Sähkötekniikan DI, aloituspaikkoja 65, ensisijaisia hakijoita 30

Vierailija kirjoitti:

Sähkö DI-puolella on esimerkki alasta missä oikeasti oltava korkea ÄO. Siinä ei ahkera lukeminen ja ulkoa opettelu auta. Oikeastaan lukemista on hyvin vähän.

DI aloista tätä pidetään matemaattisesti vaikeimpina. Ehkä pelottaa useita hakijoita. Meilläkin keskeytti todella moni.

Teknilliseen fysiikkaan verrattuna kuitenkin aika perustason matemattiikkaa. Mielenkiintoista, miten niin moni keskeyttää sähköllä mutta tefyllä ei niinkään.

Sähköllä täytyy olla aivan liian suuri sisäänotto ja liian pieni lähtövaatimustaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkö DI-puolella on esimerkki alasta missä oikeasti oltava korkea ÄO. Siinä ei ahkera lukeminen ja ulkoa opettelu auta. Oikeastaan lukemista on hyvin vähän.

DI aloista tätä pidetään matemaattisesti vaikeimpina. Ehkä pelottaa useita hakijoita. Meilläkin keskeytti todella moni.

Ja silti ihmiset lukevat myös matematiikkaa pääaineenaan .

Yliopistolla ja TKK:ssa opiskelu on hieman erilaista. Insinöörikoulutuksen isoimpia pedagogisia pointteja on jatkuva paine.

Mutta ymmärrys on hyvin samantyyppistä molemmissa, tapahtuu vaan eri tasoilla. Hyvälle insinöörille saattaa riittää se piin likiarvo 3 ja kansiollinen kaavoja. Hänen ei tarvitse niiden kaavojen peruspalikoita määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Pääseminen on siis helppoa, mutta valmistuminen vaikeaa. Joillain aloilla on toisin päin.

No kun nuo sähköpuolen dippainssit viedään käsistä kesken opintojen. 

Vierailija kirjoitti:

Osa DI ohjelmista on tosiaan sellaisia, ettei sisään ole vaikea päästä. Mutta opiskellessa lähtee kyllä luulot. Olen itse DI (paljon helpommasta ohjelmasta kuin sähkö) ja muistan kun ensimmäisellä matematiikan luennolla proffa totesi kylmästi, että tämän kurssin aikana 20% teistä keskeyttää opinnot. Ja jokseenkin niin se tosiaan meni, ne ensimmäiset matematiikan ja fysiikat kyllä olivat jokseenkin veret seisauttava kokemus, itsekin niistä hädin tuskin läpi sain rämmittyä.

Mahtaako tuollainen pedagoginen tyyli tuottaa parhaiten ja parhaita DI:tä työmarkkinoille? Niitä innovatiivisia ongelmanratkaisijoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkö DI-puolella on esimerkki alasta missä oikeasti oltava korkea ÄO. Siinä ei ahkera lukeminen ja ulkoa opettelu auta. Oikeastaan lukemista on hyvin vähän.

DI aloista tätä pidetään matemaattisesti vaikeimpina. Ehkä pelottaa useita hakijoita. Meilläkin keskeytti todella moni.

Teknilliseen fysiikkaan verrattuna kuitenkin aika perustason matemattiikkaa. Mielenkiintoista, miten niin moni keskeyttää sähköllä mutta tefyllä ei niinkään.

Sähköllä täytyy olla aivan liian suuri sisäänotto ja liian pieni lähtövaatimustaso.

Tuohan se olis. Perustason suorittamisella pääsee sisään, opinnot ovat sitten hankalammat.

Lähtövaatimustasoa ei oikein voi korottaa ainakaan helposti, sillä toisin kuin esim tefyllä, heti 1. vuotena opiskellaan sellaisia asioita, joihin harva on törmännyt missään aiemmin.

