Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Hyvin tiivistetty! Juuri näin.

Ei tuo ollut muuta kuin todella loukkaavaa toisenlaisten kokemusten vähättelyä. 🙁Pakko sanoa, että itse ainakin koen tuon todella rankkana mitätöintinä.

Tarkoitukseni ei ole mitätöidä kenenkään kokemuksia, vaan ennemminkin miettiä mikä sen oikeasti aiheuttaa. Onko kyse suoranaisesti duunaritaustasta vai ennemminkin siitä että itse häpeää sitä?

Vierailija kirjoitti:

Raisan kotona sentään kannustettiin lukemaan. Vaikea sitä on nousta ylöspäin, jos kotona suhtaudutaan penseästi lukioon.

Minulla oli kavereina yksinhuoltajien lapsia. Heillä kotona kannustettiin ammattiopintoihin, koska silloin lapsi itsenäistyy nopeasti ja elämä on taloudellisesti keveämpää äidille.

Ja se koti oli Lahdessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Hyvin tiivistetty! Juuri näin.

Ei tuo ollut muuta kuin todella loukkaavaa toisenlaisten kokemusten vähättelyä. 🙁Pakko sanoa, että itse ainakin koen tuon todella rankkana mitätöintinä.

Tarkoitukseni ei ole mitätöidä kenenkään kokemuksia, vaan ennemminkin miettiä mikä sen oikeasti aiheuttaa. Onko kyse suoranaisesti duunaritaustasta vai ennemminkin siitä että itse häpeää sitä?

En minä ainakaan häpeä. Enemmän sitä on muilta kuullut, ettei se ole arvostettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Opettajaperhe eikös ollut? Toki ehkä sitten ei ollut akateeminen, vaan vanhan opettajaseminaarin käynyt.

Mutta kyllä ainakin mun lapsuudessani pienellä paikkakunnalla opettajat, papit ym. olivat omaa piiriänsä ja juuri heidän lapsensa yliopistoihin menivät. Jotkut myös parempiin lukioihin kaupunkiin. Eli lasken kyllä heidät niihin, joiden tausta suosii yliopistoon menoa.

Olen vanha. Lapsuudessani oppikouluun menivät kaikki muut paitsi totaalisten sossutapausten lapset ja apukoululaiset. Yliopistoon lähtivät virkamiesten, yrittäjien ja maanviljelijöiden lapset eli oli ihan tavallista, että yliopistossa opiskelevan vanhemmat oli vaikka autoasentaja ja apuhoitaja.

No ei varmasti ollut näin. Olet tulkinnut jopa omaa elinpiiriäsi väärin. Vai että oikein apukoulutasouset.

Sen lisäksi, ettet ymmärrä laajempua kokonaisuuksia, olet myös ikävän halveksuva kaikkia itseäsi heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Olen tulkinnut omaa elinpiiriäni ihan oikein. Fiksu pääsi vapaaoppilaaksi, perheen varallisuus ei todellakaan ollut ratkaiseva tekijä. Jälkikäteen haluaan osoittaa, että oli toisin, mutta tarkemmat selvitykset perheiden taustoista kertoivat sen, että monella kansalaiskouluun päätyneen perheellä todella oli suuria sosiaalisia ongelmia, lapsilla oppimisvajeita jne. Nyt joku 35v ikäinen kokee tehneensä ison loikan lähtiessään lahtelaisesta lähiöstä yliopistoon, vaikka samanlaisia loikkia on tehty jo 30 vuotta ennen syntymäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Höpö höpö. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Opettajaperhe eikös ollut? Toki ehkä sitten ei ollut akateeminen, vaan vanhan opettajaseminaarin käynyt.

Mutta kyllä ainakin mun lapsuudessani pienellä paikkakunnalla opettajat, papit ym. olivat omaa piiriänsä ja juuri heidän lapsensa yliopistoihin menivät. Jotkut myös parempiin lukioihin kaupunkiin. Eli lasken kyllä heidät niihin, joiden tausta suosii yliopistoon menoa.

Olen vanha. Lapsuudessani oppikouluun menivät kaikki muut paitsi totaalisten sossutapausten lapset ja apukoululaiset. Yliopistoon lähtivät virkamiesten, yrittäjien ja maanviljelijöiden lapset eli oli ihan tavallista, että yliopistossa opiskelevan vanhemmat oli vaikka autoasentaja ja apuhoitaja.

