Lue keskustelun säännöt.
Aaaargh, onko mitään turhauttavampaa kun tinderi
03.04.2021 |
Järki lähtee tinder sovelluksen kanssa. En haluaisi ajatella että kaikki jäljellä olevat vapaat miehet on jotenkin rikki tai pilalla mutta valitettavasti tinderissä jonkun aikaa pyörittyäni alkaa pikkuhiljaa tuntuun siltä. Muutama genre mihin on niin mitta täynnä:
- Elämänkoululaiset.
- Nää tyypit jotka laittaa esittelytekstiin ota selvää/aloita keskustelu/tai jotain muuta yhtä passiivista. Pitäiskö tästä herätä mielenkiinto?
- sit nää jotka ei eti vahingossakaan mitään vakavaa. Kaikkien naisten unelmahan on vaan alkaa jollekin äijällä random panoksi.
- ne kenen kans tulee mätsi niin max kaks päivää viestittelyä ja sitte ghoustaus. Yleensä toki tuokin harvinaista, pääasiassa vaikka laitan aloitusviestin niin vastausta ei saa ikinä.
Nimim. Miten tämä voi olla näin vaikeaa????
Kommentit (708)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista jos te naiset pääsisitte näkemään miltä Tinder näyttää tavallisen miehen näkökulmasta.
Otanpa vaikka itseni esimerkiksi. Olen keskivertoa vähän lyhyempi, hoikka, liikunnallinen, töissäkäyvä mies jolla on kavereita ja harrastuksia. Tuntemieni naisten mukaan Tinderistä luulisi löytyvän naisia vaikka kuinka, olen vain nirso. Profiilikin on heidän mukaansa oikein hyvin laadittu.
No, oikeasti matcheja tippuu korkeintaan pari kpl/kuukausi, ja yleensä kun viestitän matcheille, ei tule vastausta.
Kokeilin kerran tyypillistä taktiikkaa jossa tykkään kaikista ja viestitän kaikille, ja kaikkia matcheja yhdisti seuraavat asiat:
- huomattava ylipaino
- liikakilot vyötäröllä, ei koskaan peffassa tai reisissä
- pituus alle 155cm silloin kuin mainittu, millä ei sinänsä merkitystä, paitsi jos viittaa haluun vertailla pituuksia ja tuntea itsensä pieneksi siellä kainalossa (en oikein iske minuun, etenkään jos nainen oikeasti tankkimainen...anteeksi, mutta iskisikö teihin jos mies haluaisi tuntea itsensä tosi isoksi mutta olisi 20cm naista lyhyempi? Aivan niin!)Lisäksi joku seuraavista:
- joku elämänhallintaan tai elämäntilanteeseen liittyvä ongelma joka vaikuttaisi olennaisesti parisuhteeseen
- huonot kokemukset miehistä, profiilissa tehtiin heti selväksi että luottamus miehiin on heikkoa ja nyt miehen on syytä käyttäytyä 101% tip top (sytyttävät pahikset kokeiltu, nyt ahkeran kilttiksen vuoro)
- täysin olematon ulosanti, kaiki viestit luokkaa "moi :)", "joo :)", "haha"Siksi meille miehille on vähän hankalaa sympata naista joka valittaa kun sadoissa tarjokkaissa ei ole speksilistojen mukaisia täydellisiä prinssejä ja eivätkä miehet oma-aloitteisesti esitä soidinmenoja vaan nainenkin joutuisi vähän ottamaan selvää ihan omatoimisesti.
Sori.
Omat kokemukseni tukevat tätä kirjoitusta täydellisesti. Olen samaan tapaan urheilullinen ja ystävällinen korkeakoulutettu mies, jolla on laajat sosiaaliset piirit sillä poikkeuksella, että sinkkunaiset loistavat niissä poissaolollaan.
Tein profiilini yhdessä mies- ja naispuolisten kaverieni muodostaman komitean auttamana (tai painostamana), koska he minut alun perin nettitreffeihin yllyttivätkin. Heillä ei ollut epäilystäkään siitä, ettäkö en löytäisi netistä nopeasti puolisoa, kuten heidän muut tuttunsakin ovat niin tehneet.
Puoli vuotta kaverini jaksoivat kysyellä miten menee, mutta kyllästyivät lopulta siihen, kun koskaan ei ollut mitään kerrottavaa, kun kukaan ei edes vastannut viesteihini. Se kertoo surullista tarinaa Tinderin toimivuudesta, että olen tavannut enemmän naisia pysäyttämällä heidät juttelemaan metsäpoluilla ja kysymällä yhteystietoja anonyymeillä keskustelufoorumeilla (tiedätte ehkä millä niistä).
Se on harmillista, että netissä ei voi oikeasti tavata naisia, kun tällä hetkellä ei ole juuri muitakaan keinoja tarjolla. Minulla ei ole kiire suhteeseen, mutta haluaisin edes mahdollisuuden tehdä asian eteen jotain.
+1. Täällä myös yksi kohtalontoveri, itse myös akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ja liikunnallinen nuori mies, jolla on kavereita ja normaaleja sosiaalisia suhteita paitsi vastakkaiseen sukupuoleen (muutama kaverinainen on). Mutta olen lyhyehkö, hieman ujon puoleinen enkä erityisen kasvokomea. Mutta homman nimi on se, että ulkonäkö on sitä paljon puhuttua kemiaa, ja vaikka olisi kuinka fiksu, mukava ja paperilla hyvä mies, niin jos ulkonäkö ei riitä niin ei saa suhdettakaan. Ihan asiaahan se toisaalta on mitä palstamammat jankkaa, että jos ei se toinen sytytä fyysisesti niin eihän siitä seksittömästä suhteestakaan mitään tule. Surullista, että toiset on tuomittu yksinäiseen elämään mutta minkäs teet, geenit on mitä on.
Ei ulkonäkö ole pelkkiä geenejä. Minä olen ollut aikuisikäni aikana hyvin erinäköinen eri aikoina - välillä olen ollut tylsän harmaahiirulaisen näköinen, sittemmin myös hyvännäköinen. Täysin samoilla geeneillä. Asiaan vaikutti itsetunto, vaate-, hius- ja meikkaustyyli, yleisesti tapa olla. Ja itse en muuten edes yleensä tunne vetoa tai pidä erityisen hyvännäköisinä sellaisia, jotka ovat "vaan" geenikomeita, omaan silmääni hyvännäköinen ihminen on kokonaisuus, jossa vaikuttaa tosi paljon se, mitä ihminen itse persoonanaan tuo ulkonäköönsä. Identtisistä kaksosista toinen voisi minusta olla hyvännäköinen ja puoleensavetävä ja toinen ei.
Olet nainen, et mies.
Sinulle ulkonäkö ei ole pelkkiä geenejä koska
- naisilla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä
- miehet kiinnittävät enemmän huomiota hankittuihin ominaisuuksiin, kuten timmi kroppa tai miten laitettu oletMiehillä on eri asia, koska naiset katsovat 90% geenikomeutta eikä mies voi laittautua ja pynttäytyä kuten nainen.