Huomauttaisin vielä sen verran, että perusmatikat ovat noin viiden kurssin verran identtiset bout kaikissa tekniikan korkeakouluissa, ja matikan laitokselta oppia hakee varsin kirjava kööri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa DI ohjelmista on tosiaan sellaisia, ettei sisään ole vaikea päästä. Mutta opiskellessa lähtee kyllä luulot. Olen itse DI (paljon helpommasta ohjelmasta kuin sähkö) ja muistan kun ensimmäisellä matematiikan luennolla proffa totesi kylmästi, että tämän kurssin aikana 20% teistä keskeyttää opinnot. Ja jokseenkin niin se tosiaan meni, ne ensimmäiset matematiikan ja fysiikat kyllä olivat jokseenkin veret seisauttava kokemus, itsekin niistä hädin tuskin läpi sain rämmittyä.

Mahtaako tuollainen pedagoginen tyyli tuottaa parhaiten ja parhaita DI:tä työmarkkinoille? Niitä innovatiivisia ongelmanratkaisijoita?

Tarkoitus on varmaan opettaa ratkaisemaan ongelmia nopeasti ja kustannustehokkaasti. Mutta joo tyyliä ihmettelin omana aikana itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa DI ohjelmista on tosiaan sellaisia, ettei sisään ole vaikea päästä. Mutta opiskellessa lähtee kyllä luulot. Olen itse DI (paljon helpommasta ohjelmasta kuin sähkö) ja muistan kun ensimmäisellä matematiikan luennolla proffa totesi kylmästi, että tämän kurssin aikana 20% teistä keskeyttää opinnot. Ja jokseenkin niin se tosiaan meni, ne ensimmäiset matematiikan ja fysiikat kyllä olivat jokseenkin veret seisauttava kokemus, itsekin niistä hädin tuskin läpi sain rämmittyä.

 

Opiskelin itse hetken aikaa sähköllä TKK:lla ja tutorit sanoi että puolet jättää opinnot kesken. :/ No, niin jätin itsekin.

Voihan se olla myös osittain sitä, ettei kiinnosta tarpeeksi. Poikani valmistui sähköltä Aallosta, mutta luki Helsingin yliopistossa vielä tietojenkäsittelypuolen maisteriksi. Ei hän niitä sähköpuolen hommia ole tehnyt, tietokoneet ovat kiinnostaneet enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sähkössä on niin vaikeaa? Olen opiskellut fysiikkaa ja tietotekniikkaa, ja elektrodynamiikan kurssi on tullut suoritettua, samoin analogia- ja digitaalielektroniikka, ja tietokoneen arkkitehtuuri+prosessorin suunnittelu. Radiotekniikasta en tiedä mitään, mutta luulen että näillä tiedoilla on samat perusteet kuin muillakin sähköllä opiskelleet.

Kuulostaa joltain elektroniikan lyhyeltä sivuaineelta? Luonnollisesti pääaine on laajempi. Hienoa jos sinulle nämä tuntuivat helpoilta, hyvin monelle nimittäin ovat haastavia.

Kävin elektroniikan kurssin / elektrodynamiikan Helsingin yliopistolla, eli fysiikka pääaineena, teoreettinen fysiikka sivuaineena, ja TKK:lla oli informaatiotekniikka sivuaineena, ohjelmistojärjestelmät pääaineena. Minulla on siis kaksi eri tutkintoa. Sivuaineena minulla oli käytännössä myös tietoliikennetekniikka, vaikka ei virallisesti paperilla, mutta samat kurssit tullut tehtyä. Lisäksi tein sulautetut järjestelmät kurssin. Pari sähkön peruskurssia tuli myös tehtyä pakollisina, eli digitaali ja tietokonetekniikan perusteet ja joku tietoliikennekurssi. Mitään piirianalyysiä en ole tehnyt.

