Täytin 38 ja biologinen kello tikittää. Olen seurustellut uuden miehen kanssa puoli vuotta, milloin voi ottaa puheeksi perheen perustamisen?

Eikö tällaisista asioista puhuta ennen seurustelua? Kai olette puhuneet haluaako se mies lapsia ylipäätänsä?

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Ahdistaa jo pelkkä ajatus lapsesta 45-vuotiaana.

Ketä kiinnostaa? Tässä oli kyse ap:sta eikä susta.

Ketä kiinnostaa ap:n ulinat perheestä? Itse olen jo omat lapseni tehnyt, hyvin alle 38-vuotiaana.

Tämä on ap:n aloittama ketju, jos ymmärrät. Ehkäpä aloitat oman ketjun pohtiaksesi omaa tilannettasi, jos katsot aiheelliseksi, mutta et todellakaan ole kukaan sanomaan mikä ketäkin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

En. On vaan ihan biologian sanelemaa, että lapset kannattaa tehdä 28-vuotiaana ennemmin kuin 38-vuotiaana alkaa vasta harkita, kun munasolut vetelevät jo viimeisiään. Siinä ei ole paljoa väliä minun valinnoillani elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

Mulla on jo kaksi lasta eikä mitään "biologista pakkoa" alkaa vääntää kakaroita melkein nelikymppisenä. Mistä olisin katkera?

Minä sain iltatähteni ja esikoiseni 48 vuotiaana, siitä vain ap. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin yleensä ei kannata edes harkita muuttoa yhteen alle kahden vuoden tuntemisen...

Minä ja mieheni muutimme yhteen kutakuinkin alle kahden kuukauden tuntemisen jälkeen. Mukavasti on sellaiset 10 vuotta tässä pyörähtänyt.

Näissä muistetaan aina kertoa se onnistunut kokemus yhteen muuttamisesta lyhyellä tuntemisella. Jos itse olisin muuttanut yhteen jokaisen miehen kanssa, jonka kanssa tapailin/seurustelin 2 kk tai enemmän, olisin ollut varmaan jo toistakymmentä kertaa avoliitossa.

Mikä tarve joillain täällä on ilkeillä ja sanoa, että olisiko kannattanut miettiä aiemmin? Voiko olla niin tynnyrissä kasvaneita ihmisiä, että elämä ei ole kertaakaan päässyt yllättämään? Tai sitten on hankittu ne 2 lasta alle kolmikymppisenä teinivuosien poikaystävän kanssa, ja nyt harmittaa oma pystyynkuollut seksielämä? Jokin syy tuolle ilkeydelle täytyy olla - eikö itsellä ole mitään kivaa odotettavissa tulevaisuudelta? Ap voi aivan hyvin tulla vielä raskaaksi, ja se on hieno mahdollisuus joka hänen kannattaa käyttää.

Kun lukee näitä kommentteja, ei voi olla huomaamatta kuinka moni ilmeisesti nuorehko nainen/äiti kommentoi tosi kylmästi tai jopa ilkeästi ap:n lapsitoiveeseen liittyen. Se on aika outoa, kun voisi olettaa että kyseinen asia eli äitiys on koskenut ja koskee useimman naisen elämää jossain vaiheessa. Naiseus ei yhdistä eikä haave äitiydestä yhdistä naisia keskenään. Onko ilkeys ainoa yhdistävä tekijä tietynlaisten naisten keskuudessa ? Aika surkeata.

Ja ap:lle sanon: rohkeasti asia esille, et ole ollenkaan liian vanha saamaan lapsia ja toivomaasi perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

Mulla on jo kaksi lasta eikä mitään "biologista pakkoa" alkaa vääntää kakaroita melkein nelikymppisenä. Mistä olisin katkera?

Se sinun täytyy itse selvittää itsellesi. Syy siihen miksi haluat lyödä maahan iältään täysin lisääntymiskykyisen naisen lapsihaaveen.

Vierailija kirjoitti:

Tähän on hyvin yksinkertainen ratkaisu; kysyt siltä mieheltä, että haluaako kanssasi lapsen.

Ne väittää haluavansa vain siksi ettei nainen häipyisi heti alussa.

Onneksi mies älyää lähteä pois suhteesta. Ei kukaan, ei kukaan ala hommaamaan lasta puolen vuoden jälkeen. Ehkä 5 vuotta on minimi.

Heti puheeksi. Mitä jos mies ei halua lapsia? Tiedätkö voitko edes saada lapsia? Mitä jos odotatte vuoden ja sitten onkin joku ongelma etkä voikaan saada lasta ilman hoitoja ja niissä voi mennä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

Mulla on jo kaksi lasta eikä mitään "biologista pakkoa" alkaa vääntää kakaroita melkein nelikymppisenä. Mistä olisin katkera?

Se sinun täytyy itse selvittää itsellesi. Syy siihen miksi haluat lyödä maahan iältään täysin lisääntymiskykyisen naisen lapsihaaveen.