Juuri taisin kertoa olevani nainen, jota ei kiinnosta miehessä geenikomeus. Ja ei se miehen laittautuminen tarkoita aina pynttäytymistä. Jonkun mielestä vähän boheemi pitkä tukka tai hevarityyli on puoleensa vetävää. On varmasti totta, että naisilla onkin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä - mutta juuri sen vuoksihan ne miehet erottuvat edukseen, jota ovat niin tehneet! Kun suurimmalla osalla miehistä on tavallinen perusmiehen tyyli, niin sitten ne muut erottuvat todellakin joukosta.
Minusta miehillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä kuin naisilla. Naisilla ylivoimaisesti suurin valttiulkonäössä on nuoruus, kun se on mennyt on aika vähän mitä asialle voi tehdä. Miehet taas voivat ainakin 40-50v asti parantaa viehätysvoimaansa merkittävästi liikkumalla. Tämä on nähty tuttavapiirissä monta kertaa, kun vähän reppana tavismies alkaa käymään salilla, ja vuoden-parin kuluttua pörrää naisia ympärillä. Ei pelkästään lihakset, vaan liikunnan tuoma ryhti, terve ja aktiivinen ulkoinen olemus ja kasvanut itsetunto tuo todella paljon kipinää mieheen.
Unohdat mainta että nyt puhutaan pitkistä ja luontaisesti harteikkaista miehistä.
Hoikka ja lyhyehkö mies ei hyödy liikunnasta juurikaan. Normaali liikunta ei muokaa kroppaa, paitsi entistä hoikemmaksi mikä on tavisnaisille turn-off. Kunnon bodaaminen taas ei auta koska fitnessnaisille et ole riittävän geenikomea ja muille salilla asuminen on turn-off.
Ehkä jos ikää on 50v, liikunta auttaa jonkin verran erottumaan muista. Mutta jos tässä pitää odotella 17v vielä, niin siinä vaiheessa kiinnostus naisiin on jo mennyt.
Tämä on kyllä kovin kaukana siitä maailmasta mitä itse elän. Ihan ne tavalliset, hoikahkot miehet ovat näitä joiden ulkoinen olemus ja luonnekin on muuttunut saliharrastuksen myötä. Ja ovat pariutuneet liikunnallisten naisten kanssa, jotka käyvät mukana salilla tai omissa harrastuksissaan silloin kun mies on salilla. Ei liikkuminen ja terveydestä huolehtiminen ole nykyihmisille turn-off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista jos te naiset pääsisitte näkemään miltä Tinder näyttää tavallisen miehen näkökulmasta.
Otanpa vaikka itseni esimerkiksi. Olen keskivertoa vähän lyhyempi, hoikka, liikunnallinen, töissäkäyvä mies jolla on kavereita ja harrastuksia. Tuntemieni naisten mukaan Tinderistä luulisi löytyvän naisia vaikka kuinka, olen vain nirso. Profiilikin on heidän mukaansa oikein hyvin laadittu.
No, oikeasti matcheja tippuu korkeintaan pari kpl/kuukausi, ja yleensä kun viestitän matcheille, ei tule vastausta.
Kokeilin kerran tyypillistä taktiikkaa jossa tykkään kaikista ja viestitän kaikille, ja kaikkia matcheja yhdisti seuraavat asiat:
- huomattava ylipaino
- liikakilot vyötäröllä, ei koskaan peffassa tai reisissä
- pituus alle 155cm silloin kuin mainittu, millä ei sinänsä merkitystä, paitsi jos viittaa haluun vertailla pituuksia ja tuntea itsensä pieneksi siellä kainalossa (en oikein iske minuun, etenkään jos nainen oikeasti tankkimainen...anteeksi, mutta iskisikö teihin jos mies haluaisi tuntea itsensä tosi isoksi mutta olisi 20cm naista lyhyempi? Aivan niin!)Lisäksi joku seuraavista:
- joku elämänhallintaan tai elämäntilanteeseen liittyvä ongelma joka vaikuttaisi olennaisesti parisuhteeseen
- huonot kokemukset miehistä, profiilissa tehtiin heti selväksi että luottamus miehiin on heikkoa ja nyt miehen on syytä käyttäytyä 101% tip top (sytyttävät pahikset kokeiltu, nyt ahkeran kilttiksen vuoro)
- täysin olematon ulosanti, kaiki viestit luokkaa "moi :)", "joo :)", "haha"Siksi meille miehille on vähän hankalaa sympata naista joka valittaa kun sadoissa tarjokkaissa ei ole speksilistojen mukaisia täydellisiä prinssejä ja eivätkä miehet oma-aloitteisesti esitä soidinmenoja vaan nainenkin joutuisi vähän ottamaan selvää ihan omatoimisesti.
Sori.
Omat kokemukseni tukevat tätä kirjoitusta täydellisesti. Olen samaan tapaan urheilullinen ja ystävällinen korkeakoulutettu mies, jolla on laajat sosiaaliset piirit sillä poikkeuksella, että sinkkunaiset loistavat niissä poissaolollaan.
Tein profiilini yhdessä mies- ja naispuolisten kaverieni muodostaman komitean auttamana (tai painostamana), koska he minut alun perin nettitreffeihin yllyttivätkin. Heillä ei ollut epäilystäkään siitä, ettäkö en löytäisi netistä nopeasti puolisoa, kuten heidän muut tuttunsakin ovat niin tehneet.
Puoli vuotta kaverini jaksoivat kysyellä miten menee, mutta kyllästyivät lopulta siihen, kun koskaan ei ollut mitään kerrottavaa, kun kukaan ei edes vastannut viesteihini. Se kertoo surullista tarinaa Tinderin toimivuudesta, että olen tavannut enemmän naisia pysäyttämällä heidät juttelemaan metsäpoluilla ja kysymällä yhteystietoja anonyymeillä keskustelufoorumeilla (tiedätte ehkä millä niistä).
Se on harmillista, että netissä ei voi oikeasti tavata naisia, kun tällä hetkellä ei ole juuri muitakaan keinoja tarjolla. Minulla ei ole kiire suhteeseen, mutta haluaisin edes mahdollisuuden tehdä asian eteen jotain.
+1. Täällä myös yksi kohtalontoveri, itse myös akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ja liikunnallinen nuori mies, jolla on kavereita ja normaaleja sosiaalisia suhteita paitsi vastakkaiseen sukupuoleen (muutama kaverinainen on). Mutta olen lyhyehkö, hieman ujon puoleinen enkä erityisen kasvokomea. Mutta homman nimi on se, että ulkonäkö on sitä paljon puhuttua kemiaa, ja vaikka olisi kuinka fiksu, mukava ja paperilla hyvä mies, niin jos ulkonäkö ei riitä niin ei saa suhdettakaan. Ihan asiaahan se toisaalta on mitä palstamammat jankkaa, että jos ei se toinen sytytä fyysisesti niin eihän siitä seksittömästä suhteestakaan mitään tule. Surullista, että toiset on tuomittu yksinäiseen elämään mutta minkäs teet, geenit on mitä on.