No ei varmasti ollut näin. Olet tulkinnut jopa omaa elinpiiriäsi väärin. Vai että oikein apukoulutasouset.

Sen lisäksi, ettet ymmärrä laajempua kokonaisuuksia, olet myös ikävän halveksuva kaikkia itseäsi heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Olen tulkinnut omaa elinpiiriäni ihan oikein. Fiksu pääsi vapaaoppilaaksi, perheen varallisuus ei todellakaan ollut ratkaiseva tekijä. Jälkikäteen haluaan osoittaa, että oli toisin, mutta tarkemmat selvitykset perheiden taustoista kertoivat sen, että monella kansalaiskouluun päätyneen perheellä todella oli suuria sosiaalisia ongelmia, lapsilla oppimisvajeita jne. Nyt joku 35v ikäinen kokee tehneensä ison loikan lähtiessään lahtelaisesta lähiöstä yliopistoon, vaikka samanlaisia loikkia on tehty jo 30 vuotta ennen syntymäänsä.

No mun vanhemmat olivat molemmat fiksuja, mutta heidän vanhempansa eivät päästäneet heitä oppikouluun, koska isäni halusivat pitää tilan töissä ja äitini hoitamassa nuorempia sisaruksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Opettajaperhe eikös ollut? Toki ehkä sitten ei ollut akateeminen, vaan vanhan opettajaseminaarin käynyt.

Mutta kyllä ainakin mun lapsuudessani pienellä paikkakunnalla opettajat, papit ym. olivat omaa piiriänsä ja juuri heidän lapsensa yliopistoihin menivät. Jotkut myös parempiin lukioihin kaupunkiin. Eli lasken kyllä heidät niihin, joiden tausta suosii yliopistoon menoa.

Olen vanha. Lapsuudessani oppikouluun menivät kaikki muut paitsi totaalisten sossutapausten lapset ja apukoululaiset. Yliopistoon lähtivät virkamiesten, yrittäjien ja maanviljelijöiden lapset eli oli ihan tavallista, että yliopistossa opiskelevan vanhemmat oli vaikka autoasentaja ja apuhoitaja.

No ei varmasti ollut näin. Olet tulkinnut jopa omaa elinpiiriäsi väärin. Vai että oikein apukoulutasouset.

Sen lisäksi, ettet ymmärrä laajempua kokonaisuuksia, olet myös ikävän halveksuva kaikkia itseäsi heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Olen tulkinnut omaa elinpiiriäni ihan oikein. Fiksu pääsi vapaaoppilaaksi, perheen varallisuus ei todellakaan ollut ratkaiseva tekijä. Jälkikäteen haluaan osoittaa, että oli toisin, mutta tarkemmat selvitykset perheiden taustoista kertoivat sen, että monella kansalaiskouluun päätyneen perheellä todella oli suuria sosiaalisia ongelmia, lapsilla oppimisvajeita jne. Nyt joku 35v ikäinen kokee tehneensä ison loikan lähtiessään lahtelaisesta lähiöstä yliopistoon, vaikka samanlaisia loikkia on tehty jo 30 vuotta ennen syntymäänsä.

Perheen varallisuus nimenomaan oli usein ratkaiseva tekijä. Vapaaoppilaspaikkoja oli vain harvoille. Lisäksi oppikoulu tarkoitti syrjäseuduilla usein sitä, että piti muuttaa pois kotoa jo hyvin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.

Tavalliset duunarit on matkustelleet ulkomailla jo vuosikymmenien ajan.

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Tottakai tämä Raisa on varmasti voinut kokea juuri tässä asiassa erilaisuuden tunnetta ja huomata että kotoa on jäänyt erilaisia eväitä plakkariin kuin jollain muulla, mutta toisaalta näissä jutuissa monesti niputetaan ne "muut" eli akateemisesta perheestä tulevat samaan könttiin, vaikka meissä on porukkaa hyvin monenlaisista kasvuoloista. Ei meillä kaikilla ole mitään erityisvalmiuksia esim. opiskeluun. Voihan autonkuljettajan tai hoitajan lapsikin saada vanhemmiltaan erityistietoa jos rupeavat samalle alalle.

