Lue keskustelun säännöt.
Aaaargh, onko mitään turhauttavampaa kun tinderi
03.04.2021 |
Järki lähtee tinder sovelluksen kanssa. En haluaisi ajatella että kaikki jäljellä olevat vapaat miehet on jotenkin rikki tai pilalla mutta valitettavasti tinderissä jonkun aikaa pyörittyäni alkaa pikkuhiljaa tuntuun siltä. Muutama genre mihin on niin mitta täynnä:
- Elämänkoululaiset.
- Nää tyypit jotka laittaa esittelytekstiin ota selvää/aloita keskustelu/tai jotain muuta yhtä passiivista. Pitäiskö tästä herätä mielenkiinto?
- sit nää jotka ei eti vahingossakaan mitään vakavaa. Kaikkien naisten unelmahan on vaan alkaa jollekin äijällä random panoksi.
- ne kenen kans tulee mätsi niin max kaks päivää viestittelyä ja sitte ghoustaus. Yleensä toki tuokin harvinaista, pääasiassa vaikka laitan aloitusviestin niin vastausta ei saa ikinä.
Nimim. Miten tämä voi olla näin vaikeaa????
Kommentit (708)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laittaa joku hyvin vaatimaton himmeä kasvokuva itsestä, niin saat normaalien kilttien huomion. Etkä sellaisten joita ulkonäkö kiinnostaa. Eivät uskalla liian laitettuja lähetyä koska tottuneet tulemaan torpatuksi. Kokeilemisen arvoinen asia.
En ainakaan minä haluaisi sellaista kumppania, jolle olisi ihan sama, miltä näytän. Itse ainakin tykkään siitä, että toinen pitää minua hyvännäköisenä ja seksikkäänä ja on viehättynyt myös ulkonäöstäni. En haluaisi olla ihmisen kanssa, jolle on ihan samantekevää, minkä näköinen kumppani on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Ekat treffit kertoo kuitenkin siitä, tullaanko juttuun, miellyttääkö toisen ulkonäkö ja käytös, ja vaikuttaako, että voisi olla jotain yhteistä. Tosin itse olen kyllä tietyllä lailla ihastunutkin joskus ekoilla treffeillä - se ei ollut tietenkään sellaista varsinaista ihastumista vielä, mutta enemmänkin sellainen "vau, mikä tyyppi!" tai "onpa kiinnostava!" Ja joskus vaan toisen kanssa synkkaa niin hyvin, että tuntuu, että jopa ekoilla treffeillä on kemiaa.
Aivan samaa p###aa se oli Tinderissä naistenkin kanssa. Kun sinulla ja tapaamallasi ihmisellä ei ole yhteisiä tuttavia ja sosiaalisia verkostoja, ns. perinteiset yhteisölliset käyttäytymistä kontrolloivat tekijät kuten maine menettävät merkityksensä. Noissa sovelluksissa roikkuessaan kyynistyy, muuttuu kärsimättömämmäksi ja alkaa yleisesti kohdella toisen sukupuolen edustajia kuin hyödykkeitä, joita on rajattomasti saatavilla kuin marketin hyllyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Mistä ihmeestä sinä luulet tietäväsi, miten suurin osa naisista ihastuu? Monet naiset ovat nimenomaan oppineet kantapään kautta, ettei se kemia ja kipinä syty odottamalla ja toivomalla. Se on oikeasti aika kova paikka tajuta tuhlanneensa kuukausi- tai jopa vuositolkulla molempien aikaa. Kun sen virheen on kerran tehnyt, ei siihen ansaan halua langeta enää uudestaan.
Sitäpaitsi tuossakin tarinassa se kipinä syttyi jo toisella livetapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Sehän se kemia juuri on. Et voi tietää onko sitä ennen kuin kosket ja mahdollisesti vietät yhteisen yön. Ja minä kyllä halusin koskea miestäni jo toisilla treffeillä. Hän hipaisi minua kävellessämme selästä ja siinä oli jo sitä sähköä. Ehkä hänkään ei ollut parhaimmillaan ekoilla treffeillä. Oli juuri eronnut, eikä ollut käynyt yksilläkään treffeillä ennen minua. Kun välissä oli ehtinyt kulua aikaa (ja häneltäkin muita deittejä) niin keskustelukin oli vastavuoroisempaa. Harva tuntee yhteyttä ihmiseen, joka puhuu 95 % ajasta yksin - ilmeisesti oli hermostunut.
