Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä kolmekymppisistä tuntuu joita luullaan aina lapseksi?
02.04.2021 |
Täällä oli ketju muiden virheistä ikääsi koskien, mutta entä jos se on päivittäistä? Tuntuu jo jotenkin epätodelliselta. Esim.
Jos maksan käteisellä bussissa pyrin aina antamaan isomman rahan eikä tasarahaa, sillä poikkeuksetta joka ikinen kerta silloin minulle myydään lastenlippu.
18-vuotias tyttö kysyi minulta lässyttävällä äänellä yläasteen nykyisistä opettajista, kun selvisi että olemme käyneet samaa koulua.
Vuotta nuorempi esimies pelotteli alemman tason työstä työhaastattelussa ja sanoi että nuorimmatkin työntekijät ovat jo kuitenkin pitkällä opinnoissaan (olin valmistunut, mitenhän alun perin päädyin sinne jos ei edes lukenut hakemusta).
16-vuotiaan pikkuveljeni kaverit olivat naureskelleet veljelleni siitä ettei asuntoon ole mahtunut hänen pikkusiskolleen edes omaa sänkyä, kun eivät tajunneet 30-vuotiaan asuvan jo jossain muualla.
Minulta kysyttiin uutena työntekijänä miten pääsen kulkemaan. "Niin ei kai sulla vielä ajokorttia ole."
Seisoin kaljakärryn kanssa jossa oli useampi lava alkoholia. Lähistöllä jutustellut nainen vaikeni ja alkoi tuijottamaan. Sitten sanoi kovaan ääneen kuin minun olisi tarkoitus kuulla: "18-vuotta on ihan liian matala ikäraja. Se johtaa vain lasten ryyppäämiseen."
Teinitytöt seisoivat edessäni kassajonossa ja joku heistä huomasi minut ja kaljaostokseni. Alkoi kova supatus ja jokainen vuorollaan kääntyi katsomaan. Jäivät vielä kassan lähelle tuijottamaan maksamistani. Tuijottivat hiljaa kun pakkasin ja kävelin ohi. Sitten alkoi taas kova pölinä josta erottui "muka 18".
Parturi kysyi millä luokalla olen ja kun sanoin etten opiskele enää alkoi paasaamaan kuinka hänkin minun iässäni halusi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella mutta kyllä se opiskelu vain kannattaa.
Kolme vuotta nuoremman poikaystäväni isoäiti otti pojan puhutteluun liian nuoriin sekaantumisesta. Kyttää minua edelleen ja tuhahtelee kuinka seurusteluhommat aloitetaan "nykyään niin aikaisin".
Isäni työkaverit olivat ottaneet puheeksi meidät nähtyään kuinka on hassua että heillä on jo yli kolmekymppisiä lapsia vaikka ovat saman ikäisiä isäni kanssa ja isälläni on vasta pieni koululainen.
Nuorempi työntekijä jota tulin sijaistamaan ihmetteli miten minä voin olla hänen sijaisensa ja alkoi kyselemään kiinnostuneena nykyisestä lukion kurssitarjonnasta ja että olenko opiskellut paljon myös lukiokurssien ulkopuolista asiaa itsenäisesti.
Tapasin 5v nuoremman kaverin kaverin joka oli juuri saanut lapsen. Hän puhui minulle alentavasti huokaillen että "sitten ymmärrät kun sinusta tulee äiti". Kysyin mistä tietää etten ole jo äiti. Nauroi että "toivottavasti et vielä ole".
Hauskaahan se on jos näyttää ikäistään nuoremmalta mutta ei LAPSELTA. Ja nyt pitäisi olla kolmenkympin kriisi mutta odotan edelleen että minut aletaan näkemään aikuisena ja otetaan tosissaan. Odotan että alkaisin näyttää vanhemmalta, mutta pahimmassa tapauksessa kohta tulee jokin pikarupsahdus ilman että sai koskaan näyttää nuorelta naiselta. "Hauskaa" myös se että tuntemattomat ihmiset asennoituvat sinuun tietyllä tavalla jo pelkän ulkonäön perusteella.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se otti aivoon. Olin samanikäisen kaverin kanssa pakettimatkalla 25-vuotiaana, ja matkan johtaja kyseli että kuinka olemme pärjänneet kun olemme ilman vanhempia matkalla? Aina ja joka paikassa kysytiin papereita, täti-ihmiset (yhdessä vaiheessa jo samanikäiset) lässyttivät kuin vähämieliselle ja antoivat elämänohjeita jne.
