Lue keskustelun säännöt.
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, näin maaseudulla asuneena tuo vaikuttaa ihan normaalitilanteelta kaikille pikkukaupunkilaisille. Akateemiset on muuttanut isompiin kaupunkeihin, joten korkeakoulun käyneitä vanhempia on harvoilla. Olen Raisan kanssa samaa ikäluokkaa ja minä ja serkkuni ollaan suvun ensimmäisiä ylioppilaita. Ja kun Helsinkiin muuttaa maalta, on ihan yhtä pihalla kuin duunarilapsetkin yliopistokäytännöistä. Ja ison kaupungin käytännöistä tietty. Omalla kylällä oli yksi lukio, niin kaikki meni siihen, vaikka olisi millainen keskiarvo ollut.
Mä olisin hakenut parempaan lukioon, mutta vanhemmat ei antaneet muuttaa pois kotoa vielä siinä iässä. Oman paikkakunnan lukio oli surkea ja tasoton. Olen edelleen siitä katkera. Jopa surkeasta lukiosta pääsin hyvään yliopistoon, mutta uskon, että paremmasta lukiosta olisin saanut enemmän etumatkaa. Jouduin tosi paljon esimerkiksi kielissä paikkaamaan huonompaa lähtötasoani.
Mitä vittua? Vanhemmat eivät anna lapsen lähteä hyvään lukioon? Tosi junttimaista duunariperheen sekoilua.
Itse muutin pois kotoa heti peruskoulun jälkeen ja valitsin opiskelupaikan Helsingistä. Nyt ei ole ongelmia kielitaidon kanssa, koska valitsin juuri oikean koulun: suoritin ylioppilastutkinnon Helsingin kielilukiossa.
Itse en kyllä kannustaisi lapsia muuttamaan omilleen vielä 15-16 -vuotiaana. Sen ikäinen on vielä kypsymätön harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Kaikki maalaislukiotkin on Suomessa riittävän hyviä jatko-opintoihin.
Riippuu siitä, miten korkealla on tavoitteet. Jos ne lapsella itsellään on korkealla, niin kyllä sitä pitäisi tukea. Ja fiksut vanhemmat tukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas ikävä lukea kun oli yhteen pötköön kirjoitettu. Minä en ole koskaan ymmärtänyt koulutusta. Johtuu varmaan siitä ettei minulla itselläni ole mitään koulutusta. Peruskoulusta olisi hyvin riittänyt neljä ensimmäistä luokkaa ja tärkein taito mitä sieltä opin, oli lukutaito. Sen jälkeen olen hommannut kaiken osaamiseni täysin itsenäisesti lukemalla kirjoja ja etsimällä tietoa internetistä jo -90 luvulla kun ei vielä ollut edes graafista selainta keksitty.
Meillä työpaikalla arvostetaan suuresti koulutusta ja jopa palkkausta muutettiin niin että jos on korkea koulutus niin saa parempaa palkkaa. Meille palkataan täysiä urpoja jos on vain hyvä koulutus. En pysty sitä henkilökohtaisesti ymmärtämään että jos on pystynyt opiskelemaan vaativan AMK tutkinnon niin miten ei voi osata yhtään mitään. Kaikki pitää opettaa alkeista lähtien.
Nämä pystyvät tekemään vain sitä minkä joku ensin näyttää ranskalaisilla viivoilla että tee näin, näin ja näin. Jos tulee esimerkiksi joku ongelma johon pitäisi keksiä ratkaisu ja pitäisi itse kehittää jotain uutta niin se on täysin mahdotonta. Meidän tiimissä viisi insinööriä yrittävät yhdessä ratkaista yhtä ongelmaa ja toteavat ettei tätä voi ratkaista. Minä olen siinä ajassa kehittänyt viisi erilaista ratkaisua ja mietin että mikä toimisi tässä tapauksessa parhaiten.
