Lue keskustelun säännöt.
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Oma epävarmuus yhteiskunnan rakenteiden vika?
Kovin kapea on hänenkin katse noiden akateemisten lasien läpi. Yli 60% siirtyi korona aikana etätöihin eli suurin osa duunareistakin tekee töitään kotona tietokoneella. Ei se mikään akateemisten etuoikeus ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea ketjua kuin alusta, joten en tiedä mitätänne on kirjoitettu.
Tuli vain itselle tuosta heti mieleen, kun selailin ihan muutama päivä sitten entisen oppikouluni ja lukion matrikkelia, vanhaa ja sitten uusinta. Niihin on laitettu vanhemmat, vanhempien ammatit ja sitten oppilaan itsensä kaikki olennaiset tiedot.
Todella suuri osa meistä entisistä sen ajan yhteiskoululaisista tuli ihan duunariperheistä, jos nyt lasketaan mukaan esim. pienviljelijätkin. Koska oltiin teollisuuspaikkakunnalla, ihan valtava osa oli tehdastyöläisten lapsia ja sitten näitä maanviljelijöiden jälkeläisiä. Omalla luokallani en muista kuin muutamia oppilaita, jotka oli ns. herrasväkeä. Ilmeisesti sitä herrasväkeä ei pikkupaikkakunnalla niin runsaasti ollut. Oli lääkäreitä, tehtaanjohtajia, kirkkoherra ja muut papit. insinöörejä, pankinjohtajia ja joitakin tosi isojen kartanoiden omistajia, jotka nyt voidaan siihen ylempään tai ns. parempaan väkeen laskea. Apteekkari ja nimismies kenties sitten vielä. Heidän jälkikasvunsa opiskelivat siellä samassa koulussa kuin me kaikki muutkin.
Ja kun sitten katsoin, mihin ammattiin nämä jälkeläiset itse oli päätyneet, niin aika hyvin on pärjänneet kaikki. Luokkamme pisimmälle eli ihan professoritasolle itsensä lukenut oppilas oli pienviljelijän lapsi ja sisaruksia oli monta. Vähintään puolet oppilaista on opiskellut itselleen akateemisen tai muuten arvostetun ja hyväpalkkaisen ammatin. Eikä ihan huonosti ole käynyt juuri kenellekään. Toki on aina muutamia sellaisiakin, jotka ei elämässä pärjänneet, oli tausta sitten mikä tahansa.
Minulla on sellainen tunne, että se, että silloin oli kansa- ja kansalaiskoulun ohella olemassa se oppikoulu, eli keskikoulu ja lukio, se antoi oppilaille jonkinlaista statusta jo sinällään ja kannusti panostamaan opintoihin yliopistoihin ja korkeakouluihin. Köyhimmätkin ihmiset pistivät lapsensa pyrkimään oppikouluun, koska siinä piili se mahdollisuus.
Nykyään kaikille pakollinen peruskoulu saattaa lannistaa tällaisen innostuksen. Peruskoululla haluttiin tasata tätä kahden kerroksen väkeä, mutta menetettiinkö sittenkin jotakin. Oppikouluihin valikoitui niitä, jotka oli innokkaita opiskelemaan jo valmiiksi ja koulutus oli maksullista, joten siltä odotettiin myös tuloksia. Luokissa ei yleensä ollut häirikköoppilaita, joiden takia opiskelu olisi vaikeutunut muiltakin.
Siksi tämä sodanjälkeinen oppikoulusukupolvi onkin olleet niitä, jotka on ensimmäisinä suvuistaan nousseet sinne perusduunaritasoa ylemmäksi. Koska se on ollut heille mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.
Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap
Opettajaperhe eikös ollut? Toki ehkä sitten ei ollut akateeminen, vaan vanhan opettajaseminaarin käynyt.
