Lue keskustelun säännöt.
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.
Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.
Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?
Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.
Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.
Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.
Ei kyse ole edes yksittäistapauksista. Joka tiedekunnassa iso osa on ei-akateemisesta taustasta. Se että jonkin verran tausta vaikuttaa, ei kuitenkaan käytännössä juurikaan näy.
Tiedekuntien välillä on suuret erot myös. En ole aikoihin lukenut noita tutkimuksia, mutta joskus esimerkiksi 60% kasvatustieteen opiskelijoista oli ei-akateeminen tausta, kun taas oikeustieteellisessä heitä oli vain 10%.
Mä opiskelin helsingin oikeustieteellisessä ja mun luuserivanhemmat olivat harvinaisuus. Työhaastatteluissa ym kysyttiin missä asianajotoimistossa mun vanhemmat oli ym. Mun vanhemmat siis ulosotossa olevia peruskoululaisia. Vastasin että yrittäjiä ovat. Jo sitä ihmeteltiin. Kyllä mulla oli suuria vaikeuksia sopeutua.
En usko sanaakaan, että tuollaisia olisi kysytty ja ihmetelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No akateemisuudella saanut 54 neliön kämpän ja lapsia kaksi. En itse olisi onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa pistää silmään se, kuinka moni vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä vain omasta elämästään ja lähipiiristään. Eihän tässä ole kyse jokaisesta yksilöstä erikseen, vaan isosta kuvasta, tilastoista, todennäköisyyksistä. Niiden perusteella: kyllä, koulutustaso periytyy melko paljon, samoin tietyt ammatit. Suunta tällä hetkellä on siihen , että periytyminen pikemminkin lisääntyy kuin kasvaa. Tätä ei voi mitenkään pitää hyvänä asiana. Duunariammateissa ja duunareissa ei todellakaan ole yhtään mitään vikaa, ei siitä ole kyse! Mutta aito mahdollisuuksien tasa-arvo olisi silti tärkeä asia.
Kumma kyllä toisinpäin todisteluun riittää kertomus siitä että, juu, minullakin oli juuri samanlaisia kokemuksia, perämetsän töllistä olin enkä tiennyt mikä on substanssi ja varmaan kaikki muut osasivat käyttää etanaveistä sulavasti ja keskustella filosofiasta.
Ja kerro nyt vielä mikä logiikka on siinä, että yhdessä lausessa toteat että ammattien periytymistä ei mitenkään voi pitää hyvänä asiana ja sitten yrität pehmentää sitä kehumalla duunariammatteja. Nyt on alentuvaa. Terveisin akateeminen työtön joka voi vain haaveilla putkareiden tuntipalkoista.
Ennen vanhaan ammatit kulkivat suvuittain ja mikä vika siinäkin on. Nyt oikeasti voi vaihtaa siihen mikä kiinnostaa ja tytötkin pääsevät kouluun, ja aikuisenakin voi opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin hyvä koulussa ja haaveilin yliopistosta. Kirjoitin ylioppilaaksi 80-luvun alussa maaseutukaupungista. Yliopistot oli kaukana, niihin ei käyty tutustumassa ja valinnassa oli apuna puhelinluettelon kaltainen opus. Tätini perheineen asui yliopistokaupungissa ja kävimme heidän luonaan kerran vuodessa. Yhden ainoaa kertaa me ei käyty tutustumassa kaupunkiin. Olen jälkeenpäin miettinyt, miten rohkaisevaa olisi ollut, jos me oltaisiin käyty yliopiston nurkalla ja minulle olisi sanottu, että ehkäpä sinä jonain päivänä opiskelet täällä.
Omien lasten kanssa toimin toisin. Vein heitä pienestä pitäen teatteriin, konsertteihin, ravintolaan, hotelleihin ja lentokoneeseen. Junalla käytiin lomareissuilla Suomen yliopistokaupungeissa ja sattumalta nähtiin aina yliopistotkin kaupungilla kävellessä. Ulkomaan kaupunkilomille lennettiin ihan siksi, että se innostaisi kielten opiskeluun, lentoasemilla liikkuminen olisi tuttua ja tärkeimpänä se, että elämän ensimmäinen lentomatka ei olisi lento opiskelijavaihtoon tai työmatkalle.