Alas on vajonnut DI-koulutus, ei voi muuta sanoa. Kuka tahansa juntti maalta voi on nykyisin DI kun ennen olivat yritysjohtajia. Se on vaan niin helppoa nostaa niitä aloituspaikkoja kun yritykset haluavat suuria massoja halpoja insinöörejä, jotta voivat dumpata palkat alas ja sangen halpaa kouluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmille liian vaikea ala. Meillä sähköpuolella valmistui lopulta alle puolet aloittaneista. Useimmat vaihtoi yliopiston kauppapuolelle tai AMK:hon.

Muistan itsekin ajatelleeni että pitäisi olla matematiikan tohtori jotta sähköpuoli sujuisi helposti.

Jaa. Kävin siellä heittämässä pari kurssia sivuainetta. Ihan palikkaa oli. Enkä ole tohtori tai matemaatikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkö DI-puolella on esimerkki alasta missä oikeasti oltava korkea ÄO. Siinä ei ahkera lukeminen ja ulkoa opettelu auta. Oikeastaan lukemista on hyvin vähän.

DI aloista tätä pidetään matemaattisesti vaikeimpina. Ehkä pelottaa useita hakijoita. Meilläkin keskeytti todella moni.

Teknilliseen fysiikkaan verrattuna kuitenkin aika perustason matemattiikkaa. Mielenkiintoista, miten niin moni keskeyttää sähköllä mutta tefyllä ei niinkään.

Sähköllä täytyy olla aivan liian suuri sisäänotto ja liian pieni lähtövaatimustaso.

En ymmärrä, miksi sähkölle otetaan noin paljon sisään. Ei ole nykyisin enää niin suurta tarvetta. Tarvetta olisi tuta ja tietotekniikka DI:lle, tuta halutaan jostain syystä rajata pienelle sakille, mutta tietotekniikka dipaksi voi kaiketi opiskella joka kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sähkössä on niin vaikeaa? Olen opiskellut fysiikkaa ja tietotekniikkaa, ja elektrodynamiikan kurssi on tullut suoritettua, samoin analogia- ja digitaalielektroniikka, ja tietokoneen arkkitehtuuri+prosessorin suunnittelu. Radiotekniikasta en tiedä mitään, mutta luulen että näillä tiedoilla on samat perusteet kuin muillakin sähköllä opiskelleet.

Esim dynaaminen kenttäteoria tai digitaalinen säätötekniikka. Molemmissa mennään jo tohtoritason matematiikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sähkössä on niin vaikeaa? Olen opiskellut fysiikkaa ja tietotekniikkaa, ja elektrodynamiikan kurssi on tullut suoritettua, samoin analogia- ja digitaalielektroniikka, ja tietokoneen arkkitehtuuri+prosessorin suunnittelu. Radiotekniikasta en tiedä mitään, mutta luulen että näillä tiedoilla on samat perusteet kuin muillakin sähköllä opiskelleet.

Esim dynaaminen kenttäteoria tai digitaalinen säätötekniikka. Molemmissa mennään jo tohtoritason matematiikkaan.

Digitaalinen säätötekniikka oli peruskauraa ja vähän kuin jatkoa lukiomatematiikalle, ei ole vaikeinta, mitä löytyy TKK:lta lähellekään. Tefyltä ja matikan laitokselta löytyy paljon kovempaa kamaa. t. Tietoteekkari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkö DI-puolella on esimerkki alasta missä oikeasti oltava korkea ÄO. Siinä ei ahkera lukeminen ja ulkoa opettelu auta. Oikeastaan lukemista on hyvin vähän.

DI aloista tätä pidetään matemaattisesti vaikeimpina. Ehkä pelottaa useita hakijoita. Meilläkin keskeytti todella moni.

Teknilliseen fysiikkaan verrattuna kuitenkin aika perustason matemattiikkaa. Mielenkiintoista, miten niin moni keskeyttää sähköllä mutta tefyllä ei niinkään.

Sähköllä täytyy olla aivan liian suuri sisäänotto ja liian pieni lähtövaatimustaso.

Tefyä varmasti todennäköisemmin lähtee opiskelemaan tosinörtit eikä niin kiinnosta taviksia. Sähköpuolella enemmän taviksia ja heille aiheuttaa haasteita.