Huvittaa kun firman johtoa ja esimies on vaihtunut ja pitävät vissiin minua aika turhana tyyppinä. Eivät ymmärrä sitä että minä olen rakentanut monia sellaisia järjestelmiä joissa on pitänyt kirjoittaa itse koodia, muokata olemassa olevia softia, rakentaa monimutkaisia reititykseen ja useisiin palomuureihin tehtyjä virityksiä että "täysin mahdoton" on saatu toimimaan. Ainut asia mitä katsovat on että meillä on täällä töissä tällainen kaveri jolla ei ole koulutusta.
En halua yleistää, mutta meillä on vain yksi taitava kaveri, joka on myös korkeasti koulutettu. Koulutuksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä hänen osaamiseensa. Olisi aivan yhtä taitava vaikka ei olisi ollenkaan koulutusta. Kuten jo aluksi totesin niin en ymmärrä koulutusta ja sen arvostusta. Ei sieltä koulun penkiltä mitään huippuosaajia tule liukuhihnalta.
Joillakin aloilla ei voi toimia ilman koulutusta (esim. valelääkäri). Omalla alalla kuitenkin parhaimmat osaajat ovat täysin itseoppineita ja koulusta tulleille korkeasti koulutetuilta onnistuu vain sellaiset liukuhihnahommat joihin löytyy tekijöitä 13 tusinasta.
Koodaus on poikkeuksellinen ala jolla voi todella nousta huipulle ilman koukutustakin. Jos kykyjä vain löytyy. Mutta se on lähinnä kuriositeetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.
Olen itse duunariperheestä ja valmistunut maisteriksi. Periaatteessa kaikki on mahdollista, mutta vasta aikuisena olen todella tajunnut, että taustalla on väliä. Niin kuin artikkelin nainen sanoi, hän lukiossa tajusi, että on yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Kyllä ns. paremman väen lapset ovat tajunneet nämä jutut jo paljon aiemmin. Itsekin menin jossain putkessa, kun olin kiltti tyttö ja pärjäsin koulussa. Eivät vanhempanikaan puhuneet minulle mitään tulevaisuuden suunnittelusta, eivät siis varmaan edes osanneet. Kouluttamaton duunari on tehnyt sen työn mikä on vastaan kävellyt. Olin todella naiivi vielä lukiosta valmistuttuani. Tietysti voi ajatella, että olisihan minun itse pitänyt sitä ja tätä, mutta kyllä se vaan niin on, että lapsi omaksuu paljolti vanhempiensa ajattelu- ja arvomaailmaa ja mikä pirullisinta, ei tajua tätä itse.
Vanhempani ovat kannustaneet opiskeluun, mutta kyllä se ajatus on ollut sellainen, että sen koulutuksen avulla pääsee ihan suoraan johonkin tiettyyn työhön ja kaikkinainen "ylimääräinen asioiden ajattelu" oli ihan vierasta. Toki tässä on isoja eroja akateemisten alojen välillä, mutta itse opiskelin humanistisia ja yhteiskuntatieteitä, niin ei se opiskelu siellä ole sellaista, että opettele faktat kirjasta ja olet valmis tiettyyn työhön.
Mutta ajat muuttuvat onneksi ja liikkuvuus on lisääntynyt. Lainaamassani tekstissä särähti korvaan ajatus, että tietyissä piireissä lukioon ei mennä, vaikka taidot riittäisivät, vaan valitaan amis. Toki usein varmasti on juuri näin, mutta onhan paljon heitäkin, joilla rahkeet riittäisivät mihin vaan "ylös ja korkealle", mutta se oma juttu on ala, jota voi opiskella amiksessa. Oma poikani opiskelee kuljetusalaa ja taivastelijoita on riittänyt, kun minä ja mieheni olemme akateemisia. Poika on hommasta tosi innostunut ja olen vain tyytyväinen, että hän on noin nuorena löytänyt unelmiensa alan. En käsitä miksi hänen olisi pitänyt mennä lukioon suurin piirtein vain siksi, että on riittävän älykäs ja niin on sitten tapana. Ei se amis ole kaikille mikään kaatoluokka, mihin ajaudutaan, jos on sössinyt asiansa.
