Täytin 38 ja biologinen kello tikittää. Olen seurustellut uuden miehen kanssa puoli vuotta, milloin voi ottaa puheeksi perheen perustamisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ottaisin asian puheeksi heti ja jos mies ei samoilla linjoilla, hommaisin lapsen yksin lahjasiittiöillä. Tämä on luultavasti jopa helpompaa kuin lapsen saaminen parisuhteessa, koska vaikka lapsi ei sitten tunnekaan isäänsä, ei voi tulla eroa eikä ainakaan tarvitse riidellä katkeran exän kanssa elatuksesta ym pashasta vuositolkulla. Nimimerkillä kokemusta on, valitettavasti.

Mua kiinnostaa tämä vaihtoehto, mutta en ole tullut aiemmin ajatelleeksi... Miten tämä käytännössä toimii? Mihin tahoon otetaan yhteyttä? Ja kuinka kauan menee, että voisi ensi kertaa raskautua, jos tällaiseen prosessiin lähtisi? Kuinka monta kertaa yhdellä maksulla yritetään? Olen 39-vuotias, mutta ei lasta haluavaa miestä elämässä. 😕

Joko soitat terveyskeskukseen ja sieltä saat ajan tai etsit netistä lähimmän yksityisen ja soitat sinne ja saat ajan. Hinnat näkyy myös netistä ja puhelussa voit kysyä muita asioita. Luulisi nelikymppisen osaavan ottaa selvää asioista mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs siinä on vaihtoehtoja. Kysyt, haluuko mies vai ei. Tai sitten kusetat. Kummassakin tapauksessa ukko tod näk juoksee karkuun minkä kerkiää mutta tärkeintähän on se kello joka tikittää. Jos ei muuta, otat jonkun jorman baarista pariksi yöksi, eiköhän se maha jossain vaiheessa ala pyöristyä. Loppuu tikitykset hetkeksi.

Todella vastenmielistä ja asiatonta kommentointia, josta kuultaa läpi että mielestäsi nainen ei saisi siis haluta lasta. Voiko sen luonnollisempaa toivetta olla kuin oma jälkeläinen, se on koko biologisen elämän tarkoitus että siirtää geeninsä eteenpäin ja ylläpitää elämää. Luonnosta vieraantunutta tuollainen v*ttuileva puhe, ikään kuin olisi jotenkin typerää että prioriteettina on lapsen hankinta.

Olen tällä palstalla pistänyt merkille, että lapsia haluava sinkkunainen on suunnilleen golddigger. Tosi jännä paikka lähteä suuntamaannais vihaa lisääntymiseen, kun se kuitenkin on koko eläinkunnalla aika sellainen olennainen toiminto.

Teillä on vasta ensihuuma meneillään. Se kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen.

Ei kannattaisi siis sitoutua vielä. Lapsi sitoo teidät loppuelämäkseen.

Mutta tosiaankin sulla on kiire. Jos jotain hoitoja tarvitsette eikä se muutenkaan tule helposti, niin kiireenne on jo valtava.

Ihan hyvin moni sa lapsia vielä 42-vuotiaana, mutt se on yksilöllistä.

"se on koko biologisen elämän tarkoitus että siirtää geeninsä eteenpäin ja ylläpitää elämää. "

Vahvan perinnöllisen tautikirjon omaavana olen useamman kerran toivonut, että äitini olisi hiukan ajatellut halujansa pidemmälle, koska harkinnan viisaus on ihmisille suotu.

Ihmettelen kovasti näitä naisia, jotka ovat valmiita ottamaan sisäänsä minkä tahansa potentiaalisen psykopaatin visvaa ulkomailta, että saavat ne babyshoverit pidettyä.

Hiusten ja silmien väri rules.

Jätä se sika!

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Kuka haluaa olla mummoäiti? Eiköhän se ole aika kuopata nuo haaveet jo. Olisit miettinyt 5 vuotta aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Ahdistaa jo pelkkä ajatus lapsesta 45-vuotiaana.