Ei ulkonäkö ole pelkkiä geenejä. Minä olen ollut aikuisikäni aikana hyvin erinäköinen eri aikoina - välillä olen ollut tylsän harmaahiirulaisen näköinen, sittemmin myös hyvännäköinen. Täysin samoilla geeneillä. Asiaan vaikutti itsetunto, vaate-, hius- ja meikkaustyyli, yleisesti tapa olla. Ja itse en muuten edes yleensä tunne vetoa tai pidä erityisen hyvännäköisinä sellaisia, jotka ovat "vaan" geenikomeita, omaan silmääni hyvännäköinen ihminen on kokonaisuus, jossa vaikuttaa tosi paljon se, mitä ihminen itse persoonanaan tuo ulkonäköönsä. Identtisistä kaksosista toinen voisi minusta olla hyvännäköinen ja puoleensavetävä ja toinen ei.
Olet nainen, et mies.
Sinulle ulkonäkö ei ole pelkkiä geenejä koska
- naisilla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä
- miehet kiinnittävät enemmän huomiota hankittuihin ominaisuuksiin, kuten timmi kroppa tai miten laitettu oletMiehillä on eri asia, koska naiset katsovat 90% geenikomeutta eikä mies voi laittautua ja pynttäytyä kuten nainen.
Juuri taisin kertoa olevani nainen, jota ei kiinnosta miehessä geenikomeus. Ja ei se miehen laittautuminen tarkoita aina pynttäytymistä. Jonkun mielestä vähän boheemi pitkä tukka tai hevarityyli on puoleensa vetävää. On varmasti totta, että naisilla onkin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä - mutta juuri sen vuoksihan ne miehet erottuvat edukseen, jota ovat niin tehneet! Kun suurimmalla osalla miehistä on tavallinen perusmiehen tyyli, niin sitten ne muut erottuvat todellakin joukosta.
Minusta miehillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä kuin naisilla. Naisilla ylivoimaisesti suurin valttiulkonäössä on nuoruus, kun se on mennyt on aika vähän mitä asialle voi tehdä. Miehet taas voivat ainakin 40-50v asti parantaa viehätysvoimaansa merkittävästi liikkumalla. Tämä on nähty tuttavapiirissä monta kertaa, kun vähän reppana tavismies alkaa käymään salilla, ja vuoden-parin kuluttua pörrää naisia ympärillä. Ei pelkästään lihakset, vaan liikunnan tuoma ryhti, terve ja aktiivinen ulkoinen olemus ja kasvanut itsetunto tuo todella paljon kipinää mieheen.
Unohdat mainta että nyt puhutaan pitkistä ja luontaisesti harteikkaista miehistä.
Hoikka ja lyhyehkö mies ei hyödy liikunnasta juurikaan. Normaali liikunta ei muokaa kroppaa, paitsi entistä hoikemmaksi mikä on tavisnaisille turn-off. Kunnon bodaaminen taas ei auta koska fitnessnaisille et ole riittävän geenikomea ja muille salilla asuminen on turn-off.
Ehkä jos ikää on 50v, liikunta auttaa jonkin verran erottumaan muista. Mutta jos tässä pitää odotella 17v vielä, niin siinä vaiheessa kiinnostus naisiin on jo mennyt.
Tämä on kyllä kovin kaukana siitä maailmasta mitä itse elän. Ihan ne tavalliset, hoikahkot miehet ovat näitä joiden ulkoinen olemus ja luonnekin on muuttunut saliharrastuksen myötä. Ja ovat pariutuneet liikunnallisten naisten kanssa, jotka käyvät mukana salilla tai omissa harrastuksissaan silloin kun mies on salilla. Ei liikkuminen ja terveydestä huolehtiminen ole nykyihmisille turn-off.
Ja minkä ikäisistä miehistä nyt on puhe?
Jos ikää on alle 35 niin kyllä tuo pätee.
Liikunnalliset naiset eivät ole saatavilla ellei löydy niitä olennaisia asioita eli pituus, luontainen raamikkuus, komea naama, raha ja status. Ainakin jotain noista.
Ja epäliikunnallisille on turn-off kun mies ramppaa salilla. Mies saisi mieluiten vaikka rempata jotain, tai istua naisen kanssa katsomassa netflixiä sipsipussin kanssa.
Löysin oman kultani Tinderistä. Kumpikaan ei pelaillut pelejä, etsi jotain aitoa ja tositarkoituksella jne. En etsinyt superihmistä tai ketään ilman minkäänlaisia ongelmia, itsellänikin on omat ongelmani enkä ole superihminen. Ei valitettavaa. Elämämme vain paranee ja paranee jatkuvasti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavallisuudessa ole mitään vikaa. Itse asiassa aiemmin profiilitekstissäni kerroin itse olevan tavallinen ja etsiväni tavallista miestä. Ja ne tyypit jotka siellä esittelee sixpackiä tai komeaa hauista vedän vasuriin. Ei minulla ole sellaiselle mitään annettavaa eikä se hauis mua saa syttymään jos pää on täynnä sahanpurua.
Täysin sama itsellä. En edes tykännyt liian komeista miehistä. Eli jos ulkonäkö oli tyyliä Mikko leppilampi niin vedin vasuriin. Tykkäsin miehistä tyyliin temppareiden varatut miehet. Eli ihan tavallisia, omaan silmän komeita ja oman tasoisia. Oli esimerkiksi itseäni lyhyempiä, tanakoita, kaljuja... kukaan ei kiinnostunut. Kavereilla samoja kokemuksia.
Aika mielenkiintoista että ei tullut vastakaikua miehiltä. Tinderissä on kuitenkin valtava ylitarjonta miehistä, muistaakseni jokaista naista kohden on tinderissä kolme tai neljä mies käyttäjää.
Utelen tökerösti: oletko mahdollisesti yh äiti, tai merkittävästi ylipainoinen?
Olen eri mutta munkun on ollut vaikeaa löytää seuraa Tinderistä. Olen 60kg, pitkähiuksinen, naisellinen, kuvissa vaatteet päällä ja teksti asiallinen, mutta huumoriakin on. Ei lapsia eikä muitakaan sotkuja taustalla. On ihan työn ja tuskan takana saada ketään treffeille. Miten sieltä voisi saada niitä seksisuhteitakaan, saati sitten vakavempaa, kun kukaan ei jaksa kirjoitella eikä tulle tapaamiseen?
Paino ilman pituutta on hyödytön.
150cm/60kg on ylipainoinen
167 cm, treenaan 6 pv viikossa.
Ei olisi moiseen hävyttömään kommenttiin kannattanut edes vastata.
Jos kaikki katsoisimme ihmistä kokonaisuutena joku 5-10kg ylipainoa ei ole kriteeri!
Mies joka etsii 40kg naista on jotenkin outo:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista jos te naiset pääsisitte näkemään miltä Tinder näyttää tavallisen miehen näkökulmasta.
Otanpa vaikka itseni esimerkiksi. Olen keskivertoa vähän lyhyempi, hoikka, liikunnallinen, töissäkäyvä mies jolla on kavereita ja harrastuksia. Tuntemieni naisten mukaan Tinderistä luulisi löytyvän naisia vaikka kuinka, olen vain nirso. Profiilikin on heidän mukaansa oikein hyvin laadittu.