Lasten isä on ammattikoulun käynyt ja hyvin vaatimattomista oloista lähtien. Häntä ei koskaan ole tuettu eikä kannustettu koulunkäynnin suhteen vaikka lahjoja olisi ollut. Hän on suhtautunut positiivisesti lasten opintoihin, mutta hänelle ei tullut mieleenkään tehdä asioita, joita minä tein lasten kanssa.
Ihana, juuri noin minäkin olen pyrkinyt tekemään.
Olen käynyt lapsen kanssa melkein joka kesä sekä Helsingissä että Tampereella kaupunkilomalla, että ne olisivat sitten yliopistokaupunkeina tutun oloisia. Ollaan käyty kampuksilla, ja olen sanonut että sitten kun lähdet opiskelemaan, ehkä oletkin täällä.
On puhuttu miten hän lähtee opiskelemaan ja hänellä on opiskelija-asunto.Ollaan käyty kaupunkilomilla Euroopan pääkaupungeissa pidennettyä viikonloppua, ja hän jo teininä osasi tottuneesti valita meille hotellia ja toimia lentoasemilla ja metroissa.
Hän on tottunut, että jos jotain ei löydy tai tiedä, mennään lähimmälle asiakaspalvelutiskille, ja kysytään kohteliaasti.Ravintolassa ollaan käyty siksi, että sekin olisi tuttua ja tavallista. Myös ulkomailla, ja retkillä. Juhliin pukeudumme juhlavasti, hänellä on aina sopiva puku kaapissa juhlia varten, ja sitä käytetään. Hän osaa pukeutua aina tilanteen mukaan, vaikka nyt haastatteluun.
Ollaan luettu ikään sopivia kirjallisuuden merkkiteoksia, vaikka nyt Narniaa ja Sormusten herraa. On käyty katsomassa taidetta, linnoja ja raunioita, ja keskusteltu, mihin historian tapahtumiin tai aikaan ne liittyy.
Lapsen isä on vähän ihmetellyt, että eikö sinne ulkomaille lapsi pääse aikuisenakin, ja mummot ihmetelleet, miten lasta otetaan ravintolaan kalliisti syömään, ja miksi teinille ostetaan siistejä juhlavaatteita, kun ne jäävät pieneksi, ja farkut käyvät ihan hyvin.
Ehkä hänellä näillä eväillä on helpompi lähtö akateemisiin opintoihin kuin minulla.
Kiva, että samoin ajatteleviakin on. Omat lapset ovat jo yliopistossa ja he ovat sanoneet, että reissuista ja kokemuksista on ollut apua. Varsinkin ensimmäiseen yliopistovaihtoon lähteminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut jännittää itse matkaa. Tähän kaikkeen on palanut paljon omaa rahaa, mutta olen sanonut, että siinä on teidän perintö etuajassa.
Huhhuh mitä pullamössöporukkaa. Itse aikoinaan perustin firman kesken opintojen ja vuoden kuluttua olin jo toisella mantereella kaupittelemassa tuotteita. Toisille joku valmiiksi järjestetty vaihto on iso juttu. Todella vaikea tajuta, minkälaisia säkkejä jotkut ovat. Varmaan on hieno ura edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se tilastollisesti epätavallista, että ihan duunariperheestöä päädytään yliopistoon. Ei superharvinaista, mutta ei kovin yleistäkään. Kyllä Suomessakin koulutus periytyy yllättävän paljo , vaikka emme jyrkkä luokkayhteiskunta olekaan.
Aiheesta löytyyy tutkimuksia ja tilastoja.
Ei ole. Kaikissa yliopistoissa ja kaikilla aloilla on duunaritaustaisia. Eräskin kaverini valmistui juuri oikiksesta, vanhemmat kouluttamattomia duunareita.
Hienoa, tunnet yhden, eihän se sitten ole harvinaista.
Tunnen vaikka kuinka monta ja niin tuntee tai tietää muutkin, ette vaan tajua. Jos nyt lähdetään vaikka pääministeristä ja monesta muusta poliitikosta, tutkijasta jne.
