Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Minä olen tuota jutun Raisaa jokusen vuoden vanhempi ja olen syntynyt sukuun joka on vahvasti duunaritaustainen, mutta silti akateemisen kouluttautumisen mahdollisuus ei ollut minulle ikinä mikään vieras vaikka duunariksi lopulta päädyin itsekin. Minulle ei ollut mitenkään erikoinen ajatus että enoni oli korkeasti korkeasti koulutettu toimitusjohtaja keskikokoisessa yrityksessä, eikä se että yksi tädeistäni oli lääkäri. Serkuistani noin puolet jatkoi peruskoulun jälkeen akateemista tietä eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään erikoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Minä ole akateemisesta perheestä enkä ole ikinä osannut teititellä. Ongelmia tullut vain vanhusten kanssa, kun on ollut pakko opetella kömpelöä teitittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.

Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa olla duunari? Juuri tällaiset artikkelit lisäävät asenteita, että duunarina oleminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin olla akateeminen.

Hallituksen tavoite nostaa korkeakoulutettujen määrää on myös täysin turhanpäiväinen tavoite, joka johtaa vain korkeakoulujen opetuksen tason laskuun ja se taso on nykyään jo varsin matala.

Ammattikouluihin pitäisi satsata enemmän rahaa, jotta ammattikoulujen opetuksen taso nousisi. Ja enemmän lehtiartikkeleita, jotka toisivat duunarit hyvässä valossa esiin. Tämä Raisa uutinen on typerää vastakkainasettelua, jossa duunarius tuodaan esiin ikäänkuin huonompana vaihtoehtona.

Erittäin hyvä pointti! Ap ei malta olla vielä kommentoimatta tähän. Vanhan vastakkainasettelun ylläpitäminen on nimenomaan se alkuperäinen mörkö, jonka nostin aloituksessani esille. Kiitos tästä muistutuksesta. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Sama. Tulin tutkijaksi ihan duunaritaustasta, en ole mitään muodollisuuksia huomannut normaalissa kanssakäymisessä. Väitöstilaisuudessa on toki tietyt perinteiset muodollisuudet, mutta ei niissäkään nyt opeteltavaa ole sen kummemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Minä ole akateemisesta perheestä enkä ole ikinä osannut teititellä. Ongelmia tullut vain vanhusten kanssa, kun on ollut pakko opetella kömpelöä teitittelyä.

Minä olen duunariperheestä ja pikkulapsesta asti minulle opetettiin että vanhempia ihmisiä teititellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.

Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.

Luonnollisesti tiedä, koska olen tutkimukseen tutustunut. Siksipä tiedänkin, kuinka perusteettomia kaikenlaiset deterministiset yleistykset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuota jutun Raisaa jokusen vuoden vanhempi ja olen syntynyt sukuun joka on vahvasti duunaritaustainen, mutta silti akateemisen kouluttautumisen mahdollisuus ei ollut minulle ikinä mikään vieras vaikka duunariksi lopulta päädyin itsekin. Minulle ei ollut mitenkään erikoinen ajatus että enoni oli korkeasti korkeasti koulutettu toimitusjohtaja keskikokoisessa yrityksessä, eikä se että yksi tädeistäni oli lääkäri. Serkuistani noin puolet jatkoi peruskoulun jälkeen akateemista tietä eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään erikoisena.

No niin. Ja taustastasi löytyivätkin ne tekijät (lääkäritäti, toimitusjohtajaeno), jotka selittävät sen, ettei mahdollisuus ollut sinulle vieras.

