kotona lastaan hoitavat, kehtaatteko tosiaan

kuten astianpesukoneen tyhjentäminen, jotain äärimmäisen rankkoja ponnistuksia?



Itse saatan tyhjentää koneen aamulla ennen töihin lähtöä ihan huomaamatta, ja aikaa kuluu pari-kolme minuuttia. Pyykin ripustaminenkaan ei luulisi terveellä ihmisellä vievän kauheasti aikaa tai voimia?

Exäni on sairaseläkkeellä ja kun itse tulin hoitotyöstä kotiin (3vuorotyöstä) niin minä imuroin, tiskasin ja olin poikani kanssa. Poikani oli muuten tuolloin jo päiväkodissa. Exä teki ruoat ja pesi pyykit, kun osasi ne hommat paremmin. Exän murrosikäinen poika taas vei roskat. Yleensä exälläni meni päivät nukkuessa ja tää murrosikäinen ei ikinä oppinut laittamaan roskia suoraan roskiin. Kaupassa käytiin yleensä yhdessä ja "miesten" hommat teki se kumpi halusi. Ei meillä ikinä riidelty kotitöistä ja itse olin se ketä vei poikaa uimaan tai ulos. Nykyään kun asuu poikansa kanssa kaksin niin menen joskus auttamaan siivouksessa.

Minulla on esimerkiksi tällä hetkellä tilanne, että haluaisin mennä töihin jos ei tarvitsisi laittaa lapsia hoitoon. Tiedän kuitenkin, että mieheni työssä koti-isyys ei oikein onnistu. Voisihan tällainen tilanne olla myös mahdollinen niin, että nainen on töissä ja mies kotona.

Eihän tässä ole kyse siitä, että mahdollistat miehesi työssäkäynnin jäämällä kotiin, vaan olette tehneet ratkaisun, että sinä et halua laittaa lapsia hoitoon eikä miehesi halua jäädä kotiin. Ei ole kyse mistään pakottavista syistä, vaan HALUSTA.

pesen pyykkiä päivisin samoin teen viikkosiivouksen ( imurointi ja pölyjenpyyhintä + vessat) päivällä lasten kanssa. Isompia siivouksia ( matot ulos..) tehdään miehen kanssa yhdessä ( nyt kesällä esim. mattojen pesu). Ruuan laitan pääasiassa minä, koska me ollaan lasten kanssa jo syöty kun mies tulee kotiin. Viikonloppuisin kokataan yhdessä tai erikseen.



Siis pidän normaalia järjestystä/siisteyttä yllä kun olen kotona, mutta kyllä mun mies ihan pyytämättä täyttää tiskikonetta ja tyhjentää sitä, pyyhkii pöytiä vie roskat, petaa aamulla lasten sängyt tai laittaa aamupalaa yms..



Sitten mies myös hoitaa kaupassa käynnin ( kerran viikossa isompi reissu), tämä ihan käytännön syistä. Käy siis töistä tullessaan niin ei tarvii edestakaisin ajella. Toki haen lasten kanssa lähikaupasta maitoa yms..



Mun anoppi on kyllä poikansa opettanut tekemään kotihommia, ei ole mun tarvinnut ;o).

molemmat töissä ja hoidamme lasta vuorotellen kotona. Tehdään kaikki fifty- fifty. Pääsääntö, että se tekee joka on lapsen kans kotona, niin tärkeimmät, eli kaupassa käynti, ruuanlaitto, lapsen kans ulkoilut. Loput tehdään yhdessä. Hyvin toimii!

molemmat töissä ja hoidamme lasta vuorotellen kotona. Tehdään kaikki fifty- fifty. Pääsääntö, että se tekee joka on lapsen kans kotona, niin tärkeimmät, eli kaupassa käynti, ruuanlaitto, lapsen kans ulkoilut. Loput tehdään yhdessä. Hyvin toimii!

kuten astianpesukoneen tyhjentäminen, jotain äärimmäisen rankkoja ponnistuksia?