Minäkin ponnistin duunaritaustalla 90 -luvulla HY. Kurssikaverit olivat kolmannen polven akateemisia, proffasukuja, ylijohtajien lapsia jne. Pääseehän yliopistoon sisään kuka vaan, mutta että löytää sieltä ulos ja menestyy tutkinnollaam on eri asia. Nyt olen viiskymppisenä pienipalkkainen virkamies, kurssikavereilla diplomaatin uria, professuureja.
Minä olen viisikymppinen työtön akateeminen heikosti työllistävältä alalta ja suurin osa opiskelukavereistani maakuntayliopistossa oli ei-akateemisista perheistä. Työllistymiseen vaikutti vahvasti sukupuoli, pojat työllistyivät heti ja pääsivät pian pikkupomoiksi, naisilla huomattavasti heikompaa.
Huomaa, että tätä keskustelua käydään vahvasti Helsingin yliopiston statusaloja painottaen, vaikka suurin osa akateemisista valmistuu muualta. Yritin jo aikaisemmin vedota siihen, että noita useamman polven sivistyssukuja on häviävän pieni osa mutta huomio ohitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jutun. Vanhempani ovat korkeasti koulutettuja, tosin sukunsa ensimmäisten joukossa. Vaikka olen kuvitellut olevani keskiluokkaisesta perheestä, Raisan mittareilla taustani ei ole keskiluokkainen. Meillä nimittäin korostettiin todella paljon sitä, että joku sellainen tutkinto on hankittava, että sillä työllistyy. Taidealat yms. olivat ehdoton ei ei vanhemmille.
Lukiota suositeltiin / sinne painostettiin menemään, mutta silti koulun kirjahankintojen kustannuksista jaksettiin koko ajan itkeä. Olen silti kuvitellut, että keskiluokkaisissa perheissä tällaiset asenteet olisivat tavanomaisia, koska eiväthän perheet keskiluokassa ole yleensä kovin varakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.
Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.
On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.
Varmasti on näin että duunariperheen lapsesta tulee todennäköisemmin duunari ja akateemisen perheen vesasta akateeminen, mutta kyse ei ole siitä etteikö kannustettaisi tai etteikö se olisi taloudellisesti tai älyllisesti mahdollista.
Se johtuu todennäköisesti siitä että kun on elänyt ja nähnyt sitä elämää mitä vanhemmat elää, että jos sitä pitää ihan hyvänä, eikä ole sitten omat kiinnostuksen kohteet niin kovin erilaisia. Jos vanhemmat ovat vaikka lääkäreitä, niin alkaa miettiä jo lapsena että ehkä lääkärin ammatti olisi ihan jees, kun taas siivoojan ja metallihenkilön lapsi ei niin kauheasti mieti että minkälaista olisi olla lääkäri, ja hän katsoo ehkä vähän laajemmalta alueelta sitä että mikä ammatti olisi mielenkiintoinen ja itselle sopiva, eli ei sulje pois mitään duunariammattejakaan, kuten ehkä akateeminen huomaamattaankin tekee.
Toisaalta, jos näkee vanhempien ammatit negatiivisessa valossa, oli ne mitä hyvänsä, niin ehkä sitten pyrkii johonkin ihan muualle.
Mun kokemus, duunariperheen lapsena on se, että me lapset jokainen ollaan tehty ammatinvalinnat omien mieltymysten mukaan ilman vanhempien ohjailua. Ja nyt aikuisena meistä lähes kaikki ollaan opiskeltu lisää, vaihdettu alaa vähintään kerran, kaksi neljästä on käynyt aikuisena korkeakoulun, ja nyt on kolmaskin jo hakenut amk. Työelämä on muuttunut niin ihan muutamassa vuodessa että korkeakoulututkinto pitää olla samoihin töihin mihin ennen riitti toinen aste. Jokaisella kuitenkin omistusasunto ostettu jo nuorena ja muutenkin elämät ok, siitä huolimatta että nuorena luki vain merkonomiksi tai datanomiksi.
Mun tytär kävi ammattilukion ja sitten tradenomiksi, ja luultavasti hänkin pian opiskelee taas lisää, ja sitähän se ihmisen elämä nykyään on, opiskella pitää monta kertaa elämässä.
Kyse ei ole koulunkäynnin määrästä. Kyse on siitä, ettei näe itseään lääkärinä tai lakimiehenä, että se tuntuu vieraalta tavoitteelta.
