Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Helsingin ja Turun ainakin. Yksi ystäväni opiskeli Joensuussa ja siellä ei ollut samanlaista elitismiä.

Olen tuplamaisteri. Ensimmäisen tutkintoni tein Helsingissä. Toisen Kuopiossa. Ero on kuin yö ja päivä. Helsingissä on täysin erilainen kulttuuri, lähes jokaisella on erittäin koulutetut vanhemmat, moni tulee jopa kuuluisista tiede- ja kulttuurisuvuista. Helsingissä on vahva vanhan yliopiston kulttuuri. Kuopio on koulu.

Sepä se. Kiva oli olla poliittisen historian keskustelupiireissä, kun itse tiesit vain sen, mitä olit lukenut. Muut tiesivät Fagerholmit ja Svinhufvudit sukunsa tarinoista sen lisäksi, että olivat toki myös lukeneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Kyllä se vain näin on. Opettajavanhemmillani ei ollut yliopistotutkintoa. Olen varttuneiden vanhempien lapsi. En halua kertoa yksityiskohtaisemmin perheestäni, koska se ei ole näillä foorumeilla tapana eikä tarpeen.

Olet itse ilmeisesti myös vanhempaa ikäluokkaa. Ikäisilläsi tapahtui sellainen historiallinen lyhyt vaihe, että mökintölleistäkin tultiin yliopistoille. Se vaihe jäi hyvin lyhyeksi ja säätykierto on sittemmin sulkeutunut. Kannattaa lukea uudempaa yhteiskuntatutkimusta, sellaista, mikä on kirjoitettu 60 -luvun jälkeen.

En ole vanhempaa ikäluokkaa enkä kotoisin mökintöllistä. Edesmenneet vanhempani kävivät vanhan opettajaseminaarin eivätkä olleet edes ylioppilaita. Pitää perehtyä historiaan täällä monen vielä, ennenkuin kirjoittaa, että yhtälössäni on vale. Olen varmasti tilastollinen poikkeama myös ikäni osalta. No, eipäs mennä henkilööni nyt enempää, keskustelu yleisellä tasolla on mielenkiintoisempaa ja tavoitellumpaa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Kyllä se vain näin on. Opettajavanhemmillani ei ollut yliopistotutkintoa. Olen varttuneiden vanhempien lapsi. En halua kertoa yksityiskohtaisemmin perheestäni, koska se ei ole näillä foorumeilla tapana eikä tarpeen.

Olet itse ilmeisesti myös vanhempaa ikäluokkaa. Ikäisilläsi tapahtui sellainen historiallinen lyhyt vaihe, että mökintölleistäkin tultiin yliopistoille. Se vaihe jäi hyvin lyhyeksi ja säätykierto on sittemmin sulkeutunut. Kannattaa lukea uudempaa yhteiskuntatutkimusta, sellaista, mikä on kirjoitettu 60 -luvun jälkeen.

En ole vanhempaa ikäluokkaa enkä kotoisin mökintöllistä. Edesmenneet vanhempani kävivät vanhan opettajaseminaarin eivätkä olleet edes ylioppilaita. Pitää perehtyä historiaan täällä monen vielä, ennenkuin kirjoittaa, että yhtälössäni on vale. Olen varmasti tilastollinen poikkeama myös ikäni osalta. No, eipäs mennä henkilööni nyt enempää, keskustelu yleisellä tasolla on mielenkiintoisempaa ja tavoitellumpaa täällä.

Tämä siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Helsingin ja Turun ainakin. Yksi ystäväni opiskeli Joensuussa ja siellä ei ollut samanlaista elitismiä.

Olen tuplamaisteri. Ensimmäisen tutkintoni tein Helsingissä. Toisen Kuopiossa. Ero on kuin yö ja päivä. Helsingissä on täysin erilainen kulttuuri, lähes jokaisella on erittäin koulutetut vanhemmat, moni tulee jopa kuuluisista tiede- ja kulttuurisuvuista. Helsingissä on vahva vanhan yliopiston kulttuuri. Kuopio on koulu.

