nyyhkytä, eli ihan rauhassa vaan kiukuttelet siellä. Itse olen onnellisesti lapseton.

Vakuuttele vain niin itsellesi, jos se yhtään helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Ahdistaa jo pelkkä ajatus lapsesta 45-vuotiaana.

Ketä kiinnostaa? Tässä oli kyse ap:sta eikä susta.

Ketä kiinnostaa ap:n ulinat perheestä? Itse olen jo omat lapseni tehnyt, hyvin alle 38-vuotiaana.

Olisin ottanut puheeksi viimeistään siinä vaiheessa, kun tapailu muuttuu seurusteluksi.

Tapasin mieheni 32-vuotiaana ja otin lapsihaaveen vakavasti puheeksi täyttäessäni 35. Nyt pari vuotta myöhemmin mies ei vieläkään ole varma, haluaako hän lapsia lainkaan.

Sitten ap nyykhyttää 40-vuotiaana, kun vauva valvottaa eikä isovanhemmista ole enää apua ja kaikki on niin rankkaa ja mieskin lähti nuoremman mukaan.  Kannattaisi miettiä vielä uudelleen.

Nyt heti peitto heilumaan ja heteka natisemaan.

Naisen biologisen kellon tikitystä juuri tuolloin jonkin verran alle nelikymppisenä on vaikeaa kuvailla ihmiselle, joka ei ole sitä omakohtaisesti kokenut. 

Tiedän, mitä käyt nyt läpi. Olen itse ollut muutama vuosikymmen sitten samassa tilanteessa.  Jos mahdollista, ota toiveesi lapsesta puheeksi miehesi kanssa. Puntaroi, onko sinulle hyväksi jatkaa suhdetta, jos mies ei halua lasta. Onnellisinta olisi, jos mies haluaa myös lapsen, niin sitten vaan aktiivinen homma asian suhteen käyntiin.  Voit yrittää lasta yksin, konsteja on monia nykyaikana. Varaudu kuitenkin etukäteen yksinhuoltajuuden haasteisiin, mutta älä tee yksinhuoltajuudesta peikkoa itsellesi.   

Kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Voi kulta pieni, kun me ihmiset ollaan sillä tavalla erilaisia, että meidän ajatukset, toiveet ja haaveet ovat erilaisia ja tulevat eri aikaan. Ihan kaikki eivät todellakaan ole jo leikkineet pienenä nukeilla ja tienneet jo silloin että haluavat lapsia. Moni ei halua niitä vielä 30 täytettyään mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä saattaakin. Ja vielä se yhtä itsestään selvä asia, että elämäntilanne ei muutoin ole aina sopiva alkaa sikiämään heti kun vauvakuume iskee (kaikilla ei koskaan edes ole mitään vauvakuumetta vaikka olisi lapsiakin).

Mulla on esimerkiksi se tilanne, etten halunnut lapsia aiemmin, mutta piti olla aikaa miettiä ja yrittää saada taloudellisesti yms sopivaa tilannetta, kun oli pitkä liitto. No sitten tuli ero kun olin pitkälle yli 30, nyt on mennyt monta vuotta masennuksessa. Jos koskaan saan lapsia, en saa niitä mihinkään auvoisaan ydinperheeseen ja täydelliseen tilanteeseen enkä optimaalisessa iässä. Näin se elämä joskus menee, kaikkea ei ole mahdollista suunnitella täydelliseksi.

Muista, neiti 29v, että olet ehkä tehnyt täydellisiä valintoja, mutta sulla on myös käynyt vaan hyvä tuuri. Sieltä käsin sulla on sitten varaa ihmetellä, miten muut ei ole vaan tajunneet elää juuri niin kuin sinä.

Turha kullitella, vaikka onkin vähän vanhempi täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Voi kulta pieni, kun me ihmiset ollaan sillä tavalla erilaisia, että meidän ajatukset, toiveet ja haaveet ovat erilaisia ja tulevat eri aikaan. Ihan kaikki eivät todellakaan ole jo leikkineet pienenä nukeilla ja tienneet jo silloin että haluavat lapsia. Moni ei halua niitä vielä 30 täytettyään mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä saattaakin. Ja vielä se yhtä itsestään selvä asia, että elämäntilanne ei muutoin ole aina sopiva alkaa sikiämään heti kun vauvakuume iskee (kaikilla ei koskaan edes ole mitään vauvakuumetta vaikka olisi lapsiakin).

Mulla on esimerkiksi se tilanne, etten halunnut lapsia aiemmin, mutta piti olla aikaa miettiä ja yrittää saada taloudellisesti yms sopivaa tilannetta, kun oli pitkä liitto. No sitten tuli ero kun olin pitkälle yli 30, nyt on mennyt monta vuotta masennuksessa. Jos koskaan saan lapsia, en saa niitä mihinkään auvoisaan ydinperheeseen ja täydelliseen tilanteeseen enkä optimaalisessa iässä. Näin se elämä joskus menee, kaikkea ei ole mahdollista suunnitella täydelliseksi.

Muista, neiti 29v, että olet ehkä tehnyt täydellisiä valintoja, mutta sulla on myös käynyt vaan hyvä tuuri. Sieltä käsin sulla on sitten varaa ihmetellä, miten muut ei ole vaan tajunneet elää juuri niin kuin sinä.

Turha kullitella, vaikka onkin vähän vanhempi täti.

Oli sen verran lapsellinen kommentti tuolta 29-vuotiaalta että tuli heti hoivavietti päälle? :D

Noin yleensä ei kannata edes harkita muuttoa yhteen alle kahden vuoden tuntemisen...

Vierailija kirjoitti:

Noin yleensä ei kannata edes harkita muuttoa yhteen alle kahden vuoden tuntemisen...

Riippuu iästä ja elämäntilanteesta sekä elämänkokemuksesta.

Aivan eri kun on kyseessä 18 ja 21 vuotiaat ja vaikka 65 ja 72 vuotiaat.

Ap kuitenkin jo vahvasti aikuinen. Itse sanoisin että alle 25v ei kannata koska siihen asti aivotkin vielä kehittyy.

Vierailija kirjoitti:

Noin yleensä ei kannata edes harkita muuttoa yhteen alle kahden vuoden tuntemisen...

Minä ja mieheni muutimme yhteen kutakuinkin alle kahden kuukauden tuntemisen jälkeen. Mukavasti on sellaiset 10 vuotta tässä pyörähtänyt.

Eikö tuo ole sellainen asia mikä kannattaa keskustella ennenkuin edes aloittaa vakavan seurustelun? Menee aika hukkaa jos on seurustellut sellaisen kumppanin kanssa joka ei edes lasta halua ja itse haluaa.