Amk on sama kuin ennen opistotaso, se ei ole yliopistotututkinto. Duunarisuvuista valitaan konkreettiseen ammattiin valmistavia tutkintoja.Akateemiset tutkinnot valmistavat hankkiutumaan kentälle, tai tekemään tutkimusta ja opetusta.
Lääkärin, papin, opettajan tai sosiaalityöntekijän työt ei ole ammatteja? Niihin valmistutaan yliopistosta. Entä mihin ammattiin valmistuu vaikkapa medianomi tai kulttuurintuottaja? Niihin ei valmistuta yliopistosta.
Pointti on, että se duunaritaustainen valitsee todennäköisemmin sairaanhoitajan tutkinnon kuin lääketieteellisen tiedekunnan tai sosionomin tutkinnon eikä sosiaalityöntekijän tutkintoa. Kun ei ole sellaista tarttumapintaa akateemiseen maailmaan, että voisi hahmottaa itse olevansa jonain päivänä vaikka se itse lääkäri. Olen nähnyt ysin papereilla mentävän hitsarilinjalle ammattikouluun ihan koska uskoa ei ole itseen ja mahdollisuuksiin, kun kotona sitä ei ole osattu luoda.
Sairaanhoitaja on yksi Suomen työllistävimmistä ammateista. Omalta vuosikurssiltani yliopistosta on sittemmin ainakin 5 henkilöä vaihtanut hoitoalalle, koska oman alan töitä ei ole. Varmasti on ihmisiä jotka eivät kannusta lapsiaan opiskelemaan mutta hyvin moni kannustaa, koska pitää yliopistotutkintoa hienona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.
Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.
Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?
Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.
Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.
Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.
Ei kyse ole edes yksittäistapauksista. Joka tiedekunnassa iso osa on ei-akateemisesta taustasta. Se että jonkin verran tausta vaikuttaa, ei kuitenkaan käytännössä juurikaan näy.
Tiedekuntien välillä on suuret erot myös. En ole aikoihin lukenut noita tutkimuksia, mutta joskus esimerkiksi 60% kasvatustieteen opiskelijoista oli ei-akateeminen tausta, kun taas oikeustieteellisessä heitä oli vain 10%.
Mä opiskelin helsingin oikeustieteellisesseä ja mun luuserivanhemmat olivat harvinaisuus. Työhaastatteluissa ym kysyttiin missä asianajotoimistossa mun vanhemmat oli ym. Mun vanhemmat siis ulosotossa olevia peruskoululaisia. Vastasin että yrittäjiä ovat. Jo sitä ihmeteltiin. Kyllä mulla oli suuria vaikeuksia sopeutua.
Kun olin 22 v kauppiksessa hki niin harjoittelu paikkaa hakiessa kysyttiin vanhempien ammatit, hävettinkun rehellisenä nuorena sanoin isäni kuolleen ja äitini olevan eläkkeellä. Mu katsotiin vähän vinosti. Sain paikan mutta mua kohdeltiin jotenkin alempiarvoisena. No nykyään olen vanhmepi ja otan kyllä oman paikkani.
Toivottavasti ymmärrät että kaikki vinoonkatsominen on ihan oman pääsi sisällä. Alemmuudentunto taitaa joillain kuulua vahvasti työväenluokka-identiteettiin?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä artikkelissa ärsyttää? Itse voin ainakin samaistua ja tunnistaa tuon epävarmuuden. Olen duunariperheestä, ja kaikki yliopistossa tuntui alkuun oudolta, alkaen sanasta aktuaarin kanslia. Ja kyse oli kuitenkin vain ns. maakuntayliopistosta. Suoritin opinnot hyvin arvosanoin, mutta työelämä on ollut pelkkää pätkäsilppua. Suhteita en osaa edelleenkään luoda.
Jatkuva naukuna jostain ihme toiseudesta jota kaikki kokevat, vaikka kotona oli kirjoja ja sivistystä. Taustalla on myöskin aina se oletus, että jos vanhemmat ovat akateemisia se tarkoittaa suhteita, taitoa luoda niitä, kannustusta, sivistystä, tietoa mitä yliopistolla tehdään, helpompaa opiskelua ja vastaavaa väsynyttä stereotypiaa.