Höpsis. Opiskelin Helsingin yliopistossa 90-luvulla, suurin osa oli suurten iläluokkien lapsia. Vähemmistöllä oli akateeminen tausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.

Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.

On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.

Olen akateeminen duunariperheestä. En huomannut opiskeluaikana että kukaan olisi puhutellut opettajia ja professoreita eri lailla kuin minä. Edustustilaisuuksissa työelämässä en ole nähnyt mitään eroja käyttäytymisessäni verrattuna muihin. Lapsuudessa opin käytöstavat, ehkä sinun perheessäsi niitä ei opetettu.

Olet oikeassa. Minun perheessäni ei käytöstapoja opetettu. Tämä olikin viestini pointti: lienee yleisempää duunariperheissä kuin keski- tai yläluokan parissa, että näitä ei opeteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Kyllä se vain näin on. Opettajavanhemmillani ei ollut yliopistotutkintoa. Olen varttuneiden vanhempien lapsi. En halua kertoa yksityiskohtaisemmin perheestäni, koska se ei ole näillä foorumeilla tapana eikä tarpeen.

Olet itse ilmeisesti myös vanhempaa ikäluokkaa. Ikäisilläsi tapahtui sellainen historiallinen lyhyt vaihe, että mökintölleistäkin tultiin yliopistoille. Se vaihe jäi hyvin lyhyeksi ja säätykierto on sittemmin sulkeutunut. Kannattaa lukea uudempaa yhteiskuntatutkimusta, sellaista, mikä on kirjoitettu 60 -luvun jälkeen.

En ole vanhempaa ikäluokkaa enkä kotoisin mökintöllistä. Edesmenneet vanhempani kävivät vanhan opettajaseminaarin eivätkä olleet edes ylioppilaita. Pitää perehtyä historiaan täällä monen vielä, ennenkuin kirjoittaa, että yhtälössäni on vale. Olen varmasti tilastollinen poikkeama myös ikäni osalta. No, eipäs mennä henkilööni nyt enempää, keskustelu yleisellä tasolla on mielenkiintoisempaa ja tavoitellumpaa täällä.

Ethän sinä halua keskustella yleisellä tasolla vaan yksilötason kolemuksista, joista teet virheellisiä päätelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Mä en ihan ymmärrä, miksi lastenhoitaja olisi jotenkin väheksyttävä ammatti (niin kuin jutusta annettiin ymmärtää). Eikös moni koulujakin käynyt toimi nykyään PPH:na, eikä sitä kukaan väheksy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Olen itse duunariperheestä ja valmistunut maisteriksi. Periaatteessa kaikki on mahdollista, mutta vasta aikuisena olen todella tajunnut, että taustalla on väliä. Niin kuin artikkelin nainen sanoi, hän lukiossa tajusi, että on yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Kyllä ns. paremman väen lapset ovat tajunneet nämä jutut jo paljon aiemmin. Itsekin menin jossain putkessa, kun olin kiltti tyttö ja pärjäsin koulussa. Eivät vanhempanikaan puhuneet minulle mitään tulevaisuuden suunnittelusta, eivät siis varmaan edes osanneet. Kouluttamaton duunari on tehnyt sen työn mikä on vastaan kävellyt. Olin todella naiivi vielä lukiosta valmistuttuani. Tietysti voi ajatella, että olisihan minun itse pitänyt sitä ja tätä, mutta kyllä se vaan niin on, että lapsi omaksuu paljolti vanhempiensa ajattelu- ja arvomaailmaa ja mikä pirullisinta, ei tajua tätä itse.

Vanhempani ovat kannustaneet opiskeluun, mutta kyllä se ajatus on ollut sellainen, että sen koulutuksen avulla pääsee ihan suoraan johonkin tiettyyn työhön ja kaikkinainen "ylimääräinen asioiden ajattelu" oli ihan vierasta. Toki tässä on isoja eroja akateemisten alojen välillä, mutta itse opiskelin humanistisia ja yhteiskuntatieteitä, niin ei se opiskelu siellä ole sellaista, että opettele faktat kirjasta ja olet valmis tiettyyn työhön.