Tinderin lähtökohta on jo vaikea, tutustua ja ihastua henkilöön, josta ei tiedä mitään etukäteen. Ja viestittely on ihan tosi rasittavaa. Vanhat palvelut, jossa läsnäoloa ei ilmaistu millään vihreillä pallukoilla ja kirjoitettiin pidempiä kirjeitä, oli parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Sehän se kemia juuri on. Et voi tietää onko sitä ennen kuin kosket ja mahdollisesti vietät yhteisen yön. Ja minä kyllä halusin koskea miestäni jo toisilla treffeillä. Hän hipaisi minua kävellessämme selästä ja siinä oli jo sitä sähköä. Ehkä hänkään ei ollut parhaimmillaan ekoilla treffeillä. Oli juuri eronnut, eikä ollut käynyt yksilläkään treffeillä ennen minua. Kun välissä oli ehtinyt kulua aikaa (ja häneltäkin muita deittejä) niin keskustelukin oli vastavuoroisempaa. Harva tuntee yhteyttä ihmiseen, joka puhuu 95 % ajasta yksin - ilmeisesti oli hermostunut.
En päästä lähelleni ketään joka vaikuttaa epämiellyttävältä. Seksi on kumminkin erittäin intiimi suoritus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Näin minäkin sen koen. Se 1,5 vuoden suhde alkoi kahden kuukauden kirjoittelulla ja soittelulla ja naiivina, nettideittailemisen noviisina kuvittelin olevani ihastunut ihmiseen jo ennen tapaamista. Kun sitten tapasimme ja ensimmäinen reaktioni oli, ettei yhtään tee mieli koskea häneen tai olla hänen lähellään, pidin itseäni pinnallisena. Hän oli mukava ihminen, hyvä kaveri, mutta missään vaiheessa en oikeasti halunnut häntä ja hänen läheisyyttään.
Sen sijaan, kun tapasin nykyisen puolisoni, oli päivänselvää, että halusin halata häntä heti ja sen jälkeenkin hakeuduin heti ensitapaamisella vaivihkaa koskettamaan häntä. Fyysinen vetovoima oli, ja on edelleen valtavan voimakas. Hän on ensimmäinen mies elämässäni, jonka lähellä pystyn jopa nukahtamaan ja yöllä herätessäni käperryn häneen kiinni. Ei tule sellaista oloa, että "happi loppuu" kuten mm. tuon 1,5 vuoden parisuhdekumppanin kanssa, kun hän halusi pitää kiinni nukkuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Sama kokemus ja nainen olen. En edes ymmärrä miten tuntemattoman ihmisen kanssa voi olla mitään kemiaa saman tien.
Sama aaltopituus ja huumorintaju, pilke silmäkulmassa, heti ekoilla treffeillä tekee mieli suudella ja koskea. Näitä se minulle tarkoittaa. Ei ole koskaan tullut myöhemmin jos ei ole ollut heti. No, paitsi kaverina alkaneet jutut. Niissä voi kemia iskeä yhtäkkiä vielä vuosia tutustumisen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Tämä.
Jos siellä Tinderissä vierähtää vuosia, niin jotain teette väärin. Ehkä silloin kannattaa vaihtaa strategiaa. Tavata se mies, jolta ei ekoilla treffeillä halunnut repiä vaatteita. Ja kuten sanottua, suhde lasteni isään oli tuhoon tuomittu ilman kemiaa. Sitä ei koskaan tullut, joten toisella kierroksella en halunnut tehdä samaa virhettä. Mutta alkuun sen virheen tein, että yksien deittien perusteella päätin, kiinnostaako mies vai ei. Ja selvästi miehetkin sitä tekevät.
Kyvyttömyys pysähtyä on Tinderin suurin ongelma, johon itsekin alkuun syyllistyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi hyvin erilaista kokemusta tinderistä. Ensimmäinen oli alle 35-vuotiaana, tekstinä pituus/paino ja koulutus. Kuvissa näkyi lemmikit ja matkailu. Kiinnostuneita miehiä riitti, mutta en jaksanut seuloa niistä sopivia 20+ treffien jälkeen. Joukkoon mahtui ghostaajia, yh-isiä, eritoten lyhyitä miehiä. Tapasin kaikkia, jotka osasivat/jaksoivat kirjoittaa edes jotenkin. Salimaket ja autoilla pullistelijat saivat ruksia heti. Olisi siltikin pitänyt olla tiukempi seula, koska lopulta väsyin tapaamaan uusia ihmisiä.
