kotona lastaan hoitavat, kehtaatteko tosiaan

kyllä ne kotihommat siellä ihan koskematta minua odottivat...

No eihän siinä tapauksessa miehenkään ole pakko käydä töissä mahdollistaakseen äidin ja lasten kotonaolon. Ainahan sen omakotitalon ja autot voi myydä ym, onhan siinäkin kyse HALUSTA eikä pakosta.

Idioottimaisten mielipiteideni pointti on, että eiköhän se mies kävisi siellä töissä, vaikka se vaimokin olisi töissä. Miksi pitää aina hehkuttaa, että mies käy töissä vain sen takia, että vaimo ja lapset saavat olla kotona.

mahdollistaa edes jonkinlaisen elintason, kun äiti on hoitovapaalla. Näin ollen ei ole minusta mitenkään hehkutusta sanoa, että isän töissäolo mahdollistaa äidin ja lasten kotonaolon, vaan se on totuus, vaikka mies kävisikin töissä, jos äitikin olisi töissä. Kaikki kun eivät halua mennä sossun luukulle mankumaan, niin pakko maksaa sitä asuntoa ja autoa.

Ihan turhaan. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien laistoivat kaikista hommista ja sain tehdä kaiken yksin. Kahden viikon jälkeen luovuttiin listasta, koska tein kaiken kuitenkin.

miten te jaksatte käyttää ILTOJA kotitöiden tekoon? Mulle ainakin illat merkitsee yhdessäoloa perheen kanssa, yhdessä syömistä, ulkoilua, jutustelua, lukemista, leikkimistä. Päivällä pyritään tekemään työt ja illalla on kaikilla vapaata. Monet tuntuu ajattelevan, että jos ei tee päivällä kotitöitä, äiti ehtii olla lasten kanssa tarpeeksi. Mutta milloin sitten ehditään olla yhdessä? Milloin isä ehtii olla lasten kanssa?



Musta oli aivan kauheaa lukea siitä tutkimuksesta, jossa työssäkäyvät vanhemmat kertoivat viettävänsä lastensa kanssa aikaa tunnista kahteen tuntiin päivässä. Kotiäitiydelläni mä mahdollistan sen, että lapset saavat viettää kiireetöntä ja paineetonta arkea kotona SEKÄ sen, että meillä on perheenä iltaisin ja viikonloppuisin enemmän aikaa olla tiiviimmin yhdessä, ilman paineita siivoamisesta, pyykinpesuista ja kaupassakäynneistä. Musta tää toimii hyvin.

Tosin, en myöskään hyväksy sitä että marmattaa jos on sekaista. Minä siivoan omaan tahtiini ja jos joskus olen väsynyt niin silloin työt kerääntyy. Kestäkööt tai osallistukoot.

Mun mies ei ikinä suostuisi kotitöihin vielä työpäivän jälkeen,koska mä olen kotona.

...Eikä yleensä tee vaikka pyydänkin...



Meillä on 4 lasta ja jo pelkästään heidän hoitamisensa käy ihan työstä. Lisäksi siivoan, pyykkään ja kokkaan, kun yksi homma loppuu, toinen odottaa niin, ettei ehdi edes hengähtää. Välillä tuntuu kuin olisin silkkaa orjatyövoimaa. Sama meno jatkuu kun palaan töihin. Mies jaksaa varmaan kerran vuodessa pyöräyttää pesukoneen ja laittaa pyykit kaappeihin. Näin on aina ollut...kun miehen esikoisen syntymän jälkeen totutin siihen, ettei mitään tarvitse tehdä kun olin kaiken jo tehnyt hänen tullessaan töistä...



Niin, että kyllä nyt tällä kokemuksella kehottaisin kaikkia kotona olevia vaimoja vaatimaan miestään tekemään osuutensa lastenhoidosta ja kotitöistä, vaikka mies töissä käykin. Sitä tottuu niin helposti siihen, että palvelu pelaa ja sitä palvelua vaatii vielä sittenkin kun lapset ovat jo isoja koululaisia ja molemmat puolisot käyvät töissä. Enkä nyt tarkoita sitä, että sanallisesti vaatii tekemään, vaan ettei kertakaikkiaan ymmärrä, että kotityöt voivat olla toiselle raskasta arjen puurtaista, eikä näin ollen itse ohjaudu tekemään mitään kun kaikki hommat hoituvat ilman omaa panosta.



Meillä mies peräti yhden viikon jaksoi kesälomalla pyörittää 6 hengen pyykkirumbaa ja jätti sen jälkeen hommat tekemättä...voi kun sitä voisi itsekin vain lyödä hanskat tiskiin kun ei vain "huvita". Ja pyykkihuolto oli hänen mielestään maailman helpointa hommaa...olen yrittänyt sanoa, että kyse ei olekaan homman haastavuudesta vaan siitä, että kotityöt ovat jatkuvaa puurtamista, sellaista työtä, jolle ei loppua näy. Ainakin minua jatkuvat kotityöt uuvuttavat, varsinkin kun yöllä valvottaa kaiken lisäksi vielä vauvakin, eikä miehen tarvitse hoitaa hänenkään yökukkumisiaan. Huolehtia vain omasta työurastaan ja tulla kotona valmiiseen pöytään...