Rekkaa pääsee kyllä ajamaan vaikka olisi käynyt lukio ja yliopistonkin. Ei se duunari hommista huonoin ole. Mutta oikeesti kyllä elämässä voisi tehdä jotain mielenkiintoisempaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lukion valinta vielä ratkaisee suomessa mitään. Kyse on siitä, että jos paikkakunnalla ei ole lukiota, niin moniko nuori on riittävän kypsä 16 v iässä muuttamaan pois kotoa ilman taloudellista ja henkistä turvaa. Sama koskee myös korkeakoulu opiskelua. Vanhempien tuki on suurimmalle osalle ratkaiseva.
Mä uskon, että mulla ratkaisi. Olin todella turhautunut lukioni surkeaan tasoon ja käytin lukioajan muihin asioihin kuin opiskeluun. Silti kirjoitin hyvin arvosanoin ja pääsin yliopistoon. Uskon, etyä kovempitasoisessa lukiossa suoriutumiseni olisi ollut parempaa. Nyt koko ura on mennyt vasemmalla kädellä, kun ei koskaan kannustettu tavoittelemaan mitään sen suurempaa. Vanhempani sanoivat myöhemmin, että hienosti olen pärjännyt... En kyllä ole, jos se suhteutetaan niihin lahjoihin, mitä mulla oli.
Miksi et sitten ryhdistäytynyt yliopistossa? Oliko sielläkin opetus surkeaa? Harvalle nämä mahdollisuudet aukeaa luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Aivan. Suomessa on parempia ja huonompia lukioita.
Sitäpä juuri sanoin. Ja jotkut täällä väittää, että mitään tuollaisia eroja ei ole ja maalaislukiosta tullut ei-akateemisten vanhempien lapsi ei voi saada kulttuurishokkia ympäristössä, jossa klassisen lyseon käymistä pidetään sivistyksen mittana.
Entäs me akateemisesta suvusta olevat, maalaislukion käyneet? Meitä on nimittäin todella paljon, vain pienen pieni osa akateemisten vanhempien lapsista käy jonkun eliittilukion.
Varmaan ette tekään ole samalla viivalla kulttuurisukujen vesojen kanssa, mutta ehkä se ero ei ole ihan niin jyrkkä, kuin ei-koulutettujen vanhempien lapsilla.
No luoja jos noita kulttuurisuvun vesoja on 0,01 % ihmisistä niin miksi heistä stressaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö tuosta sakeasta akasta tehdään juttuja? On niin harhaista tekstiä että lähimmäisten olisi syytä tehdä interventio. Ja jotkut vielä puolustelevat että tällaista se on, oikeessa on Raisa.
Joku alemmuudentunnehan tuossa on taustalla, kannattaisi ajoissa hoitaa pääkoppa kuntoon ettei kaikkien tarvitse hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä iso ero jos voi keskittyä rauhassa opiskeluihin, verrattuna siihen joka laskee vuokranmaksun pennejä että pääseekö bussilla kouluun ja onko iltavuoroa tänään vai yövuoro ja aamulla tenttiin, ja tuota rataa koko opiskelujen ajan.
Joo, rikkaat duunarit usein avustavat lapsiaan. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lukion valinta vielä ratkaisee suomessa mitään. Kyse on siitä, että jos paikkakunnalla ei ole lukiota, niin moniko nuori on riittävän kypsä 16 v iässä muuttamaan pois kotoa ilman taloudellista ja henkistä turvaa. Sama koskee myös korkeakoulu opiskelua. Vanhempien tuki on suurimmalle osalle ratkaiseva.