6 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ekoilla treffeillä. Olisi pitänyt siis ottaa esiin asia. Varmaan suurin osa miehistä jotka tapaavat 38-vuotiaan lapsettoman naisen olettavat että kyseinen henkilö on lapseton omasta tahdostaan tai tahtomattaan esim että on syy lääketieteellinen syy lapsettomuudelle. Ja taas jos haluaisi lapsia, niin varmaan toisi sen esiin jo treffailuvaiheessa/ekoilla treffeillä/viestittelyvaiheessa.

Oletus on mun kohdalla ollut juuri toisinpäin. 38v vela olen, ja kaikki olettavat että haluan lapsia huomenna. Moni tästä syystä ei lähde edes tutustumaan, kun eivät itse halua tai ole valmiita lapseen. Sain tällaisen viestin taas hiljattain, "vaikutat mukavalta mutta perheenperustaminen ei ole suunnitelmissani" ja siis lapsista ei ollut puhuttu sanaakaan. Poisti mut ennen kuin edes vastasin tuohon :D.

Ihan hyvin voi jo ottaa puheeksi mutta niin että heittää ajatuksen vain ilmaan ja palaa aiheeseen uudestaan myöhemmin. Miehen pitäisi olla todella yksinkertainen, jos hän ei olisi ymmärtänyt aiheen tulevan puheeksi keski-ikäisen naisen kanssa jo aika varhaisessa vaiheessa juuri biologisten syiden takia.

Kai jotain voi päätellä siitäkin kuinka tärkeänä mies pitää raskauden ehkäisyä?

Kannattaisiko laittaa kello jo äänettömälle. Se aikaikkuna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Ahdistaa jo pelkkä ajatus lapsesta 45-vuotiaana.

No onneksi sinun ei tarvitse hankkia niitä lapsia 45-vuotiaana. On jotenkin outo vastaus viestiin, jossa juuri totesin että ihmiset on erilaisia ja toiset haluaa lapsensa nuorena, toiset vanhana. Minulla on paljon tuttuja, joita ahdisti nuorena ihan todella paljon ajatus lapsesta, eivätkä olisi missään nimessä halunnut lasta alle 30-vuotiaana. Mutta yli kolmekymppisinä sitten ihan mielellään hankkivat lapsia. Suvussani moni (äiti, mummo, tädit...) ovat saaneet viimeisen lapsensa yli 40v eikä heitä ole yhtään ahdistanut, vaan lapset ovat olleet erittäin haluttuja ja toivottuja.

Ei ole mitenkään outoa hankkia lasta vasta nelikymppisenä. Silloin on todennäköisemmin jo talouskin tasapainossa ja vähän jo omaa näkemystä ja itsevarmuutta kasvatuksen suhteen. Ei vanhemman tehtävä ole muutenkaan remuta kaiket päivät lapsen kanssa vaan huolehtia että tälle löytyy leikkikavereita. Tai no nykyään lapsille riittää kun saavat peliohjaimen käteen niin eivät loppupäivästä enää näe tai kuule muuta.

Väsyneimmät ja mustarengassilmäisimmät vanhemmat, joita olen koskaan nähnyt, olivat juuri ja juuri täysi-ikäisiä helpon ja paljon nukkuvan vauvan vanhempia. Vauvan saanti oli heille melkoinen kriisi, johon kesti tottua.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko laittaa kello jo äänettömälle. Se aikaikkuna meni jo.

Ei välttämättä mennyt. Lukemattomat naiset saavat lapsia 35-45-vuotiaana. Ja toisaalta voi olla 20-vuotiaana jo kykenemätön syystä tai toisesta.

Aivan turhia kommentteja tällaiset kun emme APn terveyshistoriaa tai esim. AMH-tasoa tiedä. Itselläni se oli alle yhden jo reilu kolmekymppisenä. Äidilläni oli korkea vielä 40 täytettyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

On hiukan eri asia hankkia ensimmäinen kuin viimeinen lapsi 4-kymppisenä. Raskaaksi tuleminen on monesti helpompaa, kun aiempia raskauksia on jo takana.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Voi kulta pieni, kun me ihmiset ollaan sillä tavalla erilaisia, että meidän ajatukset, toiveet ja haaveet ovat erilaisia ja tulevat eri aikaan. Ihan kaikki eivät todellakaan ole jo leikkineet pienenä nukeilla ja tienneet jo silloin että haluavat lapsia. Moni ei halua niitä vielä 30 täytettyään mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä saattaakin. Ja vielä se yhtä itsestään selvä asia, että elämäntilanne ei muutoin ole aina sopiva alkaa sikiämään heti kun vauvakuume iskee (kaikilla ei koskaan edes ole mitään vauvakuumetta vaikka olisi lapsiakin).