Oikeasti minusta on ihanaa olla rupsahtanut nelikymppinen. Muut kauhistelevat vanhenemista, minusta on ihanaa kun ikäni vihdoinkin näkyy! Olen lopettanut tukkani värjäämisen, että harmaantuminen näkyisi kaikille.
Nelikymppinen ja harmaantuminen eivät kyllä kuulu yhteen!
No ei todellakaan. Tiedän vain pari tapausta, jotka nelikymppisinä ovat alkaneet harmaantua. Yleisin ikä lienee yli viidenkympin ja monilla on oma väri vielä kuusikymppisinäkin.
Tumma harmaantuu nopeammin.
Blondit ovat käytännössä kaikki harmaita viimeistään 35-vuotiaana. Skandinaavinen blondi harmaantuu tummumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se otti aivoon. Olin samanikäisen kaverin kanssa pakettimatkalla 25-vuotiaana, ja matkan johtaja kyseli että kuinka olemme pärjänneet kun olemme ilman vanhempia matkalla? Aina ja joka paikassa kysytiin papereita, täti-ihmiset (yhdessä vaiheessa jo samanikäiset) lässyttivät kuin vähämieliselle ja antoivat elämänohjeita jne.
Oikeasti minusta on ihanaa olla rupsahtanut nelikymppinen. Muut kauhistelevat vanhenemista, minusta on ihanaa kun ikäni vihdoinkin näkyy! Olen lopettanut tukkani värjäämisen, että harmaantuminen näkyisi kaikille.
Nelikymppinen ja harmaantuminen eivät kyllä kuulu yhteen!
No ei todellakaan. Tiedän vain pari tapausta, jotka nelikymppisinä ovat alkaneet harmaantua. Yleisin ikä lienee yli viidenkympin ja monilla on oma väri vielä kuusikymppisinäkin.
Tumma harmaantuu nopeammin.
Blondit ovat käytännössä kaikki harmaita viimeistään 35-vuotiaana. Skandinaavinen blondi harmaantuu tummumalla.
Entä punapäät? Ihmettelin miksi niin monet värjäävät hiuksensa tummiksi keski-ikäisinä.
Olen yli nelikymppinen on joudun näyttämään papereita Alkossa, viimeksi tällä viikolla. Kyllähän tuo vähän ihmetyttää. Toisaalta itse arvioin ihmisille ikää helposti kymmenen vuotta enemmän.
Vierailija kirjoitti:
18-vuotta 😑😑😑😑 MILLÄ V... LOGIIKALLA TUNGETTE TUON VÄLIVIIVAN AINA JA IKUISESTI?! Huoh.
MISSÄ V.... NOIN LUKEE??????????????!!??!! 😑😑😑😑 Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai 35-vuotiasta voi naamalta vielä nuoreksi luulla, koska ihon näkyvät vanhenemismuutokset tulevat hiljalleen 40-50-vuoden välillä.
Siksi 45 vuotta täyttöneissä harvemmin on enää reippaasti ikäistään nuoremman oloisia.
Plastiikkakirurgit sanovat, ettå naisten ulkonäkö romahtaa eniten 40-50 välillä. Miesten 45-55. Arvioita.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai 35-vuotiasta voi naamalta vielä nuoreksi luulla, koska ihon näkyvät vanhenemismuutokset tulevat hiljalleen 40-50-vuoden välillä.
Siksi 45 vuotta täyttöneissä harvemmin on enää reippaasti ikäistään nuoremman oloisia.
Plastiikkakirurgit sanovat, ettå naisten ulkonäkö romahtaa eniten 40-50 välillä. Miesten 45-55. Arvioita.
Eli miltä sinusta tuntui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulkaas lapset! Aika auttaa tohonkin ongelmaan!
T. Nainen nyt 45 v ja luultiin vielä neljä vuotta sitten penikaksi.
Mutta joo! Ei tää loppuun asti jatku!!
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas lapset! Aika auttaa tohonkin ongelmaan!
T. Nainen nyt 45 v ja luultiin vielä neljä vuotta sitten penikaksi.
Mutta joo! Ei tää loppuun asti jatku!!
