Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsitte yli siitä, kun tajusitte, että unelmat eivät oikeasti toteudu?
04.04.2021 |
Lukioaikana tuli ajateltua, että minusta tulee vielä "jotain". No, ei tule. Olisi jo heti lukion alussa pitänyt tietää, mitä haluaa tulevaisuudessa ja tähdätä sitä kohti.
Miten pystytte psyykaamaan itsenne siihen, että elämä tulee olemaan ikävää ja haaveet ovat turhia?
Kommentit (135)
NO joo, lapsi on aina potentiaalinen ties mikä. Lastentarhassa jo ymmärsin että minä en ole kuvataiteen ihmelapsi ja viimeistään kouluaikoina tajusin etten ollut ihan top 1% viulistikaan, eikä minusta siis tulisi ammattimuusikkoa. Samoihin aikoihin tarjusin että paloni liikuntaan tai urheiluun ei ollut yhtä suuri kuin kavereilla. En myöskään ollut nero koulussa.
Lukioaikaan mietin juristiksi ryhtymistä ja ehkä sen lisäksi poliittista vaikuttamista, mutta en päässyt pääsykokeesta läpi. Työelämä tarjosi hetkeksi tyydytystä, tuntui fiiniltä olla oikeissa töissä ja menestyin kohtalaisesti. Tässä iässä kuitenkin ymmärsin että minusta ei ehkä tule keskiluokkaista ihmistä kummempaa.
Yksi itsestäänselvyys oli ollut perheellistyminen "sitten joskus". seurustelukumppanin kanssa haaveiltiin niinkin tavallisesta unelmasta kuin kohtalaisesta asunnosta ja lapsesta. Nämä haaveet toteutuivat ja ne ovat riittäneet tähän asti. Perhe-elämä on ollut minulle valtavan suuri ilon ja onnen aihe, mutta tunnistan tämän myös sellaisena aikana jolloin en haaveillut mistään, olin aika näköalaton.
Pärjäsin vähän yllättävällä tavalla sitten keski-ikäisenä joten en ole joutuntu maistamaan työttömyyttä tai puutetta. Voi sanoa että ovia on sulkeutunut nokan edessä mutta toisia on avautunut.
Nyt lapset ovata molemmat jo opiskelemassa ja hakevat asuntoa toisaalla ja meillä on muutto pienempään. Eläkekin siintää kauempana. Näillä näkymin tullaan pärjäämään jos vaatimattomasti elellään. Järjestötoiminta ja harrasteet pitää niin kiireisenä kuin haluan. joten en pelkää eläkeikääkään. Kai Terästor
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmat on vaan ase, joita käytetään nuoria ihmisiä vastaan. Se mitä voit saavuttaa, syötetään ulkopuolelta. Yleensä se tarkoittaa jotain pinssiin tai rintamerkkiin verrattavaa statusjuttua. Hinta on terveys ja rahallisen hyödyn korjaa joku muu.
Päästään kaikki sotimaan, ja varakkaat lähtee lentokoneilla karkuun tämä on unelma.
Vierailija kirjoitti:
Yksi unelmani olisi hyvä työ, jonka myötä olisi mahdollista elää hyvää elämää (esim. lapsien hankinta, asunto, rahaa elämiseen). Työ, joka olisi mielekästä ja jonka palkalla tulisi toimeen. Olisi pitänyt mennä yliopistoon, mutta nyt on jo myöhäistä. Olen opiskellut "varmoja" aloja, mutta niihinkään en kelpaa työntekijäksi.
Ap
Miten niin on myöhäistä? Jos olet 24-vuotias, niin olet vielä nuori! Itse aloitin yliopisto-opinnot 23-vuotiaana, sillä aiemmin en päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. Sinulla on työelämää jäljellä vielä 45-50 vuotta, kyllä siinä ehtii välillä opiskella.
Heti kun tajusin, että Prinsessa Ruusunen on pelkkä satu keksitty juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi unelmani olisi hyvä työ, jonka myötä olisi mahdollista elää hyvää elämää (esim. lapsien hankinta, asunto, rahaa elämiseen). Työ, joka olisi mielekästä ja jonka palkalla tulisi toimeen. Olisi pitänyt mennä yliopistoon, mutta nyt on jo myöhäistä. Olen opiskellut "varmoja" aloja, mutta niihinkään en kelpaa työntekijäksi.
ApMiten niin on myöhäistä? Jos olet 24-vuotias, niin olet vielä nuori! Itse aloitin yliopisto-opinnot 23-vuotiaana, sillä aiemmin en päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. Sinulla on työelämää jäljellä vielä 45-50 vuotta, kyllä siinä ehtii välillä opiskella.
Josko lukisit AP:n viestin uudelleen. AP:n toiveet ihan tavanomaisesta elämästä (perhe, koti, elanto) riippuvat niistä yliopisto-opinnoista. Hänellä on tasan yksi mahdollisuus osua oikeaan aikaan oikealle alalle, jossa hän työllistyy kohtuulliseen työpaikkaan, jonka myötä hän saa kohtuullisen kodin, perheen, jne. Siitä opiskelupaikasta riippuu hänen koko elämänsä. Ei hänellä ole hänen maailmankuvassaan varaa odottaa 20 vuotta, vai kuinka moni nainen perustaa perheen viisikymppisenä? Vähän sisälukutaitoa hei.
