Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asun ulkomailla ja sain vihdoin uuden kaverin, mutta tämä kaveri käy mieheni hermoille
03.04.2021 |
Asun Yhdysvalloissa paikallisen miehen kanssa pienellä paikkakunnalla. Minulla ei ole ollut käytännössä ollenkaan kavereita lähes koko tänä aikana (kaksi vuotta), kun olen asunut täällä. Toki olen tutustunut mieheni kavereihin ja perheeseen, mutta eivät he oikein tunnu omilta kavereiltani. Omat työkaveritkini ovat jääneet etätöiden takia hyvin etäisiksi. Jokin aika sitten mieheni työpaikalle tuli töihin eräs mies toisesta pohjoismaasta. Aluksi mies oli innoissaan ja kutsui miehen meille käymään, kun ajatteli, että minä ja tämä mies haluaisimme tavata toisemme. Ilahduin itsekin tästä miehen työkaverinsa. Hänen kanssaan on mukava jutella ja ollaan jotenkin niin samalla aaltopituudella samantapaisen kulttuurin ja arvojen takia, lisäksi on kiva puhua ruotsia hänen kanssaan. Olen nähnyt tätä mieheni työkaveria niin miehen kanssa kuin myös ihan vain kahdestaan (ei tietenkään puhuta ruotsia mieheni ollessa paikalla). Nyt mieheni kuitenkin avautui minulle, kuinka hänestä tuntuu, että olemme aivan ihastuneita toisiimme. Mieheni haluaisi, että emme enää tapaisi toisiamme. Hänestä on kohtuutonta, että minä vietän niin paljon aikaa hänen työkaverinsa seurassa. Omasta mielestäni en edes vietä mitenkään paljon aikaa, suurin osa ajastanihan menee omien töideni tekoon. Mitä tekisitte tai sanoisitte miehelleni tilanteessani?
Kommentit (41)
Ja siis muutenkin puhun tuon kaverini kanssa ihan erilaisista jutuista kuin mieheni. Ei miestäni kiinnosta Euroopan asiat, eikä hän tykkää puhua esim. hiihdosta tai muumeista tai pohjoismaisista Tv-sarjoista. Lisäksi saamme toisiltamme vertaistukea, koska olemme aika samanlaisessa elämäntilanteessa ja asumassa täysin erilaisessa kulttuurissa kuin kotimaissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: n kannattaisi hankkia itselleen naiskaveri mieluummin. Onko mies varattu vai sinkku.
Täällä tuppukylässä on niin vaikea tutustua keneenkään ja kaikilla tuntuu olevan omat pienet piirinsä, joihin ei niin vain tungetakaan mukaan.
Ymmärrän miestäsi ja pyydän että tapaat tätä kaveria vain hänen läsnäollessa. Ajattele päinvastoin ?"!
No en minäkään tukkäis jos oma muija hengais jonkun komean viikingin kanssa
Tottakai miehet ja naiset saa olla ystäviä, mutta ymmärrän kyllä miltä miehestäsi tuntuu. Ja vielä kun on itse esitellyt teidän toisillenne. Ehkä kannattaa tosiaan viettää enemmän aikaa kolmestaan tai isommalla porukalla. Jos miehesi sitten luottaisi enemmän siihen että olette todellakin vain ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä tuohon kaveriisi.
Vaikka teillä ei olisikaan ihastumista meneillään sen kaverin kanssa, niin ei silti kannata kaveerata liikaa, jos se tuottaa puolisolle pahaa mieltä. Nämä ovat herkkiä asioita ja puolison tunteita kannattaa tällaisissa asioissa huomioida.
Ja oletko ihan varma, ettei tuolla miehellä ole tunteita sinua kohtaan? Tai itselläsi häntä kohtaan?
Älä ota riskiä, että tunteita kehittyykään.
Sun pitää vaan keskustella ja keskustella. Se oman siippas kanssa tosta asiasta, koska sä itse et kestä sitä yksinäisyyttä. Miehesi on ehkä vaikea ymmärtää, koska olette niin eri tilanteissa. Puhu puhu.
Voit paremmin, kun sulla on kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverimiehen käsi hamuaa hunajapurkin kantta. Nainen tietämättömänä asiasta kuten aina. Miksi aina näin?