Mutta kyllä ainakin mun lapsuudessani pienellä paikkakunnalla opettajat, papit ym. olivat omaa piiriänsä ja juuri heidän lapsensa yliopistoihin menivät. Jotkut myös parempiin lukioihin kaupunkiin. Eli lasken kyllä heidät niihin, joiden tausta suosii yliopistoon menoa.
Olen vanha. Lapsuudessani oppikouluun menivät kaikki muut paitsi totaalisten sossutapausten lapset ja apukoululaiset. Yliopistoon lähtivät virkamiesten, yrittäjien ja maanviljelijöiden lapset eli oli ihan tavallista, että yliopistossa opiskelevan vanhemmat oli vaikka autoasentaja ja apuhoitaja.
Minä olen varmaan samaa ikäpolvea, pieneltä kylältä, kaikki olivat ylpeitä kun kylään oli 5v ennen syntymääni saatu oppikoulu. Sinne sitten kaikki, jos ei ihan umpitorvelo ollut pyrittiin, jos ei 4lk päässyt käytiin 5lk ja jopas päästiin. Useat kävivät keski-koulun ja sekin riitti siihen aikaan alempaan keskiluokkaan nousuun, mutta en kyllä muista että moista huttua olisi edes puhuttu. Duunarin lapset ja tehtaanjohtajan koulukiusaaja kakarat, olivat tasavertaisia koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Oma tarina lyhyesti: työläisperheen ainoa ylioppilas, tuplamaisteri, työtön. Helsingissä opiskeltu arvostettu tutkintokaan ei auta työnsaannissa.
Tutkintoja on niin paljon ja tietoa niin helposti saatavissa, että paperien sijasta osaaminen ratkaisee nykyään.
Minusta juttu oli hyvä ja koin sen samaistuttavana. Olen syntynyt 1980 ja vanhahkot vanhempani -40 ja -30 lukujen alkupuolella. Meillä puhuttiin ”herroista” jos joku sairastui henkisesti epäiltiin oliko ”lukenut liikaa”. Olin ison sukuni eka yo, ja kun opiskelin AMKssa ja oli vaikeuksia motivoitua, äitini kehotti lopettamaan opinnot ja menemääb töihin. No en mennyt. Olen nyt ylemmän korkeakoulututkinnon opiskellut ja hyvässä työpaikassa. Välillä edelleen huijarisyndrooma kytee vahvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on enemmänkin mahtavaa, että Raisalla on vaatimattomasta mutta ehjästä taustastaan ollut helppo ja suoraviivainen mahdollisuus tuollaiseen nousuun. Omalla kohdallani vanhemmilla on rahat, tutkinnot, kivitalot ja kaikki muut asiat ollut just eikä melkein, joten paremmaksi pistäminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.
Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀
Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.
Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.
Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.
Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.
Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.
Nämä ovat kaikki varmaan ihan totta osalle ihmisistä, mutta jos kerran on mennyt yliopistoon, valmistunut ja päässyt työelämään, niin jossain vaiheessa elämää on päästettävä irti noista jankkauksista. En tarkoita sinua, vaan kaikkia niitä 'raisoja', jotka vetoavat jatkuvasti siihen, että "olin duunarin lapsi, joka ei osannut 100 % kaikkea kun menin yliopistoon".
Kaikille ihmisille tulee uusia asioita vastaan elämässä. Joko ottaa ne vastaan avoimesti ja kiinnostuneesti, tai jää jankkaamaan "en voi osata tätäkään asiaa, koska lapsena söin vain perunaa ja kastiketta". Asennekysymys tämä on, eikä suoraan vedettävissä siitä, missä on kasvanut ja miten.
Kyse ei ole asenteesta eikä jankkauksesta. Kyse on siitä, että se lapsuuden arvomasilma ja käytännöt on aina mukana ja vaikuttaa ihan kaikkeen.
Eikä se Raisa valittanut mistään. Ei mitenkään negatiivisesti tuonut taustaansa esille. Vaikutti olevan sinut itsensä kanssa. Moni muu häpeää itseään ja taustaansa.