Luuletko että vain duunariperheiden lapsilla on työelämä pelkkää pätkäsilppua? Nyt siellä vähän valoja päälle. P.S. ei mitään käryä vieläkään mikä on aktuaarin kanslia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä artikkelissa ärsyttää? Itse voin ainakin samaistua ja tunnistaa tuon epävarmuuden. Olen duunariperheestä, ja kaikki yliopistossa tuntui alkuun oudolta, alkaen sanasta aktuaarin kanslia. Ja kyse oli kuitenkin vain ns. maakuntayliopistosta. Suoritin opinnot hyvin arvosanoin, mutta työelämä on ollut pelkkää pätkäsilppua. Suhteita en osaa edelleenkään luoda.
Jatkuva naukuna jostain ihme toiseudesta jota kaikki kokevat, vaikka kotona oli kirjoja ja sivistystä. Taustalla on myöskin aina se oletus, että jos vanhemmat ovat akateemisia se tarkoittaa suhteita, taitoa luoda niitä, kannustusta, sivistystä, tietoa mitä yliopistolla tehdään, helpompaa opiskelua ja vastaavaa väsynyttä stereotypiaa.
Luuletko että vain duunariperheiden lapsilla on työelämä pelkkää pätkäsilppua? Nyt siellä vähän valoja päälle. P.S. ei mitään käryä vieläkään mikä on aktuaarin kanslia
Ns. hyvissä suvuissa vanhemmat käyttävät kaikki mahdollisuudet edistääkseen lastensa elämän rakentumista hyvään suuntaan. Mutta tämä ei ole varsinaisesti luokkakysymys. V-mäiset vanhemmat laittavat lapsensa ponnistelemaan omillaan ja naureskelevat räkäisesti, vaikka mahdollisuuksia auttamiseen olisi paljonkin. Sitten lämminhenkinen duunari taas voi pienestä palkastaan pyrkiä auttamaan jälkikasvuaan.
- Eri
Tuo klassinen musiikki oli hyvä esimerkki siitä, mistä tässä on kyse.
Kun kotona teininä soitin Mozartia ja Bachia, ei siis mitään sen vaikeampaa, duunariäitini pyysi, että voisiko sen kauhean metelin jo lopettaa.
Opiskelijana kaverit olettivat, että kaikkihan nyt tuntevat tämän erikoisemman säveltäjän/teoksen/aarian/kapellimestarin, ja että kaikki ihmisethän aidosti pitävät ja nauttivat klassisesta musiikista.
Kumpaakaan näistä näkökulmista en olisi saanut toista puolta ymmärtämään, ja kumpikin olisi loukkaantunut ja ollut hämmentynyt kuin olisin alkanut yrittää. Aika ulkopuoliseksi väliinputoajaksi siinä itsensä tunsi, ihmiseksi vailla viitekehystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun. Vanhempani ovat korkeasti koulutettuja, tosin sukunsa ensimmäisten joukossa. Vaikka olen kuvitellut olevani keskiluokkaisesta perheestä, Raisan mittareilla taustani ei ole keskiluokkainen. Meillä nimittäin korostettiin todella paljon sitä, että joku sellainen tutkinto on hankittava, että sillä työllistyy. Taidealat yms. olivat ehdoton ei ei vanhemmille.
Lukiota suositeltiin / sinne painostettiin menemään, mutta silti koulun kirjahankintojen kustannuksista jaksettiin koko ajan itkeä. Olen silti kuvitellut, että keskiluokkaisissa perheissä tällaiset asenteet olisivat tavanomaisia, koska eiväthän perheet keskiluokassa ole yleensä kovin varakkaita.
Minulle myös ilmoitettiin, että mitään huuhaatutkintoja ei lueta ja täällä ei taiteilijanplanttuja katsella. Jotain sellaista millä tienaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei yliopistolla ole mitään väliä taustoilla. Kaikilla samat tentit ja kokeiden arvostelusta, sitten näkee missä mennään, kenestä on tutkijaksi ja ketkä menee sitten työhommiin. Suomessa on perijäluokka, joita ei kuolevaisten elämä kosketa, mutta sekin on hyvin pieni ryhmä. Ihan turhaa uhriutumista koko kirjoitus. Hyvin monet ylipiston opettajat ja proffat on työläistaustaisia. Ainoa mitä itse olen työläistaustasta huomannut, että työläiset ovat hirveän kateellisia ihmisiä, katkeria ja huumorintajuttomia. Laiskoja ja läskejä. Se on se syy, miksi elämässä ei pärjää, tulee yksistään sairauksia niin paljon, että se hankaloittaa elämistä.