Itse saatan tyhjentää koneen aamulla ennen töihin lähtöä ihan huomaamatta, ja aikaa kuluu pari-kolme minuuttia. Pyykin ripustaminenkaan ei luulisi terveellä ihmisellä vievän kauheasti aikaa tai voimia?

eikä pyykinpesukoneen ripustaminenkaan voimia vie, mutta oltko koskaan katsonut kuinka paljon aikaa siihen menee? Meillä on iso kone, 7kg, ja kun sen on täynnä lasten vaatteita, pelkästään ripustamiseen menee 10-15 minuuttia, sen lisäksi kun kerää kuivat pyykit pois ja viikkaa ne nätisti pyykkikoriin, siihen menee toiset 10 minuuttia. Meillä on kone kellarissa, jonne ei aina jaksaisi raahata pieniä mukaan, varsinkin kun nuorimmainen yleensä kiskoo vaatteita alas sitä mukaa kun niitä ripustan. Haaveilen siitä, että joku päivä saisin tehdä kotityöt rauhassa ilman keskeytyksiä..

niin ne päivät kyllä menivät todella nopeaan eikä siinä ehdi mitään kovin suuria kotitöitä tehdä. Aamupalan jälkeen aloin tekemään lounasta, sen jälkeen ulkoilua ja sit syömään+pieniä kotitöitä, seuraavaks lapset nukkumaan ja usein saatoin nukkua itsekin kun pienempi herätteli usein yöllä ja ilman päiväunia olisin ollut todellinen pirttihirmu. Herättyä välipala ja taas ulos ja sittenhän se mies sieltä tulikin kotiin. Meillä mies touhusi töiden jälkeen lasten kanssa jotta minä sain rauhassa tehdä kotitöitä, toki itsekin välillä auttoi, mutta oikeesti mä tykkäsin siitä että sain touhuta rauhassa ja lapsille kullan arvoista aikaa saada isän täydellinen huomio. Mies kuitenkin maksoi suurimman osan perheen laskuista, joten näin omaksi velvollisuudekseni kantaa korteni kekoon pitämällä kodin kuosissaan. Toki tilanne on nyt aivan eri kun olen itsekin töissä, nyt tehdään molemmat kotityöt töiden jälkeen, mutta niitäkin vuorotellaan jotta toinen voi olla lasten kanssa.

No eihän siinä tapauksessa miehenkään ole pakko käydä töissä mahdollistaakseen äidin ja lasten kotonaolon. Ainahan sen omakotitalon ja autot voi myydä ym, onhan siinäkin kyse HALUSTA eikä pakosta.

Idioottimaisten mielipiteideni pointti on, että eiköhän se mies kävisi siellä töissä, vaikka se vaimokin olisi töissä. Miksi pitää aina hehkuttaa, että mies käy töissä vain sen takia, että vaimo ja lapset saavat olla kotona.

Eihän tässä ole kyse siitä, että mahdollistat miehesi työssäkäynnin jäämällä kotiin, vaan olette tehneet ratkaisun, että sinä et halua laittaa lapsia hoitoon eikä miehesi halua jäädä kotiin. Ei ole kyse mistään pakottavista syistä, vaan HALUSTA.

tavallaan "helpointa" tuntuu yleensä olevan niillä, joilla on enemmän lapsia.

Osaavat hoitaa sataa asiaa samaan aikaan, koti on siisti, ruoka pöydässä ja lapset puhtaita.

Yhden lapsen äideillä sen sijaan tuntuu monesti olevan vaikeksia ehtiä tekemään mitään. Ei ehditä siivota, laittaa ruokaa tai käydä edes suihkussa.

niin vaimon palattua työelämään, miehen on vaikea ottaa osaa kotitöihin.



Meilä onneksi mies tekee/teki kotihommia ihan vapaaehtoisesti.

Sittenhän äitiyslomassa piilee myös vaara, vaara siitä että nainen tottuu olemaan kotona ja sitten on vaikeaa tottua työssäkäyntiin.

Kun on useampi lapsi, tajuaa että tietyt perushommat on saatava rullaamaan (esim. esikoisen saatava ruokaa vaikka vauvakin on imetettävä jne.) Organisointikyky kasvaa lasten määrän myötä.

en minäkään yhden lapsen äitinä ehtinyt tehdä yhtään mitään, hyvä kun itselleni sain vaatteet päälle siihen mennessä kun mies tuli kotiin...



Nyt kuuden lapsen äitinä ehdin tehdä päivän kotityöt, koti on suht siisti ja lapset pestyjä, ruokittuja, asianmukaisesti vaatetettuja ja joka pv ulkoillaan.



Silti niitä kotihommia riittää miehellekin iltaisin/viikonloppuisin. ja hyvä niin, ei kai kodin ole tarkoitus olla täysihoitolaitos miehelle eikä vaimon ole tarkoitus olla ympärivuorokautinen yleispalveluhuoltokone-siivooja.

