Täytin 38 ja biologinen kello tikittää. Olen seurustellut uuden miehen kanssa puoli vuotta, milloin voi ottaa puheeksi perheen perustamisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

En. On vaan ihan biologian sanelemaa, että lapset kannattaa tehdä 28-vuotiaana ennemmin kuin 38-vuotiaana alkaa vasta harkita, kun munasolut vetelevät jo viimeisiään. Siinä ei ole paljoa väliä minun valinnoillani elämässä.

Lapset kannattaa tehdä silloin, kun lapsia oikeasti haluaa ja elämäntilanne on oikea. Täydellisyyttä ja täydellistä hetkeä ei tarvitse tavoitella, mutta jokainen itsensä ja resurssinsa sekä vastuunsa tunteva aikuinen ihminen tietää itse parhaiten milloin on valmis vanhemmaksi. Pelkkä naisen ikä on hyvin huono peruste vanhemmuuteen, oli se 20 tai 45. Ja 38 vuotias on vielä ihan hyvä ikä alkaa hankkimaan lasta.

Höpö höpö, täällä nyt jostain syystä puolustelee nämä nelikymppiset, joiden piti opiskella, tehdä uraa, elää nuoruutta ja ties mitä muuta, että 40-vuotiaan on ihan ok alkaa miettiä perheen perustamista. No ei ole. Oisi miettinyt 10 vuotta aiemmin. Sitten voimaannutaan ja märistään, miten on oikeus tehdä lapsia, vaikka munasolut on jo kuihtumassa, koska "et sä määrää, millon mä teen lapsia."

No et sä määrääkään. Ja se on täysin ok päättää itse, milloin niitä lapsia tekee. Jos joku haluaa tehdä lapsia nelikymppisenä, asia ei kuulu sulle millään lailla, vaikka kuinka kontrollifriikkinä yritätkin hallitajopa tuntemattomienihmisten elämää.

Lähipiirissä on muuten moni tehnyt lapsensa siinä iässä ja hyvin menee. Eräskin teki 4 lasta, aloitti tosiaan 40v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

En. On vaan ihan biologian sanelemaa, että lapset kannattaa tehdä 28-vuotiaana ennemmin kuin 38-vuotiaana alkaa vasta harkita, kun munasolut vetelevät jo viimeisiään. Siinä ei ole paljoa väliä minun valinnoillani elämässä.

Lapset kannattaa tehdä silloin, kun lapsia oikeasti haluaa ja elämäntilanne on oikea. Täydellisyyttä ja täydellistä hetkeä ei tarvitse tavoitella, mutta jokainen itsensä ja resurssinsa sekä vastuunsa tunteva aikuinen ihminen tietää itse parhaiten milloin on valmis vanhemmaksi. Pelkkä naisen ikä on hyvin huono peruste vanhemmuuteen, oli se 20 tai 45. Ja 38 vuotias on vielä ihan hyvä ikä alkaa hankkimaan lasta.

Höpö höpö, täällä nyt jostain syystä puolustelee nämä nelikymppiset, joiden piti opiskella, tehdä uraa, elää nuoruutta ja ties mitä muuta, että 40-vuotiaan on ihan ok alkaa miettiä perheen perustamista. No ei ole. Oisi miettinyt 10 vuotta aiemmin. Sitten voimaannutaan ja märistään, miten on oikeus tehdä lapsia, vaikka munasolut on jo kuihtumassa, koska "et sä määrää, millon mä teen lapsia."

No et sä määrääkään. Ja se on täysin ok päättää itse, milloin niitä lapsia tekee. Jos joku haluaa tehdä lapsia nelikymppisenä, asia ei kuulu sulle millään lailla, vaikka kuinka kontrollifriikkinä yritätkin hallitajopa tuntemattomienihmisten elämää.

Lähipiirissä on muuten moni tehnyt lapsensa siinä iässä ja hyvin menee. Eräskin teki 4 lasta, aloitti tosiaan 40v.