Tentit on samat kaikille,mutta olosuhteet ei.
Varakkaat voi maksaa lasten menot ja lisääkin, sitte hyvä keskittyä opintoihin täysin vs. sellainen joka pakon edessä joutuu käymään töissä ja stressaan aamusta iltaan rahasta. Aivoillakin on rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se tilastollisesti epätavallista, että ihan duunariperheestöä päädytään yliopistoon. Ei superharvinaista, mutta ei kovin yleistäkään. Kyllä Suomessakin koulutus periytyy yllättävän paljo , vaikka emme jyrkkä luokkayhteiskunta olekaan.
Aiheesta löytyyy tutkimuksia ja tilastoja.
Ei ole. Kaikissa yliopistoissa ja kaikilla aloilla on duunaritaustaisia. Eräskin kaverini valmistui juuri oikiksesta, vanhemmat kouluttamattomia duunareita.
Hienoa, tunnet yhden, eihän se sitten ole harvinaista.
Tunnen vaikka kuinka monta ja niin tuntee tai tietää muutkin, ette vaan tajua. Jos nyt lähdetään vaikka pääministeristä ja monesta muusta poliitikosta, tutkijasta jne.
Minäkin ponnistin duunaritaustalla 90 -luvulla HY. Kurssikaverit olivat kolmannen polven akateemisia, proffasukuja, ylijohtajien lapsia jne. Pääseehän yliopistoon sisään kuka vaan, mutta että löytää sieltä ulos ja menestyy tutkinnollaam on eri asia. Nyt olen viiskymppisenä pienipalkkainen virkamies, kurssikavereilla diplomaatin uria, professuureja.
Minä olen viisikymppinen työtön akateeminen heikosti työllistävältä alalta ja suurin osa opiskelukavereistani maakuntayliopistossa oli ei-akateemisista perheistä. Työllistymiseen vaikutti vahvasti sukupuoli, pojat työllistyivät heti ja pääsivät pian pikkupomoiksi, naisilla huomattavasti heikompaa.
Huomaa, että tätä keskustelua käydään vahvasti Helsingin yliopiston statusaloja painottaen, vaikka suurin osa akateemisista valmistuu muualta. Yritin jo aikaisemmin vedota siihen, että noita useamman polven sivistyssukuja on häviävän pieni osa mutta huomio ohitettiin.
Hyvä kuitenkin, että pystyt hahmottamaan, että tässä maassa on sekin todellisuus, mitä Helsingin yliopistolla kohtaa. Kun työväenluokkainen kohtaa sivistyssukujen kasvatteja. Se on sitä luokkaretkeä puhtaimmillaan. Suurin osa tässäkin ketjussa pyrkii mitätöimään koko luokkajaon mahdollisuuden Suomessa. Luultavasti se ei hirveästi näy, jos maatalosta lähtee jonnekin Lappeenrannan teknilliseen. Eikä se elämä sen LUTin jälkeen sen kummoisempaa ole kuin vahemmillakaan. Jakomäen yksinhuoltajan vesan elämä siellä LUTissä kuitenkin muuttuu ihan oleellisesti ja sitä ei sovi mitätöidä. Saati, että sieltä Jakomäestö ponnisteltaisiin vaikka HY:n lääketieteelliseen, joka on yksi vahvimmin perinnöllisistä opinahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pystyy ottamaan kiinni sitä etumatkaa opiskelemalla, mutta on joitakin taitoja, joita on vaikea enää aikuisena hankkia. Akateemisissa perheissä lapset käyvät usein soittotunneilla, koska se kuuluu siihen sivistykseen, jota arvostetaan. Tietysti soittimetkin maksavat. Aikuisena pystyy tietysti kuuntelemaan klassista musiikkia, mutta aika harva varmaan enää opettelee soittamaan itse. Tietysti musiikki on makuasia, mutta kyllä tässä näkyy mielestäni se tausta, mistä tulee.
