Lue keskustelun säännöt.
Nainen, käsi sydämellä: jäisitkö kotirouvaksi jos se olisi mahdollista?
04.04.2021 |
Jäisitkö kotirouvaksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista ja mies sitä toivoisi?
Kommentit (253)
En todellakaan IKINÄ, rakastan työtäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. En ole töissä matalapalkka-alalla enkä käy töissä vain rahan vuoksi. Työni on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja yhteiskunnallisesti tärkeää. Haluan edetä urallani, minulla on selkeät tavoitteet työelämässä.
Lisätään vielä, että jonkun sapatti- tai vuorotteluvapaan voisin kuvitella ennen eläkkeelle jäämistäni jossain vaiheessa pitäväni, mutta omilla tuloillani. Sitten joskus tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska en halua siirtää ummehtuneita sukupuolirooleja lapselleni.
Lisään vielä: mua todella ihmetyttää ettei kotiin jäävät nykyäidit ole yhtään enempää huolissaan siitä, minkälaisen kuvan antavat lapsilleen naisen asemasta.
Aika mustavalkoinen ajattelutapa. En haluaisi olla kotiäiti, mutten ajattele että jokainen kotiäiti on huonossa asemassa. Voihan se joissain perheissä olla sekä äidille, isälle että lapsille parempi vaihtoehto.
Ihan sama. Arvostan kotiäitiyttä sitten, kun yhtä iso määrä miehiä on koti-isinä. Sehän olisi aitoa tasa-arvoa.
Minä ajattelen että aito tasa-arvo olisi sitä, että kuka kotiin jääkiin, niin kotona tehtyä työtä arvostettaisiin yhtälailla kuin työelämässä tehtyä työtä. Näkemykseni mukaan sinä siis vastustat tasa-arvoa.
Olen eri, mutta minusta kotona tehdyn työn samantasoinen arvostus on epärealistista. Viime kädessä yhteiskunta ilmaisee tehdyn työn arvostuksen siitä maksettavana korvauksena. Koska kotivanhemmuutta ei arvosteta ei siitä myöskään makseta - ja toisin päin.
Toiseksi, eihän yhteiskunta arvosta edes kaikkea palkkatyötä samanarvoiseksi. Ei Siwan kassa saa samaa palkkaa kuin vaikka lääkäri tai lakimies. Jos kotivanhemman työtä pitäisi arvostaa yhtä paljon kuin palkkatyötä, niin mihin palkkatyöhön se tarkalleen ottaen vertautuisi? Kevyeen ja siistiin sisätyöhön, vaativaan asiantuntijatyöhön vai kenties raskaaseen ja vaaralliseen fyysiseen työhön? Vai meneekö se puolison työn mukaan - eli sen Siwan kassan puolison kotivanhemmuus on vähempiarvoista kuin lääkärin tai lakimiehen puolison, vaikka kumpikin kotivanhempi tekee samaa työtä - vai tekeekö? Joku hoitaa kotona yhtä lasta, joku kuutta. Joku hoitaa pelkät lapset ja kotityöt jaetaan, joku hoitaa kaikki kotityötkin. Kolmannella on niin rikas puoliso, että rahaa riittää siivoojan ja lastenhoitajan palkkaamiseen, minkä arvoista tällainen kotivanhemmuus on verrattuna sellaiseen joka hoitaa kaiken itse?
Kotivanhemmuuden tasa-arvoinen arvostus palkkatyöhön verrattuna on kaunis mutta kuolleena syntynyt ajatus. Toki pariskunta voi keskenään sopia sellaisen työnjaon kuin haluavat eikä se kenellekään kuulu.
No, kotivanhemmuuden palkallisen arvon voi kyllä laskea hyvin helposti niin että jos ajatellaan että Pekka ja Jukka adoptoivat lapsen ja Jukka jää kotiin lasta hoitamaan, saa Jukka puolet siitä mitä ulkopuoliselle lastenhoitajalle muuten maksettaisiin (koska ei siis maksa itse itselleen, tai voi maksaa jos huvittaa).
Eli automaattisesti osa Pekan palkasta kuuluu Jukalle eikä Jukan tarvitse kinuta itselleen jotain käyttörahaa kuin almuja.
Jäisin! Hoitaisin kaiken kotiin liittyvän ja antaisin vaikka joka ilta, jotta ei tarvisi mennä töihin. Mies ei ole asialle lämmennyt taloudellisista syistä. Vihaan työntekoa.
En. En voisi jäädä kotiäidiksi. Pää ei kestäisi.