Mutta ajat muuttuvat onneksi ja liikkuvuus on lisääntynyt. Lainaamassani tekstissä särähti korvaan ajatus, että tietyissä piireissä lukioon ei mennä, vaikka taidot riittäisivät, vaan valitaan amis. Toki usein varmasti on juuri näin, mutta onhan paljon heitäkin, joilla rahkeet riittäisivät mihin vaan "ylös ja korkealle", mutta se oma juttu on ala, jota voi opiskella amiksessa. Oma poikani opiskelee kuljetusalaa ja taivastelijoita on riittänyt, kun minä ja mieheni olemme akateemisia. Poika on hommasta tosi innostunut ja olen vain tyytyväinen, että hän on noin nuorena löytänyt unelmiensa alan. En käsitä miksi hänen olisi pitänyt mennä lukioon suurin piirtein vain siksi, että on riittävän älykäs ja niin on sitten tapana. Ei se amis ole kaikille mikään kaatoluokka, mihin ajaudutaan, jos on sössinyt asiansa.

Kyllä mä tunnistan tuon ilmiön.

Omat vanhempani duunaritaustalla ja ei 80 ja 90-luvulla maalaispaikkakunnalla opo edes mainostanut yliopistoa kuin harvoille.

Oli itsestäänselvyys mennä joko kauppaopistoon ,amikseen tai lukioon. Ja lukion jälkeen yliopistoon meni muutama.

Yliopstosta ei perheessäni edes puhuttu, mistä ne rahat olisi kuuden vuoden opiskeluun saatu.

Äidin sisaruksista yhdellä lukiotausta ja yliopistotutkinto. Itse imin vaikutteita paljon muualtakin kuin omasta lapsuudenperheestä. Esim. ko tädin perheestä ja lapsettomilta sukulaisilta, jotka olivat kiinnistuneita koulunkäynnistäni. Heidän elämäntyyliään pidin jonkinlaisena tavoitteena ehkä alitajunnassani. Ei riitelyä rahasta, kesälomareissuja, kesämökki, kaunis koti... Päädyin opiskelemaan ja työn perässä olen ollut valmis muuttamaan paikkakunnalta toiselle. Lapset tein kun elämä oli vakiintunut.

Isäni aina puhui ettet tule saamaan sitä ja sitä. Mielestäni olen saanut kaiken mistä olen salaakin haaveillut. Isäni ei päästänyt äitiäni edes kodin ulkopuolelle töihin. Meillä oli hyvinkin perinteiset sukupuoliroolit lapsuudenperhessä. Vanhemmiltani en saanut mitään ohjausta opintoihin tai valintoihin elämässä. Esim taloudenpito tuli tädeiltäni.

Luulen, että nykyhetki olisi kovin erilainen, jos olisin rakentanut elämäni lapsuudenkodin opeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Helsingin ja Turun ainakin. Yksi ystäväni opiskeli Joensuussa ja siellä ei ollut samanlaista elitismiä.

Olen tuplamaisteri. Ensimmäisen tutkintoni tein Helsingissä. Toisen Kuopiossa. Ero on kuin yö ja päivä. Helsingissä on täysin erilainen kulttuuri, lähes jokaisella on erittäin koulutetut vanhemmat, moni tulee jopa kuuluisista tiede- ja kulttuurisuvuista. Helsingissä on vahva vanhan yliopiston kulttuuri. Kuopio on koulu.

