Kertoo jotakin ihmisen asenteesta elämään, jos ei pidä ollenkaan lapsista

Jotkut ovat nyt ymmärtäneet tämän aloituksen vähän väärin. Kyse ei ole siitä että lapsista pitäisi pitää 24/7, ei kukaan pidä. Kiukuttelu, kiljuminen ja tottelemattomuus pistää hermot kireäksi kenellä tahansa. Kyse on laajemmasta vihasta/pitämättömyydestä. Jos mukavan oloinen lapsi tulee juttelemaan (korona-ajan ulkopuolella) mikä on ajatuksesi? Tai hymyiletkö vastaan tuleville lapsille? Ja jos lapsi on kaatunut, oletko pahoillasi vai vahingoniloinen?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat nyt ymmärtäneet tämän aloituksen vähän väärin. Kyse ei ole siitä että lapsista pitäisi pitää 24/7, ei kukaan pidä. Kiukuttelu, kiljuminen ja tottelemattomuus pistää hermot kireäksi kenellä tahansa. Kyse on laajemmasta vihasta/pitämättömyydestä. Jos mukavan oloinen lapsi tulee juttelemaan (korona-ajan ulkopuolella) mikä on ajatuksesi? Tai hymyiletkö vastaan tuleville lapsille? Ja jos lapsi on kaatunut, oletko pahoillasi vai vahingoniloinen?

Huhuu, valot ja realismi päälle. Ei kukaan kerkeä vieraita lapsia mitenkään noteeraamaan.

Itse pidän enemmän kissoista. Olisi kai mullakin ollut mahdollisuus saada lapsia, koska olen kaksi aborttia tehnyt. En tiedä olisivatko menneet kesken tai mitä. Tykkään kyllä lapsista mutta enemmän kissoista. Sen olen huomannut, että rikkaat ihmiset eivät saa lapsia vaikka kuinka kävisivät hedelmällisyyshoidoissa yms. köyhille taas niitä siunaantuu. Mutta eikö se ole niin, että lapset ovat Jumalan lahja. Itselläni ei olisi ollut edes varaa elättää lapsia, jos niitä olisinkin saanut.

En pidä lapsista eikä minulla ole keski-ikäisenä minkäänlaisia lapsia elämässä, ei omia eikä muiden. Olen ollut töissä koulussa ja päivähoidossa ja ei kiitos. Lapset eivät saa mitään erityistä ihailua minulta vain ikänsä takia, vaan suhtaudun heihin kuten aikuisiinkin; suurimmasta osasta en pidä enkä ajattele heitä tai hakeudu heidän seuraansa. Hyvässä seurassa viihtyy seuran iästä riippumatta.

En silti ole tuolla kadulla tuijottelemassa lapsia murhaavalla katseella tai vahingoniloisena hihittelemässä, kun lapsi vetää itkupotkuraivareita. Minusta on järkyttävää kuulla aina vanhemmista, jotka kohtelevat lapsiaan huonosti. Järkyttää myös se, että kun ihmiset puhuvat lapsista, he tarkoittavat lähes poikkeuksetta vaan omia tai suvun lapsia. Muiden lapsilla ei ole väliä, ihan sama miten heillä menee.

Itse ajattelen, että lapsia kasvattaa koko yhteisö ja kaikki maailman lapset ovat yhtä arvokkaita. Vaikka minulla ei ole lapsia itselläni eikä lähipiirissä, enkä halua olla lasten kanssa tekemisissä, pistän osan palkastani kuukausittain lapsia auttavaan hyväntekeväisyyskohteisiin kuten Bikers Against Child Abuse ja useat ihmiskaupan ja lapsiprostituution uhrien kuntoutus- ja tukijärjestöihin. Nämä lapsista kirkuvat yleensä tosiaan viittaavat kylmällä kintaalla muihin lapsiin, tosin ilmeisesti osaa lapsiperhe-elämä yksinkertaisesti kuluttaa niin paljon, että resurssit riittävät omiin. Ja hyvä niin. Resurssit pitää kohdentaa niin, etteivät omat lapset jää heitteille.