Toinen kokemus oli 35+-vuotiaana. Edelleen sama koulutus eikä lapsia. Tällä kertaa kirjoitin pidemmän tekstin harrastuksistani jne sekä laitoin kuvia, joista kiinnostuksenkohteeni käyvät paremmin ilmi. Tuloksena vain ja ainoastaan seksiseuran ehdottelijoita. Jopa ne nörtit olivat parisuhteessa etsimässä kimppakivaa. Kuvani ja tekstini olivat asiallisia. En lähtenyt yksillekään sohvatreffeille, vaan poistin koko sovelluksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Sama kokemus ja nainen olen. En edes ymmärrä miten tuntemattoman ihmisen kanssa voi olla mitään kemiaa saman tien.
Sama aaltopituus ja huumorintaju, pilke silmäkulmassa, heti ekoilla treffeillä tekee mieli suudella ja koskea. Näitä se minulle tarkoittaa. Ei ole koskaan tullut myöhemmin jos ei ole ollut heti. No, paitsi kaverina alkaneet jutut. Niissä voi kemia iskeä yhtäkkiä vielä vuosia tutustumisen jälkeenkin.
Juuri tämä. Olen kuvannut sitä myös sanoilla "oli kuin olisi kotiin tullut", kun olen kertonut ensitapaamisesta puolisoni kanssa. Vaikka tapasimme ensimmäistä kertaa ikinä ja olimme sitä ennen vain soitelleet lyhyesti pari kertaa (emme edes kirjoitelleet) niin oli välittömästi helppo ja hyvä olla puolisoni seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Sehän se kemia juuri on. Et voi tietää onko sitä ennen kuin kosket ja mahdollisesti vietät yhteisen yön. Ja minä kyllä halusin koskea miestäni jo toisilla treffeillä. Hän hipaisi minua kävellessämme selästä ja siinä oli jo sitä sähköä. Ehkä hänkään ei ollut parhaimmillaan ekoilla treffeillä. Oli juuri eronnut, eikä ollut käynyt yksilläkään treffeillä ennen minua. Kun välissä oli ehtinyt kulua aikaa (ja häneltäkin muita deittejä) niin keskustelukin oli vastavuoroisempaa. Harva tuntee yhteyttä ihmiseen, joka puhuu 95 % ajasta yksin - ilmeisesti oli hermostunut.
En päästä lähelleni ketään joka vaikuttaa epämiellyttävältä. Seksi on kumminkin erittäin intiimi suoritus.
Ei tietenkään epämiellyttävää testata. Mutta minun kohdallani kävi niin, että tapasin 30 miestä, enkä yhdestäkään kiinnostunut heti. Voin tehdä johtopäätöksen, että en rakastu ensisilmäyksellä.
Tämä oli vaan vilpitön vinkki muille naisille. Tinderissä tosiaan on paskaa, mutta välillä voi miettiä tekeekö itse jotain väärin, jos halu löytää kumppani on vahva, mutta sitä ei vuosienkaan jälkeen löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Tämä.
Jos siellä Tinderissä vierähtää vuosia, niin jotain teette väärin. Ehkä silloin kannattaa vaihtaa strategiaa. Tavata se mies, jolta ei ekoilla treffeillä halunnut repiä vaatteita. Ja kuten sanottua, suhde lasteni isään oli tuhoon tuomittu ilman kemiaa. Sitä ei koskaan tullut, joten toisella kierroksella en halunnut tehdä samaa virhettä. Mutta alkuun sen virheen tein, että yksien deittien perusteella päätin, kiinnostaako mies vai ei. Ja selvästi miehetkin sitä tekevät.
Kyvyttömyys pysähtyä on Tinderin suurin ongelma, johon itsekin alkuun syyllistyin.
Eikö tuo ole aika raskasta kaikille osapuolille? Kuvitellaan, että olen nainen, joka saa Tinderin kautta vaikka viidet treffit alkavalle viikolle. Kenenkään kanssa ei välittömästi "kolahda", mutta jokaista pitää silti tavata uudestaan. Se, jonka tapasin ensimmäisenä, ja joka ehkä itse jo hieman ihastui, odottaa että käyn läpi jopa yhteensä kahdeksat muut treffit ennen kuin tiedän, haluaisinko juuri häntä tavata vielä kolmannenkin kerran.
