kotona lastaan hoitavat, kehtaatteko tosiaan

Jos minä olen kotona, niin teen ruuat ja pyykki ym. jutut, mutta en juurikaan siivoa, koska mieheni on siinä asiassa niin nipo, etten lelujen järjestelyä kummempaa viitsi tehdä --> se tekis kuitenkin uudestaan.



Ja kun mies oli kotona, tein minä töiden jälkeen ruuat, koska hän on siinä vielä onnettomampi kuin minä.

No ei tarvii pyytää. Tyhjentää/täyttää tiskikoneen ihan pyytämättä tai vie roskat. Viikonloppuna saattaa imuroida tms.. Yleensä teen viikkosiivouksen to tai pe päivänä, isommat siivoukset ( matot ulos jne) tehdään yhdessä viikonloppuisin.

Lienee itsestäänselvyys kun täällä kerran asuu.

päiväohjelmaa noudatan jokapäiväisine ulkoilu-, satu-, leikki- ja askartelutuokioineen. Toki nyt pientä jälkien korjailua tai pyykin ripustelua teen, mutta suuremmat siivoukset ja kotityöt on kyllä puoliksi minun ja miehen ja ne hoidetaan iltasella tasajaolla.

annanko lapsille mukavan päivän vai teenkö kotitöitä. Jos esim. siivoan, mun pitää laittaa lapset huoneeseensa ja portti kiinni etteivät tule tepastelemaan märälle lattialle. Tiskaamisen ja kokkaamisenkin ajaksi pienin on laitettava matkasänkyyn, muuten en voisi tehdä muuta kuin kulkea lapsen perässä. Ja ulkoilu vie enemmän tai vähemmän koko aamupäivän, päiväunien aikaan taas en voi imuroida tai laittaa pyykkikonetta jylisemään. Haukkukaa vaikka, mutta näin meillä!!

että olet ITSE töissä ja mies lomalla lasten kanssa kotona. Onko kiva tulla kotiin kun a. pitää laittaa pyykit narulta kaappeihin, b.tyhjentää ja täyttää tiskokone ja c. vielä illalla lähteä kauppaan?

Vai onko täällä pelkästään sellaisia mammoja, jotka on 15v kotona?

Siis tarkoitan oikeaa siivousta, eli matot ulos, imurointi, lattioiden pyyhkiminen, wc-pesut, pölyjen pyyhkiminen ym. Ei multa kyllä onnistu 3-v. ja 10kk ikäisten kanssa. Aamupäivällä ollaan pihalla, iltapäivällä nukkuvat päikkäreitä. Päikkärien aikana pidän itse pienen oman tauon (eli kahvittelen, luen lehden, nettaan hetken), pistän pyykit koneeseen/viikkaan kuivuneet, valmistelen iltaruokaa ym. sellaista. En kyllä ehtisi enkä haluaisi siivota lasten kanssa, koska lasten hereillä ollessa olen heidän kanssaan enkä jätä tenavia yksikseen huutamaan kun äiti imuroi.... toki on tietty eroa siinä, imuroiko 60-neliöisen kaksion vai parisataaneliöisen talon...meillä tuo viimemainittu.



Kyllä meillä lastenhoito on se kotonaolijan tehtävä ja kaikki on plussaa, mitä siinä sivussa saa tehtyä. Kaikki muu kyllä jaetaan sen mukaan, kuka jaksaa, ehtii ja osaa. Ei missään nimessä ole tarkoitus, että vaimolla on raskasta ja vastuullista työtä 24/7 ja mies tulee kotiin (fyysisesti) kevyehkön toimistopäivän, monien kahvitaukojen ja juoru- ja nettisurffaustuokioiden jälkeen ja lyö sohvalle makaamaan kaukosäädin kädessä.... juu, en kattelisi kyllä päivääkään. Ja mies on kyllä ihan samaa mieltä asiasta, tietää, mitä kotona lasten kanssa oleminen on. Illalla tehdään kotitöitä vähän vuorotellen, ruuanlaitot ym., ulkoillaan porukalla tai yksin, miten milloinkin, hoidetaan lasten iltatoimet ja sen jälkeen on omaa/parisuhdeaikaa.