Mutsi oli samassa puistossa vappuna, käydään moikkaamaan sitä. Ai kauheeta. Miten nyt noin kehtaisi tehdä duunarin edessä. Jopas oli osoitus yläluokkaisuudesta. Minua muuten kiusattiin vanhempieni ammattien takia lapsena työläispenskojen taholta, olin huono liikunnassa, puettiin vanhoihin vaatteisiin, en tajunnut mikä on Rymd-mehu;), kuuli vit tuilua että teillä on asiat hyvin (vaikka ei ollut kaikissa asioissa) jne.

Anteeksi kun villiinnyin, ei mulla tota Raisaa vastaan mitään ja ihan asiallisesti kirjoitettu juttu. Tärkeintä on kuitenkin se että nuori voisi lähteä opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa. Koulut eivät saisi eriytyä liikaa, vaan lähilukionkin pitäisi olla turvallinen vaihtoehto. Opintotuki tulisi palauttaa entiselle tasolle jotta lainaa ei painotettaisi jne.

Vierailija kirjoitti:

Raisa on varmaan persoonana sellainen, että takertuu tiettyihin asioihin ja kokee herkästi huonommuuden tunteita muiden seurassa. On minullakin duunarivanhemmat, mutta en ole koskaan tajunnut hävetä heitä. Ei tämä yhteiskunta pyöri ilman duunareita.

Olen samaa mieltä, huonommuudentunteet ja kateuskin voivat olla taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Ehkä henkilö ajatteli, että professoreita pitäisi puhutell jotankin eiryisen arvostavasti, koska ei tiennyt, että nykyäänyliopistossa tilanne on kuvaamasi kaltainen - jos käsitys yliopistosta on syntynyt vaikka vanhoje suomalaisten elokuvien perusteella (tai saksalaisen tittelinkipeyden), ei ole ihme jos on huolissaan oikeista puhutteluista.

Olen se, joka kirjoitti alkuperäisen kommentin. Hymiö saamassani vastauksessa osoittaa, että kokemukseni naurattaa minulle vastannutta. Tämä juuri osoittaa todeksi sen, mitä yritän tuoda esille. Vertauksesi siitä, että käsitykseni professoreista perustui suurin piirtein vanhoihin elokuviin, osuu oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.

Meillä oli akateeminen perhe eikä käyty ulkomailla mitä nyt joskus Ruotsissa tädin luona ja teininä äidin kanssa kerran Kanarialla. Keskustelu yhteiskunnallisista asioista oli kokoomusisän ja kommarisukulaisen riitoja. Luettiin kyllä, mutta lähinnä siksi että itseä kiinnosti ja tuohon aikaan oli vielä kirjoja eikä kännyköitä. Itse lainasin kirjastosta. Koulunkäyntiin ei puututtu, pitkin hampain joskus pyynnöstä suostuttiin kuulustelemaan sanoja koetta varten.

Kommenttisi on muuten lievästi alentuva niitä valistuneita köyhiä perheitä kohtaan, joissa keskustellaan ja tutustutaan ulkomaalaistaustaisiin ja käydään kirjastossa.

"Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja."

Peritty älyllinen lahjakkuus vaikuttaa paljon. Jos vanhemmat ovat pitkälle opiskelleita ja älykkäitä, niin myös lapset menestyvät usein helposti koulussa ja saavat hyviä arvosanoja.

Matalasti koulutetut vanhemmat ovat usein olleet huonoja koulussa ja heidän lapsillekin voi olla koulu hankalaa, koska perittyä älykkyyttä ei ole. Hyvät oppilaat saivat helposti kymppejä kaikista. Itse olisi ollut onnellinen jos olisin saanut edes yhden vitosen vähemmäksi todistuksesta. Minusta nämä koulutusasiat eivät siirry pelkästään esimerkin ja sosiaalisten syiden vuoksi, vaan taustalla on paljon ihan perinnöllisiä juttuja joita ei voi itse valita. Ei pysty opiskelemaan pitkälle jos ei osaa esim kieliä ja matematiikkaa yhtään eikä voi aloittaa kaikkea alusta enää aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Tulin vasta keskusteluun, onpa vilkasta! Itelle osuu silmään nuo, että ei olisi arvokasta puhua "vain" omasta kokemuksesta. Tai että vaaditaan katsomaan tilastoja. Tilastot on joskus vähän hassuja... Miten täällä sit pitäis keskustella, ellei omasta kokemuksesta?