Mä uskon, että mulla ratkaisi. Olin todella turhautunut lukioni surkeaan tasoon ja käytin lukioajan muihin asioihin kuin opiskeluun. Silti kirjoitin hyvin arvosanoin ja pääsin yliopistoon. Uskon, etyä kovempitasoisessa lukiossa suoriutumiseni olisi ollut parempaa. Nyt koko ura on mennyt vasemmalla kädellä, kun ei koskaan kannustettu tavoittelemaan mitään sen suurempaa. Vanhempani sanoivat myöhemmin, että hienosti olen pärjännyt... En kyllä ole, jos se suhteutetaan niihin lahjoihin, mitä mulla oli.
Miksi et sitten ryhdistäytynyt yliopistossa? Oliko sielläkin opetus surkeaa? Harvalle nämä mahdollisuudet aukeaa luonnostaan.
Ei ollut, oli hyvää opetusta. Kolme vuotta olin kuitenkin hassannut niistä tärkeimmistä vuosista, joten rahkeet ei riittäneet oman alan todelliseksi huipuksi, kun kilpaili niiden kanssa, joilla samat lahjat ja etuoikeutetumpi tausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Aivan. Suomessa on parempia ja huonompia lukioita.
Sitäpä juuri sanoin. Ja jotkut täällä väittää, että mitään tuollaisia eroja ei ole ja maalaislukiosta tullut ei-akateemisten vanhempien lapsi ei voi saada kulttuurishokkia ympäristössä, jossa klassisen lyseon käymistä pidetään sivistyksen mittana.
Entäs me akateemisesta suvusta olevat, maalaislukion käyneet? Meitä on nimittäin todella paljon, vain pienen pieni osa akateemisten vanhempien lapsista käy jonkun eliittilukion.
Varmaan ette tekään ole samalla viivalla kulttuurisukujen vesojen kanssa, mutta ehkä se ero ei ole ihan niin jyrkkä, kuin ei-koulutettujen vanhempien lapsilla.
No luoja jos noita kulttuurisuvun vesoja on 0,01 % ihmisistä niin miksi heistä stressaamaan?
Heistä niitä mun alan kärkinimiä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsetunnolla ja turvallisuuden tunteella on hyvin suuri vaikutus ja siihen vaikuttaa vanhemmat ratkaisevasti.
Normaalissa kodissa nuo pitäs olla ok,oli sitte akateemisia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aika pitkä oli matka yliopistomaailmaan tupakanhajuisesta, homeisesta talosta, jossa kai kahdesti kysyttiin, onko läksyt tehty. Lämmintä ruokaa oli vain silloin, kun oli vieraita. Ahdistus/masennus/dissosiaatio jne oireilu tuli kaupan päälle.
Kirjoitusten maksut maksettiin kyllä, mutta ei tiedetty mihin lukioon hain tai milloin kirjoitin.
Usein mietin sellaisia teemoja, että mitä tekisin nyt, jos olisin saanut asianmukaisesti vaikka ravintoa.
Mutta onneksi on kouluruoka, kuntoutuspsykoterapia ja opintotuki, joitain elämäni kulmakiviä mainitakseni.Juuri tuo. Suhteessa omaan taustaan tietää päässeensä pitkälle. Silti vituttaa katsoa televisiossa asiantuntijoina haastateltavia opiskelukavereita, jotka muistaa keskinkertaisina kermaperseinä, jotka sai ensimmäiset oman alan työpaikat suhteilla. Kun tietää, mitä he olivat, ei usko pisaraakaan siitä paskasta, että täysin omilla ansioilla olisivat asemansa saavuttaneet.
Kyllä ne suhteet painaa. Kuvitelkaa nyt jotain Tove Janssonia syntymään kainuulaiseen maanviljelijäperheeseen, varmaan olisi päässyt Tukholmaan opiskelemaan, saanut ekan työpaikan Garm-lehdestä jne. jne. Ja tämäkin ihminen, jonka työtä ihailen suuresti, mutta ilman suhteita olisi ollut nobody. Malcolm Gladwell on kirjoittanut hyvän kirjan siitä, että pelkästä lahjakkuudella ja kovalla työllä ei välttämättä pääse mihinkään.