Ihan sama mitä se mies haluaa, jos ap ei ole kiinnostunut. Jokainen pitää huolen omasta parisuhteestaan. AP:lla saa olla kavereita ja mies on mustasukkainen ihan turhasta. Ei toisen ystäviä voi kontrolloida. On tietysto aina mahdollista, että tulee ero, joko AP:n tai hänen miehensä aloitteesta, mutta ei kukaan voi sanella toiselle kenen kanssa saa olla ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai miehet ja naiset saa olla ystäviä, mutta ymmärrän kyllä miltä miehestäsi tuntuu. Ja vielä kun on itse esitellyt teidän toisillenne. Ehkä kannattaa tosiaan viettää enemmän aikaa kolmestaan tai isommalla porukalla. Jos miehesi sitten luottaisi enemmän siihen että olette todellakin vain ystäviä.
Miten se että mies on itse esitellyt heidät toisilleen muka vaikuttaa mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma ettet kumminkin mieluummin seurustelisi tuon kaverisi kanssa? Mietin vaan, kun teillä on paljon yhteistä ja tykkäät kerta niin paljon keskustella hänen kanssaan, etkä miehesi kanssa voi puhua kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettet kumminkin mieluummin seurustelisi tuon kaverisi kanssa? Mietin vaan, kun teillä on paljon yhteistä ja tykkäät kerta niin paljon keskustella hänen kanssaan, etkä miehesi kanssa voi puhua kaikesta.
Suoraan sanottuna, en tiedä haluanko olla tuon mieheni kanssa enää, jos elämäni menee siihen etten voisi nähdä tuota kaveriani. Mutta kynnys erota on aika suuri, kun olen aika lailla hänen takiaan ylipäätään muuttanut tänne. Ja onhan hänessä toki paljon hyviäkin puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin on kiva, kun kaverini opettaa minulle myös norjaa ja hän haluaa myös oppi sanomaan suomeksi asioita. Mieheäni taas ei kiinosta mikään kieli ja suomeakin osaa vain muutamia lauseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mies on vain kaveri, ei pitäisi olla ongelmaa. Sano ettet ole ihastunut lainkaan kaverimieheen, vaan kyseessä on platoninen asia sinun puoleltasi, et ole menossa hänen kanssa yhteen. Sano että harrastat kaverikeskustelua vain niiden kanssa, joille se on myös platonista. Näet jos kaverimies roikkuisi ihastuneena. Ja että sinulla on myös muut naispuoliset kaverit tervetulleita.
Kerro hänelle, että pohjoismaissa on ihan ok olla kavereina eri sukupuolta edustavien kanssa ja että pohjoismainen ystävyyskäsitys menee huikeasti yhdysvaltalaisen ystävyyskäsitteen yläpuolelle: jenkit eivät yksinkertaisesti voi käsittää pohjoismaista ystävyyttä, he eivät aina ole edes yhtä läheisissä väleissä omien lastensakaan kanssa kuin täällä ollaan ystävien kanssa. Koita selittää, että kyse on nimenomaan kulttuurieroista, selitä hänelle mitä kaikkea ystävyyteen pohjoismaissa kuuluu ja selitä varuiksi myös romantiikan ero ystävyyteen konkreettisilla esimerkeillä. Ei eikä haittaa sekään, jos kerrot miehellesi miksi hänen ei tarvitse olla huolissaan: kerrot siis hänelle mitä positiivista hän saa sinussa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Nej
Miehesi kuitenkin nyt kertoi sulle omat tuntemuksensa. Sähän sen päätät kunnioitatko häntä vai etkö. Jos hän kokee teidän lähentyneen (ihastuneen), niin voit olla varma, että kylän juorukellot kohta jo soittelee teidän salasuhteesta.
Mies ja nainen voi olla kavereita ihan tässäkin maailmassa. Itse en lähtisi kuitenkaan tuoretta ystävyyttä osaisi pitää tärkeenä parisuhteen rinnalla. Haluatko sä tuon ystävyyden takia uhata omaa parisuhdettasi.
Miehesi kuitenkin pitää sitä jo uhkana. Miehesi oli amerikkalainen, niin siellä tuommoista ystävyyttä ei välttämättä helposti hyväksytä. Se on eriasia täällä Pohjoismaiden auvolassa, missä kaikki on vapaampaa ja avarakatseisempaa.
