Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä kolmekymppisistä tuntuu joita luullaan aina lapseksi?
02.04.2021 |
Täällä oli ketju muiden virheistä ikääsi koskien, mutta entä jos se on päivittäistä? Tuntuu jo jotenkin epätodelliselta. Esim.
Jos maksan käteisellä bussissa pyrin aina antamaan isomman rahan eikä tasarahaa, sillä poikkeuksetta joka ikinen kerta silloin minulle myydään lastenlippu.
18-vuotias tyttö kysyi minulta lässyttävällä äänellä yläasteen nykyisistä opettajista, kun selvisi että olemme käyneet samaa koulua.
Vuotta nuorempi esimies pelotteli alemman tason työstä työhaastattelussa ja sanoi että nuorimmatkin työntekijät ovat jo kuitenkin pitkällä opinnoissaan (olin valmistunut, mitenhän alun perin päädyin sinne jos ei edes lukenut hakemusta).
16-vuotiaan pikkuveljeni kaverit olivat naureskelleet veljelleni siitä ettei asuntoon ole mahtunut hänen pikkusiskolleen edes omaa sänkyä, kun eivät tajunneet 30-vuotiaan asuvan jo jossain muualla.
Minulta kysyttiin uutena työntekijänä miten pääsen kulkemaan. "Niin ei kai sulla vielä ajokorttia ole."
Seisoin kaljakärryn kanssa jossa oli useampi lava alkoholia. Lähistöllä jutustellut nainen vaikeni ja alkoi tuijottamaan. Sitten sanoi kovaan ääneen kuin minun olisi tarkoitus kuulla: "18-vuotta on ihan liian matala ikäraja. Se johtaa vain lasten ryyppäämiseen."
Teinitytöt seisoivat edessäni kassajonossa ja joku heistä huomasi minut ja kaljaostokseni. Alkoi kova supatus ja jokainen vuorollaan kääntyi katsomaan. Jäivät vielä kassan lähelle tuijottamaan maksamistani. Tuijottivat hiljaa kun pakkasin ja kävelin ohi. Sitten alkoi taas kova pölinä josta erottui "muka 18".
Parturi kysyi millä luokalla olen ja kun sanoin etten opiskele enää alkoi paasaamaan kuinka hänkin minun iässäni halusi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella mutta kyllä se opiskelu vain kannattaa.
Kolme vuotta nuoremman poikaystäväni isoäiti otti pojan puhutteluun liian nuoriin sekaantumisesta. Kyttää minua edelleen ja tuhahtelee kuinka seurusteluhommat aloitetaan "nykyään niin aikaisin".
Isäni työkaverit olivat ottaneet puheeksi meidät nähtyään kuinka on hassua että heillä on jo yli kolmekymppisiä lapsia vaikka ovat saman ikäisiä isäni kanssa ja isälläni on vasta pieni koululainen.
Nuorempi työntekijä jota tulin sijaistamaan ihmetteli miten minä voin olla hänen sijaisensa ja alkoi kyselemään kiinnostuneena nykyisestä lukion kurssitarjonnasta ja että olenko opiskellut paljon myös lukiokurssien ulkopuolista asiaa itsenäisesti.
Tapasin 5v nuoremman kaverin kaverin joka oli juuri saanut lapsen. Hän puhui minulle alentavasti huokaillen että "sitten ymmärrät kun sinusta tulee äiti". Kysyin mistä tietää etten ole jo äiti. Nauroi että "toivottavasti et vielä ole".
Hauskaahan se on jos näyttää ikäistään nuoremmalta mutta ei LAPSELTA. Ja nyt pitäisi olla kolmenkympin kriisi mutta odotan edelleen että minut aletaan näkemään aikuisena ja otetaan tosissaan. Odotan että alkaisin näyttää vanhemmalta, mutta pahimmassa tapauksessa kohta tulee jokin pikarupsahdus ilman että sai koskaan näyttää nuorelta naiselta. "Hauskaa" myös se että tuntemattomat ihmiset asennoituvat sinuun tietyllä tavalla jo pelkän ulkonäön perusteella.