Tunnen yhden perofessorin lapsuudesta asti, on varastomiehen ja perhepäivähoitajan jälkeläinen. Piti päänsä ja lähti opiskelemaan humanistista alaa, vaikka kotona pidettiin alaa ihan humpuukina. Loi hiljalleen sopivia verkostoja ja tosiaan on edennyt professoriksi eli kyllä lahjakkuus ja innostuneisuuskin auttaa etenemään, ei pelkästään tausta ja vanhempien suhteet.
Totta kai noin. Mutta jos olisi ollut sama into ja samat lahjat ja professorivanhemmat, eteneminen olisi ollut helpompaa.
Helpompi on harvoin parempi. Pieni ponnistelu tekee hyvää luonteelle ja oppii arvostamaan asioita kun niiden eteen on itse tehnyt työtä eikä kaikki ole hopeatarjottimella annettua. Tosin akateeminen loppu- tai jatkotutkinto nyt ei ole mikään saavutus sinänsä. Pääsykokeissa ei sukutausta auta. Raha ja status on työpaikoissa ja moni ovi avautuu helpommin jos sukunimi on vaikkapa Alahuhta, Korhonen, Ehrnrooth, Brotherus, Siilasmaa to name a few.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Akateemisesta perheestä tullut voi hoitaa tittelin vasemmalla kädellä, vaikkakin lähes pakollisena juttuna. Muille se on enemmän tavoitteellista, vaatii järjestelyjä ja motiivia. Ehkä akateemisuus ei myöskään ole sillä tavoin itsetarkoitus, kun on malli kaikenlaisista tavoista elää tyydyttävästi.
Tälle viestille ojennan palkinnon koko viestiketjun vähä-älyisimmästä postauksesta.
Vasemmalla kädellä jep. Kaikkia sitä leipä elättääkin.
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitäisi kyllä lopettaa tuo riekkuminen.
Ymmärtänette että maisteri oli kova juttu 1800-luvun lopussa. Silloin tervehdittiin kylänraitilla, että minnekä maisteri on matkalla.
Nykyään varmaan putkimies tienaa enemmän kuin useimmat nuoret akateemisesti koulutetut. Ja paperimies tienaa enemmän aivan varmasti.
Tarjonnan myötä tietenkin palkan lisäksi myös työtehtävien vaativuusluokka on laskenut. Siinä missä 1800-luvulla maisteri johti kenkätehdasta tai maanmittauslaitosta, tänään hän hoitaa osto- ja myyntireskontraa, eli entisiä sihteerintöitä.
Mitähän helvettiä tarkoittaa ensinnäkin tuo ensimmäinen lauseesi?
Toiseksi; miten kuvittelet, että palkka on jotenkin kattava menestyksen mittari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Akateemisesta perheestä tullut voi hoitaa tittelin vasemmalla kädellä, vaikkakin lähes pakollisena juttuna. Muille se on enemmän tavoitteellista, vaatii järjestelyjä ja motiivia. Ehkä akateemisuus ei myöskään ole sillä tavoin itsetarkoitus, kun on malli kaikenlaisista tavoista elää tyydyttävästi.
Tälle viestille ojennan palkinnon koko viestiketjun vähä-älyisimmästä postauksesta.
Vasemmalla kädellä jep. Kaikkia sitä leipä elättääkin.
Ei ollut mun teksti, mutta samaa mieltä olen. Aika surkea on jos ei koulua läpäise sinne päästyään. Sopivalla ostetulla kurssituksella oppilaspaikan saa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Varakkailla on mahdollisuus hakea useampana vuonna ja vietellä välissä opiskelusapattia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lukion valinta vielä ratkaisee suomessa mitään. Kyse on siitä, että jos paikkakunnalla ei ole lukiota, niin moniko nuori on riittävän kypsä 16 v iässä muuttamaan pois kotoa ilman taloudellista ja henkistä turvaa. Sama koskee myös korkeakoulu opiskelua. Vanhempien tuki on suurimmalle osalle ratkaiseva.
