Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.
Just näin. Minä ja kaksi sisartani olemme syntyneet 80-luvulla todella matalapalkkaiseen duunariperheeseen. Minä ja toinen sisareni olemme yliopiston käyneitä akateemikkoja ja nuorin on suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon. Tässä ei ole mitään ihmeellistä.
Voisinpa lyödä vaikka vetoa että ette ole akateemisiakaan, sillä silloin tietäisit mitä akateemikon arvonimi tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittajalle vähän näkökulmaa oman kuplan ulkopuolelta.
https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2016/vanhempien-ko…
Luitko itse artikkelin? Kouluttamattomien äitien tyttärillä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen on yhtä yleistä tai hieman yleisempää kuin perusasteen varaan jääminen.
"Perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien tyttäristä 12 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutusasteen tutkinnon, kun kaikista tyttäristä 21 prosenttia oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.
Kaikista tyttäristä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli 7 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien tyttäristä 11 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa."
Jos myös alemmat korkeakouluasteet lasketaan mukaan, kouluttamattomien vanhempien lapsista 30-40% suorittaa korkeakoulututkinnon. Ei tuota voi pitää erityisen harvinaisena ilmiönä. Suomessa on käsittämätön tapa ajatella, että tilastollinen aliedustus tarkoittaa valtavia esteitä ja vaikeuksia kouluttautumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.
Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀
Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.
Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.
Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.
Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.
Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.
Nämä ovat kaikki varmaan ihan totta osalle ihmisistä, mutta jos kerran on mennyt yliopistoon, valmistunut ja päässyt työelämään, niin jossain vaiheessa elämää on päästettävä irti noista jankkauksista. En tarkoita sinua, vaan kaikkia niitä 'raisoja', jotka vetoavat jatkuvasti siihen, että "olin duunarin lapsi, joka ei osannut 100 % kaikkea kun menin yliopistoon".
Kaikille ihmisille tulee uusia asioita vastaan elämässä. Joko ottaa ne vastaan avoimesti ja kiinnostuneesti, tai jää jankkaamaan "en voi osata tätäkään asiaa, koska lapsena söin vain perunaa ja kastiketta". Asennekysymys tämä on, eikä suoraan vedettävissä siitä, missä on kasvanut ja miten.
Kyse ei ole asenteesta eikä jankkauksesta. Kyse on siitä, että se lapsuuden arvomasilma ja käytännöt on aina mukana ja vaikuttaa ihan kaikkeen.
Eikä se Raisa valittanut mistään. Ei mitenkään negatiivisesti tuonut taustaansa esille. Vaikutti olevan sinut itsensä kanssa. Moni muu häpeää itseään ja taustaansa.
Ei se nyt vaan vaikuta ihan kaikkeen ja aina, jos päästää siitä irti. Ehkä tuollaisen ihmisen ei edes pitäisi mennä yliopistoon, jos jää taustaansa kiinni.
Minä olen maisteri, varmaan suvun ainoa tähän mennessä. Olen köyhästä perheestä. Olen ihan ok palkkainen. Mutta suhteeni rahaan on edelleen kuten lapsuuden perheessä. En osaa käyttää rahaa ja minulla on suuri turvallisuuden tarve. En osaa myöskään olla piiŕeissä, en edes kaipaa sitä.
Lapsilleni näyttää muodostuneen samantuyppinen tuhlailun välttäminen. Todennäköisesti heille korkeakoulutus on luontevampi valinta kuin minulle.
En valita mistään. Totean vaan tosiasian.
Lukuisia akateemisia on työttömänä ja pätkätöissä
- Se on kyllä harmi. Yliopisto- opinnot varsinkin ovat työläät. Miksi ihmiset eivät valitse alaa jossa saa hyvin töitä? Opiskellaan jotain pilipalihommaa jolla ei ole mitään arvoa kun valmistuu. Nämä pitäisi miettiä jo ennen kouluun menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.
Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀
Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.
Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.
Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.
Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.
Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.
Nämä ovat kaikki varmaan ihan totta osalle ihmisistä, mutta jos kerran on mennyt yliopistoon, valmistunut ja päässyt työelämään, niin jossain vaiheessa elämää on päästettävä irti noista jankkauksista. En tarkoita sinua, vaan kaikkia niitä 'raisoja', jotka vetoavat jatkuvasti siihen, että "olin duunarin lapsi, joka ei osannut 100 % kaikkea kun menin yliopistoon".