Kommentit (247)
Hauska yhdistelmä on myös nuoret kasvot ja vanhat vanhemmat.
Olen 50vee ja kuusikymppiset tulee silleen, että me ollaa ihan eri lapsuudesta. Sitten käykin ilmi että omat vanhempani ovat vanhemmat kuin hänen. Ensin olet 50vee ja sinua pidetään nelikymppisenä, ja sitten kuusikymppiset käyttäytyvät kuin olisivat vanhempiasi. Kato saatiin eri kasvatus..
Vanhempani syntyivät kolmekymmenluvulla, että tattis vaan. Eivät kuuluneet suuriin ikäluokkiin, vaan sitä edeltävään hiljaiseen sukupolveen. Olen 50vee, mutta teoriassa mulla on 68-vuotiaiden kanssa saman ikäiset vanhemmat. Nuoret kasvot on vähän silleen hankala naisten kanssa. Naiset jotka voisivat kevyesti olla lapsiani, ajattelevat että ollaan suunnilleen samaa ryhmää. Vaikka ollaan eletty eri maailma, eri arvot.
Miehet ovat luopuneet pitkälti maskuliinisuudestaan, nykyinen yhteiskuntakin pakottaa siihen. Siitä tuo ilmiö osittain johtunee. Maskuliinisuus on nykyään ihan no-no.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on täysin totta, että ihmiset samaistavat henkisen kehityksen asteen ja kasvonpiirteet.
Sellaiset kirveellä veistetyt uranaamat jotka näyttävät viisikymppisinä eläkeläisiltä pääsevät todella helpolla. Heille ei kukaan lässytä.
Se on jännä juttu, miten hyvin lyhyitä naisia pidetään teineinä, vaikka nämä naamasta näyttäisivät yli kaksikymppisiltä, siis selkeästi aikuisen ikäiseltä.
Jotenkin vaan ihmiset luottavat siihen ensimmäiseen vaikutelmaan "kaikki lapset ovat lyhyitä --> kaikki lyhyet ihmiset ovat lapsia" että siitä ajatusmallista ei pääse eroon.
35-vuotiaana asiakaspalvelutyössä aikanaan puolet naisista pojitteli. Sitten samaan aikaan tytöttely oli kuulemma hirveä moka. Pojittelu jatkui noin nelikymppiseksi.
Olen 30-vuotias mies ja näytän yhä 20-vuotiaalta. Töissä kysyttiin hiljattain, että olenko lukiolainen harjoittelija. Muuten tämä ei haittaa, vaan on mielestäni ihan hauskaa, mutta tyttöystävän löytämisestä se on tehnyt mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotiaana multa kysyttiin kassalla henkkareita k13 elokuvasta. Vatutti!
Minua luultiin vielä 25vuotiaana teiniksi: uudessa työpaikassa kuviteltiin Tet-harjoittelijaksi, tupakkaa ei myyty "nää ei ole sun paperit" jne. Olen 155cm pitkä, minulla oli tuolloin pyöreät rypyttömät kasvot, vaaleat hiukset alaselkään ja nenäkoru, pukeuduin farkkutakkiin ja maihareihin.
No nyt 40vuotiaana stressi, tupakka ja kolme lasta ovat tehneet tehtävänsä, näytän kääpiömummolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu tosi hyvältä, ihan kuin olisin oikeasti nuori. Lisäksi pääsen junassa lastenlipulla ja paljon rahaa säästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ärsyttävää, mutta joskus siitä on hyötyä. Jos joudun johonkin pulaan julkisella paikalla, pian tulee joku auttamaan, koska eihän lasta viitsi jättää ilman apua.
Olen 30+ ja alkaa tuo tytöttely ottamaan päähän. Ei tulis mieleenkään "pojitella" miehiä, hauska et ne kyllä kehtaavat? Täytyy alkaa siis itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan lapseksi ei luulla, mutta 15-vuotiaaksi kyllä. Eipä se haittaa, kun kaikki tutut tietävät kyllä oikean ikäni. Harvoin nuoremmaksi luulemisesta on haittaa, ja jos on, niin voin aina näyttää henkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosi hyvältä, ihan kuin olisin oikeasti nuori. Lisäksi pääsen junassa lastenlipulla ja paljon rahaa säästyy.
