Nainen, käsi sydämellä: jäisitkö kotirouvaksi jos se olisi mahdollista?
Jäisitkö kotirouvaksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista ja mies sitä toivoisi?
Kommentit (253)
En missään nimessä. Kotiin jäisin oikein mielelläni mutta en jonkun ukon orjaksi ja patjaksi. Ei koskaan.
Miksi otsikossa kysytään naiselta, voisiko kotirouva olla joku muu?
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Kotiin jäisin oikein mielelläni mutta en jonkun ukon orjaksi ja patjaksi. Ei koskaan.
Miksi yksinasuva tai sinkku ei voi olla kotirouva?
Jäisin kyllä, enkä mielestäni olisi mikään kotiorja. Toki kotona oleva ehtii tekemään enemmän kotitöitä, mutta sehän on vain reilua, kun toinen hankkii elannon. Kyllä keksisin paljon muutakin ajanvietettä elämääni, kuin työnteko.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Kotiin jäisin oikein mielelläni mutta en jonkun ukon orjaksi ja patjaksi. Ei koskaan.
Ihmeellinen kommentti? Minäkin voisin mennä kauppaan töihin, mutta en missään nimessä tekisi siellä putkitöitä, ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En. Miksi haluaisin jäädä täysin miehen armoille.
Näin minäkin ennen ajattelin, kuten myös, että rakastan työtäni ja pidän paljon työkavereistani, joten ei ikinä kotiin vain olemaan. Työssä menikin todella hyvin, sain joka vuosi isot bonukset ja kehuttiin kovasti.
Sitten vain yhtenä päivänä ilmoitettiin, että näissä YT-neuvotteluissa se on sitten sinun vuorosi, kiitos näistä 30 + vuodesta. Noin vain. Mitään merkkejä asiasta ei ollut. Koko työyhteisö oli aika shokissa.
Että voi se ihana työelämäkin pettää. Nyt olen 56 v, joten ei varmaan kannata mietiskellä, jäänkö kotirouvaksi. Kukahan mut enää nääs palkkais.
En ole näistä potkuista selvinnyt ilman ihanaa miestäni, joka tuki joka vaiheessa ja jaksaa löytää asiasta hyviä puolia. Totta onkin, että yleiskuntoni on jo kohonnut yhteisillä lenkeillä, uni parantunut.
Eli juu, jään kotirouvaksi ja uskon, että elämä on aika ihanaa, kuten täällä joku sanoikin: luksusta on arjessa jo nyt runsain mitoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Miksi haluaisin jäädä täysin miehen armoille.
Näin minäkin ennen ajattelin, kuten myös, että rakastan työtäni ja pidän paljon työkavereistani, joten ei ikinä kotiin vain olemaan. Työssä menikin todella hyvin, sain joka vuosi isot bonukset ja kehuttiin kovasti.
Sitten vain yhtenä päivänä ilmoitettiin, että näissä YT-neuvotteluissa se on sitten sinun vuorosi, kiitos näistä 30 + vuodesta. Noin vain. Mitään merkkejä asiasta ei ollut. Koko työyhteisö oli aika shokissa.
Että voi se ihana työelämäkin pettää. Nyt olen 56 v, joten ei varmaan kannata mietiskellä, jäänkö kotirouvaksi. Kukahan mut enää nääs palkkais.
En ole näistä potkuista selvinnyt ilman ihanaa miestäni, joka tuki joka vaiheessa ja jaksaa löytää asiasta hyviä puolia. Totta onkin, että yleiskuntoni on jo kohonnut yhteisillä lenkeillä, uni parantunut.
Eli juu, jään kotirouvaksi ja uskon, että elämä on aika ihanaa, kuten täällä joku sanoikin: luksusta on arjessa jo nyt runsain mitoin.
Erittäin hyvä pointti! Mä ainakin koen, että olen täysin työelämän armoilla, koko ajan tulee jotain muutoksia ja huononnuksia, palkka nyt alun perinkään ole ollut kummoinen, mutta kun koko ajan vähennetään esimerkiksi lisiä noin vaan työnantajan päätöksellä, nin todella ankealta tuntuu.
Ollaan miehen kanssa laskettu jo tarkkaan, mikä se aika on, kun työt ehkä voidaan lopettaa, mutta en kyllä mäkään usko, että sinne asti päästään, vaan kyllä se työelämä mut aika varmasti nuorempaan vaihtaa!
Joo, ei kannata enää työelämään luottaa yhtään enempää kuin miehiinkään, kyllä kannattaa miettiä, että kun siellä aletaan haluta nuorempia niin omat sävelet on selvillä ja mikäs sen parempaa, jos on miehen kanssa niin hyvät välit, että kotona oleminen ei ahdista ja tekemistä keksitään.
Kyllä, oikein mielelläni.
T:40vee lähes loppuunpalaminen lähellä huonon pomon takia.
Kyllä. Mutta haluan tehdä töitä osa-aikaisesti siinä samalla ja pysyä näin työelämän syrjässä kiinni ja tehdä jotain "omaa" eri ympyröissä. Jäisi enemmän aikaa hoitaa kotia, itseä ja läheisiä eikä yrittää vain keretä välttämättömimmät ennen kuin kaatuu muutamaksi (liian vähiksi) tunneiksi nukkamaan ja taas heretä väsyneenä ja jo ennalta stressaantuneena seuraavaan päivään, joka sisältää täyden työpäivän työpaikalla ja täyden työpäivän kotona!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Mutta haluan tehdä töitä osa-aikaisesti siinä samalla ja pysyä näin työelämän syrjässä kiinni ja tehdä jotain "omaa" eri ympyröissä. Jäisi enemmän aikaa hoitaa kotia, itseä ja läheisiä eikä yrittää vain keretä välttämättömimmät ennen kuin kaatuu muutamaksi (liian vähiksi) tunneiksi nukkamaan ja taas heretä väsyneenä ja jo ennalta stressaantuneena seuraavaan päivään, joka sisältää täyden työpäivän työpaikalla ja täyden työpäivän kotona!
Juuri näin, kattelee kotona rapistuvia nurkkia ja kerääntyvää likaa, mutta ei vaan oikein jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään niille.
Nauttisi niin kauniista kodista, kun sellaista vaan ikinä jaksaisi pitää yllä. Roikkuu työelämässä epävarmuuden kalvaessa jokaisen palaverin aikana, jokaista pomon vilkaisua hätkähtäen, että mitä seuraavaksi.
Kyllä ymmärrän heitä, jotka ovat unelmahommissaan ja rakastavat töitään, mutta meiltä muilta on kyllä outoa, ellei kotirouvan päivät kelpaisi.
Jäisin, ilomielin. Olen jo oman osani tähän yhteiskuntaan tuonut, nuoret saisivat jatkaa. Olen jo vanha ja väsynyt, mutta töitä on tehtävä.
Kotirouva joo, kotiäiti ei ikinä. Päivät kuluisi koiriin, puutarhaa hoitaessa ja taloa laitellessa. Maalaisin, tapetoisin, vaihtaisin ovenpieliäNyt yms. pientä. Nyt pitäisi daalioita herätellä talvetuksen jälkeen ja kun kasvatan paljon itse siemenestä niin ennen kuin taimet pääsee ulos niin niidenkin hoito sisällä asunnossa vie aikaa ja tilaa. Ostotaimia en juuri käytä.
Kun kilpailee viiden koiran kanssa SM-tasolla muutamassa eri lajissa niin ihan kävisi työstä noiden treenit ja huollot.
Nyt pitää vaan kiireellä hoitaa kaikki työn lisäksi.