En nyt sano etteikö tuossa voisi olla jotain perääkin, mutta kuulostaa siltä, että liioittelet vahvasti. Kyllä niistä Helsingin yliopiston ovista on kävellyt sisään aika paljon ihan perusperheistä olevia opiskelijoitakin. Ja ihan kaikkialta Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Käsitinkö oikein, että Raisa ei ole koskaan tehnyt itse mitään "duunia"? Hänhän on sitten erittäin mallikkaasti välttänyt duunariksi leimaantumista jos ei ole duunia tehnyt edes opintoja rahoittaakseen. Monet, jotka ovat jotain duunia opintojenkin ohessa tehneet kyllä hahmottavat, ettei se työ koko ihmisen identiteettiä määritä. Se on tapa rahoittaa elämänsä, onnekkaille löytyy kutsumustyö. Monille myöskään akateemisuus ei määritä koko identiteettiä ellei ole persoonallisuudessa häikkää. Sain käsityksen, ettei raisalta vielä erityisen vaativaa ja arvostettua tutkintoa silti löydy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Kyllä se vain näin on. Opettajavanhemmillani ei ollut yliopistotutkintoa. Olen varttuneiden vanhempien lapsi. En halua kertoa yksityiskohtaisemmin perheestäni, koska se ei ole näillä foorumeilla tapana eikä tarpeen.

Olet itse ilmeisesti myös vanhempaa ikäluokkaa. Ikäisilläsi tapahtui sellainen historiallinen lyhyt vaihe, että mökintölleistäkin tultiin yliopistoille. Se vaihe jäi hyvin lyhyeksi ja säätykierto on sittemmin sulkeutunut. Kannattaa lukea uudempaa yhteiskuntatutkimusta, sellaista, mikä on kirjoitettu 60 -luvun jälkeen.

En ole vanhempaa ikäluokkaa enkä kotoisin mökintöllistä. Edesmenneet vanhempani kävivät vanhan opettajaseminaarin eivätkä olleet edes ylioppilaita. Pitää perehtyä historiaan täällä monen vielä, ennenkuin kirjoittaa, että yhtälössäni on vale. Olen varmasti tilastollinen poikkeama myös ikäni osalta. No, eipäs mennä henkilööni nyt enempää, keskustelu yleisellä tasolla on mielenkiintoisempaa ja tavoitellukmpaa täällä.

Ethän sinä halua keskustella yleisellä tasolla vaan yksilötason kolemuksista, joista teet virheellisiä päätelmiä.

Kuka lie taitavin sanomaan, kenen päätelmät ovat oikeita tai virheellisiä? Nostin esille tuon artikkelin, joka sai minut miettimään näitä asioita jälleen kerran. Jutussa yksi henkilö puhuu kokemuksistaan, minä puhun omistani ja kymmenet muut täällä omistaan. Toiset heittää tilastoja peliin. Niistä muodostuu keskustelu. Ei ole kiinnostavaa lukea juupas-eipäs väittelyä, vaan nimenomaan yksilöiden kokemuksia. Tilastoja arvostavat löytänevät niitä mielinmäärin netistä tai kirjastoista. Mietin, olenko ainut, joka kyseenalaistaa artikkelin ajattelumallin. En näemmä ole. Silti saa olla eri mieltä, siitä syntyy keskustelu. Vieroksun sitä, että keskustelua ei saisi käydä. Silti on pysyttävä yleisellä tasolla eikä voida mennä kenenkään kirjoittajan yksityiselämää penkomaan. Toivotan tässä vaiheessa hyvää pääsiäistä kaikille, koulutukseen katsomatta, ja vilkasta palstapäivää. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Kyllä se vain näin on. Opettajavanhemmillani ei ollut yliopistotutkintoa. Olen varttuneiden vanhempien lapsi. En halua kertoa yksityiskohtaisemmin perheestäni, koska se ei ole näillä foorumeilla tapana eikä tarpeen.

Olet itse ilmeisesti myös vanhempaa ikäluokkaa. Ikäisilläsi tapahtui sellainen historiallinen lyhyt vaihe, että mökintölleistäkin tultiin yliopistoille. Se vaihe jäi hyvin lyhyeksi ja säätykierto on sittemmin sulkeutunut. Kannattaa lukea uudempaa yhteiskuntatutkimusta, sellaista, mikä on kirjoitettu 60 -luvun jälkeen.

