Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsitte yli siitä, kun tajusitte, että unelmat eivät oikeasti toteudu?
04.04.2021 |
Lukioaikana tuli ajateltua, että minusta tulee vielä "jotain". No, ei tule. Olisi jo heti lukion alussa pitänyt tietää, mitä haluaa tulevaisuudessa ja tähdätä sitä kohti.
Miten pystytte psyykaamaan itsenne siihen, että elämä tulee olemaan ikävää ja haaveet ovat turhia?
Kommentit (135)
Pitää varmaan yrittää pitää huolta mielenterveydestä ja keskittyä asioihin jotka ovat hyvin. Ehkä joskus tulee mahdollisuus edes johonkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän mikää toteudu, ellei sen eteen näe vaivaa. Paljon vaivaa yleensä. Harva saa hopeatarjottimella kaiken elämäänsä valmiina.
Mä olen opiskellut, aloittanut työt ruohonjuuritasolta (rautakaupan myyjä) ja siitä pikkuhiljaa päässyt etenemään nykyiseen asemaan. Tuli yksi avioero, oli lapseton liitto, löysin uuden miehen ja saimme kaksi ihanaa lasta. Elimme säästeliäästi ja otimme riskin ja rakensimme talon. No ei sitten ole ollut uusimpia autoja eikä kaukomatkoja, mutta tämä oli meidän unelma. Elämässä pitää tehdä valintoja sen mukaan, mitä tavoittelee. Jos makaa yksin kotona tekemättä mitään, ei myöskään tapahdu mitään.
Joo, totta, että töitä on tehtävä asioiden eteen. Ne ajat kun rautakaupan myyjänä pääsi etenemään firmassa ovat kuitenkin auttamattomasti ohi.
Kieltäydyn ajattelemasta etteikö unelmani voisivat vielä toteutua.
Ei ole koskaan ollut mitään korkealentoisia unelmia. Olen aina ollut melko vähään tyytyväinen ja elänyt sillä mitä on ollut saatavilla.
EI oleee unelmia, koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI oleee unelmia, koskaan ollutkaan.
Aiinoa unelma on ryyypätä kaikki viina maailmasta.
Pitää sopeutua siihen, mitä elämä heittää eteen. N. 30-vuotiaana näytti elämä hymyilevän ja ponnistelin unelmien täyttymistä kohti.
Sitten...
Sairautta, puolison sairautta, lasten sairastelua, maailmantalouden myllerrykset vievät omaakin bisnestäsi kuin lastua laineilla.
Olen täyttänyt pienempiä unelmiani palan kerrallaan, suurten kaaduttua kuin korttitalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 24 ja pelkään todella, että elämä tulee olemaan yhtä kurimusta ja pettymyksiä. Olen kuvitellut, että kun tekee töitä ja on reipas oma itsensä, asiat järjestyvät. Ehkä tämä on sitä pikkuhiljaa aikuistumista, kun tajuaa ettei elämä toimi siten miten on kuvitellut. Korona on ollut aivan viimeinen niitti ja vaikea uskoa, että tästä vielä noustaan.
Ap
Taitaa olla asenne ainoa este sulla jos 24-vuotiaana on ”kaikki ohi” :D Mene sinne yliopistoon vai minne nyt halusitkaan nyt. ”En voi koska -aseta tähän kymmenen tekosyytä miksi ei ja jatka valittamista”
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 100 unelmaa joka päivä. Jos saan yhdenkin vietyä seuraavaan päivään olen tyytyväinen ja lähempänä sen toteutumista. Paljon on tähän mennessä toteutunut ja aina tulee uusia. Vähän sama kuin matkojen kanssa - usein se suunnittelu ja haaveilu on parasta!
Ajattelen itse vähän samoin. Ajan myötä syntyy uusia unelmia ja tavoitteita, joita tavoittelen. Nuoruudesta asti ollutta grande unelmaa minulla ei edes ole.
Viime aikoina fokus on ollut yritykseni kehittämisessä, missä asiat ovat edenneet pienin mutta varmoin askelin. En haaveile miljardin exitistä, vaan toiminnan edistymisestä vähän kerrassaan.
Pitkäaikaisempana tavoitteena oli laittaa hampaat priimakuntoon, ja nyt hoito alkaa olla finaalissa. Siinä yksi unelma, jonka toteuttaminen oli vain viitsimisestä kiinni (kallistahan se on, mutta taloudellisesti olisin itse voinut toteuttaa tuon jo kauan aikaa sitten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, 24 on todella nuori, ja sulla on vielä paljon aikaa suunnata elämääsi kohti asioita, joita haluat tedä. Täytän itse 24 kesällä ja olen viime vuosien aikana kyseenalaistanut kaiken, minkä eteen olen tähän asti tehnyt töitä, haaveet ovat muuttuneet kun elämän prioriteetit on kyseenalaistanut (osin koronankin takia). Aiemmin olen kai haaveillut jostain akateemisesta asiantuntijatyöstä, nyt harkitsen opintojen keskeyttämistä ja suuntautumista jollekin käytännöllisemmälle alalle, jossa pääsisi käyttämään käsiä ja luovuutta. Korona ja etäopiskelu on saanut tajuamaan, etten todellakaan halua tehdä sellaista työtä, joka on pelkkää tietokoneen näpyttelyä ja papereiden pyörittelyä. Uusia unelmia tulee edellisten tilalle. Samaan aikaan monet sellaiset asiat, joista aiemmin haaveilin, ovat nykyään arkipäivää. Joskus teininä ajatus siitä, että ylipäänsä asuisi omillaan, oli unelmien huipentuma. No nykyään asun omillaan tietysti ja omilla ehdoilla, ja vaikka tämä on arkea, niin arvostan sitä. Pienten asioiden arvostaminen ja niistä nauttiminen todella auttaa jaksamaan ja eteenpäin, vaikka se onkin klisee.