Kaikille ihmisille tulee uusia asioita vastaan elämässä. Joko ottaa ne vastaan avoimesti ja kiinnostuneesti, tai jää jankkaamaan "en voi osata tätäkään asiaa, koska lapsena söin vain perunaa ja kastiketta". Asennekysymys tämä on, eikä suoraan vedettävissä siitä, missä on kasvanut ja miten.
Kyse ei ole asenteesta eikä jankkauksesta. Kyse on siitä, että se lapsuuden arvomasilma ja käytännöt on aina mukana ja vaikuttaa ihan kaikkeen.
Eikä se Raisa valittanut mistään. Ei mitenkään negatiivisesti tuonut taustaansa esille. Vaikutti olevan sinut itsensä kanssa. Moni muu häpeää itseään ja taustaansa.
Ei se nyt vaan vaikuta ihan kaikkeen ja aina, jos päästää siitä irti. Ehkä tuollaisen ihmisen ei edes pitäisi mennä yliopistoon, jos jää taustaansa kiinni.
Kyllä se vaikuttaa. Ihan jokaisella. Me kaikki omemme kiinni taustassamme eikä siinä ole mitään pahaa. Ja miksi ihmeessä ei olisi pitänyt mennä yliopistoon??
Vierailija kirjoitti:
Lukuisia akateemisia on työttömänä ja pätkätöissä
- Se on kyllä harmi. Yliopisto- opinnot varsinkin ovat työläät. Miksi ihmiset eivät valitse alaa jossa saa hyvin töitä? Opiskellaan jotain pilipalihommaa jolla ei ole mitään arvoa kun valmistuu. Nämä pitäisi miettiä jo ennen kouluun menoa.
Vielä enemmän työttöminä on matalammin koulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittajalle vähän näkökulmaa oman kuplan ulkopuolelta.
https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2016/vanhempien-ko…
Luitko itse artikkelin? Kouluttamattomien äitien tyttärillä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen on yhtä yleistä tai hieman yleisempää kuin perusasteen varaan jääminen.
"Perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien tyttäristä 12 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutusasteen tutkinnon, kun kaikista tyttäristä 21 prosenttia oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.
Kaikista tyttäristä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli 7 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien tyttäristä 11 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa."
Jos myös alemmat korkeakouluasteet lasketaan mukaan, kouluttamattomien vanhempien lapsista 30-40% suorittaa korkeakoulututkinnon. Ei tuota voi pitää erityisen harvinaisena ilmiönä. Suomessa on käsittämätön tapa ajatella, että tilastollinen aliedustus tarkoittaa valtavia esteitä ja vaikeuksia kouluttautumiselle.
Käsittämätön tapa ajatella? Luvut on täysin selvät. Vanhempien koulutustasoilla on iao merkitys lapsen koulutusasteeseen edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Lukuisia akateemisia on työttömänä ja pätkätöissä
- Se on kyllä harmi. Yliopisto- opinnot varsinkin ovat työläät. Miksi ihmiset eivät valitse alaa jossa saa hyvin töitä? Opiskellaan jotain pilipalihommaa jolla ei ole mitään arvoa kun valmistuu. Nämä pitäisi miettiä jo ennen kouluun menoa.
Eli kristallipallosi mukaan kaikkien pitää opiskella lähihoitajiksi. Luuletko, että sitten on kaikilla töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä on niin erikoista? Itse olen akateemisesta perheestä, mutta suurinosa akateemiseen ammattiin opiskelleista kavereistani ovat duunariperheistä. Nykyään on ihan normi mennä yliopistoon tai ammattikorkeaan. Outo artikkeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.
Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀
Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.
Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.
Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.
Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.
Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.
Nämä ovat kaikki varmaan ihan totta osalle ihmisistä, mutta jos kerran on mennyt yliopistoon, valmistunut ja päässyt työelämään, niin jossain vaiheessa elämää on päästettävä irti noista jankkauksista. En tarkoita sinua, vaan kaikkia niitä 'raisoja', jotka vetoavat jatkuvasti siihen, että "olin duunarin lapsi, joka ei osannut 100 % kaikkea kun menin yliopistoon".
Kaikille ihmisille tulee uusia asioita vastaan elämässä. Joko ottaa ne vastaan avoimesti ja kiinnostuneesti, tai jää jankkaamaan "en voi osata tätäkään asiaa, koska lapsena söin vain perunaa ja kastiketta". Asennekysymys tämä on, eikä suoraan vedettävissä siitä, missä on kasvanut ja miten.
Kyse ei ole asenteesta eikä jankkauksesta. Kyse on siitä, että se lapsuuden arvomasilma ja käytännöt on aina mukana ja vaikuttaa ihan kaikkeen.