En ole vanhempaa ikäluokkaa enkä kotoisin mökintöllistä. Edesmenneet vanhempani kävivät vanhan opettajaseminaarin eivätkä olleet edes ylioppilaita. Pitää perehtyä historiaan täällä monen vielä, ennenkuin kirjoittaa, että yhtälössäni on vale. Olen varmasti tilastollinen poikkeama myös ikäni osalta. No, eipäs mennä henkilööni nyt enempää, keskustelu yleisellä tasolla on mielenkiintoisempaa ja tavoitellukmpaa täällä.

Ethän sinä halua keskustella yleisellä tasolla vaan yksilötason kolemuksista, joista teet virheellisiä päätelmiä.

Kuka lie taitavin sanomaan, kenen päätelmät ovat oikeita tai virheellisiä? Nostin esille tuon artikkelin, joka sai minut miettimään näitä asioita jälleen kerran. Jutussa yksi henkilö puhuu kokemuksistaan, minä puhun omistani ja kymmenet muut täällä omistaan. Toiset heittää tilastoja peliin. Niistä muodostuu keskustelu. Ei ole kiinnostavaa lukea juupas-eipäs väittelyä, vaan nimenomaan yksilöiden kokemuksia. Tilastoja arvostavat löytänevät niitä mielinmäärin netistä tai kirjastoista. Mietin, olenko ainut, joka kyseenalaistaa artikkelin ajattelumallin. En näemmä ole. Silti saa olla eri mieltä, siitä syntyy keskustelu. Vieroksun sitä, että keskustelua ei saisi käydä. Silti on pysyttävä yleisellä tasolla eikä voida mennä kenenkään kirjoittajan yksityiselämää penkomaan. Toivotan tässä vaiheessa hyvää pääsiäistä kaikille, koulutukseen katsomatta, ja vilkasta palstapäivää. -ap

Oma kokemus on vain oma kokemus, siitä ei voi yleistää totuudeksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Helsingin ja Turun ainakin. Yksi ystäväni opiskeli Joensuussa ja siellä ei ollut samanlaista elitismiä.

Olen tuplamaisteri. Ensimmäisen tutkintoni tein Helsingissä. Toisen Kuopiossa. Ero on kuin yö ja päivä. Helsingissä on täysin erilainen kulttuuri, lähes jokaisella on erittäin koulutetut vanhemmat, moni tulee jopa kuuluisista tiede- ja kulttuurisuvuista. Helsingissä on vahva vanhan yliopiston kulttuuri. Kuopio on koulu.

Sepä se. Kiva oli olla poliittisen historian keskustelupiireissä, kun itse tiesit vain sen, mitä olit lukenut. Muut tiesivät Fagerholmit ja Svinhufvudit sukunsa tarinoista sen lisäksi, että olivat toki myös lukeneita.

Joopa joo, varmasti näin. :D Opiskelin itse vain Tampereella samankaltaista alaa, mutta ei meillä kyllä ollut mitään tuollaista. Naurattaa ajatuskin siitä, että kaikki opiskelijat olisivat jotain eliitin jälkeläisiä.

Mitä vikaa olla duunari? Juuri tällaiset artikkelit lisäävät asenteita, että duunarina oleminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin olla akateeminen.

Hallituksen tavoite nostaa korkeakoulutettujen määrää on myös täysin turhanpäiväinen tavoite, joka johtaa vain korkeakoulujen opetuksen tason laskuun ja se taso on nykyään jo varsin matala.

Ammattikouluihin pitäisi satsata enemmän rahaa, jotta ammattikoulujen opetuksen taso nousisi. Ja enemmän lehtiartikkeleita, jotka toisivat duunarit hyvässä valossa esiin. Tämä Raisa uutinen on typerää vastakkainasettelua, jossa duunarius tuodaan esiin ikäänkuin huonompana vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.