Ei se nyt vaan vaikuta ihan kaikkeen ja aina, jos päästää siitä irti. Ehkä tuollaisen ihmisen ei edes pitäisi mennä yliopistoon, jos jää taustaansa kiinni.
Kyllä se vaikuttaa. Ihan jokaisella. Me kaikki omemme kiinni taustassamme eikä siinä ole mitään pahaa. Ja miksi ihmeessä ei olisi pitänyt mennä yliopistoon??
Johan minä sen tuossa sanoin. Jos jää jankkaamaan ja loppuelämänsä miettimään sitä, että "en osannut 20-vuotiaana puhua professorille", niin olisi ollut helpompaa jättää yliopisto-opinnot välistä.
Normaalisti vastaavanlaisen asian miettimiseen menee max. päivä ja sitten se unohtuu.
Ja tulee mieleen silloin kun aihepiiristä keskustellaan ja jotkut sinnikkäästä väittää, ettei mitään tuollaista tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina ei kerro, naiko Raisa ns. ylöspäin. Tällaisissa tilanteissa ei duunaritaustalla ole sitäkään pientä väliä mitä ehkä parikymppisenä yliopistolla. Kun on nainut itsensä akateemiseen sukuun, voi olla myös yllättävän helppoa löytää lapselle kummiksi erikoislääkäreitä jne.
Lähinnä huvittaa nämä myöhäisherännäiset. Olen kymmenisen vuotta ennen Raisaa lähtenyt duunariperheestä Helsinkiin opiskelemaan ja myöhemmin jatkanut tohtoriksi asti ulkomailla. Ei siihen aikaan vielä ollut näitä luokkauhriutumisulinoita ainakaan julkisesti, vaan lähinnä ajateltiin että onpas hienoa ja jännittävää, kun tällainen mahdollisuus on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma epävarmuus yhteiskunnan rakenteiden vika?
Kovin kapea on hänenkin katse noiden akateemisten lasien läpi. Yli 60% siirtyi korona aikana etätöihin eli suurin osa duunareistakin tekee töitään kotona tietokoneella. Ei se mikään akateemisten etuoikeus ole.
Keksi jotain uutta. Tuo on niin perinteistä, että rakenteelliset ilmiöt nähdään yksilön vikoina. Loukkaavaa ja törkeää paskaa. 😡
Ymmärsinkö nyt oikein, että hän tunsi epävarmuutta taustastaan kun jonkun äiti kävi joka vappu piknikillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen duunariperheessä kasvanut tuplamaisteri ja tunnistan, mistä Raisa puhuu. Kyse ei ole uhriutumisesta tai oman taustan häpeämisestä, vaan oman taustan vaikutuksen tiedostamisesta. Minä olen huomannut perheeni vaikutuksen muun muassa siinä, että olen ihan tietoisesti joutunut opinnoissa ja työelämässä kehittämään keskustelu- ja argumentointitaitojani, koska vanhempani eivät juuri kannustaneet keskusteluun tai omaan ajatteluun. Helposti myös ajattelen, ettei opinnoissa tai työelämässä korkealle tähtääminen kuulu minulle, koska lähipiirissäni ei juuri ole ollut korkeakoulutettuja tai uraan panostavien aikuisten esimerkkiä.
Vanhempani varmasti tekivät parhaansa eikä lapsuuteni ole ollut mitenkään traaginen, mutta tiettyjen asioiden tiedostaminen on auttanut minua ymmärtämään itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä huvittaa nämä myöhäisherännäiset. Olen kymmenisen vuotta ennen Raisaa lähtenyt duunariperheestä Helsinkiin opiskelemaan ja myöhemmin jatkanut tohtoriksi asti ulkomailla. Ei siihen aikaan vielä ollut näitä luokkauhriutumisulinoita ainakaan julkisesti, vaan lähinnä ajateltiin että onpas hienoa ja jännittävää, kun tällainen mahdollisuus on olemassa.
