Kuinka pitkä on ollut tähän asti pisin parisuhteesi?
Mihin se lopulta päättyi ja kauanko sinulla kesti toipua eron tuomasta surusta?
Kommentit (126)
16 v ja eroon päättyi. Miehen pettämiseen
Kesällä tulee 40 v täyteen, ei ole vielä päättynyt. Päättynee jommankumman kuolemaan.
O päivää. Paskaahan tämä elämä on.
Melkein 10vuotta. Mies petti ja sain vielä Klamydian.
6 vuotta oli ensimmäinen suhde ja päättyi siihen, että mies ei tuntunut tietävän, mitä halusi. Itse olin jo valmis menemään naimisiin ja siihen, että asetutaan. Hän sanoi, ettei aika ollut vielä kypsä, vaikka oltiin jo yli 30v. Kyselin vähän milloin olisi tai mikä mättää niin ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Kuulemma minua rakasti ja taloakin oltiin jo yhdessä katsottu, mutta naimisiin ei sitten kuitenkaan voisi. Hirveää jahkailua ihan typerästä jutusta niin otin ja lähdin, kun en jaksanut enää katsella. Melkein kaksi vuotta kuuntelin sitä tietämättömyyttä, joka alkoi ulottua vähän kaikille elämän osa-alueille. Olisin itse toivonut, että jos kumppani ei voi olla mistään varma niin ainakin minusta. Ei kestänyt yhtään aikaa toipua, kun olin jo niin erotessa valmis lähtemään, kun kyllä ne tunteet sitten kuolee, jos toinen on jotenkin niin epävarma niistä omista fiiliksistään.
Nyt ollaan muutama vuosi oltu nykyisen heilan kanssa yhdessä ja päädyttiin itseasiassa jo naimisiinkin lakisyistä, kun täällä ulkomailla avopuolisoa ei aina tunnusteta lähiperheeksi ja koronan takia tilanne oli hiukan haastava. Molemmilla aika realistinen mielikuva tästä tilanteesta, että olemme joutuneet etenemään hyvin nopeasti poikkeavan tilanteen vuoksi, mutta keskusteluvalmius ja sitoutumishalu on hyvin eri luokkaa kuin edellisessä suhteessa.
Heinäkuussa tulee täyteen 38 vuotta.
1h. Meni sen aikaa toipumiseen, että sain vaatteet päälle ja taksin alle. Näillä mennään :)
N24
Kymmenisen vuotta. Erosurusta ei toivu koskaan, mutta ei se vuosien jälkeen ole sellaista mitä tässä kysymyksessä ehkä haetaan. Turvallisuudentunteesta ja luottamuksesta jää jotain pysyvästi puuttumaan elämässä, vaikka uusi parisuhde olisi ensimmäistä parempi jokaisella osa-alueella. Tavallaan suree jo etukäteen uutta eroa, jota ei välttämättä koskaan tulekaan.
12 vuotta, kuukausi kesti toipua, mutta johtui varmaan siitä, että tein lähtöä neljä sen suhteen viimeistä vuotta.
26 vuotta tulee uuri täyteen. Loppuu varmasti joskus vielä...
12 vuotta ja onnellisesti jatkuu :)
Vierailija kirjoitti:
Kohta 32 vuotta. Nemo nisi mors.
Sama meillä 32vuotta ja minä 55 ja mies 59
Suvuissamme elossa olevista vain yksi pariskunta on ollut vähän kauemmin yhdessä ja kaikki muut eronneet ja harrastaneet suhde vaihteluja, hekumaa uuden kanssa moneen kertaan. Ja loppujen lopuksi ne suhteiden vaihtelijat kaikki elävät yksin loppuiän sillä kenelläkään ei ole se alkuhuuma kestänyt ja sitten ikääntyessä ei saa niin vain helposti ketään. Hyvin harva ikääntynyt onnistuu vielä löytämään jonkun mutta kyllä se on todella harvinaista. Esimerkkejä ei ainakaan suvuissamme ole että ikääntyneenä olisi löytänyt elämänkumppanin.
Kohta 32 vuotta. Nemo nisi mors.