No, oikeasti matcheja tippuu korkeintaan pari kpl/kuukausi, ja yleensä kun viestitän matcheille, ei tule vastausta.
Kokeilin kerran tyypillistä taktiikkaa jossa tykkään kaikista ja viestitän kaikille, ja kaikkia matcheja yhdisti seuraavat asiat:
- huomattava ylipaino
- liikakilot vyötäröllä, ei koskaan peffassa tai reisissä
- pituus alle 155cm silloin kuin mainittu, millä ei sinänsä merkitystä, paitsi jos viittaa haluun vertailla pituuksia ja tuntea itsensä pieneksi siellä kainalossa (en oikein iske minuun, etenkään jos nainen oikeasti tankkimainen...anteeksi, mutta iskisikö teihin jos mies haluaisi tuntea itsensä tosi isoksi mutta olisi 20cm naista lyhyempi? Aivan niin!)Lisäksi joku seuraavista:
- joku elämänhallintaan tai elämäntilanteeseen liittyvä ongelma joka vaikuttaisi olennaisesti parisuhteeseen
- huonot kokemukset miehistä, profiilissa tehtiin heti selväksi että luottamus miehiin on heikkoa ja nyt miehen on syytä käyttäytyä 101% tip top (sytyttävät pahikset kokeiltu, nyt ahkeran kilttiksen vuoro)
- täysin olematon ulosanti, kaiki viestit luokkaa "moi :)", "joo :)", "haha"Siksi meille miehille on vähän hankalaa sympata naista joka valittaa kun sadoissa tarjokkaissa ei ole speksilistojen mukaisia täydellisiä prinssejä ja eivätkä miehet oma-aloitteisesti esitä soidinmenoja vaan nainenkin joutuisi vähän ottamaan selvää ihan omatoimisesti.
Sori.
Omat kokemukseni tukevat tätä kirjoitusta täydellisesti. Olen samaan tapaan urheilullinen ja ystävällinen korkeakoulutettu mies, jolla on laajat sosiaaliset piirit sillä poikkeuksella, että sinkkunaiset loistavat niissä poissaolollaan.
Tein profiilini yhdessä mies- ja naispuolisten kaverieni muodostaman komitean auttamana (tai painostamana), koska he minut alun perin nettitreffeihin yllyttivätkin. Heillä ei ollut epäilystäkään siitä, ettäkö en löytäisi netistä nopeasti puolisoa, kuten heidän muut tuttunsakin ovat niin tehneet.
Puoli vuotta kaverini jaksoivat kysyellä miten menee, mutta kyllästyivät lopulta siihen, kun koskaan ei ollut mitään kerrottavaa, kun kukaan ei edes vastannut viesteihini. Se kertoo surullista tarinaa Tinderin toimivuudesta, että olen tavannut enemmän naisia pysäyttämällä heidät juttelemaan metsäpoluilla ja kysymällä yhteystietoja anonyymeillä keskustelufoorumeilla (tiedätte ehkä millä niistä).
Se on harmillista, että netissä ei voi oikeasti tavata naisia, kun tällä hetkellä ei ole juuri muitakaan keinoja tarjolla. Minulla ei ole kiire suhteeseen, mutta haluaisin edes mahdollisuuden tehdä asian eteen jotain.
+1. Täällä myös yksi kohtalontoveri, itse myös akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ja liikunnallinen nuori mies, jolla on kavereita ja normaaleja sosiaalisia suhteita paitsi vastakkaiseen sukupuoleen (muutama kaverinainen on). Mutta olen lyhyehkö, hieman ujon puoleinen enkä erityisen kasvokomea. Mutta homman nimi on se, että ulkonäkö on sitä paljon puhuttua kemiaa, ja vaikka olisi kuinka fiksu, mukava ja paperilla hyvä mies, niin jos ulkonäkö ei riitä niin ei saa suhdettakaan. Ihan asiaahan se toisaalta on mitä palstamammat jankkaa, että jos ei se toinen sytytä fyysisesti niin eihän siitä seksittömästä suhteestakaan mitään tule. Surullista, että toiset on tuomittu yksinäiseen elämään mutta minkäs teet, geenit on mitä on.
Ei ulkonäkö ole pelkkiä geenejä. Minä olen ollut aikuisikäni aikana hyvin erinäköinen eri aikoina - välillä olen ollut tylsän harmaahiirulaisen näköinen, sittemmin myös hyvännäköinen. Täysin samoilla geeneillä. Asiaan vaikutti itsetunto, vaate-, hius- ja meikkaustyyli, yleisesti tapa olla. Ja itse en muuten edes yleensä tunne vetoa tai pidä erityisen hyvännäköisinä sellaisia, jotka ovat "vaan" geenikomeita, omaan silmääni hyvännäköinen ihminen on kokonaisuus, jossa vaikuttaa tosi paljon se, mitä ihminen itse persoonanaan tuo ulkonäköönsä. Identtisistä kaksosista toinen voisi minusta olla hyvännäköinen ja puoleensavetävä ja toinen ei.
Olet nainen, et mies.
Sinulle ulkonäkö ei ole pelkkiä geenejä koska
- naisilla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä
- miehet kiinnittävät enemmän huomiota hankittuihin ominaisuuksiin, kuten timmi kroppa tai miten laitettu oletMiehillä on eri asia, koska naiset katsovat 90% geenikomeutta eikä mies voi laittautua ja pynttäytyä kuten nainen.
Juuri taisin kertoa olevani nainen, jota ei kiinnosta miehessä geenikomeus. Ja ei se miehen laittautuminen tarkoita aina pynttäytymistä. Jonkun mielestä vähän boheemi pitkä tukka tai hevarityyli on puoleensa vetävää. On varmasti totta, että naisilla onkin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä - mutta juuri sen vuoksihan ne miehet erottuvat edukseen, jota ovat niin tehneet! Kun suurimmalla osalla miehistä on tavallinen perusmiehen tyyli, niin sitten ne muut erottuvat todellakin joukosta.
Minusta miehillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä kuin naisilla. Naisilla ylivoimaisesti suurin valttiulkonäössä on nuoruus, kun se on mennyt on aika vähän mitä asialle voi tehdä. Miehet taas voivat ainakin 40-50v asti parantaa viehätysvoimaansa merkittävästi liikkumalla. Tämä on nähty tuttavapiirissä monta kertaa, kun vähän reppana tavismies alkaa käymään salilla, ja vuoden-parin kuluttua pörrää naisia ympärillä. Ei pelkästään lihakset, vaan liikunnan tuoma ryhti, terve ja aktiivinen ulkoinen olemus ja kasvanut itsetunto tuo todella paljon kipinää mieheen.
Unohdat mainta että nyt puhutaan pitkistä ja luontaisesti harteikkaista miehistä.
Hoikka ja lyhyehkö mies ei hyödy liikunnasta juurikaan. Normaali liikunta ei muokaa kroppaa, paitsi entistä hoikemmaksi mikä on tavisnaisille turn-off. Kunnon bodaaminen taas ei auta koska fitnessnaisille et ole riittävän geenikomea ja muille salilla asuminen on turn-off.