Esimerkki on tietysti keksitty enkä itse usko, että tavallisella naisella olisi noin paljon treffejä edes tarjolla, mutta niinhän tällä palstalla väitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kun en halua mitään alfa-paskaa. Vaan ihmisen joka on fiksu, avoin ja ystävällinen. Niitä ei vaan oo. Viimes kun luulin semmosen löytäväni niin muutaman viestin jälkeen kävi ilmi että mies oli tykännyt profiilistani koska mulla hyvännäköinen tarakka ja panohommat mielessä. Ite haluaisin ensisijaisesti muutakin kun näitä fwb juttuja joita kyllä on tarjolla pilvin pimein
Mulla oli profiilissa teksti että etsin seuraa tositarkoituksella, luki myös että olen lapseton, olen myös kropaltaan urheilullinen ja ihan hyvän näköinenkin, silti tykkäyksiä tulee hyvin vähän, enimmäkseen pullukoilta yh-naisilta, eli kyllä se vika on teissä nirsoissa naisissa. Näköjään naisille kelpaa vain ne tinderin komeimmat miehet.
Paistaisipa tämä syyttelevä asenne sieltä profiilista suoraan kaikille tinderiä käyttäville, niin osaisivat pyyhkiä vasemmalle. Niin kauan, kuin sinulla on naiset sitä ja miehet tätä asenne, et tule löytämään oikeaa kumppania. Ihmisiä on joka lähtöön ja valtaosa on ihan perus miehiä ja naisia jotka kykenevät elämään sovussa keskenään. Sitten on teitä, joissa ei ole koskaan mitään vikaa ja jotka olette ainaisia uhreja, minkä vuoksi teitä ei kukaan halua. Kitiseviä miesprinsessoja. Ulkonäöllä ei ole mitään väliä, jos sisältö on täyttä kuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Tämä.
Jos siellä Tinderissä vierähtää vuosia, niin jotain teette väärin. Ehkä silloin kannattaa vaihtaa strategiaa. Tavata se mies, jolta ei ekoilla treffeillä halunnut repiä vaatteita. Ja kuten sanottua, suhde lasteni isään oli tuhoon tuomittu ilman kemiaa. Sitä ei koskaan tullut, joten toisella kierroksella en halunnut tehdä samaa virhettä. Mutta alkuun sen virheen tein, että yksien deittien perusteella päätin, kiinnostaako mies vai ei. Ja selvästi miehetkin sitä tekevät.
Kyvyttömyys pysähtyä on Tinderin suurin ongelma, johon itsekin alkuun syyllistyin.
Eikö tuo ole aika raskasta kaikille osapuolille? Kuvitellaan, että olen nainen, joka saa Tinderin kautta vaikka viidet treffit alkavalle viikolle. Kenenkään kanssa ei välittömästi "kolahda", mutta jokaista pitää silti tavata uudestaan. Se, jonka tapasin ensimmäisenä, ja joka ehkä itse jo hieman ihastui, odottaa että käyn läpi jopa yhteensä kahdeksat muut treffit ennen kuin tiedän, haluaisinko juuri häntä tavata vielä kolmannenkin kerran.
Esimerkki on tietysti keksitty enkä itse usko, että tavallisella naisella olisi noin paljon treffejä edes tarjolla, mutta niinhän tällä palstalla väitetään.
Tietenkään kaikkia ei tavata toiste. Itse Rein virheen, että kävin liian monilla treffeillä. Ja kyllä tosiaan treffeille pääsi. Eri asia johtavatko mihinkään. Tarjokkaita on, vaikka ei edes olisi se kolmekymppinen ja lapseton. Olen itse nelikymppinen, kahden lapsen äiti. Nämä ilmeisesti ovat miinuksia. Niitä kompensoin sillä, että olen edelleen nätti nainen ja pidän itsestäni huolta, olen normaalipainoinen, vaikken enää mallin mitoissa todellakaan. Olen koulutettu ja hyvässä työssä, talous on kunnossa. Olen kuulemma hauskaa ja fiksua seuraa. Tällä kombolla olen päässyt hyvin treffeille ikäisteni, koulutettujen, pitkien ja liikkuvaisten miesten kanssa. Yhtään seinähullua tai törkeästi käyttäytyvää en ole deiteillä tavannut. Juttu vaan ei ole luistanut, olemme hakeneet eri asioita tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Tämä.