Itselläni on korkeakoulutus, mutta päädyin duunaritöihin, ja ne sopivat minulle paljon paremmin. Olisi kannattanut mennä amikseen lukion jälkeen. Tämä tietenkin vain oma kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, näin maaseudulla asuneena tuo vaikuttaa ihan normaalitilanteelta kaikille pikkukaupunkilaisille. Akateemiset on muuttanut isompiin kaupunkeihin, joten korkeakoulun käyneitä vanhempia on harvoilla. Olen Raisan kanssa samaa ikäluokkaa ja minä ja serkkuni ollaan suvun ensimmäisiä ylioppilaita. Ja kun Helsinkiin muuttaa maalta, on ihan yhtä pihalla kuin duunarilapsetkin yliopistokäytännöistä. Ja ison kaupungin käytännöistä tietty. Omalla kylällä oli yksi lukio, niin kaikki meni siihen, vaikka olisi millainen keskiarvo ollut.

Olen akateeminen, kasvanut maalla, vanhempani ovat akateemisia, isän vanhemmat ovat akateemisia ja jopa heidän vanhempansa olivat akateemisia, vaikka miten ison osan elämästään maalla asuneita. Silti en koskaan vappuna voinut kertoa, että mennään moikkaamaan äitiä, sekin on täällä juhlimassa. Enkä silti kokenut mitään kulttuurishokkia, kun lauttasaarelainen kaveri vei tapaamaan isovanhempiaan ja näiden kavereita.

Liipola on kieltämättä ankea paikka nuorelle asua ja elää, mutta aika outoa on se, että Raisa syyttää kaikesta sitä, että kukaan ei kertonut. Ehkä hän ei vain kuunnellut opoa?

Liipolasta keskustaan on muutama kilometri, se ei siis ole jossain usean bussinvaihdon päässä lähilukiosta.

Olen pikkupaikkakunnalta kotoisin, jossa lähin yliopisto oli tekniikan alaa. Lähimmät lääkikset, oikikset ja humanistiset tieteenalat olivat 300 km päässä. Ammattikorkeakouluja oli sadan kilometrin säteellä useampi ja eri aloille. Muistan omasta peruskoulu- ja lukioajoilta opon tapaamisista vain sen, että laskettiin keskiarvopisteitä ja mihin niillä pääsisi. Ei mitään keskustelua siitä, mikä kiinnostaisi. Myöskään ei keskusteltu siitä, että "kun sulla on hyvät arvosanat äidinkielestä ja psykologiasta niin oletko ajatellut, että voisit hakea esim tälle alalle?". Oppilaanohjaus oli siis sanalla sanoen surkeaa. Koska suvussani ei ammattikoulua enempää ole kouluja käyty niin en itsekään osannut hakeutua lukion jälkeen edes ammattikorkeakouluun. Valmistuin ammattikoulusta ja pohdin vuosia, miten inhoan työtäni, työoloja, palkkausta ja olemattomia etenemismahdollisuuksia. Lopulta uskaltauduin yliopiston pääsykokeisiin ja olen piakkoin valmistumassa maisteriksi. Fuksivuotena pelkäsin kovasti, että minusta näkyy kauas, että olen vain joku sivistymätön juntti, joka ei ole kotoaan saanut kulttuurista tai sosiaalista pääomaa. Tämä meni onneksi ohi. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta ja mahdollisuuksia on jo nyt moneen eri suuntaan.

Keskiluokkaisista lähtökohdista tuleva ei ymmärrä niitä hienoisia julkilausumattomia asenteita, mitä akateemisesti orientoitunut duunariperheen lapsi kohtaa. Niitä on oikeasti hankala sanoittaa, sillä eivät minunkaan vanhemmat kieltäneet minua opiskelemasta. Sen sijaan minulta puuttui sellainen malli ja esikuva, joka olisi lukion jälkeen hakeutunut akateemiselle uralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.

Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.

Ei kyse ole edes yksittäistapauksista. Joka tiedekunnassa iso osa on ei-akateemisesta taustasta. Se että jonkin verran tausta vaikuttaa, ei kuitenkaan käytännössä juurikaan näy.