Kuules nyt lapsi, mistäs sinä tiedät milloin kenenkin loppu tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, menisin helposti 14-15 vuotiaasta. Oon 157,5 cm pitkä, aika babyface enkä muutenkaan kovin isokokoinen. Töissä lastenhoitajana monet ala- ja yläastelaiset ohittaa pituudessa :D Välillä ärsyttää mutta oon oppimu ottamaan aika huumorilla.
N24
Sama. Paitsi että olen 45v aineenopettaja. Kolleegatkin hukkaavat minut välituntivalvonnassa teinilaumaan ja ihmettelevät ettei ole kuin yksi valvoja (he) ulkona. Vierailuilla Saan usein selittää, että kyllä, olen ihan oikeasti ryhmän opettaja, en huijaa. Ärsyttävää.
Asuin omassa talossa 28 vuotiaana ja aina kaikki kaupustelijat kysyivät onko vanhemmat kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas lapset! Aika auttaa tohonkin ongelmaan!
T. Nainen nyt 45 v ja luultiin vielä neljä vuotta sitten penikaksi.
Mutta joo! Ei tää loppuun asti jatku!!
Kyllä se jatkuu ihan loppuun asti. Kukaan ei usko 80-vuotiasta äitiäni sen ikäiseksi, vaan vähintään 10 vuotta nuoremmaksi. Ihotyyppi ja hoikkuus ovat geneettisiä ominaisuuksia. Ääni tulee kasvojen rakenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on, että lähes poikkeuksetta 30-40 -vuotiaita, joita luullaan ikäistään nuoremmiksi, on ulkoisen olemuksen lisäksi usein myös kehityksellistä keskenkasvuisuutta.
Tavanomaisesti henkinen kypsyminen iän karttuessa tuo oman lisänsä ihmisen habitukseen.
Toisinaan olen nähnyt noita kolmekymppisiä tyttöjä ja poikia. Lähes poikkeuksetta on melko nopeasti syntynyt kuva, että ihminen ei ole edennyt nuoruutensa kehitystasolta ylemmäksi. Naisilla tuollainen ilmenee usein lapsenomaisena hihittelynä. Miehillä yleisenä lapsellisuutena ja poikamaisina harrastuksina, kuten moottikelkkoihin tai ralliautoihin fiksoitumisena.
Kuulostaa siltä, että sinua ei ole koskaan luultu ikäistäsi nuoremmaksi. Joillain vaan on sellaiset geenit, että he pysyvät pitkään nuoren näköisenä: esim. tietynlainen kasvojen luusto ja ihotyyppi vaikuttavat tähän. On väärinkäsitystä, että nämä ihmiset olisivat myös henkisesti ikäistään nuorempia. Toki siitäkin voi jossakin yksittäistapauksessa olla kyse. Mutta ei kannattaisi tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä hihittelytaipumuksesta tai tietyistä harrastuksista. Ihmisellä voi olla vaikka mitä elämänkokemusta ja viisautta, mikä ei satunnaisissa kohtaamisissa tai puolitutuille näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se noloa kun luultiin omien lasten teinisiskoksi, keskiarvo arvauksissa 16v vielä kun olin 34v
Nyt 60v:nä sitä osaa arvostaa kun edelleenkään ei ikää näe kuin hiusten harmaantumisesta:)
Ihmiset ei hevin halua uskoa että tällaisia on, mutta kyllä niitä vaan on. Mun työkaveri on lyhyt ja hoikka, tosi nuoren näköinen vaikka on yli 30v. En ole ikinä mitään hänelle tietty aiheesta sanonut mutta monet duunikaverit varsinkin alussa päivittelivät miten on nuoren näköinen. Ja oikeasti, hän menisi alaikäisestä ellen tietäisi oikeaa ikää.
Anopillani oli sama ongelma kuin ap:lla yli viisikymmpiseksi asti. Sitten yllättäen rupsahti ja muuttui ikäistään vanhemman näköiseksi ruttuiseksi mummoksi.
Olen ollut mukana useissa tilanteissa, joissa anoppia on luultu jopa lapsesi tai ainakin nuoreksi. Kaikissa noissa anoppi käyttäytyi aivan normaalisti ikäisekseen ja oli pukeutunut tavallisiin vaatteisiin. Anoppia tosiaan ärsytti tuo. Ei todellakaan ollut mitenkään salaa tyytyväinen. Esim. isoissa häissä ohjattu lasten pöytään istumaan tai udeltu, että Jokos sinulla on sulhasta?