Jos peilaa omia kokemuksia tilastoihin, voi esimerkiksi arvioida kuinka tyypillisiä tai epätyypillisiä omat kokemukset ovat - minkä puolestaan pitäisi vaikuttaa siihen, miten omaa hyvin epätyypillistä kokemusta lähtee rajusti yleistämään. Toisin sanoen: tilastojen valossa tietenkin myös hyvinetätyypilliset kokemukset ovat mahdollisia, joskin harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo aika tavanomainen tarina Suomessa vielä 30-kymppisten ikäluokassa, vaikka viime aikoina sosiaalinen liikkuvuus onkin alkanut laskea.  Onhan se kuitenkin tilastollinen fakta, että duunaritaustaisia opiskelijoita on etenkin monilla statusaloilla kuten lääketieteessä ja oikeustieteessä vähemmistö. Kuitenkin tuo vähemmistö on sen verran suuri, että se näkyy opiskelijoiden kaveripiirissä. Tietenkään keskiluokkakaan ei ole mikään homogeeninen massa, vaan siihen lasketana monenlaisia ammatteja eri tuloluokissa. 

Onhan akateemistaustaisia opiskelijoita varmaan duunarialoillakin vähemmistö. Monesti ihminen valitsee automaattisesti tutumman oloisen ammattialan. Duunareilla on vielä monesti parempi palkkakin ja omakotitalo maksettu kun maisteri valmistuu työttömäksi, eli onko tuo nyt niin vakavaa.

Olisin kovin mielelläni halunnut kuulla enemmän niistä opiskeluajoista. Kuinka muutti 16-vuotiaana soluasuntoon, teki kolmea työtä opintojen ohessa, dyykkäsi roskiksia, sängyt, yms oli sukulaisilla periyttyä, nyytäri periatteella ”pysyttiin” hengissä kämppisten kanssa, jne...olisi se hienoa aikaa.

Mutta hänen tarina kuitenkin taitaa olla vähän tylsempi ja se tavanomainen? Vanhemmat kustansi lähes kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Ehkä henkilö ajatteli, että professoreita pitäisi puhutell jotankin eiryisen arvostavasti, koska ei tiennyt, että nykyäänyliopistossa tilanne on kuvaamasi kaltainen - jos käsitys yliopistosta on syntynyt vaikka vanhoje suomalaisten elokuvien perusteella (tai saksalaisen tittelinkipeyden), ei ole ihme jos on huolissaan oikeista puhutteluista.

Olen se, joka kirjoitti alkuperäisen kommentin. Hymiö saamassani vastauksessa osoittaa, että kokemukseni naurattaa minulle vastannutta. Tämä juuri osoittaa todeksi sen, mitä yritän tuoda esille. Vertauksesi siitä, että käsitykseni professoreista perustui suurin piirtein vanhoihin elokuviin, osuu oikeaan.

Mä menin onnekseni opiskelemaan laitokselle, jonka johtajan vahvinta osaamisalaa oli sosiaalisen liikkuvuuden tutkimus. Oli ihana ihminen ja antoi erityistä tukea meille, joiden lähtökohdat olivat heikommat. Kertoi myös jo tervetuliaistilaisuudessa kaikille yhteisesti talon tavoista, kuten siitä, ettei henkilökuntaa teititellä tai että luentosaliin myöhässä tullessa ei pyydetä anteeksi (kuten koulussa), vaan mennään vaan huomaamattomasti istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.

Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.

On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.

Siis nyt en ymmärrä. Sanavalintasi saavat kuvittelemaan että olet syntynyt luolassa jossa ei osata puhua ihmisille tai käyttää järkeä tyyliin siistit vaatteet edustustilaisuuteen. Mitä kuvittelet meistä muista, kaikilla kokemusta professorien puhuttelusta jo lapsesta saakka? Kuvitteletko että kaikki eivät ole joskus olleet seurassa jossa eivät tajua hölkäsen pöläystä mistä puhutaan? Itsellä: vieraan tieteenalan edustajat, viimeksi journalismi. Kaikki autojutut, armeijajutut, tietoliikennetekniikka, nuorison puhekieli jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Vanhan seminaarin käyneet eivät ole akateemisia. On myös esim. ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkean opettajia jotka ovat opiskelleet vain tietyn määrän kasvatustieteitä avoimessajos sitäkään eli eivät ole akateemisia.