Vai on kotona lasten kanssa olo lomailua hoh hoh

Meillä kotityöt tekee se, joka on päivän kotona.

Minä kun mies on töissä ja mies, kun minä olen töissä.

Kaikki illat jäävät yhteiseksi vapaa-ajaksi, jolloin voimme olla perheen kesken eikä tarvitse murehtia imuroimisesta tms.

miten te jaksatte käyttää ILTOJA kotitöiden tekoon? Mulle ainakin illat merkitsee yhdessäoloa perheen kanssa, yhdessä syömistä, ulkoilua, jutustelua, lukemista, leikkimistä. Päivällä pyritään tekemään työt ja illalla on kaikilla vapaata. Monet tuntuu ajattelevan, että jos ei tee päivällä kotitöitä, äiti ehtii olla lasten kanssa tarpeeksi. Mutta milloin sitten ehditään olla yhdessä? Milloin isä ehtii olla lasten kanssa?

Musta oli aivan kauheaa lukea siitä tutkimuksesta, jossa työssäkäyvät vanhemmat kertoivat viettävänsä lastensa kanssa aikaa tunnista kahteen tuntiin päivässä. Kotiäitiydelläni mä mahdollistan sen, että lapset saavat viettää kiireetöntä ja paineetonta arkea kotona SEKÄ sen, että meillä on perheenä iltaisin ja viikonloppuisin enemmän aikaa olla tiiviimmin yhdessä, ilman paineita siivoamisesta, pyykinpesuista ja kaupassakäynneistä. Musta tää toimii hyvin.

Mutta vaikka kuinka järjestelen tavarat ja hoidan pyykit päivällä niin kyllä meille illalla jää töitä, ruoan laittoa, keittiön siivousta, pyykkien järjestelyä, lelujen keräämistä ym. Ihan tasan tarkkaan tahdon että mies hoitaa niistä osansa, ja onneksi tekeekin ihan vapaaehtoisesti.

että se joka on työttömänä tai lomalla kotona tekee kotityöt suurimmaksi osaksi. Mutta silloin kun minä olin töissä ja mies kotona niin mä tein silti kaiken, ruuat, hain lapseni, laitoin pyykit, imuroin, kaikki. Nyt kun minä olin kuukauden lomalla ja mies töissä niin tein kaiken tottakai. Mutta jossain vaiheessa muistin tän kun mies olikin kotona ja sanoin et nyt sekin saa myös tehdä jotain ihan sen takia että mä en jaksa enkä ehdi. olin lomalla en töissä. että näin

Mutta vaikka kuinka järjestelen tavarat ja hoidan pyykit päivällä niin kyllä meille illalla jää töitä, ruoan laittoa, keittiön siivousta, pyykkien järjestelyä, lelujen keräämistä ym. Ihan tasan tarkkaan tahdon että mies hoitaa niistä osansa, ja onneksi tekeekin ihan vapaaehtoisesti.

tuollaiseen, niin mikäs siinä. Me ulkoillaan, kylästellään, harrastetaan, pelaillaan, jne.

vaikka joutuisi itse kokkaamaan päivällisensä töitten jälkeen. Meillä on vauva 1kk, isosisaret 11kk ja 2v. Valvon yötä päivää ja en todellakaan tee kaikkia kotitöitä yksin. Eikä mieheni missään nimessä oletakaan minun tekevän.

miehelle sopimattomampina töinä kuin "oikeaa" palkkatyötä.

...

Siis nuo lasten iät?

vaikka joutuisi itse kokkaamaan päivällisensä töitten jälkeen. Meillä on vauva 1kk, isosisaret 11kk ja 2v. Valvon yötä päivää ja en todellakaan tee kaikkia kotitöitä yksin. Eikä mieheni missään nimessä oletakaan minun tekevän.

Se on minun työpäiväni. Jos en jotain ehdi tehdä, teemme sen yhdessä tai teen seuraavana päivänä. Ja siis yhdessä lasten kanssa puuhailleen teen kaiken, lapset eivät ole sillä aikaa heitteillä :)

ja hoitovapaalla. Jos kerran olin kotona, päivän aikana oli saatava pyykit pestyä ja kuivumaan, siivottua, käytyä kaupassa ja tehtyä ruoka jne. Mitä nyt milloinkin.

Nyt ollaan molemmat töissä ja vuorotellaan, mutta kun olin kotona, tottakai tein itse!

Eihän sitä nyt kotona ole kuin muutaman vuoden, eihän kukaan siellä nyt kymmentä vuotta homehdu.

Kehtaan. Myös hän asuu täällä ja hoidan hänenkin lastaan, ei ole reilua että hällä päivä kestää 8h ja mulla 24/7.

minä hoidan sillä aikaa lapset ja kodin. Loppuaika tietysti toimitaan yhdessä.