Ehkä jos ikää on 50v, liikunta auttaa jonkin verran erottumaan muista. Mutta jos tässä pitää odotella 17v vielä, niin siinä vaiheessa kiinnostus naisiin on jo mennyt.
Tämä on kyllä kovin kaukana siitä maailmasta mitä itse elän. Ihan ne tavalliset, hoikahkot miehet ovat näitä joiden ulkoinen olemus ja luonnekin on muuttunut saliharrastuksen myötä. Ja ovat pariutuneet liikunnallisten naisten kanssa, jotka käyvät mukana salilla tai omissa harrastuksissaan silloin kun mies on salilla. Ei liikkuminen ja terveydestä huolehtiminen ole nykyihmisille turn-off.
Ja minkä ikäisistä miehistä nyt on puhe?
Jos ikää on alle 35 niin kyllä tuo pätee.
Liikunnalliset naiset eivät ole saatavilla ellei löydy niitä olennaisia asioita eli pituus, luontainen raamikkuus, komea naama, raha ja status. Ainakin jotain noista.
Ja epäliikunnallisille on turn-off kun mies ramppaa salilla. Mies saisi mieluiten vaikka rempata jotain, tai istua naisen kanssa katsomassa netflixiä sipsipussin kanssa.
Kuinka usein aiot toistella tuota ja mitä sillä ajat pohjimmiltaan takaa?
Hei, kyllä siellä on hyviäkin miehiä... kannattaa vain odottaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko teillä tykkäyksiä vielä 3 kuukauden jälkeen tinderin käyttöönoton jälkeen ja minkä verran? Itsellä niitä ei ole tullut enää moneen viikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein jaksaisi näitä tinderivalituksia. Ei ne parhaimmat miehet siellä ole, eikä parhaimmat naisetkaan. Eli jos löydät itsesti tinderistä; et ole mitenkään hyvää matskua.
Miksi ihmeessä luet näitä? Otsikosta käy jo selväksi mistä on kyse. En minäkään jaksa julkkisjuoruvalituksia, joten edes avaa niitä ketjuja, saati että käyttäisin aikaani niiden kommentoimiseen.
Vahvistaahan tämäkin ketju todetun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa laittaa joku hyvin vaatimaton himmeä kasvokuva itsestä, niin saat normaalien kilttien huomion. Etkä sellaisten joita ulkonäkö kiinnostaa. Eivät uskalla liian laitettuja lähetyä koska tottuneet tulemaan torpatuksi. Kokeilemisen arvoinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laittaa joku hyvin vaatimaton himmeä kasvokuva itsestä, niin saat normaalien kilttien huomion. Etkä sellaisten joita ulkonäkö kiinnostaa. Eivät uskalla liian laitettuja lähetyä koska tottuneet tulemaan torpatuksi. Kokeilemisen arvoinen asia.
Jee, saisin tyytyjän! 🥳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useilla ei ehkä ole vaan motivaatiota tehdä mitään kunnollisempaa profiilia koska matcheja tulee niin vähän ja keskustelut niiden muutamien kanssa loppuu lyhyeen kun on niin vaivaannuttavaa yrittää tehdä vaikutusta viestittelyn avulla.
Tai ainakin olettaisin näin, itselläni oli tilanne tämä eikä usko omaan viehätysvoimaan ehkä kovin korkea muutenkaan, joten jäi muutamaan viikkoon koko Tinderin käyttö omalta osalta. Toivottavasti muilla olisi kuitenkin parempi onni, itelle ei vaan oikein ollut tuo oikein sopiva systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Meitä naisia on erilaisia. Olen nelikymppinen nainen enkä ole koskaan kokenut mitään kemiaa kenenkään kanssa ensitapaamisella, en edes nuorena. Hyvän ensitapaamisen fiilis on lähinnä "ihan kiva". Kemia, myös vahva fyysinen ja seksuaalinen sellainen, on aina tullut tutustumisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista jos te naiset pääsisitte näkemään miltä Tinder näyttää tavallisen miehen näkökulmasta.
Otanpa vaikka itseni esimerkiksi. Olen keskivertoa vähän lyhyempi, hoikka, liikunnallinen, töissäkäyvä mies jolla on kavereita ja harrastuksia. Tuntemieni naisten mukaan Tinderistä luulisi löytyvän naisia vaikka kuinka, olen vain nirso. Profiilikin on heidän mukaansa oikein hyvin laadittu.
No, oikeasti matcheja tippuu korkeintaan pari kpl/kuukausi, ja yleensä kun viestitän matcheille, ei tule vastausta.
Kokeilin kerran tyypillistä taktiikkaa jossa tykkään kaikista ja viestitän kaikille, ja kaikkia matcheja yhdisti seuraavat asiat:
- huomattava ylipaino
- liikakilot vyötäröllä, ei koskaan peffassa tai reisissä
- pituus alle 155cm silloin kuin mainittu, millä ei sinänsä merkitystä, paitsi jos viittaa haluun vertailla pituuksia ja tuntea itsensä pieneksi siellä kainalossa (en oikein iske minuun, etenkään jos nainen oikeasti tankkimainen...anteeksi, mutta iskisikö teihin jos mies haluaisi tuntea itsensä tosi isoksi mutta olisi 20cm naista lyhyempi? Aivan niin!)Lisäksi joku seuraavista:
- joku elämänhallintaan tai elämäntilanteeseen liittyvä ongelma joka vaikuttaisi olennaisesti parisuhteeseen
- huonot kokemukset miehistä, profiilissa tehtiin heti selväksi että luottamus miehiin on heikkoa ja nyt miehen on syytä käyttäytyä 101% tip top (sytyttävät pahikset kokeiltu, nyt ahkeran kilttiksen vuoro)
- täysin olematon ulosanti, kaiki viestit luokkaa "moi :)", "joo :)", "haha"Siksi meille miehille on vähän hankalaa sympata naista joka valittaa kun sadoissa tarjokkaissa ei ole speksilistojen mukaisia täydellisiä prinssejä ja eivätkä miehet oma-aloitteisesti esitä soidinmenoja vaan nainenkin joutuisi vähän ottamaan selvää ihan omatoimisesti.
Sori.
Omat kokemukseni tukevat tätä kirjoitusta täydellisesti. Olen samaan tapaan urheilullinen ja ystävällinen korkeakoulutettu mies, jolla on laajat sosiaaliset piirit sillä poikkeuksella, että sinkkunaiset loistavat niissä poissaolollaan.
Tein profiilini yhdessä mies- ja naispuolisten kaverieni muodostaman komitean auttamana (tai painostamana), koska he minut alun perin nettitreffeihin yllyttivätkin. Heillä ei ollut epäilystäkään siitä, ettäkö en löytäisi netistä nopeasti puolisoa, kuten heidän muut tuttunsakin ovat niin tehneet.