No näihin työ- ja maailman valloitusjuttuihin on ollut iso mahdollistaja se, ettei oo vielä hankkinut lapsia
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se sattuu kun tajuaa että unelmat tosiaan jäivät vain unelmiksi.
Ei voi myöskään olla ajattelematta vikoja ja puutteita itsessä kun ei asiat menneet miten haaveili.
Nämä toteutumattomat unelmat liittyvät työ-ja perhe-elämään.
Unelmien saavuttaminen riippuu siitä miten asettaa unelmat sekä työstä ja tuurista.
Jos asettaa itselleen keskiluokkaisia unelmia, niitä on mahdollista saavuttaa pienemälläkin tuurilla ja työllä. Jos tavoittelee jotain hienoa ja suurta, kannattaa ymmärtää, että vain äärimmäisen harva onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuo on tuntunut kuin ilmassa roikkumiselta - lukio ja yliopisto oli kuin hyppyri, jonka jälkeen olen kyllä mennyt eteenpäin, mutta ilman pohjaa tai otetta mistään. Kovasti piti ponnistaa ja nyt olen siinä unelmatyössäni, omistusasunto, jne. Unelmatyö ei vaan ollut mitään elokuvien säihkyvää dynaamista johtamista, vaan tietokoneen näpyttelyä 8-10h päivässä. Omistusasunto on kerrostalossa jonka rappukäytävän maali rapisee ja naapureilla huutava lapsi. Kaikki unelmat oli niin hohdokkaita, mutta todellisuus onkin niin harmaa.
Nykyisin en osaa edes unelmoida, kun nuokin muuttuisivat harmaaksi leijumiseksi silloin kun sinne pääsee. Haluan maantason asunnon omalla puutarhalla ja puutarhasaunalla, ja matkustaa tiettyyn maahan. Kun saavutan nuo, mietin varmaan siellä maantason asunnossa miten helppo sinne on murtautua, miten saunan lämmitys on liian työlästä, ja unelmamaahan matkustettua huomaan vain miten alikehittynyt, haiseva ja korruptoitunut
Unelmat ja tavoitteet kannattaa erottaa toisistaan. On melkein parempi, etteivät unelmat toteudu, kun ne ovat joka tapauksessa hienompia unelmina. Tavoitteet voi pitää realistisempina. Olen itse tehnyt joitain nuorena fantastistiseksi kuvittelemiani asioita, jotka eivät todellisuudessa tuntuneet erityisen hienoilta. Ja asiat, joista en varsinaisesti ole unelmoinut, ovat osoittautuneet parhaiksi. Unelmoin edelleen niin monista asioista, että näin 57v tiedän, että suurin osa ei koskaan toteudu. Osan niistä realistisemmista poimin tavoitteiden joukkoon.
Unelmathan ovat jo lähtökohtaisesti jotain sellaista, mikä todennäköisesti ei tule toteutumaan. Jos ne toteutuvat, se on yllätys.
Realistiset tulevaisuudensuunnitelmat ovat asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole päässyt yli ja unelmoin edelleen ja toivon, että jonain päivänä toteutuu.
n47
Usein on aito onnenpotku, ettei ollut onnea eikä saanut haluamaansa. Ja mikä karvas häviö päinvastainen voikaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi unelmani olisi hyvä työ, jonka myötä olisi mahdollista elää hyvää elämää (esim. lapsien hankinta, asunto, rahaa elämiseen). Työ, joka olisi mielekästä ja jonka palkalla tulisi toimeen. Olisi pitänyt mennä yliopistoon, mutta nyt on jo myöhäistä. Olen opiskellut "varmoja" aloja, mutta niihinkään en kelpaa työntekijäksi.
Ap
Miksi et kelpaa?
Yritin päästä ammattiin, josta haavelin, opiskelin alaa yliopistossa ja meni suht hyvin.
Starttasin jopa firman ja tein alan töitä muutaman vuoden, mutta siihen liittyi kamala stressi ja tienasin aivan liian vähän, veroihin ja maksuihin meni suuri osa palkkioista.
Hyviä puolia oli se että voi tehdä töitä kotona eikä ollut pomoa.
Mutta en sitten loppujen lopuksi jaksanut kun olisi tarvinnut tienata paljon enemmän vähemmällä stressillä.
No, olenpa ainakin pyrkinyt toteuttamaan unelmani, kukaan ei voi väittää, että olisin laiska ja tyhmä. Mutta rahkeet ei näköjään riittäneet.
Olen yrittänyt hyväksyä pettymykseni ja nykyisen työni, vaikka se ei annakaan oikeastaan mitään. Mutta ei ole stressiä ja tienaan normaalisti. Yritän tyydyttää unelmani harrastusten kautta.