Mulla on esimerkiksi se tilanne, etten halunnut lapsia aiemmin, mutta piti olla aikaa miettiä ja yrittää saada taloudellisesti yms sopivaa tilannetta, kun oli pitkä liitto. No sitten tuli ero kun olin pitkälle yli 30, nyt on mennyt monta vuotta masennuksessa. Jos koskaan saan lapsia, en saa niitä mihinkään auvoisaan ydinperheeseen ja täydelliseen tilanteeseen enkä optimaalisessa iässä. Näin se elämä joskus menee, kaikkea ei ole mahdollista suunnitella täydelliseksi.

Muista, neiti 29v, että olet ehkä tehnyt täydellisiä valintoja, mutta sulla on myös käynyt vaan hyvä tuuri. Sieltä käsin sulla on sitten varaa ihmetellä, miten muut ei ole vaan tajunneet elää juuri niin kuin sinä.

Onhan tuo nyt aika irvokasta esivaihdevuosien kynnyksellä alkaa haaveilla perheestä. Ellei ole aiemminkaan kiinnostanut, niin keskisttyisi nytkin vain omaan napaansa eikä hankkisi enää lasta, koska "biologinen kello".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Voi kulta pieni, kun me ihmiset ollaan sillä tavalla erilaisia, että meidän ajatukset, toiveet ja haaveet ovat erilaisia ja tulevat eri aikaan. Ihan kaikki eivät todellakaan ole jo leikkineet pienenä nukeilla ja tienneet jo silloin että haluavat lapsia. Moni ei halua niitä vielä 30 täytettyään mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä saattaakin. Ja vielä se yhtä itsestään selvä asia, että elämäntilanne ei muutoin ole aina sopiva alkaa sikiämään heti kun vauvakuume iskee (kaikilla ei koskaan edes ole mitään vauvakuumetta vaikka olisi lapsiakin).

Mulla on esimerkiksi se tilanne, etten halunnut lapsia aiemmin, mutta piti olla aikaa miettiä ja yrittää saada taloudellisesti yms sopivaa tilannetta, kun oli pitkä liitto. No sitten tuli ero kun olin pitkälle yli 30, nyt on mennyt monta vuotta masennuksessa. Jos koskaan saan lapsia, en saa niitä mihinkään auvoisaan ydinperheeseen ja täydelliseen tilanteeseen enkä optimaalisessa iässä. Näin se elämä joskus menee, kaikkea ei ole mahdollista suunnitella täydelliseksi.

Muista, neiti 29v, että olet ehkä tehnyt täydellisiä valintoja, mutta sulla on myös käynyt vaan hyvä tuuri. Sieltä käsin sulla on sitten varaa ihmetellä, miten muut ei ole vaan tajunneet elää juuri niin kuin sinä.

Juuri näin, 29v on sen verran nuori että jos elämä on siihen mennessä mennyt helposti ja omien unelmien mukaisesti, voi olla vaikeaa tajuta että muilla on mutkia matkassa.

Tämä 29v kirjoittaja on ollut onnekas jos on löytänyt parisuhteen miehen kanssa joka myös haluaa lapsia. Se ei ole itsestäänselvyys. Ja terveyskin taitaa olla kunnossa, tai ainakaan ei toistaiseksi tiedä ongelmista.

Mies voi kuitenkin jättää vaikka huomenna, tai yritätte sitä lasta seuraavat 5 vuotta, mutta löytyykin endometrioosi tai pcos tai mies ei olekaan hedelmällinen. Siitä seuraa kriisi josta tulee ero ja hups oletkin 35 veenä sinkku ja lapseton. Alat deittailla kuumeisesti mutta ei löydy sopivaa tai se sopiva ei halua lapsia. Sitten oletkin yhdessä silmänräpäyksessä 38 ja edelleen mietit lapsen hankintaa.

Ei siihen tarvita mitään muuta kuin pari käännettä elämässä.