Meillä tuo menee kuitenkin niin, että mies ansaitsee erittäin hyvin, mistä johtuen minun ei tarvitse miettiä taloudellisia asioita ja voin tehdä tasan sitä mitä aivan oikeasti haluankin tehdä. Vaikka työstäni ei maksetakaan paljoa, vähän erikoisempi alateeminen juttu, ainakin saan tehdä sitä, mitä haluankin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin. Heti. Minä tykkään tehdä ruokaa, leipoa, siivota, sisustaa, tehdä kukka-asetelmia jne. Todellakin keksisin päiviin sisältöä. Mutta niinpä vaan tienaan enemmän kuin mies, olen kovapalkkaisessa asiantuntijatyössä ja tosi uupunut. Ei yhtään mun juttu, vaikka hyvä olenkin.
Takana on paljon työttömyyttä ja pätkätöitä. Mitään uraa ei koskaan ole edes ollut.
Lapsetkin ovat vielä pieniä. Joten miksi ei? Jäisin, jos olisi mahdollista.
Opiskelisin siinä sivussa (kuten teen tällä hetkelläkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tytär haluaisi kotiäidiksi niin kyllä sopisi mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saan joskus lapsia, olen mielelläni kotiäitinä 3-4 vuotta, edellyttäen että voin tehdä osapäivää kotoa käsin. Olen itse kiitollinen omalle äidilleni, että hän vietti paljon aikaa kanssani kun olin pieni. Opin lukemaan ja laskemaan ennen muita, olemaan uuttera ja siksi menestynyt läpi kouluajan.
Riippuu tilanteesta.. Jos se tarkoittaisi, että mies painaa hulluna töitä ja minä hoitaisin yksin kaikki kotiaskareet ja lapset jne., niin en todellakaan. Jos taas olisi jotain perittyä/voitettua rahaa niin paljon että sillä oikeasti tulisi toimeen niin voisin ehkä jäädä, jos mieskin olisi siis paljon kotona ja osallistuisi arkeen ja voitaisiin esim matkustella. Puuhastelisin jonkun hyväntekeväisyystyön parissa siitä huolimatta kyllä, muuten aivot sulaisi ja lamaantuisin aikaansaamattomaksi. Olen ollut työttömänä vähän aikaa ja lasten kanssa kotona ja ei se vaan pidemmän päälle sovi minulle. Taloudellisesta itsenäisyydestä en myöskään ole valmis luopumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää kotitöistä, kokkaamisesta tms mutta tykkään työstäni ja käydä töissä. Joten en.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää kotitöistä, kokkaamisesta tms mutta tykkään työstäni ja käydä töissä. Joten en.
Kotirouvana minä ainakin olen ulkoistanut sekä siivouksen että ruuanlaiton suurimmaksi osaksi aikaa. Kotirouva ei ole kodinhoitaja. Tässä monella menee sekaisin totuus ja taru. Kotirouva ei ole kelan tuilla kotona oleva kotiäiti. Kotirouva on ulkomailla työnimike siinä missä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi jäädä, koska minulla on hyvin palkattu duuni ja viihdyn myös hyvin työssäni. Minkälainen mies edes haluaisi jonkun 50-luvun "kotirouvan"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää kotitöistä, kokkaamisesta tms mutta tykkään työstäni ja käydä töissä. Joten en.
Kotirouvana minä ainakin olen ulkoistanut sekä siivouksen että ruuanlaiton suurimmaksi osaksi aikaa. Kotirouva ei ole kodinhoitaja. Tässä monella menee sekaisin totuus ja taru. Kotirouva ei ole kelan tuilla kotona oleva kotiäiti. Kotirouva on ulkomailla työnimike siinä missä muutkin.
Ihan sama sinänsä minulle, koska tosiaan pidän kovasti työstäni ja panostan mielelläni siihen. Vielä vähemmän oikeastaan houkuttelisi kotirouvuus, jos kotityötkin tekisi joku muu puolestani. Tuossa yhtälössä mies ansaitsisi puolestani ja kodinhoitaja hoitaisi kodin puolestani. Kuulostaa liian epäitsenäiseltä, ja mikä tuossa sitten sitä "työtä" olisi?
Vähän pakostakin koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kotityöt ei haittaa koska minulla on koulutus joten kaikki sujuu vaivattomasti ja rutiinilla niin etten huomaa edes itse niitä tekeväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska en halua siirtää ummehtuneita sukupuolirooleja lapselleni.
Lisään vielä: mua todella ihmetyttää ettei kotiin jäävät nykyäidit ole yhtään enempää huolissaan siitä, minkälaisen kuvan antavat lapsilleen naisen asemasta.
Aika mustavalkoinen ajattelutapa. En haluaisi olla kotiäiti, mutten ajattele että jokainen kotiäiti on huonossa asemassa. Voihan se joissain perheissä olla sekä äidille, isälle että lapsille parempi vaihtoehto.
Ihan sama. Arvostan kotiäitiyttä sitten, kun yhtä iso määrä miehiä on koti-isinä. Sehän olisi aitoa tasa-arvoa.