Eikä se Raisa valittanut mistään. Ei mitenkään negatiivisesti tuonut taustaansa esille. Vaikutti olevan sinut itsensä kanssa. Moni muu häpeää itseään ja taustaansa.
Ei se nyt vaan vaikuta ihan kaikkeen ja aina, jos päästää siitä irti. Ehkä tuollaisen ihmisen ei edes pitäisi mennä yliopistoon, jos jää taustaansa kiinni.
Kyllä se vaikuttaa. Ihan jokaisella. Me kaikki omemme kiinni taustassamme eikä siinä ole mitään pahaa. Ja miksi ihmeessä ei olisi pitänyt mennä yliopistoon??
Johan minä sen tuossa sanoin. Jos jää jankkaamaan ja loppuelämänsä miettimään sitä, että "en osannut 20-vuotiaana puhua professorille", niin olisi ollut helpompaa jättää yliopisto-opinnot välistä.
Normaalisti vastaavanlaisen asian miettimiseen menee max. päivä ja sitten se unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä intersektionaalinen uhriutuminen on nyt sitten ulotettu jo tavallisten suomalaisten syntyperään🤦🏻
Tietenkin kaikilla on erilaiset taustat, ja mitä pahaa siinä on? Tässäkin ärsyttävästi mitätöidään duunarivanhemmat, jotka eivät tunnu olevan mistään kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Lukuisia akateemisia on työttömänä ja pätkätöissä
- Se on kyllä harmi. Yliopisto- opinnot varsinkin ovat työläät. Miksi ihmiset eivät valitse alaa jossa saa hyvin töitä? Opiskellaan jotain pilipalihommaa jolla ei ole mitään arvoa kun valmistuu. Nämä pitäisi miettiä jo ennen kouluun menoa.
Minäkin luulin ennen kuin aloitin itse yliopistossa, että on vaan vitsi jolla pilkataan akateemisia. Yliopistossa voi ihan oikeasti opiskella merimerkkien vaikutusta kalojen sukupuolielämään. Kai se tärkeää, mutta ketä työllistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittajalle vähän näkökulmaa oman kuplan ulkopuolelta.
https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2016/vanhempien-ko…
Luitko itse artikkelin? Kouluttamattomien äitien tyttärillä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen on yhtä yleistä tai hieman yleisempää kuin perusasteen varaan jääminen.
"Perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien tyttäristä 12 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutusasteen tutkinnon, kun kaikista tyttäristä 21 prosenttia oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.
Kaikista tyttäristä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli 7 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien tyttäristä 11 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa."
Jos myös alemmat korkeakouluasteet lasketaan mukaan, kouluttamattomien vanhempien lapsista 30-40% suorittaa korkeakoulututkinnon. Ei tuota voi pitää erityisen harvinaisena ilmiönä. Suomessa on käsittämätön tapa ajatella, että tilastollinen aliedustus tarkoittaa valtavia esteitä ja vaikeuksia kouluttautumiselle.
Käsittämätön tapa ajatella? Luvut on täysin selvät. Vanhempien koulutustasoilla on iao merkitys lapsen koulutusasteeseen edelleenkin.
Ja se on väärin, siksi että..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa olla duunari? Juuri tällaiset artikkelit lisäävät asenteita, että duunarina oleminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin olla akateeminen.
Hallituksen tavoite nostaa korkeakoulutettujen määrää on myös täysin turhanpäiväinen tavoite, joka johtaa vain korkeakoulujen opetuksen tason laskuun ja se taso on nykyään jo varsin matala.
Ammattikouluihin pitäisi satsata enemmän rahaa, jotta ammattikoulujen opetuksen taso nousisi. Ja enemmän lehtiartikkeleita, jotka toisivat duunarit hyvässä valossa esiin. Tämä Raisa uutinen on typerää vastakkainasettelua, jossa duunarius tuodaan esiin ikäänkuin huonompana vaihtoehtona.
Ei siinä duunariudessa mitään vikaa olekaan! Jutun pointti vain oli se, että ihmisten lähtökohdat EIVÄT ole samanlaiset, ja perhetaustalla on yllättävän paljon vaikutusta moneen, moneen asiaan, toisin kuin ns. "vasemmistolaisessa itsepetoksessa" elävät pyrkivät itselleen ja muille uskottelemaan.