Säälittävää.

Kun olin deittiprofiilissa jonkin aikaa, niin laitoin sinne jo ettei ole lapsia enkä halua lapsia. Kannattaa laittaa myös, jos haluaa perheen. Paljon helpommalla pääsee, kun tietää heti millaiset tulevaisuuden suunnitelmat toisella on ja voi etsiä sitä itselleen sopivaa kumppania. En ymmärrä, että aletaan seurustella keskustelematta näin tärkeästä asiasta etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Se, että sinua ei saisi millään tekemään enää lapsia, ei liity mitenkään ap:n. Miksi haluat viestittää, että ap:n juna lasten saamiseen meni jo ? Oletko katkera jostain ?

En. On vaan ihan biologian sanelemaa, että lapset kannattaa tehdä 28-vuotiaana ennemmin kuin 38-vuotiaana alkaa vasta harkita, kun munasolut vetelevät jo viimeisiään. Siinä ei ole paljoa väliä minun valinnoillani elämässä.

Lapset kannattaa tehdä silloin, kun lapsia oikeasti haluaa ja elämäntilanne on oikea. Täydellisyyttä ja täydellistä hetkeä ei tarvitse tavoitella, mutta jokainen itsensä ja resurssinsa sekä vastuunsa tunteva aikuinen ihminen tietää itse parhaiten milloin on valmis vanhemmaksi. Pelkkä naisen ikä on hyvin huono peruste vanhemmuuteen, oli se 20 tai 45. Ja 38 vuotias on vielä ihan hyvä ikä alkaa hankkimaan lasta.

Höpö höpö, täällä nyt jostain syystä puolustelee nämä nelikymppiset, joiden piti opiskella, tehdä uraa, elää nuoruutta ja ties mitä muuta, että 40-vuotiaan on ihan ok alkaa miettiä perheen perustamista. No ei ole. Oisi miettinyt 10 vuotta aiemmin. Sitten voimaannutaan ja märistään, miten on oikeus tehdä lapsia, vaikka munasolut on jo kuihtumassa, koska "et sä määrää, millon mä teen lapsia."

No et sä määrääkään. Ja se on täysin ok päättää itse, milloin niitä lapsia tekee. Jos joku haluaa tehdä lapsia nelikymppisenä, asia ei kuulu sulle millään lailla, vaikka kuinka kontrollifriikkinä yritätkin hallitajopa tuntemattomienihmisten elämää.

Lähipiirissä on muuten moni tehnyt lapsensa siinä iässä ja hyvin menee. Eräskin teki 4 lasta, aloitti tosiaan 40v.

Seli seli, mikä tarve sulla on selitellä, että 40-vuotias voi tehdä 4 lasta? Toivottavasti sai kaikki edes kerralla.

Kummallisia nämä ilkeät kommentoijat, jotka ”ihmettelevät”, että ei ole lapset aiemmin tullut mieleen tai pilkkaavat jostain ”karusellista”.

Luulisi kaikkien ymmärtävän, ettei elämä mene aina niin kuin itse haluaisi. Okei, varmaan on joku prosentti niittä tyyppejä, jotka eivät ole halunneet suhdetta ja sitten neljänkympin korvilla heräävät, että haluaisivat sittenkin suhteen ja perheen. Mutta veikkaisin näiden olevan vähemmistössä.

Monet ovat varmaan tiedostaneet, että haluaisivat perheen, mutta asiat eivät olekaan menneet niin kuin itse haluaisi. Joskus on niin, että ihminen tekee perinteisen kaavan mukaan kaiken oikein, mutta silti ei saa sitä lopputulosta, jonka toivoisi. Elämästä ei koskaan tiedä. Joku löytää kumppanin parikymppisenä, mutta ei saa silti lapsia, koska suhteen jompikumpi osapuoli ei kykene niitä saamaan. Joku löytää kumppanin, mutta kumppani häipyy tai kuolee. Kolmas etsii ja etsii, mutta ei löydä kumppania perheen perustamiseen. Itse luulin siinä 25-vuotiaana olevani loppuelämän suhteessa ”sen oikean” kanssa. No kävipä niin somasti, että mies petti ja jätti. Valitettavasti kristallipalloni oli rikki enkä ollut osannut tätä ennustaa aloittaessani seurustelun hänen kanssaan 23-vuotiaana. Aikaa suhteeseen tuhlaantuu siihen asti, että täytin 27.