30-vuotias ON oikeasti nuori :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi pitkä sepustus.
Nyt pitäisi vielä tietää, miltä näytät. Pituus, paino, kuvailut.
Voit kyllä vastata otsikkoon ilman niitä.
Ei tuollaisia ihmisiä ole. Siksi meidän pitää saada tietää, miltä näytät.
Onpas. Täällä yksi samanlainen 🖐️
Luullaan mukulaksi, vaikka parin vuoden päästä täytän 40 vuotta.
Noloa sekä luulijoille, että itse allekirjoittaneelle. Aina saa selitellä.
Ei se kovin mukavalta tunnu. Itse olen 152cm ja kasvoilta melko nuoren näköinen, täytän 33 ja yleensä luullaan 18-20 vuotiaaksi. Joissakin tilanteissa on kiusallista, kun ihmetellään silmät pyöreänä kovaan ääneen miten voin olla tämän ikäinen.
Nyt olen jo 47, joten alaikäiseksi ei enää todennäköisesti luulla. Mutta pitkään tuli hämmentäviä tilanteita.
Parikymppisenä minun piti kerran näyttää baarin ovella kaksi eri henkkaria, kun poke ei yhden perusteella vielä uskonut mua täysi-ikäiseksi. Onneksi oli mukana.
Kun 23-vuotiaana sain esikoiseni, kolme eri ihmistä tuli synnärillä kysymään ikääni. Silloin pikkulapsiaikana minusta usein tuntui, että nuori ulkomuotoni nakertaa auktoriteettiani äitinä, ja yritin olla erityisen vakuuttava ja rauhallinen "aikuinen" kasvattaja. Vielä kun olin 38, uusi työkaveri ällisteli, miten mulla muka voi olla jo 15-vuotias lapsi.
25-vuotiaana opiskelijana kuulin kerran kesätöissä naapuriosaston naisten juttelevan ja tajusin että kyse oli minusta. Toinen arveli, että olin "Virtasen tyttäriä". ("Virtanen" oli silloinen pomoni.) Nuo tyttäret olivat silloin iältään 15 ja 13 v. Pysyttelin piilossa naulakon takana, kun nolostuin niin :P
28- tai 29-vuotiaana menin kerran yksille töiden jälkeen ihan yksinäni. Kun siemailin oluttani baaritiskillä, seuraani lyöttäytyi vanhempi mies, joka ensin heitti jotain normi-smalltalkia ja kysyi sitten: "Mites muuten noin nuori ihminen juo olutta?" Mietin hetken, että tarkoittaako hän, että esim. siideri olisi yleisempi nuorempien naisten juoma kuin olut, mutta selvisi, että hän oli pitänyt minua alaikäisenä.
Ollessani 35 v. juhlimme anopin synttäreitä ravintolassa. Kun tarjoilija kaatoi alkudrinkkejä, hän kiersikin minun ohitseni. "Ai, anteeksi, olet niin kovin nuoren näköinen!"
Ehkä noloin oli se, kun käytin lukioikäistä esikoistani lääkärillä. Kun lääkäri avasi huoneensa oven ja kutsui pojan sisään, hän hihkaisi samaan hengenvetoon: "Kiva, tyttöystävä voi hyvin tulla mukaan!"
Haittaa kun yli kymmenen vuoden kokemus ja kysellään että olenko täällä harjoittelussa....
Ei minua lapseksi luulla, mutta 15-vuotiaaksi kyllä. Olen siitä iloinen, olisinhan toki mieluummin 15 kuin 32. Ja silloin kun siitä on haittaa, voin aina näyttää henkkarit.
Niin ja tosi usein on myyty lasten bussilippua. Aluksi olin ymmälläni ja mietin että mikä väärinkäsitys juuri tapahtui hinnan suhteen, mutta sitten tajunnut että he myivät lastenlippua minulle. Ja on joskus joku mutissut kaupan kassalla henkkareista jonossa takanani. Sillä kerralla toisaalta kassa EI kysynyt henkkareitani. Ota näistä nyt selvää.