Maalta ainakin ennen isommista taloista sujahdettiin vielä hyvin akateemisiin piireihin kun merkkisuvut tunnistettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuota jutun Raisaa jokusen vuoden vanhempi ja olen syntynyt sukuun joka on vahvasti duunaritaustainen, mutta silti akateemisen kouluttautumisen mahdollisuus ei ollut minulle ikinä mikään vieras vaikka duunariksi lopulta päädyin itsekin. Minulle ei ollut mitenkään erikoinen ajatus että enoni oli korkeasti korkeasti koulutettu toimitusjohtaja keskikokoisessa yrityksessä, eikä se että yksi tädeistäni oli lääkäri. Serkuistani noin puolet jatkoi peruskoulun jälkeen akateemista tietä eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään erikoisena.

No niin. Ja taustastasi löytyivätkin ne tekijät (lääkäritäti, toimitusjohtajaeno), jotka selittävät sen, ettei mahdollisuus ollut sinulle vieras.

No mistä löytyi sitten ne tekijät jotka selittävät ettei se mahdollisuus heillekään ollut vieras?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Minä ole akateemisesta perheestä enkä ole ikinä osannut teititellä. Ongelmia tullut vain vanhusten kanssa, kun on ollut pakko opetella kömpelöä teitittelyä.

Minä olen duunariperheestä ja pikkulapsesta asti minulle opetettiin että vanhempia ihmisiä teititellään.

Hyvä juttu. Meidän akateemisessa perheessä ei osattu opettaa perusasioita. Olen monet asiat opetellut myöhemmin.

Itse päässyt stadilaisesta duunaripeheestä keskiluokkaan kovalla työllä. Omat lapset 3/4 akateeminen koulutus ja suoraan keskiluokkaan työn ja palkan suhteen.

Maailma menee eteenpäin jos on tahtoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.

Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.

Luonnollisesti tiedä, koska olen tutkimukseen tutustunut. Siksipä tiedänkin, kuinka perusteettomia kaikenlaiset deterministiset yleistykset ovat.

Kiva kun täällä on asiantuntija. Kertoppa siis ikäluokittain, kuinka suuri prosenttiosuus akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsista on valinnut muun kuin yliopiston?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuota jutun Raisaa jokusen vuoden vanhempi ja olen syntynyt sukuun joka on vahvasti duunaritaustainen, mutta silti akateemisen kouluttautumisen mahdollisuus ei ollut minulle ikinä mikään vieras vaikka duunariksi lopulta päädyin itsekin. Minulle ei ollut mitenkään erikoinen ajatus että enoni oli korkeasti korkeasti koulutettu toimitusjohtaja keskikokoisessa yrityksessä, eikä se että yksi tädeistäni oli lääkäri. Serkuistani noin puolet jatkoi peruskoulun jälkeen akateemista tietä eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään erikoisena.

Kai ymmärrät, että on sukuja, joissa ei ole lähipiirissä yhtään akateemista tai edes lukion suorittanutta? Minun suvussani ei ollut kukaan käynyt lukiota ennen minua tai suorittanut edes alempaa korkeakoulututkintoa. Minun sukuni on asiallista duunarisukua, mutta minua lukuunottamatta ei ole ketään muuta akateemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Naisten pitäisi kyllä lopettaa tuo riekkuminen. 

Ymmärtänette että maisteri oli kova juttu 1800-luvun lopussa. Silloin tervehdittiin kylänraitilla, että minnekä maisteri on matkalla. 

Nykyään varmaan putkimies tienaa enemmän kuin useimmat nuoret akateemisesti koulutetut. Ja paperimies tienaa enemmän aivan varmasti. 

Tarjonnan myötä tietenkin palkan lisäksi myös työtehtävien vaativuusluokka on laskenut. Siinä missä 1800-luvulla maisteri johti kenkätehdasta tai maanmittauslaitosta, tänään hän hoitaa osto- ja myyntireskontraa, eli entisiä sihteerintöitä. 

Tulin vasta keskusteluun, onpa vilkasta! Itelle osuu silmään nuo, että ei olisi arvokasta puhua "vain" omasta kokemuksesta. Tai että vaaditaan katsomaan tilastoja. Tilastot on joskus vähän hassuja... Miten täällä sit pitäis keskustella, ellei omasta kokemuksesta?