No kohta hymyt hyytyy lapsirakkailta, kun ymmärtävät millaiseen maailmaan jälkikasvua itsekkäästi hankkivat. Jo nyt kilpailu työpaikoista on musertavaa. Eikä näillä palloilla elätä kuin itsensä. Elämä tulee olemaan raakaa elossapysymiskamppailua, vielä 100v sisään.

Mutta onneksi olkoon raskautuneille. Pitkää ikää lapsillenne..

Minua lohduttaa kun syntyvyys laskee.

Lapsissa itsessään ei ole vikaa, mutta heidän vanhemmissaan on. Nykyisin vain harva vanhempi enää osaa tai viitsii kasvattaa lapsensa siten, että niitä on vaikea olla inhoamatta. Esim. Ennen covidia matkustin junalla Helsingistä Tampereelle ja menin ravintolavaunuun kahville. Viereisen pöydän (käytävän toisella puolella olevan) lapset tulivat pöytäni luo, nousivat kenkineen pöydälleni, halusivat jutella ja ennen kuin sain heidät pöydältä alas toinen oli potkaissut kahvini kumoon kirjani päälle. Toinen penskoista siis tuli makaamaan mun pöydän päälle. Vanhemmat hymyili mulle onnellisesti viereisestä pöydästä, mutta muuttuivat tympeiksi, kun sanoin lapsille, että tämä on mun pöytä. Alas siitä ja maatkaa vanhempienne pöydällä. Haluan nauttia kahvini rauhassa. Vanhemmat eivät hakeneet maanvaivojaan pois, eivätkä pahoitelleet tuhriintunutta kirjaani, tai korvanneet pojan nurinpotkaisemaa kahvimukia. Päinvastoin nimittelivät lastenvihaajaksi ja häijyksi ihmiseksi. Joopa joo. Eikä ole ainoa kerta, kun nykypenskat päästetään kiipeämään naapuripöytään. Niin - en vihaa lapsia vaan lapsensa pilaavia vanhempia.

Ennen lapset eivät saaneet näkyä eivätkä kuulua. Ja siihen oli hyvä syy. Nykyään ei saada edes solumöykkyä ulostettua kun jo jo selkä kaarella esitellään mahaa päivittäin somessa. Jotenkin koko hommasta mennyt maku. Ennen äitiysmekot vähän piti häpyä yllä.

Minulle tulee mieleen aina, kun joku sanoo tämän, että onkohan kyseessä ihminen, joka esim myös potkisi koiria ja kiusaisi eläimiä? Jos siis sanoo inhoavansa lapsia

Onhan se mahdollista. Minä en pidä lapsista, mutten vihaakaan niitä. Minä en myöskään olisi halunnut syntyä, mutta niin vain synnyin. Inhoan elämääni, koska olen äärimmäisen mukavuuden haluinen ja laiska, mutten voi köyhänä elää mukavasti ja laiskasti vaan on tehtävä töitä töitä ja töitä, että saa niitä elämän mukavuuksia ja saan kerättyä vihaa elämää kohtaan. Lapset tähän rinnalle olisi painajaisista suurin. Olisinpa syntynyt kultalusikka suussa, niin elämäni olisi oikeanlaista tai ainakin minulla olisi mahdollisuus elää sellaista elämää kuin haluan. S**tana :) Minun ei olisi pitänyt koskaan syntyä.

Mä en pidä kaikista lapsista kuten en myöskään pidä kaikista aikuisista. Oon ollut lapsi itsekin enkä silloinkaan pitänyt kaikista muista lapsista. Eivätkä kaikki varmasti pitäneet minusta vain siksi että olin lapsi. Lapset eivät ole automaattisesti mitään hyviä ja viattomia.