Jaahas, kuinkas moni palstan akateemisista juoksee vapaa-aikanaan oopperassa tai sinfoniaorkesterin konserteissa? Kotona soi popin sijaan klassinen musiikki.
Sitähän minäkin.
Välttämättä ei juokse oopperassa/sinfoniakonserteissa jatkuvasti, mutta pystyy soittamaan Airin tai Fur Eiliselle pianolla. Jep Aronin opukset kahlattu läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pystyy ottamaan kiinni sitä etumatkaa opiskelemalla, mutta on joitakin taitoja, joita on vaikea enää aikuisena hankkia. Akateemisissa perheissä lapset käyvät usein soittotunneilla, koska se kuuluu siihen sivistykseen, jota arvostetaan. Tietysti soittimetkin maksavat. Aikuisena pystyy tietysti kuuntelemaan klassista musiikkia, mutta aika harva varmaan enää opettelee soittamaan itse. Tietysti musiikki on makuasia, mutta kyllä tässä näkyy mielestäni se tausta, mistä tulee.
Jaahas, kuinkas moni palstan akateemisista juoksee vapaa-aikanaan oopperassa tai sinfoniaorkesterin konserteissa? Kotona soi popin sijaan klassinen musiikki.
Sitähän minäkin.
Välttämättä ei juokse oopperassa/sinfoniakonserteissa jatkuvasti, mutta pystyy soittamaan Airin tai Fur Eiliselle pianolla. Jep Aaronin opukset kahlattu läpi. Korjattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lähtöisin pikkukaupungista ylemmän yhteiskuntaluokan perheestä, missä toisella vanhemmalla on akateeminen tausta ja toinen johti suvultaan perittyä liiketoimintaa. Se mikä minua on joidenkin duunaritaustaisten ja vaatimattomammista lähtökohdista kerrostalolähiöistä tulleiden kavereiden puheissa särähtänyt välistä korvaani, on täydellinen uskon puute omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin menestyä esim. akateemisessa maailmassa tai yrittäjinä. Tämä usko on iskostettu heihin kotoa käsin, ja monasti eivät uskalla siitä johtuen edes yrittää ja kokeilla siipiään. No, vaikea päästä maaliin, jos et edes ilmesty lappu rinnassa lähtöviivalle. Vastaavasti olen nähnyt monta akateemisten perheiden keskinkertaista lasta, jotka ovat sosiaalisen painostuksen vuoksi valinneet lukion ja sitten yrittävät useita kertoja lukemaan lakia, lääkikseen, tms. koska sieltä vanhemmatkin ovat valmistuneet. No eiväthän he pääse, tai ehkä muutaman yrityksen jälkeen pääsevät nippa nappa sinne alhaisempien pisterajojen maakuntayliopistoon, mistä valmistuvat rimaa hipoen. Ikävä heitä kohtaan sanoa, mutta yhteiskunnalle tällaisista juristeista, ekonomeista, insinööreistä ja lääkäreistä on enemmän haittaa kun hyötyä. Erikoismaininnan annan PK-seudun suomenruotsalaisille. Yritysmaailma tuntuu täällä olevan pullollaan näitä Hankenilta valmistuneita maistereita, joiden osaaminen on sitä sun tätä, mutta haaskaavat käytöstavat, small talkin ja business pukeutumisen. Itse vannon vahvasti meritokratian ja tasapuolisen maksuttoman koulutuksen nimiin, missä kunkin alan lahjakkaimmille annetaan mahdollisuus päästä niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, kotitaustastaan ja yhteiskuntaluokasta huolimatta. Se maksaa yhteiskunnalle tuottavuuden nousuna enemmän takaisin, kuin siihen käytetyt verovarat.
Epäonnistumisen hinta on duunarille kovempi. Jos yritys ei kannata niin vaikkei menetetty summa olisi isi se voi olla duunarille elin ikäiset säästöt.
Kukaan normaali yrittäjä ei menetä säästöjään. Oletkos osakeyhtiölaista ja konkurssista kuullut?
Hyvin harvat yritykset ovat osakeyhtiöitä.
Sillon niihin ei kannata laittaa omia rahojaan. Osakeyhtiön voi perustaa kuka tahansa. Ei mene omat ja firman rahat sekaisin.