Puoli vuotta kaverini jaksoivat kysyellä miten menee, mutta kyllästyivät lopulta siihen, kun koskaan ei ollut mitään kerrottavaa, kun kukaan ei edes vastannut viesteihini. Se kertoo surullista tarinaa Tinderin toimivuudesta, että olen tavannut enemmän naisia pysäyttämällä heidät juttelemaan metsäpoluilla ja kysymällä yhteystietoja anonyymeillä keskustelufoorumeilla (tiedätte ehkä millä niistä).
Se on harmillista, että netissä ei voi oikeasti tavata naisia, kun tällä hetkellä ei ole juuri muitakaan keinoja tarjolla. Minulla ei ole kiire suhteeseen, mutta haluaisin edes mahdollisuuden tehdä asian eteen jotain.
+1. Täällä myös yksi kohtalontoveri, itse myös akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ja liikunnallinen nuori mies, jolla on kavereita ja normaaleja sosiaalisia suhteita paitsi vastakkaiseen sukupuoleen (muutama kaverinainen on). Mutta olen lyhyehkö, hieman ujon puoleinen enkä erityisen kasvokomea. Mutta homman nimi on se, että ulkonäkö on sitä paljon puhuttua kemiaa, ja vaikka olisi kuinka fiksu, mukava ja paperilla hyvä mies, niin jos ulkonäkö ei riitä niin ei saa suhdettakaan. Ihan asiaahan se toisaalta on mitä palstamammat jankkaa, että jos ei se toinen sytytä fyysisesti niin eihän siitä seksittömästä suhteestakaan mitään tule. Surullista, että toiset on tuomittu yksinäiseen elämään mutta minkäs teet, geenit on mitä on.
Ei ulkonäkö ole pelkkiä geenejä. Minä olen ollut aikuisikäni aikana hyvin erinäköinen eri aikoina - välillä olen ollut tylsän harmaahiirulaisen näköinen, sittemmin myös hyvännäköinen. Täysin samoilla geeneillä. Asiaan vaikutti itsetunto, vaate-, hius- ja meikkaustyyli, yleisesti tapa olla. Ja itse en muuten edes yleensä tunne vetoa tai pidä erityisen hyvännäköisinä sellaisia, jotka ovat "vaan" geenikomeita, omaan silmääni hyvännäköinen ihminen on kokonaisuus, jossa vaikuttaa tosi paljon se, mitä ihminen itse persoonanaan tuo ulkonäköönsä. Identtisistä kaksosista toinen voisi minusta olla hyvännäköinen ja puoleensavetävä ja toinen ei.
Olet nainen, et mies.
Sinulle ulkonäkö ei ole pelkkiä geenejä koska
- naisilla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä
- miehet kiinnittävät enemmän huomiota hankittuihin ominaisuuksiin, kuten timmi kroppa tai miten laitettu oletMiehillä on eri asia, koska naiset katsovat 90% geenikomeutta eikä mies voi laittautua ja pynttäytyä kuten nainen.
Juuri taisin kertoa olevani nainen, jota ei kiinnosta miehessä geenikomeus. Ja ei se miehen laittautuminen tarkoita aina pynttäytymistä. Jonkun mielestä vähän boheemi pitkä tukka tai hevarityyli on puoleensa vetävää. On varmasti totta, että naisilla onkin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä - mutta juuri sen vuoksihan ne miehet erottuvat edukseen, jota ovat niin tehneet! Kun suurimmalla osalla miehistä on tavallinen perusmiehen tyyli, niin sitten ne muut erottuvat todellakin joukosta.
Minusta miehillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä kuin naisilla. Naisilla ylivoimaisesti suurin valttiulkonäössä on nuoruus, kun se on mennyt on aika vähän mitä asialle voi tehdä. Miehet taas voivat ainakin 40-50v asti parantaa viehätysvoimaansa merkittävästi liikkumalla. Tämä on nähty tuttavapiirissä monta kertaa, kun vähän reppana tavismies alkaa käymään salilla, ja vuoden-parin kuluttua pörrää naisia ympärillä. Ei pelkästään lihakset, vaan liikunnan tuoma ryhti, terve ja aktiivinen ulkoinen olemus ja kasvanut itsetunto tuo todella paljon kipinää mieheen.
Unohdat mainta että nyt puhutaan pitkistä ja luontaisesti harteikkaista miehistä.
Hoikka ja lyhyehkö mies ei hyödy liikunnasta juurikaan. Normaali liikunta ei muokaa kroppaa, paitsi entistä hoikemmaksi mikä on tavisnaisille turn-off. Kunnon bodaaminen taas ei auta koska fitnessnaisille et ole riittävän geenikomea ja muille salilla asuminen on turn-off.
Ehkä jos ikää on 50v, liikunta auttaa jonkin verran erottumaan muista. Mutta jos tässä pitää odotella 17v vielä, niin siinä vaiheessa kiinnostus naisiin on jo mennyt.
Tämä on kyllä kovin kaukana siitä maailmasta mitä itse elän. Ihan ne tavalliset, hoikahkot miehet ovat näitä joiden ulkoinen olemus ja luonnekin on muuttunut saliharrastuksen myötä. Ja ovat pariutuneet liikunnallisten naisten kanssa, jotka käyvät mukana salilla tai omissa harrastuksissaan silloin kun mies on salilla. Ei liikkuminen ja terveydestä huolehtiminen ole nykyihmisille turn-off.
Ja minkä ikäisistä miehistä nyt on puhe?
Jos ikää on alle 35 niin kyllä tuo pätee.
Liikunnalliset naiset eivät ole saatavilla ellei löydy niitä olennaisia asioita eli pituus, luontainen raamikkuus, komea naama, raha ja status. Ainakin jotain noista.
Ja epäliikunnallisille on turn-off kun mies ramppaa salilla. Mies saisi mieluiten vaikka rempata jotain, tai istua naisen kanssa katsomassa netflixiä sipsipussin kanssa.
Minusta nelikymppisissä+ miehissä tämä muutos näkyy kaikkein selkeiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista jos te naiset pääsisitte näkemään miltä Tinder näyttää tavallisen miehen näkökulmasta.
Otanpa vaikka itseni esimerkiksi. Olen keskivertoa vähän lyhyempi, hoikka, liikunnallinen, töissäkäyvä mies jolla on kavereita ja harrastuksia. Tuntemieni naisten mukaan Tinderistä luulisi löytyvän naisia vaikka kuinka, olen vain nirso. Profiilikin on heidän mukaansa oikein hyvin laadittu.
No, oikeasti matcheja tippuu korkeintaan pari kpl/kuukausi, ja yleensä kun viestitän matcheille, ei tule vastausta.