Pidän samanlaisena rasistina kuin ketä tahansa muuta, joka ilmoittaa vihaavansa jotain ihmisryhmää. Eli nopeasti otan paljon etäisyyttä. Näillä tapauksilla on ollut livenä aina paljon vihaa, taipumus provosoida aggressiivisesti ja hyvin mustavalkoinen maailmankuva, jossa vain oma tapa elää on hyväksyttävä.

Pidän lapsista jos ne ovat hyvin kasvatettuja, toiset (ikätason mukaisesti) huomioivia ja hyväntahtoisia. Jos ne ovat niitä, jotka esim. ravintolassa ollessaan juoksevat ympäriinsä, törmäilevät henkilökuntaan ja asiakkaisiin, levittävät omat ja muiden ruoat pitkin pöytiä ja kiljuvat koko ajan täyttä kurkkua vanhempien vain hymistellessä vieressä, en pidä lapsista. 

Eli vanhemmilla on todella paljon vaikutusvaltaa siihen, millaisina toiset ihmiset lapset näkevät. 

Minua taas velana, joka ei ymmärrä lasten päälle mitään, on aina ihmetyttänyt ihmisten tarve arvottaa muita sen perusteella, pitävätkö toiset lapsista tai ovatko hankkineet omia. Samalla logiikalla sellainen ihminen on höijy ja elämäävihaava joka ei innostu oopperasta ja vastaavasta kulttuuritarjonnasta. Oma rakkaus oopperaan syttyi jo ennen kuin olin 4 vuottakaan, nähtyäni oopperan kummituksen.

Todella hei, intressejä on erilaisia ja sinun lapsirakkautesi ei ole yhtään sen ylevämpää. Kai ymmärrät sen itsekin, että sinun visiosi elämästä ei ole oikeampi kuin kenenkään muunkaan. Yhtä absurdia olisi jos väheksyisin sinua tai voimannostajaa siitä, että heissä on jotain todellapahasti vialla kun eivät pidä balettia elämän tärkeimpänä asiana.

Itse koen lapsivihaajia kohtaan lähinnä empatiaa, sillä minulle lapsiviha on lähinnä oire pahasta olosta ja henkilön omasta kurjasta lapsuudesta.

Henkilön oma sisäinen lapsi voi pahoin ja taustalla on esim. kiusaamista ja/tai eristämistä toisten lasten toimesta, laiminlyöntejä, rankat perheolot tms.

Toki siihen liittyy varmasti myös jonkinlaista "luonnevammaa" ja taipumusta negatiivisuuteen, mutta empatiaa minä silti heitä kohtaan koen.

Eivät ole osaansa valinneet.

T: lapsirakas ja huomannut, että lapsirakkaat ihmiset ovat yleensä aika hyväosaisia kaikin puolin, elävät siellä elämän valoisammalla puolella 

En pidä lapsista. Piste. Enkä voi mitenkään henkisesti huonosti. Mä en vaan pidä lapsista. Metelöivät ja ovat ärsyttäviä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

T: lapsirakas ja huomannut, että lapsirakkaat ihmiset ovat yleensä aika hyväosaisia kaikin puolin, elävät siellä elämän valoisammalla puolella 

230 neliön OKT Uudellamaalla, kaksi autoa, kaksi moottoripyörää, lukuisia harrastuksia, lomat ulkomailla. Onnellinen parisuhde jossa on aikaa toiselle kun jalassa ei roiku joku kakara. Ei kovin huono-osaista.

Vela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

T: lapsirakas ja huomannut, että lapsirakkaat ihmiset ovat yleensä aika hyväosaisia kaikin puolin, elävät siellä elämän valoisammalla puolella 

230 neliön OKT Uudellamaalla, kaksi autoa, kaksi moottoripyörää, lukuisia harrastuksia, lomat ulkomailla. Onnellinen parisuhde jossa on aikaa toiselle kun jalassa ei roiku joku kakara. Ei kovin huono-osaista.

Silti pyörit täällä katkerana paasaamassa?