Jostakin sinun kummankohan Mk n on saatava kasaan ne firman rahat ensin. Ei ne tyhjästä ilmesty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon pystyy ottamaan kiinni sitä etumatkaa opiskelemalla, mutta on joitakin taitoja, joita on vaikea enää aikuisena hankkia. Akateemisissa perheissä lapset käyvät usein soittotunneilla, koska se kuuluu siihen sivistykseen, jota arvostetaan. Tietysti soittimetkin maksavat. Aikuisena pystyy tietysti kuuntelemaan klassista musiikkia, mutta aika harva varmaan enää opettelee soittamaan itse. Tietysti musiikki on makuasia, mutta kyllä tässä näkyy mielestäni se tausta, mistä tulee.
Jaahas, kuinkas moni palstan akateemisista juoksee vapaa-aikanaan oopperassa tai sinfoniaorkesterin konserteissa? Kotona soi popin sijaan klassinen musiikki.
Sitähän minäkin.
Välttämättä ei juokse oopperassa/sinfoniakonserteissa jatkuvasti, mutta pystyy soittamaan Airin tai Fur Eiliselle pianolla. Jep Aaronin opukset kahlattu läpi. Korjattu
Vitsailetko? Lähinnä opettajaperheiden muksut juoksivat lapsuudessani soittotunneilla. Ei meillä ainakaan mitään soitettu kotona, vaikka vanhemmat keskiluokkaa olivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se tilastollisesti epätavallista, että ihan duunariperheestöä päädytään yliopistoon. Ei superharvinaista, mutta ei kovin yleistäkään. Kyllä Suomessakin koulutus periytyy yllättävän paljo , vaikka emme jyrkkä luokkayhteiskunta olekaan.
Aiheesta löytyyy tutkimuksia ja tilastoja.
Ei ole. Kaikissa yliopistoissa ja kaikilla aloilla on duunaritaustaisia. Eräskin kaverini valmistui juuri oikiksesta, vanhemmat kouluttamattomia duunareita.
Hienoa, tunnet yhden, eihän se sitten ole harvinaista.
Tunnen vaikka kuinka monta ja niin tuntee tai tietää muutkin, ette vaan tajua. Jos nyt lähdetään vaikka pääministeristä ja monesta muusta poliitikosta, tutkijasta jne.
Minäkin ponnistin duunaritaustalla 90 -luvulla HY. Kurssikaverit olivat kolmannen polven akateemisia, proffasukuja, ylijohtajien lapsia jne. Pääseehän yliopistoon sisään kuka vaan, mutta että löytää sieltä ulos ja menestyy tutkinnollaam on eri asia. Nyt olen viiskymppisenä pienipalkkainen virkamies, kurssikavereilla diplomaatin uria, professuureja.
Näinhän se on. Minä olin todella hyvä sekä koulussa että opinnoissa. Tein suuren työn että pääsin nykyiseen virkaan, vaatimattomalla palkalla. Kurssikaverit väitelleitä, tai on maan johtava konsulttitoimisto. On eri asia, kun saa tukea suvulta, myös sitä taloudellista perälautaa, että uskaltaa yrittää.
Kuin myös. Kymmenen vuoden pätkätöiden jälkeen sain nyt vihdoin vakipaikan eräästä järjestöstä. Kurssikavereita nään säännöllisesti tv:ssä kommentoimassa eri aiheita johtavina asiantuntijoina, proffina jne. Kaikki ne muuten sai huonompia arvosanoja tenteissä kuin minä.
Haitko samoja paikkoja kuin he?
Ei yliopistolla ole mitään väliä taustoilla. Kaikilla samat tentit ja kokeiden arvostelusta, sitten näkee missä mennään, kenestä on tutkijaksi ja ketkä menee sitten työhommiin. Suomessa on perijäluokka, joita ei kuolevaisten elämä kosketa, mutta sekin on hyvin pieni ryhmä. Ihan turhaa uhriutumista koko kirjoitus. Hyvin monet ylipiston opettajat ja proffat on työläistaustaisia. Ainoa mitä itse olen työläistaustasta huomannut, että työläiset ovat hirveän kateellisia ihmisiä, katkeria ja huumorintajuttomia. Laiskoja ja läskejä. Se on se syy, miksi elämässä ei pärjää, tulee yksistään sairauksia niin paljon, että se hankaloittaa elämistä.