Vasemmistolaiset eivät usko lähtökohtien tasa-arvoon, vaan sitä on pyritty rakentamaan kovalla työllä sosiaalipolitiikan ja koulutuspolitiikan keinoin. Oikeistolaisethan kuvittelevat, että lähtökohdilla ei ole mitään välilä, kunhan on riittävän sinnikäs, ahkera ja kunnollinen. Oikeastihan kaikille normaalijärkisille ihmisille on selvää, että ihmisen perhetaustalla on paljon vaikutusta jo siihen, mitä ihminen arvottaa ja mitä ei. Harvemmin kuitenkaan kirjoitetaan, miten haastavaa oli akateemisen kirjailijasuvun vesan oppia, miten toimiva talo rakennetaan niin, ettei se homehdu pystyyn ja miten sukelletaan duunarien kommunikaatiokulttuuriin niin, ettei oma häpeällinen tausta paljastuisi maneereista eikä puheenparsista. Kun akateemisten toimittajien maailmankuvasta käsin rakennetaan koulutuspolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa, niin onkos tuo nyt ihme kun talot tosiaan homehtuvat pystyyn, kun kukaan ei oikeasti arvosta käytännön konkreettista ammattitaitoa eikä siihen yhteiskunnassa panosteta. Onhan se mukava sitten niissä homehtuvissa rakennuksissa luoda ja kuluttaa kaunokirjallisia teoksia ja muuta korkeakulttuuria, tuntien itsensä tärkeäksi ja etuoikeutetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.
Tämä johtuu juuri suomalaisesta koulutuspolitiikasta, jossa alettiin kunnolla panostamaan tasa-arvon mahdollistamiseen koulutusvalinnoissa jo 70 -luvun lopulla. Edelleen se on sen koulutuspolitiikan perusta Suomessa ja suuremmista puolueista sitä alusta asti ajoivat kolmikantayhteistyössä demarit, keskusta ja kokoomus. Kokoomus olisi halunut Suomeen enemmän "eliittikouluja", mutta heidänkin mukaan tasa-arvo koulutuksessa on pienen maan voima. Meillä ei ole varaa amerikkalaiseen eliittimalliin, koska meillä ei ole tarpeeksi populaatiota sellaiseen, jossa vain 10% valmistuu hyvistä oppilaitoksista työelämään.
Eli kristallipallosi mukaan kaikkien pitää opiskella lähihoitajiksi. Luuletko, että sitten on kaikilla töitä?
- Hyvin työllistäviä koulutuksia löytyy joka koulutusasteelta ja monilta aloilta. Myös yliopistosta. Kaikki hoitoalan ammatit työllistää hyvin. Kyllä valinnat kannattaisi tehdä niistä tutkinnoista joille on työelämässä tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukuisia akateemisia on työttömänä ja pätkätöissä
- Se on kyllä harmi. Yliopisto- opinnot varsinkin ovat työläät. Miksi ihmiset eivät valitse alaa jossa saa hyvin töitä? Opiskellaan jotain pilipalihommaa jolla ei ole mitään arvoa kun valmistuu. Nämä pitäisi miettiä jo ennen kouluun menoa.
Minäkin luulin ennen kuin aloitin itse yliopistossa, että on vaan vitsi jolla pilkataan akateemisia. Yliopistossa voi ihan oikeasti opiskella merimerkkien vaikutusta kalojen sukupuolielämään. Kai se tärkeää, mutta ketä työllistää?
On se silti ihmisten mielestä hienompaa kuin itsensä elättäminen duunarina. Koulutus nostetaan Suomessa ihan oudolle kultajalustalle eikä tajuta, että ammattitaito on yhtä arvostettava ja tärkeä asia.
Oma taustani on köyhästä alkoholistiperheestä, pikku rikoksia ja sosiaalihuoltoa, perheväkivaltaa, outoja tyyppejä päivittäin kotona ryyppämässä ja koulussa päivän ainoa ruoka.
Silti en tunnista tuollaisia luokkaerokokemuksia, kun ponnistin itseni ylöspäin akateemiseen elämään ja onnistuin vetämään veljeni imussani opintielle.Pidän tekstiä lähinnä henkilökohtaisena näkemyksenä. Itse opiskelin 80-90 luvun taitteessa.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen myös kummastellut näitä kommentteja, joissa ollaan kyllä käyty lukio ennen yliopistoon pääsemistä, mutta kuitenkin ollaan ihan kuin villejä metsäläisiä, joilla ei ole mitään käsitystä tavallisista käytöstavoista. Johan noilla ihmisillä luulisi olleen lukiossa vaikeaa, jos ei suunnilleen osata edes ruokapöydässä istua.