Sittenhän äitiyslomassa piilee myös vaara, vaara siitä että nainen tottuu olemaan kotona ja sitten on vaikeaa tottua työssäkäyntiin.

että työnteon lisäksi joutuu huolehtimaan kaikista kotihommista. Että mies ehti tottua siihen äidin kotivuosina. Kertaakaan en ole kuullut kenenkään sanovan, että töissä käyntiin on vaikea tottua (ja jättää sen siksi tekemättä).

kyllä ne kotihommat siellä ihan koskematta minua odottivat...

vuorokauden. Aina pitäisi olla jokin rätti tai harja kädessä. Ei hetkenkään hengähdystaukoa saisi pitää. Töissä sentään saa olla ja rentoutua. Jutella aikuisten ihmisten kanssa ja olla rauhassa. Kotona se on raatamista siitä hetkestä kun silmät aukeaa. Jalat, kädet ja selkä on ihan paskana päivän jälkeen. Seuraavana aamuna ihan sama toistuu ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana... Viikonlopuillakaan ei ole mitään merkitystä kun se on sitä samaa harmaata mössöä. Työtä, työtä, työtä.



Onneksi saa käydä töissä rentoutumassa, töiden jälkeen murista kiukkusena puolisolle, että on rasittunut ja vetää nokoset ja löhötä kun toinen siivoaa ja jatkaa hommia. Voi ihmetellä, että missä ruoka on ja kitistä kun ei jaksa mitään kun käy töissä : D Mieskin on sen jo tajunnut kenellä se pisin korsi on tästä hommasta.



Ai niin ja lasten kanssa oleminen on työtä. Se on työtä siksi, että se tuntuu työltä ja on rasittavaa ja tylsää.

Pyykkikoneeseen voi jäädä pyykit vaikka viikoksi jos oikein ottaa päähän ainainen pyykin peseminen ja ripustaminen.

kuten astianpesukoneen tyhjentäminen, jotain äärimmäisen rankkoja ponnistuksia?

Itse saatan tyhjentää koneen aamulla ennen töihin lähtöä ihan huomaamatta, ja aikaa kuluu pari-kolme minuuttia. Pyykin ripustaminenkaan ei luulisi terveellä ihmisellä vievän kauheasti aikaa tai voimia?

Ja meillä homma meni näin:



Aamulla ukko lähti töihin. Kun me herättiin, tehtiin aamupuuhat, ulkoilut, ruuat, siivosin, pennut nukku päikkärit, oli välipalaa, ulkoilua tms.



Kun mies tulee kotiin on ruoka valmiina. Tai ainakin kahvi. Sitten jaettiin hommat. Arjen pyöritys ei ole vaan toisen niskassa! Mikä lomaparatiisi koti toiselle olisi? :D

Pitäähän äidilläkin olla omaa-aikaa, perheen kesken yhteistä ja jaetaan lapsille erikseen aikaa.



Nyt kun olen töissä niin kämppä on räjähtänyt kun lapset tulee hoidosta, ei ole ruokaa valmiina. Joskus tarttee käydä töitten jälkeen kaupassakin ennen ruokaa.. Toi kaikki vaikuttaa myös siihen että miehen mielestä arkikin on äidin ollessa kotona helpompaa. Ei siis tartte riekkua kotiorjana, kun sielä asuu toinenkin aikuinen!!



Ja jos kotityöt haluaa tehdä äiti, niin voihan isä leikittää lapsia niin äiti saa siivota illalla rauhassa.. ;)



Nää hommat on oikeesti tosi helppoja: meillä on omakotitalo, ja se on helpompi pitää siistinä kun kolmio josta muutettiin pois! :D

Mies kyllä tekee osansa pyytämättäkin. Kolmen lapsen kanssa ei kauheasti ehdi kotitöitä tekemään päivällä. Mies tekee työajallaan työnsä ja minä samaan aikaan omani, joka on lastenhoitoa. Sen jälkeen, kun mies tulee töistä, tehdään yhdessä kotityöt.



Toki minä teen päivälläkin, jos vaan ehdin mutta lasten kanssa oleminen ja touhuaminen menee muun edelle. Pyykkiä pesen aina päivälläkin tietty ja tiskikoneen tyhjennys ym. muut hoituu syönnin yhteydessä. Varsinaiset siivoukset hoidetaan miehen kanssa yhdessä.



Ja ennenkuin joku kysyy, miksi täällä roikun enkä ole lasten kanssa, niin kerrottakoon, että mullakin on ns. kahvitauot niin kuin miehelläkin työpaikallaan :-D Isommat lapset leikkivät huoneissaan ja vauva nukkuu.