Minä ajattelen että aito tasa-arvo olisi sitä, että kuka kotiin jääkiin, niin kotona tehtyä työtä arvostettaisiin yhtälailla kuin työelämässä tehtyä työtä. Näkemykseni mukaan sinä siis vastustat tasa-arvoa.
Olen eri, mutta minusta kotona tehdyn työn samantasoinen arvostus on epärealistista. Viime kädessä yhteiskunta ilmaisee tehdyn työn arvostuksen siitä maksettavana korvauksena. Koska kotivanhemmuutta ei arvosteta ei siitä myöskään makseta - ja toisin päin.
Toiseksi, eihän yhteiskunta arvosta edes kaikkea palkkatyötä samanarvoiseksi. Ei Siwan kassa saa samaa palkkaa kuin vaikka lääkäri tai lakimies. Jos kotivanhemman työtä pitäisi arvostaa yhtä paljon kuin palkkatyötä, niin mihin palkkatyöhön se tarkalleen ottaen vertautuisi? Kevyeen ja siistiin sisätyöhön, vaativaan asiantuntijatyöhön vai kenties raskaaseen ja vaaralliseen fyysiseen työhön? Vai meneekö se puolison työn mukaan - eli sen Siwan kassan puolison kotivanhemmuus on vähempiarvoista kuin lääkärin tai lakimiehen puolison, vaikka kumpikin kotivanhempi tekee samaa työtä - vai tekeekö? Joku hoitaa kotona yhtä lasta, joku kuutta. Joku hoitaa pelkät lapset ja kotityöt jaetaan, joku hoitaa kaikki kotityötkin. Kolmannella on niin rikas puoliso, että rahaa riittää siivoojan ja lastenhoitajan palkkaamiseen, minkä arvoista tällainen kotivanhemmuus on verrattuna sellaiseen joka hoitaa kaiken itse?
Kotivanhemmuuden tasa-arvoinen arvostus palkkatyöhön verrattuna on kaunis mutta kuolleena syntynyt ajatus. Toki pariskunta voi keskenään sopia sellaisen työnjaon kuin haluavat eikä se kenellekään kuulu.
Hyvä huomio, että erilaiset tilanteet tulisi huomioida, mutta ei se silti mahdoton tehtävä ole. Se ole kun käärii hihat ja laskee, ensin miettii että minkä systeemin mukaan laskee. On sitä monimutkaisempiakin laskuja tässä maassa laskettu. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää kotitöistä, kokkaamisesta tms mutta tykkään työstäni ja käydä töissä. Joten en.
Kotirouvana minä ainakin olen ulkoistanut sekä siivouksen että ruuanlaiton suurimmaksi osaksi aikaa. Kotirouva ei ole kodinhoitaja. Tässä monella menee sekaisin totuus ja taru. Kotirouva ei ole kelan tuilla kotona oleva kotiäiti. Kotirouva on ulkomailla työnimike siinä missä muutkin.
Voitko kertoa mitä käytännössä teet kotirouvana? Suomessa kun noita ei käytännössä ole, minulle ihan vieras maailma.
Olen eri, mutta minusta kotona tehdyn työn samantasoinen arvostus on epärealistista. Viime kädessä yhteiskunta ilmaisee tehdyn työn arvostuksen siitä maksettavana korvauksena. Koska kotivanhemmuutta ei arvosteta ei siitä myöskään makseta - ja toisin päin.
Toiseksi, eihän yhteiskunta arvosta edes kaikkea palkkatyötä samanarvoiseksi. Ei Siwan kassa saa samaa palkkaa kuin vaikka lääkäri tai lakimies. Jos kotivanhemman työtä pitäisi arvostaa yhtä paljon kuin palkkatyötä, niin mihin palkkatyöhön se tarkalleen ottaen vertautuisi? Kevyeen ja siistiin sisätyöhön, vaativaan asiantuntijatyöhön vai kenties raskaaseen ja vaaralliseen fyysiseen työhön? Vai meneekö se puolison työn mukaan - eli sen Siwan kassan puolison kotivanhemmuus on vähempiarvoista kuin lääkärin tai lakimiehen puolison, vaikka kumpikin kotivanhempi tekee samaa työtä - vai tekeekö? Joku hoitaa kotona yhtä lasta, joku kuutta. Joku hoitaa pelkät lapset ja kotityöt jaetaan, joku hoitaa kaikki kotityötkin. Kolmannella on niin rikas puoliso, että rahaa riittää siivoojan ja lastenhoitajan palkkaamiseen, minkä arvoista tällainen kotivanhemmuus on verrattuna sellaiseen joka hoitaa kaiken itse?
Kotivanhemmuuden tasa-arvoinen arvostus palkkatyöhön verrattuna on kaunis mutta kuolleena syntynyt ajatus. Toki pariskunta voi keskenään sopia sellaisen työnjaon kuin haluavat eikä se kenellekään kuulu.