Jos siellä Tinderissä vierähtää vuosia, niin jotain teette väärin. Ehkä silloin kannattaa vaihtaa strategiaa. Tavata se mies, jolta ei ekoilla treffeillä halunnut repiä vaatteita. Ja kuten sanottua, suhde lasteni isään oli tuhoon tuomittu ilman kemiaa. Sitä ei koskaan tullut, joten toisella kierroksella en halunnut tehdä samaa virhettä. Mutta alkuun sen virheen tein, että yksien deittien perusteella päätin, kiinnostaako mies vai ei. Ja selvästi miehetkin sitä tekevät.
Kyvyttömyys pysähtyä on Tinderin suurin ongelma, johon itsekin alkuun syyllistyin.
Eikö tuo ole aika raskasta kaikille osapuolille? Kuvitellaan, että olen nainen, joka saa Tinderin kautta vaikka viidet treffit alkavalle viikolle. Kenenkään kanssa ei välittömästi "kolahda", mutta jokaista pitää silti tavata uudestaan. Se, jonka tapasin ensimmäisenä, ja joka ehkä itse jo hieman ihastui, odottaa että käyn läpi jopa yhteensä kahdeksat muut treffit ennen kuin tiedän, haluaisinko juuri häntä tavata vielä kolmannenkin kerran.
Esimerkki on tietysti keksitty enkä itse usko, että tavallisella naisella olisi noin paljon treffejä edes tarjolla, mutta niinhän tällä palstalla väitetään.
Tietenkään kaikkia ei tavata toiste. Itse Rein virheen, että kävin liian monilla treffeillä. Ja kyllä tosiaan treffeille pääsi. Eri asia johtavatko mihinkään. Tarjokkaita on, vaikka ei edes olisi se kolmekymppinen ja lapseton. Olen itse nelikymppinen, kahden lapsen äiti. Nämä ilmeisesti ovat miinuksia. Niitä kompensoin sillä, että olen edelleen nätti nainen ja pidän itsestäni huolta, olen normaalipainoinen, vaikken enää mallin mitoissa todellakaan. Olen koulutettu ja hyvässä työssä, talous on kunnossa. Olen kuulemma hauskaa ja fiksua seuraa. Tällä kombolla olen päässyt hyvin treffeille ikäisteni, koulutettujen, pitkien ja liikkuvaisten miesten kanssa. Yhtään seinähullua tai törkeästi käyttäytyvää en ole deiteillä tavannut. Juttu vaan ei ole luistanut, olemme hakeneet eri asioita tms.
Precis. Eli vain niitä tavataan toiste, joiden kanssa "kemiat kohtasivat" (juttu luisti jne).
Älä ymmärrä väärin, minusta tuo on täysin oikein. Ei tietenkään pidä tavata uudestaan ihmistä, jonka kanssa ei juttu luista, haetaan eri asioita tai toista ei edes halua koskettaa. Mutta kun sitä tässä nimenomaan yritettiin tyrkyttää toimintamalliksi.
Miksi ette vastaa kysymykseeni kuinka paljon saatte tykkäyksiä viikkojen tai kuukausien jälkeen? Kerro myös oletko mies vai nainen.
Keskustelu ”rimoista” ja ”tasoista” on minusta jotenkin laimeaa. En pudottanut rimaa, koska mieheni on ”tasokkaampi” kuin kukaan niistä 30 muusta miehestä, jotka tapasin. Ja ennen kaikkea minulle sopivin. Hän on pitkä, urheilullinen johtajamies, joka on sivistynyt, pidetty, huumorintajuinen, huomaavainen, hellä, hyvä sängyssä. Jep, todella jouduin laskemaan rimaa ja tyytymään? Mieheni tapaili ennen minua paria muuta naista. Nämä ovat haikailleet myöhemmin hänen peräänsä. Eli siinä mielessä on totta, että kun valikoimaa on vähän ”tarkastanut” niin tajuaa, että hän on omaa luokkaansa.
Se, mitä tein toisin, oli että maltoin tutustua yhteen ihmiseen kerralla tarpeeksi pitkään. Se kuuluisa pysähtyminen, jota harva Tinderissä malttaa tehdä. Olin kyllästynyt deitteihin, joten en niillä enää jaksanut käydä. Jaksoin vain jutellakin kunnolla tämän yhden kanssa.