Meillä on molemmilla korkea koulutus ja vaativa, kohtuullisen hyväpalkkainen ammatti eli on toki helpompi vaatia, että kumpikin hoitaa osansa myös kotona. Jos olisin "vain" kotiäitinä, eikä hyväpalkkaista työpaikkaa odottamassa, olisi miehen ehkä helpompi sanella kodinhoitoehtoja vastineeksi siitä, että hänhän perheen elättää... jos tulisi sanomista, voi aina ehdottaa, että vaihdetaanpa toisinpäin, minä menen töihin ja jää sinä kotiin. Rahallisesti kun ei meillä ole eroa. Ei taitaisi miehelle kelvata vaihtokauppa, joten kiltisti jaetaan kaikki hommat...

Meillä on kolme alle 5-vuotiasta ja ehdin päivän aikana hoitaa siivoukset, pyykin pesut ja tehdä päivällisen.



Illalla hommat jaetaan, eli molemmat ottavat vastuun lapsista ja niistä kotitöistä, mitä on. Yleensä iltaan jää tiskikoneen täyttyöä ja tyhjennystä ja keittiön siivousta, ehkä pyykin viikkausta.

Muut kotityöt hoidan pääsääntöisesti päivällä.

No tottakai se olisi varmaan ihanaa, jos ei mitään tarvitsisi tehdä.

Ja mielestäni on aika kohtuullista, jos nuo todella olisivatkin ainoat kotityöt mitä pitäisi töiden jälkeen tehdä...

että olet ITSE töissä ja mies lomalla lasten kanssa kotona. Onko kiva tulla kotiin kun a. pitää laittaa pyykit narulta kaappeihin, b.tyhjentää ja täyttää tiskokone ja c. vielä illalla lähteä kauppaan?

Vai onko täällä pelkästään sellaisia mammoja, jotka on 15v kotona?

Olen kotona hoitamassa LAPSIA, en tekemässä kotitöitä. Jos teen pelkkiä kotitöitä niin miten silloin olen muka lasten kanssa? Toki siistin paikkoja, tiskailen ja pesen pyykkiä siinä minkä kerkiän.. Teen ruoat jne. Mutta kyllä miehelle kuuluu puolet kotiöistä kun kotiin tulee.. En minä laiskottele kotona niin mikä miehen on "oikeus" laiskotella kun töistään tulee!! Eriasia jos yksi lapsi olisi vaan, mutta kun niitä on kolme niin ei riitä yksin energiat ihan kaikkeen!



Tätäkin kun miettiin niin PISTEET yh-äideille, he hoitavat yleensä AIVAN kaikki itse.

Ei tämä sentään mikään hotelli ole.



En siis pyydä kun ei sille ole tarvetta vaan minulla on ihana mies joka tarttuu toimeen ilman motkotuksiakin. :o)

Siis käyn kaupassa, teen viikkosiivot ja imuroin, pesen pyykit yms. Iltaisin ja viikonloppuisin on jäljellä vain ns. akuuttia työtä. Ne tehdään sitten puoliksi tai kumpi jaksaa. Tuntuisi aika hassulta, että kotityöt pitäisi tässä tilanteessa jakaa puoliksi...

Lisäksi kannattaa siivota osittain, järjetöntä viettää koko päivän siivoussessioita, jolloin kuurataan KAIKKI lattiasta kattoon yhtenä päivänä.



Yhtenä päivänä imurointi ja jos huvittaa niin jotain muuta, toisena kenties vessojen pesu, kolmantena jotain muuta. Lisäksi eteisen ja keittiön imurointia tarpeen mukaan. Lisäksi ylimääräiset tavarat pois vähintään kerran päivässä.

Lapsille opetetaan pienestä pitäen, että likaiset vaatteet viedään pyykkikoriin ja lelut kerätään joka päivä.

kuin hoitaa koti ja kolme alle 2v lasta....

En mä miestäni niin ujostele.



Mies tekee töitä 8h päivässä, ja sen ajan minä teen töitä (kotityöt, lastenhoito) kotona. Jos töitä vielä jää, niin kyllä mieskin niitä voi tehdä ja ihan pyytämättäkin. Ei mun mielestä ole reilua, että mies tekee töitä 8h/vrk ja minä 24h.



Monesti kyllä illat menee sit niin, että mies on lasten kanssa (sehän ei ole siis kotityö?!?) ja minä teen hommia rauhassa. Päivisin kun voi olla vaikea saada revittyä aikaa vaikkapa siihen pyykkien viikkaamiseen.