Vierailija kirjoitti:
Olen 24 ja pelkään todella, että elämä tulee olemaan yhtä kurimusta ja pettymyksiä. Olen kuvitellut, että kun tekee töitä ja on reipas oma itsensä, asiat järjestyvät. Ehkä tämä on sitä pikkuhiljaa aikuistumista, kun tajuaa ettei elämä toimi siten miten on kuvitellut. Korona on ollut aivan viimeinen niitti ja vaikea uskoa, että tästä vielä noustaan.
Ap
Hei ap! Olet vielä tosi nuori ja sinulla on koko elämä edessäsi. Ehdit tehdä vielä vaikka ja mitä. Ehdit opiskella, jos opiskelu on unelmasi, tai mitä ikinä haluatkaan tehdä. Olet oikeassa siinä, että elämässä tulee olemaan pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Onneksi elämä tulee tarjoamaan sen vastapainona myös paljon hyviä hetkiä ja onneakin. Elämähän ei ole koskaan mikään tasainen kiitorata. Tulet kokemaan ja elämään vielä vaikka minkälaisia hyviä hetkiä. Älä anna tämän hetken viedä uskoa tulevaan, vaikka juuri nyt olisikin elämässä vaikeaa. Hyvät hetket odottavat sinua jo jossain nurkan takana! Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ap on 24vuotias ja päättänyt jo ettei unelmat toteudu?! Unelmia kohti pitää pyrkiä. Onko AP hakenut haluamaansa kouluun ja tehnyt asioiden eteen jotain?
Usein unelmat myös vaihtuvat ja entiset haaveet jopa naurattavat. Kaikilla on unelmia ja usein niiden toteuttaminen on mahdollista.
Hieman OT: Vanhempieni unelmista ja sitku-elämästä kertoo hyvin tiivistetysti sekin, että heidän suurin tavoitteensa on lottovoitto - eivätkä edes lottoa.
Olen itse sinnikkyydellä ja sisulla pyrkinyt unelmani kohti ilman mitään taloudellista tai henkistä tukea. Nyt 39-vuotiaana minulla on lähes kaikki mistä unelmoin mutta se tarkoittaa uusia toiveita ja haaveita ja tavoitteita.
Vanhempani kadehtivat ja eikä oikein tekemisissä ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on vaikeaa kamppailla sen kanssa, että unelmani eivät toteudu ja että elämästäni tulikin tällaista, suurta murhetta ja vastoinkäymisiä toisensa perään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on vaikeaa kamppailla sen kanssa, että unelmani eivät toteudu ja että elämästäni tulikin tällaista, suurta murhetta ja vastoinkäymisiä toisensa perään.
Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus
Samaa mieltä useiden muiden kommentoijien kanssa. Unelmat muuttavat muotoaan ja niiden saavuttaminen on mahdollista. Olen samanikäinen kuin ap. Muistan elävästi, kuinka suurena haaveenani oli joskus teini-iässä omistaa kulmadivaanisohva ja pehmustetut ruokapöydän tuolit. Nämä saavutin jo aika piakkoin omille muutettuani ja nyt ne tuntuvat itsestään selvyydeltä, vaikka eivät ole. Samalla tavalla unelmoin parisuhteesta, josta minulla ei ollut joskus lainkaan kokemusta, mutta nykyään olen naimisissa enkä osaa oikein enää edes kuvitella, millaista elämäni olisi sinkkuna. Elämä muuttuu, elämä antaa ja ottaa. Usein tavoiteltavat asiat vaativat paljon työtä ja pahimmillaan voi käydä siten, että kaiken sen työn jälkeen huomaakin, ettei se tavoiteltu asia ollutkaan edes sellainen täyttymys, mitä kuvitteli. Silloin tilanteeseen voi pysähtyä ja miettiä seuraavaa suuntaviivaa, joko sopeutumista tai uusia tavoitteita. Tavoitteiden saavuttamisesta tai saavuttamattomuudesta riippumatta elämä jatkuu ja tähän väistämättömään tosiasiaan voi suhtautua monin eri tavoin. Pyrin itse suhtautumaan tulevaisuuteen optimistisesti ja että ajattelemaan, että pienin osatavoittein voin saavuttaa myös jotain suurempaa. Oman itsen vertailu muihin on hyvin huono lähtökohta mihinkään ratkaisukeskeiseen toimintaan.
Asetan uusia unelmia. Pakko ne on työstää ja mennä eteenpäin. Joku juna meni jo, mutta ajattelen , että uusia junia on tulossa. Ei asiat kumminkaan niin huonosti ole. Tällaisia itse ajattelen näin kohta viiskymppisenä.
No eihän mikää toteudu, ellei sen eteen näe vaivaa. Paljon vaivaa yleensä. Harva saa hopeatarjottimella kaiken elämäänsä valmiina.
Mä olen opiskellut, aloittanut työt ruohonjuuritasolta (rautakaupan myyjä) ja siitä pikkuhiljaa päässyt etenemään nykyiseen asemaan. Tuli yksi avioero, oli lapseton liitto, löysin uuden miehen ja saimme kaksi ihanaa lasta. Elimme säästeliäästi ja otimme riskin ja rakensimme talon. No ei sitten ole ollut uusimpia autoja eikä kaukomatkoja, mutta tämä oli meidän unelma. Elämässä pitää tehdä valintoja sen mukaan, mitä tavoittelee. Jos makaa yksin kotona tekemättä mitään, ei myöskään tapahdu mitään.