Kokeilin kerran tyypillistä taktiikkaa jossa tykkään kaikista ja viestitän kaikille, ja kaikkia matcheja yhdisti seuraavat asiat:
- huomattava ylipaino
- liikakilot vyötäröllä, ei koskaan peffassa tai reisissä
- pituus alle 155cm silloin kuin mainittu, millä ei sinänsä merkitystä, paitsi jos viittaa haluun vertailla pituuksia ja tuntea itsensä pieneksi siellä kainalossa (en oikein iske minuun, etenkään jos nainen oikeasti tankkimainen...anteeksi, mutta iskisikö teihin jos mies haluaisi tuntea itsensä tosi isoksi mutta olisi 20cm naista lyhyempi? Aivan niin!)Lisäksi joku seuraavista:
- joku elämänhallintaan tai elämäntilanteeseen liittyvä ongelma joka vaikuttaisi olennaisesti parisuhteeseen
- huonot kokemukset miehistä, profiilissa tehtiin heti selväksi että luottamus miehiin on heikkoa ja nyt miehen on syytä käyttäytyä 101% tip top (sytyttävät pahikset kokeiltu, nyt ahkeran kilttiksen vuoro)
- täysin olematon ulosanti, kaiki viestit luokkaa "moi :)", "joo :)", "haha"Siksi meille miehille on vähän hankalaa sympata naista joka valittaa kun sadoissa tarjokkaissa ei ole speksilistojen mukaisia täydellisiä prinssejä ja eivätkä miehet oma-aloitteisesti esitä soidinmenoja vaan nainenkin joutuisi vähän ottamaan selvää ihan omatoimisesti.
Sori.
Omat kokemukseni tukevat tätä kirjoitusta täydellisesti. Olen samaan tapaan urheilullinen ja ystävällinen korkeakoulutettu mies, jolla on laajat sosiaaliset piirit sillä poikkeuksella, että sinkkunaiset loistavat niissä poissaolollaan.
Tein profiilini yhdessä mies- ja naispuolisten kaverieni muodostaman komitean auttamana (tai painostamana), koska he minut alun perin nettitreffeihin yllyttivätkin. Heillä ei ollut epäilystäkään siitä, ettäkö en löytäisi netistä nopeasti puolisoa, kuten heidän muut tuttunsakin ovat niin tehneet.
Puoli vuotta kaverini jaksoivat kysyellä miten menee, mutta kyllästyivät lopulta siihen, kun koskaan ei ollut mitään kerrottavaa, kun kukaan ei edes vastannut viesteihini. Se kertoo surullista tarinaa Tinderin toimivuudesta, että olen tavannut enemmän naisia pysäyttämällä heidät juttelemaan metsäpoluilla ja kysymällä yhteystietoja anonyymeillä keskustelufoorumeilla (tiedätte ehkä millä niistä).
Se on harmillista, että netissä ei voi oikeasti tavata naisia, kun tällä hetkellä ei ole juuri muitakaan keinoja tarjolla. Minulla ei ole kiire suhteeseen, mutta haluaisin edes mahdollisuuden tehdä asian eteen jotain.
+1. Täällä myös yksi kohtalontoveri, itse myös akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ja liikunnallinen nuori mies, jolla on kavereita ja normaaleja sosiaalisia suhteita paitsi vastakkaiseen sukupuoleen (muutama kaverinainen on). Mutta olen lyhyehkö, hieman ujon puoleinen enkä erityisen kasvokomea. Mutta homman nimi on se, että ulkonäkö on sitä paljon puhuttua kemiaa, ja vaikka olisi kuinka fiksu, mukava ja paperilla hyvä mies, niin jos ulkonäkö ei riitä niin ei saa suhdettakaan. Ihan asiaahan se toisaalta on mitä palstamammat jankkaa, että jos ei se toinen sytytä fyysisesti niin eihän siitä seksittömästä suhteestakaan mitään tule. Surullista, että toiset on tuomittu yksinäiseen elämään mutta minkäs teet, geenit on mitä on.
Ei ulkonäkö ole pelkkiä geenejä. Minä olen ollut aikuisikäni aikana hyvin erinäköinen eri aikoina - välillä olen ollut tylsän harmaahiirulaisen näköinen, sittemmin myös hyvännäköinen. Täysin samoilla geeneillä. Asiaan vaikutti itsetunto, vaate-, hius- ja meikkaustyyli, yleisesti tapa olla. Ja itse en muuten edes yleensä tunne vetoa tai pidä erityisen hyvännäköisinä sellaisia, jotka ovat "vaan" geenikomeita, omaan silmääni hyvännäköinen ihminen on kokonaisuus, jossa vaikuttaa tosi paljon se, mitä ihminen itse persoonanaan tuo ulkonäköönsä. Identtisistä kaksosista toinen voisi minusta olla hyvännäköinen ja puoleensavetävä ja toinen ei.
Olet nainen, et mies.
Sinulle ulkonäkö ei ole pelkkiä geenejä koska
- naisilla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä
- miehet kiinnittävät enemmän huomiota hankittuihin ominaisuuksiin, kuten timmi kroppa tai miten laitettu oletMiehillä on eri asia, koska naiset katsovat 90% geenikomeutta eikä mies voi laittautua ja pynttäytyä kuten nainen.
Juuri taisin kertoa olevani nainen, jota ei kiinnosta miehessä geenikomeus. Ja ei se miehen laittautuminen tarkoita aina pynttäytymistä. Jonkun mielestä vähän boheemi pitkä tukka tai hevarityyli on puoleensa vetävää. On varmasti totta, että naisilla onkin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä - mutta juuri sen vuoksihan ne miehet erottuvat edukseen, jota ovat niin tehneet! Kun suurimmalla osalla miehistä on tavallinen perusmiehen tyyli, niin sitten ne muut erottuvat todellakin joukosta.
Minusta miehillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ulkonäköönsä kuin naisilla. Naisilla ylivoimaisesti suurin valttiulkonäössä on nuoruus, kun se on mennyt on aika vähän mitä asialle voi tehdä. Miehet taas voivat ainakin 40-50v asti parantaa viehätysvoimaansa merkittävästi liikkumalla. Tämä on nähty tuttavapiirissä monta kertaa, kun vähän reppana tavismies alkaa käymään salilla, ja vuoden-parin kuluttua pörrää naisia ympärillä. Ei pelkästään lihakset, vaan liikunnan tuoma ryhti, terve ja aktiivinen ulkoinen olemus ja kasvanut itsetunto tuo todella paljon kipinää mieheen.
Unohdat mainta että nyt puhutaan pitkistä ja luontaisesti harteikkaista miehistä.
Hoikka ja lyhyehkö mies ei hyödy liikunnasta juurikaan. Normaali liikunta ei muokaa kroppaa, paitsi entistä hoikemmaksi mikä on tavisnaisille turn-off. Kunnon bodaaminen taas ei auta koska fitnessnaisille et ole riittävän geenikomea ja muille salilla asuminen on turn-off.
Ehkä jos ikää on 50v, liikunta auttaa jonkin verran erottumaan muista. Mutta jos tässä pitää odotella 17v vielä, niin siinä vaiheessa kiinnostus naisiin on jo mennyt.
Tämä on kyllä kovin kaukana siitä maailmasta mitä itse elän. Ihan ne tavalliset, hoikahkot miehet ovat näitä joiden ulkoinen olemus ja luonnekin on muuttunut saliharrastuksen myötä. Ja ovat pariutuneet liikunnallisten naisten kanssa, jotka käyvät mukana salilla tai omissa harrastuksissaan silloin kun mies on salilla. Ei liikkuminen ja terveydestä huolehtiminen ole nykyihmisille turn-off.