Ja lapsille on erittäin tärkeää nähdä, kun tehdään kotitöitä ja pienetkin tykkää osallistua. Olen omilleni antanut 1-2 -vuotiaasta rätin käteen ja siinä ne tulee mukana tai sitten tuijottaa piirrettyjä tai leikkii tai höpöttää perässä tai mitä vaan. Tottakai se siivoaminen on vähän vaivalloisempaa, jos lapsi/lapset pyörii jaloissa, mutta onhan sitä kyllä aikaakin sitten käyttää siihen. Tai miten joku vessanpesu on ylivoimasta lasten kanssa? Rätti ja pesuaineet esiin vaan ja pesemään. Miten ne muksut sitä estää?



Enkä tarkoita, että kotona pitäisi leikkiä orjaa aamusta iltaan, mutta onhan se epänormaalia, jos ei pysty mitään lastenhoidolta tekemään. Ja turha kuvitella, että on siksi hyvä äiti, ettei siivoa lasten kanssa. Lapsille kotityöt on arkea ja ihan yhtä hyvää laatuaikaa kuin sekin, kun istutaan lastenhuoneen lattialla.

Mä olen opettanut lapset alusta lähtien siihen, että he elävät kodin normaalia arkea, johon kuuluvat myös kotityöt. Siinä ne sitten juoksentelevat mukana menossa tai leikkivät omiaan.



Toinen pointti on se, että soveltaa siivoamisia lasten mukaan. Mulla ei ole ikinä mitään suurta siivousrupeamaa, jolloin tekisin _kaiken_. Sen sijaan katson sopivat hetket, jolloin lapset näyttävät viihtyvän hyvin keskenään, ja teen hommia siihen sopivassa tahdissa. Yhtenä päivänä siivoan vaikka kylppärin samalla kun lapset istuu vannassa siinä vieressä. Toisena vaihdan petivaatteet ja imuroin, molemmissa lapset pyörii innoissaan mukana (saavat peuhata hetken likaisissa petivaatteissa lattialla, ennen kuin vien ne pyykkiin ja leikkiä imurilla). Jne.



On tietenkin ollut aikoja, jolloin kotitöiden teko lasten kanssa on ollut äärimmäisen hankalaa, ja silloin meillä on vaan ollut vähän likaisempaa. :) Vauvan kanssa kantoliina on myös aika olennainen apuväline. Ilman sitä ei meillä olisi imuroinnista tullut mitään kuopuksen vauvavuonna, raasu kun pelkäsi imuria 10-kuiseksi asti.

annanko lapsille mukavan päivän vai teenkö kotitöitä. Jos esim. siivoan, mun pitää laittaa lapset huoneeseensa ja portti kiinni etteivät tule tepastelemaan märälle lattialle. Tiskaamisen ja kokkaamisenkin ajaksi pienin on laitettava matkasänkyyn, muuten en voisi tehdä muuta kuin kulkea lapsen perässä. Ja ulkoilu vie enemmän tai vähemmän koko aamupäivän, päiväunien aikaan taas en voi imuroida tai laittaa pyykkikonetta jylisemään. Haukkukaa vaikka, mutta näin meillä!!

Eikö lapsillekin voi opettaa, että päivässä on yksi vähän tylsempi päivä jolloin siivotaan eikä äiti ole ohjelmatoimistona? Jos loput 6 päivää on sitten sitä heidän ehdoillaan kulkemista, saavatko lapset traumoja?

Minä taidan olla ihan hölmö, kun kuvittelin että lasten kanssa eletään normaalia arkea: lasten kanssa leikitään, ulkoillaan, heille laitetaan ruokaa ja välillä siivotaan ja pyykätään. Mutta ei, lasten kanssa eletäänkin jotain keinotodellisuutta, kaikki muu jäteään pois ja keskitytään vain heidän viihdyttämiseen ja leikittämiseen. Mies tehköön kotityöt, eihän miestä voi väsyttää koskaan.

Ahaa, nyt kotitöiden listasta on jo pudonneet lastenhoito ja ruoanlaitto. Seuraavaksi kai siivous ja pyykinpesu. Juu en laita miestä tekemään kotitöitä, kun ei meillä ole sellaisia.

"kun kerran samaa palkkaa käyttää elämiseen niin tehköön jotain sen eteen"?



(vrt. kotiäitien "kun kerran asuu täällä ja lapsi on yhteinen niin tehköön puolet")