Mä uskon, että mulla ratkaisi. Olin todella turhautunut lukioni surkeaan tasoon ja käytin lukioajan muihin asioihin kuin opiskeluun. Silti kirjoitin hyvin arvosanoin ja pääsin yliopistoon. Uskon, etyä kovempitasoisessa lukiossa suoriutumiseni olisi ollut parempaa. Nyt koko ura on mennyt vasemmalla kädellä, kun ei koskaan kannustettu tavoittelemaan mitään sen suurempaa. Vanhempani sanoivat myöhemmin, että hienosti olen pärjännyt... En kyllä ole, jos se suhteutetaan niihin lahjoihin, mitä mulla oli.
Miksi et sitten ryhdistäytynyt yliopistossa? Oliko sielläkin opetus surkeaa? Harvalle nämä mahdollisuudet aukeaa luonnostaan.
Ei ollut, oli hyvää opetusta. Kolme vuotta olin kuitenkin hassannut niistä tärkeimmistä vuosista, joten rahkeet ei riittäneet oman alan todelliseksi huipuksi, kun kilpaili niiden kanssa, joilla samat lahjat ja etuoikeutetumpi tausta.
Tai sitten jotkut keskittyy tekemiseen ja toiset itsesääliin ja olosuhteiden syyttelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Akateemisesta perheestä tullut voi hoitaa tittelin vasemmalla kädellä, vaikkakin lähes pakollisena juttuna. Muille se on enemmän tavoitteellista, vaatii järjestelyjä ja motiivia. Ehkä akateemisuus ei myöskään ole sillä tavoin itsetarkoitus, kun on malli kaikenlaisista tavoista elää tyydyttävästi.
Tälle viestille ojennan palkinnon koko viestiketjun vähä-älyisimmästä postauksesta.
Vasemmalla kädellä jep. Kaikkia sitä leipä elättääkin.
Ei ollut mun teksti, mutta samaa mieltä olen. Aika surkea on jos ei koulua läpäise sinne päästyään. Sopivalla ostetulla kurssituksella oppilaspaikan saa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Varakkailla on mahdollisuus hakea useampana vuonna ja vietellä välissä opiskelusapattia...
Suosittelen peruskoulun suorittamista uudelleen. Tuossa sanottiin, että tittelin voi vit tu hoitaa vasemmalla kädellä kun on akateemisesta perheestä kun taas duunariperheestä tullut joutuu ponnistelemaan eikä oikein motiiviakaan ole. Kaikkea pas kaa sitä saakin lukea. Ei ollut puhe sisäänpääsystä. Siinäkin kurssit (jotka vähenevät koska todistusvalintaa painotetaan) auttavat, mutta ei sieltä kukaan tule pääsykokeisiin mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Akateemisesta perheestä tullut voi hoitaa tittelin vasemmalla kädellä, vaikkakin lähes pakollisena juttuna. Muille se on enemmän tavoitteellista, vaatii järjestelyjä ja motiivia. Ehkä akateemisuus ei myöskään ole sillä tavoin itsetarkoitus, kun on malli kaikenlaisista tavoista elää tyydyttävästi.
Tälle viestille ojennan palkinnon koko viestiketjun vähä-älyisimmästä postauksesta.
Vasemmalla kädellä jep. Kaikkia sitä leipä elättääkin.
Ei ollut mun teksti, mutta samaa mieltä olen. Aika surkea on jos ei koulua läpäise sinne päästyään. Sopivalla ostetulla kurssituksella oppilaspaikan saa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Varakkailla on mahdollisuus hakea useampana vuonna ja vietellä välissä opiskelusapattia...