Ja minkä ikäisistä miehistä nyt on puhe?
Jos ikää on alle 35 niin kyllä tuo pätee.
Liikunnalliset naiset eivät ole saatavilla ellei löydy niitä olennaisia asioita eli pituus, luontainen raamikkuus, komea naama, raha ja status. Ainakin jotain noista.
Ja epäliikunnallisille on turn-off kun mies ramppaa salilla. Mies saisi mieluiten vaikka rempata jotain, tai istua naisen kanssa katsomassa netflixiä sipsipussin kanssa.
Meillä jokaisella on vapaus päättää itse elämästään. Voit toki jäädä kotiin ja vauvapalstalle nurisemaan kurjaa kohtaloasi, tai voit lähteä salille ja pyrkiä tekemään itsestäsi sen parhaan version mitä sinä voit olla ja katsoa mihin se johtaa. Valinta on sinun :)
Tuo toisiksi viimeinen - miksei ihminen saisi etsiä pelkkää seksiä, fwb-suhdetta tai esimerkiksi avointa suhdetta? Usko tai älä, niin kyllä sellaisia naisiakin on jotka etsivät pelkkää seksiä. Sitä vartenhan ne treffipalvelut ovat, että sieltä etsitään ihmistä joka hakee samoja juttuja kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Sama kokemus ja nainen olen. En edes ymmärrä miten tuntemattoman ihmisen kanssa voi olla mitään kemiaa saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeetahan se on, myönnetään. Heti eron jälkeen varmaan 30 miehen kanssa deiteillä. Alkuun Eliittikumppanin kautta. Se vasta turha ja hidastempoinen olikin, ja edes näytille ei tullut kuin pari miestä per päivä. Myöskään se tarjonta ei ollut Tinderiä parempaa. Samoja sitoutumiskyvyttömiä ja pettäjämiehiå sielläkin on.
Jossain vaiheessa deittailu kävi jo työstä. Oli monet treffit viikossa, eikä niistä oikein koskaan mitään kehkeytynyt. Pahimmillaan oli kahdet treffit samana iltana. Häpeän sitä näin jälkeenpäin. Rahaakin paloi tolkuttomasti niihin 10 euron viinilaseihin ja takseihin, minä kun halusin aina maksaa omat kuluni.
Sitten eräänä iltana tapasin miehen, jonka kanssa viestittely oli sujunut kivasti. Nuo treffit menivät kuitenkin puihin: mies puhui koko ajan kovasti itsestään, enkä syttynyt hänen ulkonäöstään. Aikaakin oli vain 1,5 tuntia. Matkalla metroon mies summasi, miksi olisi hyvää seuraa. Lähetti heti viestiä, johon vastasin, että ehkä kavereina voidaan nähdä, mutta että en ole heti eron jälkeen valmis muuhun. Mies laittoi pari viestiä tuon jälkeen, enkä vastannut.
Väliin tuli korona, ja oli pakko pistää deitit paussille. Siinä parin kuukauden aikana olin yksin ja ehdin käydä läpi eroni sekä sen, mitä miehessä haen. Kevään vaihtuessa kesäksi avasin huvikseen taas Tinderin, vaikken uskonut ketään sieltä löytäväni. Vartin sisään huomasin, että tuttu deittimieshän siellä tykkäili. Tykkäsin takaisin - en tiedä miksi. Samassa alkoi Whatsapp laulaa - sama mies sielläkin. En jaksanut aloitella uusia keskusteluja muiden miesten kanssa, joten ryhdyimme taas viestittelemään. Viestiteltiin viikko useita kertoja päivässä. Mies pyysi taas ulos, mutta minulla oli lapset tuolla viikolla. Miehellä oli ratkaisu tähän: hän hakisi minut töistä puistokahville ja veisi autolla kotiin ennen kuin lapset tulisivat. Tapasimme ja halasimme, ja johan tuossa kosketuksessa oli sähköä ja kemiaa. Mies tuli hakemaan joka päivä töistä, ihan vaan saadakseen olla kanssani puolen tunnin ajan. Lopulta koitti lapsivapaa ilta, ja mies kutsui luokseen syömään. Suudeltiin ensimmäistä kertaa, ja hupsista, aamulla heräsin hänen luotaan.
Pian ollaan seurusteltu vuosi. Fyysinen kemia on vahva, viihdymme yhdessä muutenkin ja ajatuksemme käyvät yksiin. Mies juuri sanoi, että olen hänen suuri rakkautensa ja samalla paras ystävä. Tunnen itsekin samoin.
Jotain kohtaloa tässä oli, sillä tämä suhde oli mennä sivuun vain koska ekoilla treffeillä oli (miehestä riippumattomista syistä?) vähän tylsää, eikä ulkonäkö saanut syttymään. Sittemmin myös ulkonäkö alkoi miellyttää, ja nyt ajattelen olevani todella onnekas.
Antakaa siis niille deiteille useampi mahdollisuus! Entisestä suhteesta puuttui veto, joten siksi kai ajattelin, että jalat pitää mennä alta jo ekoilla treffeillä. Kemia kuitenkin voi syttyä myöhemminkin.
Tämä oli hyvä tarina.
Ja melko poikkeuksellinen. Tiedostit että "kemian" syttyminen on itsestäkin kiinni - itse asiassa juuri naisilla on näin. On paljon naisia jotka rakastuvat lähinnä kesällä, tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, kun elämässä on stressivapaa jakso, kun he ovat nukkuneet yöllä hyvin, jne jne jne.
Ja toki sekin vaikuttaa sattuuko miehellä olemaan hyvä päivä. Hauska mies voi olla tylsää seuraa jos on vaikka ollut stressaava viikko ja jotain vastoinkäymisiä.
Ja silti nämä naiset uskovat että "kemiaa on tai ei ole".
Suurin osa naisista on juuri tällaisia. Odotellaan elokuvan romanttista kohtausta kun prinssi "vain ilmestyy jostain" ja räjähtävät tunteet heräävät.
Minä yritin yhden miehen kanssa 1,5 vuotta odottaa niitä kemioita. Ei kohdanneet. Hänen lisäkseen tapasin useita miehiä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos sitä ei ollut ensitapaamisella, ei sitä tullut myöhemminkään.
Minusta tuo tarina vaikutti miehen kirjoittamalta.
Uskot mitä haluat, tämä on totuus ja nainen olen. Olin ennen nykyistä lähes 15 v miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut kemiaa. Olisi pitänyt silloin luovuttaa kuukauden jälkeen. Silti niin vain kävi, että nykyisen kanssa ekoilka treffeillä ei ollut kemiaa. Tokilla hieman ja yhteisen yön jälkeen 100 %. En neuvo odottamaan kipinää 1,5 vuotta, mutta oman kokemukseni mukaan ekat treffit eivät vielä kerro mitään.
Mulle kemiaa on tunne haluanko koskea toiseen vai en. Miksi jatkaisin sellaisen kanssa johon en tahdo koskea?
Sori, en taida. Tuosta tarinasta tulee vain mieleen että kyllästyminen sai pudottamaan rimaa.