Ja minä kaksikymmentä vuotta ennen sinua. Naisena opiskelin itseni tekniikan tohtoriksi joka sekä opiskeli, että teki töitä ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset on sosiaalisilta hoksottimultaan hirmuisen heikkolahjaisia. Menevät uuteen ympäristöön eivätkä osaa käyttäytyä, mutta eivät itse tajua sitä. Sitten kirjoittavat täällä, että mitään eroja en ole huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittajalle vähän näkökulmaa oman kuplan ulkopuolelta.
https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2016/vanhempien-ko…
Luitko itse artikkelin? Kouluttamattomien äitien tyttärillä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen on yhtä yleistä tai hieman yleisempää kuin perusasteen varaan jääminen.
"Perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien tyttäristä 12 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutusasteen tutkinnon, kun kaikista tyttäristä 21 prosenttia oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.
Kaikista tyttäristä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli 7 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien tyttäristä 11 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa."
Jos myös alemmat korkeakouluasteet lasketaan mukaan, kouluttamattomien vanhempien lapsista 30-40% suorittaa korkeakoulututkinnon. Ei tuota voi pitää erityisen harvinaisena ilmiönä. Suomessa on käsittämätön tapa ajatella, että tilastollinen aliedustus tarkoittaa valtavia esteitä ja vaikeuksia kouluttautumiselle.
Käsittämätön tapa ajatella? Luvut on täysin selvät. Vanhempien koulutustasoilla on iao merkitys lapsen koulutusasteeseen edelleenkin.
Mikä oli todistettava. Ei ymmärretä että "iso merkitys" tarkoittaa tilastollista aliedustusta, josta huolimatta valtavat määrät duunaritaustaisten lapsien vanhempia etenevät ylemmälle koulutustasolle sukupolvesta toiseen. Ihan kuin kummasteltaisiin yli 175-senttistä naista suurenakin ihmeenä, että miten on mahdollista, kun luvut ovat täysin selvät naisten pituusjakauman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Lukuisia akateemisia on työttömänä ja pätkätöissä
- Se on kyllä harmi. Yliopisto- opinnot varsinkin ovat työläät. Miksi ihmiset eivät valitse alaa jossa saa hyvin töitä? Opiskellaan jotain pilipalihommaa jolla ei ole mitään arvoa kun valmistuu. Nämä pitäisi miettiä jo ennen kouluun menoa.
Harva 18-vuotias jaksaa kaivella työllisyystilastoja. Oppilaitokset eivät kerro että meiltä harva työllistyy omalle alalle. Toisaalta jos kaikki rynnivät työvoimapula-alalle eivät aloituspaikat siitä lisäänny, kohta on ylitarjontaa ja myös työllisyystilanne muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Raisan kotona sentään kannustettiin lukemaan. Vaikea sitä on nousta ylöspäin, jos kotona suhtaudutaan penseästi lukioon.
Minulla oli kavereina yksinhuoltajien lapsia. Heillä kotona kannustettiin ammattiopintoihin, koska silloin lapsi itsenäistyy nopeasti ja elämä on taloudellisesti keveämpää äidille.
En nyt väitä että sinä, mutta on tuikitavallista olettaa heti että yksinhuoltajat on automaattisesti duunareita tai tuilla eläjiä. 😂 näin ne lokeroinnit ja oletukset vaan elää ja jatkuu.
...siis vanhempien lapsia eikä lapsien vanhempia...
En epäile kokemustasi, mutta en myöskään ymmärrä, miten tällaisia asioita voisi pitää missään määrin merkittävinä. Jokainen meistä joutuu jatkuvasti uusiin paikkoihin tai tilanteisiin, joissa täytyy osata tulkita, miten pitäisi toimia. Uusi työpaikka, treffit, armeijaan meno, ensimmäinen kerta autoa ostamassa tai mitä tahansa.