Ennen kaikkea tietyt asiat ovat läpikotaisin tuttuja, neuvottuja jo aamiaispöydässä juteltuna. Koska vanhemmat tietää ja taitaa. Itsevarmuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Akateemisesta perheestä tullut voi hoitaa tittelin vasemmalla kädellä, vaikkakin lähes pakollisena juttuna. Muille se on enemmän tavoitteellista, vaatii järjestelyjä ja motiivia. Ehkä akateemisuus ei myöskään ole sillä tavoin itsetarkoitus, kun on malli kaikenlaisista tavoista elää tyydyttävästi.
Tälle viestille ojennan palkinnon koko viestiketjun vähä-älyisimmästä postauksesta.
Vasemmalla kädellä jep. Kaikkia sitä leipä elättääkin.
Ei ollut mun teksti, mutta samaa mieltä olen. Aika surkea on jos ei koulua läpäise sinne päästyään. Sopivalla ostetulla kurssituksella oppilaspaikan saa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Varakkailla on mahdollisuus hakea useampana vuonna ja vietellä välissä opiskelusapattia...
Ennen kaikkea tietyt asiat ovat läpikotaisin tuttuja, neuvottuja jo aamiaispöydässä juteltuna. Koska vanhemmat tietää ja taitaa. Itsevarmuus.
0/5, yrittäisit trollata paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu on Iltalehden kirjoittama. Kertonee aika paljon?
Samanlainen tausta itselläni. Ensimmäisenä nousi samanlainen ärsyynnys yleistämistä ja eräänlaisesta glorifioinnista kuin tämän aloittajalla. Luin kuitenkin jutun ja tunnistin monta kohtaa sieltä.
Tosiaankin, monikaan ei siirtynyt lähiökoulusta keskustan "parempaan" lukioon, mutta ne muutamat, jotka näin tekivät, olivat niistä paremmista perheistä. Yliopistoon hakemisessa ei ollut duunarivanhemmista apua. Varakkaamman perheen kaveri kävi valmennuskurssin sitä varten. Toinen oli kesätöissä isänsä firmassa ja sai sitä kautta pisteitä pääsykokeeseen ja myöhemmin tietysti oli jo alan kokemusta. Opettajien lapset tietysti jossain vaiheessa sijaitsivat vanhempaansa ja kas, taas tuli työkokemusta.Tuttu fraasi omien vanhempien suusta on tuokin töiden riittävyydestä.
Eikö töiden riittävyydestä tosiaan kysellä akateemisissa perheissä jos lapsi on valmistunut heikosti työllistävälle alalle. Tuskinpa sitä duunarivanhemmatkaan lääkärilapseltaan kysyisi. Jutun nainen on kuitenkin joku freelancer toimittaja vai mikä lie. En oikeasti jaksa uskoa, että jokaisen akateemisten vanhempien freelancertoimittajalapsen vanhemmat kyselisivät "mitä uusia ulottuvuuksia aiot hyödyntää yrittäjän tielläsi?" Eivätkä ikuna onko töitä riittänyt... Nyt AV, heippa
Minun akateemiset kaverini (FM) eivät muusta puhukaan kuin että mistä löytyisi töitä ja aikooko kaupunki vakinaistaa paikan.
Mä uskon, että mulla ratkaisi. Olin todella turhautunut lukioni surkeaan tasoon ja käytin lukioajan muihin asioihin kuin opiskeluun. Silti kirjoitin hyvin arvosanoin ja pääsin yliopistoon. Uskon, etyä kovempitasoisessa lukiossa suoriutumiseni olisi ollut parempaa. Nyt koko ura on mennyt vasemmalla kädellä, kun ei koskaan kannustettu tavoittelemaan mitään sen suurempaa. Vanhempani sanoivat myöhemmin, että hienosti olen pärjännyt... En kyllä ole, jos se suhteutetaan niihin lahjoihin, mitä mulla oli.