Ei ole mitään selvitettävää. Kyllähän ap on jo lisääntymisvuosien ehtoopuolella. Se, että johonkin vielä pystyy, ei tarkoita sitä, että niin kannattaa tehdä. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Heti puheeksi. Mitä jos mies ei halua lapsia? Tiedätkö voitko edes saada lapsia? Mitä jos odotatte vuoden ja sitten onkin joku ongelma etkä voikaan saada lasta ilman hoitoja ja niissä voi mennä vuosia.

Varsinkin tuossa iässä ei ehkä tärpää ihan heti... Ja mitä jos tulee vammainen lapsi, jonka haluaa abortoida ja sitten pitää alkaa yrittää uudelleen? Helposti on 5 vuotta vierähtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

En. On vaan ihan biologian sanelemaa, että lapset kannattaa tehdä 28-vuotiaana ennemmin kuin 38-vuotiaana alkaa vasta harkita, kun munasolut vetelevät jo viimeisiään. Siinä ei ole paljoa väliä minun valinnoillani elämässä.

Lapset kannattaa tehdä silloin, kun lapsia oikeasti haluaa ja elämäntilanne on oikea. Täydellisyyttä ja täydellistä hetkeä ei tarvitse tavoitella, mutta jokainen itsensä ja resurssinsa sekä vastuunsa tunteva aikuinen ihminen tietää itse parhaiten milloin on valmis vanhemmaksi. Pelkkä naisen ikä on hyvin huono peruste vanhemmuuteen, oli se 20 tai 45. Ja 38 vuotias on vielä ihan hyvä ikä alkaa hankkimaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

Mulla on jo kaksi lasta eikä mitään "biologista pakkoa" alkaa vääntää kakaroita melkein nelikymppisenä. Mistä olisin katkera?

Se sinun täytyy itse selvittää itsellesi. Syy siihen miksi haluat lyödä maahan iältään täysin lisääntymiskykyisen naisen lapsihaaveen.

Ei ole mitään selvitettävää. Kyllähän ap on jo lisääntymisvuosien ehtoopuolella. Se, että johonkin vielä pystyy, ei tarkoita sitä, että niin kannattaa tehdä. Yksinkertaista.

Sinäkään tuskin olet oikea ihminen arvioimaan mitä ap:n kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Et tunne häntä, etkä tiedä hänen todellista elämäntilannettaan. Kommentistasi paistaa ainoastaan ilkeys. Yleensä se johtuu jostain. Mutta ei haittaa, sillä tässä ketjussa ei käsitellä sinua tai sinun mielestäsi oikeaa tapaa olla ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

En. On vaan ihan biologian sanelemaa, että lapset kannattaa tehdä 28-vuotiaana ennemmin kuin 38-vuotiaana alkaa vasta harkita, kun munasolut vetelevät jo viimeisiään. Siinä ei ole paljoa väliä minun valinnoillani elämässä.

Lapset kannattaa tehdä silloin, kun lapsia oikeasti haluaa ja elämäntilanne on oikea. Täydellisyyttä ja täydellistä hetkeä ei tarvitse tavoitella, mutta jokainen itsensä ja resurssinsa sekä vastuunsa tunteva aikuinen ihminen tietää itse parhaiten milloin on valmis vanhemmaksi. Pelkkä naisen ikä on hyvin huono peruste vanhemmuuteen, oli se 20 tai 45. Ja 38 vuotias on vielä ihan hyvä ikä alkaa hankkimaan lasta.

Höpö höpö, täällä nyt jostain syystä puolustelee nämä nelikymppiset, joiden piti opiskella, tehdä uraa, elää nuoruutta ja ties mitä muuta, että 40-vuotiaan on ihan ok alkaa miettiä perheen perustamista. No ei ole. Oisi miettinyt 10 vuotta aiemmin. Sitten voimaannutaan ja märistään, miten on oikeus tehdä lapsia, vaikka munasolut on jo kuihtumassa, koska "et sä määrää, millon mä teen lapsia."

En kyllä voi ymmärtää, miten ette ole käyneet tätä keskustelua heti kättelyssä? Muutama frendi samaa sarjaa: haluavat lapsen, mutta pitävät lähestulkoon mahdottomuutena, että nostaisivat asian esiin tapailun alkumetreillä. Itse kysyin heti toisilla treffeillä mieheltä, haluaako hän lapsia tai naimisiin, eikä aihepiiri ollut miehelle mitenkään ahdistava. Nyt meillä on onnellinen perhe.

Kyllä minä olen kysynyt jo muutaman viikon tapailun jälkeen että haluaako mies joskus lapsia. Ei välttämättä minun kanssani, mutta ylipäätään. Jos vastaus on ei, niin en tietenkään jatka tapailua.

Jollei asiaa voi edes puolen vuoden seurustelun jälkeen kysyä, niin suhde ei taida olla kovin hyvä. Pystyttekö puhumaan mistään muustakaan vakavammasta asiasta?