Kaksi vuotta meni tuosta toipuessa ja nyt 29-vuotiaana olen uudessa seurustelusuhteessa. Suhde on kuitenkin niin uusi, ettei tulisi mieleenkään alkaa hankkia lapsia nyt. Muutenkaan lapset eivät sovi juuri tällä hetkellä elämäntilanteeseen.

Aloittajalle toivotan onnea. Vielä on mahdollisuus. Tunnen useita naisia jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsen neljänkympin korvilla ja jopa yli neljäkymppisenä. Olisi kuitenkin hyvä ottaa asia puheeksi uuden kumppanin kanssa.

Ainahan miehet väittää haluavansa lapsia koska naiset haluaa ja muuten suhde loppuisi alkuunsa.

Yleinen kaava on (45-IKÄ) kuukautta. Eli sinulla 7 kuukautta.

Näin miehenä naisten ilkeys toisilleen jaksaa aina yllättää. En ihmettele, että työpaikkakiusaaminen on enemmän naisvaltaisten alojen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia naiset odotatte melkein nelikymppiseksi jos kuitenkin haluatte äidiksi? Minä en tätä vain käsitä. Vaikka se harmittaa eikä ole mukava kuulla, niin se on vain totuus että nelikymppisellä niitä kypsyviä munasoluja on jo niin vähän, että on todella onnekas jos tulee raskaaksi ilman vaikeuksia. 

Täytän itse parin päivän päästä 29 ja mulla on jo todella kova vauvakuume ja kiire lasten hankintaan, aiommekin miehen kanssa alkaa yrittää lasta ihan lähiaikoina. En voisi kuvitellakaan, että olisin vielä kymmenen vuoden päästä samassa tilanteessa että mietin pitäisiköhän ottaa jo lapsenteko puheeksi...

Sehän johtuu siitä, että ei löydy lapsia haluavaa miestä. Miehet lykkäävät asiaa vaikka kuinka pitkälle. Olet onnekas, jos olet ylipäätään löytänyt miehen parisuhteeseen ja vielä onnekkaampi jos hän haluaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä naisten ilkeys toisilleen jaksaa aina yllättää. En ihmettele, että työpaikkakiusaaminen on enemmän naisvaltaisten alojen ongelma.

Miesvaltaisilla aloilla naisia kiusataan rankimmin, esim. rakennusala, jonne kuka vaan pääsee ilman sosiaalisia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan, se juna meni jo. Itselläni on kaksi lasta ja olen samanikäinen. Minua ei saisi millään tekemään enää kolmatta lasta.

Ja minun äitini puolestaan synnytti minut, neljännen lapsensa, 45-vuotiaana. Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Toisten juna menee jo parikymppisenä, kun tekee nuorena sen ainoan lapsensa, ja toisten juna taas puksuttaa vielä yli nelikymppisenä kun tekee sen viimeisen lapsen isoon sisarusparveen.

Ahdistaa jo pelkkä ajatus lapsesta 45-vuotiaana.

Ketä kiinnostaa? Tässä oli kyse ap:sta eikä susta.

Ketä kiinnostaa ap:n ulinat perheestä? Itse olen jo omat lapseni tehnyt, hyvin alle 38-vuotiaana.

Haluatko pokaalin siitä vai? Miksi muuten kerroit tämän. Ei liity aiheeseen mitenkään.

Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Et ole uniikki. Hyvin monet ovat omat lapsensa tehneet vaikka jo 20 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä voi ymmärtää, miten ette ole käyneet tätä keskustelua heti kättelyssä? Muutama frendi samaa sarjaa: haluavat lapsen, mutta pitävät lähestulkoon mahdottomuutena, että nostaisivat asian esiin tapailun alkumetreillä. Itse kysyin heti toisilla treffeillä mieheltä, haluaako hän lapsia tai naimisiin, eikä aihepiiri ollut miehelle mitenkään ahdistava. Nyt meillä on onnellinen perhe.

Jos netistä etsii seurustelukumppania, niin luulisi pääsevän helpoimmalla laittamalla profiliin tuon tiedon.

Pahasti myöhässä. Kun ollaan jo mummoiässä

Vierailija kirjoitti:

kannattaa ensin tutustua rauhassa

Tutustumiseenko ei sinusta kuulu lapsiajatuksista puhuminen?

Vierailija kirjoitti:

Teillä on vasta ensihuuma meneillään. Se kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen.

Ei kannattaisi siis sitoutua vielä. Lapsi sitoo teidät loppuelämäkseen.

Mutta tosiaankin sulla on kiire. Jos jotain hoitoja tarvitsette eikä se muutenkaan tule helposti, niin kiireenne on jo valtava.

Ihan hyvin moni sa lapsia vielä 42-vuotiaana, mutt se on yksilöllistä.

Kuule ei se vanhemmalla iällä noin mene =) Paljon nopeammin huomaat, voitko elää tyypin kanssa loppuelämäsi. Ja ihastuksen tunnekin on ihan eri tasoa kuin teininä, sellaisen mahdollisen järjettömän tunnehuurun läpikin järki pelaa. 

Vierailija kirjoitti:

Noin yleensä ei kannata edes harkita muuttoa yhteen alle kahden vuoden tuntemisen...

Huh, onneksi löysin oman siippani ajat sitten, kun nykyisin on niin hankalaa ja neuroottisen varmistelevaa. Me mentiin kihloihin 7kk päästä ja naimisiin siitä 5kk päästä, olisko pitänyt asua erillään vielä silloin ;) 

Kohta hopeahääpäivä

Tuossa iässä asiasta kannattaa puhua heti kun rupeaa tapailemaan. Eli asia tehdään selväksi alkumetreillä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Sen ikäiset ihmiset tietävät tasan tarkkaan, meinaavatko hankkia enää lapsia vaiko eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ottaisin asian puheeksi heti ja jos mies ei samoilla linjoilla, hommaisin lapsen yksin lahjasiittiöillä. Tämä on luultavasti jopa helpompaa kuin lapsen saaminen parisuhteessa, koska vaikka lapsi ei sitten tunnekaan isäänsä, ei voi tulla eroa eikä ainakaan tarvitse riidellä katkeran exän kanssa elatuksesta ym pashasta vuositolkulla. Nimimerkillä kokemusta on, valitettavasti.

Mua kiinnostaa tämä vaihtoehto, mutta en ole tullut aiemmin ajatelleeksi... Miten tämä käytännössä toimii? Mihin tahoon otetaan yhteyttä? Ja kuinka kauan menee, että voisi ensi kertaa raskautua, jos tällaiseen prosessiin lähtisi? Kuinka monta kertaa yhdellä maksulla yritetään? Olen 39-vuotias, mutta ei lasta haluavaa miestä elämässä. 😕

Miksi et harkitse adoptointia? Maailma on jo niin täynnä ihmisiä ja lapsia, että osalle heistä elämällä ei ole mitään muuta kuin kurjuuttaa tarjottavana.

Meniköhän minunkin junani jo? Täytän loppuvuodesta 32, ja olen vasta aloittanut suhteen hyvän miehen kanssa. Haluaisin tutustua pari vuotta rauhassa. Mitä tekisit?

Miehen ei kyllä kannata perhettä perustaa Suomeen. Jos nyt ihan pakko on hölmöillä niin avioehto ja yks lapsi niin taloudellista elää on eronki jälkeen.