Omassa elinpiirissä nuo yli 200 neliön talot, autot, moottoripyörät, ulkomaanmatkat ja onnellisuus on ihan perussetit - ja kaikilla myös useampi lapsi. Tavallista elämää.

Eli minun silmissäni sinulla ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin muillakaan, paitsi tietysti se lapsettomuus on sinulle itsellesi "ihmeellistä" ja tavoiteltavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät kestä aitoutta. Lapset ovat täynnä tunteita joita nämä vihaajat yrittävät itsessään kieltää.

Jos ei kestä lasten ääniä tippaakaan niin kuinka he kestävät mitään muutakaan?

Pahimmat eivät kestä nähdä edes lasten iloa. Masentavia tyyppejä.

Tai eivät kestä sitä lapset saa aidosti huomion? järkytyin kuin henkilö sanoi: äitini ei olisi koskaan halunut minä olisin syntynyt,on mies vihaaja. Vastasin elämä on suurin lahja.Sanoi sitä terapeuttinikin sanoi.Tuo äiti on minun siskoni,minua  12v.vanhempi.Muistan kyllä kun itse olin nuori äiti,hän selkein sanoin ilmasi ei pidä pienistä lapsisita,eli heille ei asiaa!Sivulisena huomasin miten kova ja vaativa ja aikuisen käytöstä vaati omilta lapsen lapsiltaan. Sivulisena seuranut siskoni ikäistä hieman vanhempaa naista,kerrostalon pihapiiri.Kotin kun pihan läpi mentävä ja poistuttava.  Vanha nainen aina rääkymässä piha piiri lapsille,pois ties mitä ja nuorille.Se ei riitä kaupungin vuokratalon piha piiri.Raivoaa myös pihan ulkopuolella kadulla,jonka toinen puoli on peruskoulu ja peruskoulun piha uusittu.Jossa ulko-liikunta telineitä,keinuja ymm.Kaikien käytössä,voi nainen koulupäivien jälkeen raivota,jos näkee lapsia nuoria siellä pois! Liekkö nuo vanhat naiset niin katkeriako? Oman pahan olon purkaa nuorisoon ja lapsiin .Vai onko heillä ollut aikanaan ,ongelmia omien lasten käytös ja maksavt kalavelat vanoina nyky lapsille ja nuorille?Lapsi ja nuoriso vihaa en käsitä.Ymmärän jos itse ei halua lapsia,on heidän asia. Mutta ei pidä pihat,julkiset paikat puutua lasten tai nuorten liikuminen oleminen.Jos niiden näkeminen ärsytää pitäisi mutta pois,missä todella ei asu lapsia,ei vähemistökultuurin kuuluvia.Nyky aika on taloja eläkeläisille vuokrattavissa,jossa asuu vain senjorit.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen lapsivihaajia kohtaan lähinnä empatiaa, sillä minulle lapsiviha on lähinnä oire pahasta olosta ja henkilön omasta kurjasta lapsuudesta.

Henkilön oma sisäinen lapsi voi pahoin ja taustalla on esim. kiusaamista ja/tai eristämistä toisten lasten toimesta, laiminlyöntejä, rankat perheolot tms.

Toki siihen liittyy varmasti myös jonkinlaista "luonnevammaa" ja taipumusta negatiivisuuteen, mutta empatiaa minä silti heitä kohtaan koen.

Eivät ole osaansa valinneet.

T: lapsirakas ja huomannut, että lapsirakkaat ihmiset ovat yleensä aika hyväosaisia kaikin puolin, elävät siellä elämän valoisammalla puolella 

En hankkisi lapsia edelleenkään, mutta terapian myötä en enää ajattele muiden lapsista niin negatiivisesti. Pystyn jopa tuntemaan muutakin kuin pelkkää ärsytystä ja perehtymään lapsen sisäiseen maailmaan. Tämän perusteella et varmaan ole aivan hakoteillä. Tuntemani lapsirakkaat ihmiset ovat eläneet melko tasapainoisen elämän.