Tuntemani tefy opiskelija juuri tuollainen tosinörtti joka huvikseen tykkää laskea mahdollisimman vaikeita tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sähkössä on niin vaikeaa? Olen opiskellut fysiikkaa ja tietotekniikkaa, ja elektrodynamiikan kurssi on tullut suoritettua, samoin analogia- ja digitaalielektroniikka, ja tietokoneen arkkitehtuuri+prosessorin suunnittelu. Radiotekniikasta en tiedä mitään, mutta luulen että näillä tiedoilla on samat perusteet kuin muillakin sähköllä opiskelleet.

Esim dynaaminen kenttäteoria tai digitaalinen säätötekniikka. Molemmissa mennään jo tohtoritason matematiikkaan.

Digitaalinen säätötekniikka oli peruskauraa ja vähän kuin jatkoa lukiomatematiikalle, ei ole vaikeinta, mitä löytyy TKK:lta lähellekään. Tefyltä ja matikan laitokselta löytyy paljon kovempaa kamaa. t. Tietoteekkari

Tiedän kyllä sen TKKn digisäädön kurssin, sen voi opetella ulkoa että pääsee läpi. Oikeasti se matematiikka on hyvin vaikeaa jos pitäisi ymmärtää mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sähkössä on niin vaikeaa? Olen opiskellut fysiikkaa ja tietotekniikkaa, ja elektrodynamiikan kurssi on tullut suoritettua, samoin analogia- ja digitaalielektroniikka, ja tietokoneen arkkitehtuuri+prosessorin suunnittelu. Radiotekniikasta en tiedä mitään, mutta luulen että näillä tiedoilla on samat perusteet kuin muillakin sähköllä opiskelleet.

Esim dynaaminen kenttäteoria tai digitaalinen säätötekniikka. Molemmissa mennään jo tohtoritason matematiikkaan.

Tuo digitaalinen ja analoginen säätötekniikka on kai automaatio- ja säätötekniikan kursseja, tai olivat ainakin silloin kun opiskelin. Dynaaminen kenttäteoria lienee sama kun elektrodynamiikan kurssi, kannattaa huomata että se on teoreettisen fysiikan aineopintoja, ja siinä mennään pitkälle.

Oho täällä melkein 300 diplomi-insinööriä kommentoimassa 🤣

Vierailija kirjoitti:

Hankenin pääsykoe:

- ole ruotsinkielinen

- löydä koulun ovi

😂 😂 ja tää on oikeesti viä totta 😅

Pitäisköhän jättää hakematta opiskelemaan kun herätyskellon pitäisi soida ja naapuri häiriintyy herätyskellon äänestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköpuolen keskeyttäjiä on paljon. koska jo pari-kolme vuotta opiskelua. ja saat valita mihon töihin menet. pikkuhiljaaa näintyöelämä vie, koska osaamista arvostetaaan enemmän kuin paperia.

 

Miksi sitten kokeneet 50+ sähköalan DI:t voivat yt:n jälkeen valita vain kortiston? Miksi heidän osaamistaan ei arvosteta, vaikka se on ajan tasalla?

Minkä puolen sähkö DI? Elektroniikka? Vahvavirta?

Oletko kuullut sanaa ikäsyrjintä?

Suomessa alkaa 45 vuotta olla DI-hommissa sellainen raja, että jos työttömäksi päätyy, niin oman alan hommia tuskin enää saa. Eri asia on sitten erilaiset johtajat/päälliköt.

Paljon halvempaa palkata nuori vastavalmistunut pienellä palkalla. Ei välttämättä oikein mitään osaa, mutta eihän työelämässä enää pidäkkään osata vaan olla hyvä tyyppi!

Tärkeä tekijä sähkötekniikan alueella on myöskin se, että valmistavaa teollisuutta ei paljoa enää ole eli pääosa hommista on markkinointia, myynitä jne. Ei enää mitään suunnitella ja valmisteta Suomessa.