Harmi, että et ole löytänyt kavereita muualta kuin miehesi työpaikalta. Ehkä niitä hyviä tyyppejä voisi olla samassa naapurustossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettet kumminkin mieluummin seurustelisi tuon kaverisi kanssa? Mietin vaan, kun teillä on paljon yhteistä ja tykkäät kerta niin paljon keskustella hänen kanssaan, etkä miehesi kanssa voi puhua kaikesta.
Suoraan sanottuna, en tiedä haluanko olla tuon mieheni kanssa enää, jos elämäni menee siihen etten voisi nähdä tuota kaveriani. Mutta kynnys erota on aika suuri, kun olen aika lailla hänen takiaan ylipäätään muuttanut tänne. Ja onhan hänessä toki paljon hyviäkin puolia.
Vähennät tapaamisia kaverimiehen kanssa.
Miehesi on jo teidän ihastumisen huomannut, joten ihan varmasti siellä on jotain. Sä et vaan itsekään ole vielä huomannut. Ehkä se on ihastusta, kun on helppo toisen kanssa olla ja toinen ymmärtää.. .esim noita kieli- ja kulttuurijuttuja.
Jos samanlaista tulee kahden naisen tai miehen välillä, niin asiahan olisi ok. On tosi kiva, kun löysit noin hyvän tyypin. Ihastuminen on silloin ihan ok, mutta uhaksi se tulee heti, kun on vastakkaista sukupuolta. Mieti, jos miehesi ykskaks löytää jonkun naisen, jonka kanssa hänellä on paljon yhteistä. Jopa erikieli. Naureskelisivat päät yhdessä eri kielellä puhuen. Helposti tulee ulkopuolinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettet kumminkin mieluummin seurustelisi tuon kaverisi kanssa? Mietin vaan, kun teillä on paljon yhteistä ja tykkäät kerta niin paljon keskustella hänen kanssaan, etkä miehesi kanssa voi puhua kaikesta.
Suoraan sanottuna, en tiedä haluanko olla tuon mieheni kanssa enää, jos elämäni menee siihen etten voisi nähdä tuota kaveriani. Mutta kynnys erota on aika suuri, kun olen aika lailla hänen takiaan ylipäätään muuttanut tänne. Ja onhan hänessä toki paljon hyviäkin puolia.
Vähennät tapaamisia kaverimiehen kanssa.
Miehesi on jo teidän ihastumisen huomannut, joten ihan varmasti siellä on jotain. Sä et vaan itsekään ole vielä huomannut. Ehkä se on ihastusta, kun on helppo toisen kanssa olla ja toinen ymmärtää.. .esim noita kieli- ja kulttuurijuttuja.
Jos samanlaista tulee kahden naisen tai miehen välillä, niin asiahan olisi ok. On tosi kiva, kun löysit noin hyvän tyypin. Ihastuminen on silloin ihan ok, mutta uhaksi se tulee heti, kun on vastakkaista sukupuolta. Mieti, jos miehesi ykskaks löytää jonkun naisen, jonka kanssa hänellä on paljon yhteistä. Jopa erikieli. Naureskelisivat päät yhdessä eri kielellä puhuen. Helposti tulee ulkopuolinen olo.
jos on perusjenkkimies ja perusjenkkisisivistyksellä, niin he eivät osaa tulkita minkään muun kulttuurin tapoja kuin omiaan (jos edes niitä) (ja tämä pätee perusjenkkinaisiinkin). Itsellä perusjenkkimies (tuolla en muuten sitten viittaa poliitiiseen kantaan) ja on aikoinaan käyty samat asiat läpi miespuolisten ysätävieni suhteen. olen saanut selitellä että mitäs oikein teen sen ja sen kyydissä illalla, kun kaveri väki teidät syömässä yhdessä ja koskettelit toisen miehen kättä ja halasit pihalla ja OMG se toinen mies vielä avasi sinulle auton oven ja menit sinne istumaan ja hymyilit. Se vain on niin, että jenkit ovat umpisivistymättömiä ja kun siihen lisää uskonnollisuuden + muistaa että kyseessä on kaksinaismoralistinen yhteiskunta, niin eivät ne miehet vaan tajua ennenkuin niille kertoo siitä miten pohjoismaissa tytöt ja pojat saavat jopa leikkiä yhdessä suljettujen ovien takana.
Alue: Aihe vapaa
Mutta sitten emme voisi puhua ruotsia, kun mieheni ei osaa sitä. Olen asunut itse useamman vuoden Ruotsissa, joten puhun sitä sujuvasti. Rakastan muutenkin ruotsin kieltä.