Appiukko kuulemma on saanut tuosta osansa, eli ped*fiiliksi on haukuttu nuorena usein. Senkin jälkeen, kun on tiedetty anopin oikea ikä, on kuuleemma ihmetelty miksi appiukko hänen kanssaan on (eli pitääkö lapen näköisistä).
Poikamme on perinyt saman nuoren ulkonäön. Ei halua juurikaan liikkua missään K18-paikoissa, kun aina tulee sanomista, vaikka henkkarit olisikin mukana. Muut eivät siis usko ikää ja ovat joskus tehneet tästä isonkin numeron.
Eihän se mukavalta tunnu, kun suhtautuminen teiniin on niin erilainen kuin aikuiseen. Juuri tuo lässytys ja tyhmänä ja kokemattoman pitäminen on rasittavaa, ei niinkään se että muuten on pysynyt nuoren näköisenä. Mutta nämä kaksi asiaa tulee samassa paketissa, joten kai sitä mielummin näyttäisi ikäiseltään. Viimeksi räikein tapaus oli kun sattumalta 30v päivänä kaupan kanssa päivitteli että näytän aivan 16-vuotiaalta. Teki siitä oikein ison numeron ja olin jo että here we go again, ja otin vähän tympääntyneen asenteen kun näytin henkkareitani. Myyjä oli lopuksi vähän nolostunut virheestään ja onnitteli synttäreistä, mutta oli jo ehtinyt parahtaa että näytän aivan teiniltä.
Töissä tuota käynyt myös usein. Tosi moni kyselee aionko opiskella vielä jotain, tai antaa vinkkejä meille "nuoremmille". En vaan ole jaksanut oikaista kaikkia niin annan olla. Niitä joiden kanssa olen jutellut enemmän olen kyllä informoinut iästäni. Kaikki ovat luulleet nuoremmaksi mutta ovat kyllä suhtautuneet asiallisesti kun oikea ikä on paljastunut.
Pahinta on tosiaan jos kuvitellaan että lapsenkasvoinen on henkiseltä kehitykseltäänkin jäljessä. En ole, se on tosiaan ulkonäön aiheuttama harhaluulo ja todella töykeää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se mukavalta tunnu, kun suhtautuminen teiniin on niin erilainen kuin aikuiseen. Juuri tuo lässytys ja tyhmänä ja kokemattoman pitäminen on rasittavaa, ei niinkään se että muuten on pysynyt nuoren näköisenä. Mutta nämä kaksi asiaa tulee samassa paketissa, joten kai sitä mielummin näyttäisi ikäiseltään. Viimeksi räikein tapaus oli kun sattumalta 30v päivänä kaupan kanssa päivitteli että näytän aivan 16-vuotiaalta. Teki siitä oikein ison numeron ja olin jo että here we go again, ja otin vähän tympääntyneen asenteen kun näytin henkkareitani. Myyjä oli lopuksi vähän nolostunut virheestään ja onnitteli synttäreistä, mutta oli jo ehtinyt parahtaa että näytän aivan teiniltä.
Töissä tuota käynyt myös usein. Tosi moni kyselee aionko opiskella vielä jotain, tai antaa vinkkejä meille "nuoremmille". En vaan ole jaksanut oikaista kaikkia niin annan olla. Niitä joiden kanssa olen jutellut enemmän olen kyllä informoinut iästäni. Kaikki ovat luulleet nuoremmaksi mutta ovat kyllä suhtautuneet asiallisesti kun oikea ikä on paljastunut.
Pahinta on tosiaan jos kuvitellaan että lapsenkasvoinen on henkiseltä kehitykseltäänkin jäljessä. En ole, se on tosiaan ulkonäön aiheuttama harhaluulo ja todella töykeää käytöstä.
Mutta tähän voisin vielä lisätä että ihan aina minultakaan ei kysytä papereita, ja silloin tällöin törmään ihmisiin jotka arvaavat ikäni ihan oikein. Että en tiedä oikein mistä tämä ilmiö johtuu. Tuntuu että vika on niiden lässyttäjien päässä, he vilkaisevat nopeasti ja antavat ennakkoluulojen ottaa vallan. Varmaan turha selitellä että pukeudun ihan normaalisti. En ole edes kauhean lyhyt, mutta laiha kyllä.
Mihin tämä on mielipide? Ai siihen miltä sinusta tuntuu kun sinulle puhutaan alentavasti?