Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuota jutun Raisaa jokusen vuoden vanhempi ja olen syntynyt sukuun joka on vahvasti duunaritaustainen, mutta silti akateemisen kouluttautumisen mahdollisuus ei ollut minulle ikinä mikään vieras vaikka duunariksi lopulta päädyin itsekin. Minulle ei ollut mitenkään erikoinen ajatus että enoni oli korkeasti korkeasti koulutettu toimitusjohtaja keskikokoisessa yrityksessä, eikä se että yksi tädeistäni oli lääkäri. Serkuistani noin puolet jatkoi peruskoulun jälkeen akateemista tietä eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään erikoisena.

No niin. Ja taustastasi löytyivätkin ne tekijät (lääkäritäti, toimitusjohtajaeno), jotka selittävät sen, ettei mahdollisuus ollut sinulle vieras.

No mistä löytyi sitten ne tekijät jotka selittävät ettei se mahdollisuus heillekään ollut vieras?

Mahdollisesti ikäluokasta. Suurissa ikäluokissa on paljon sosiaalisen nousun kokeneita. He muuttuvat paljon myös akateemisen maailman rakenteita, kokonaan uudet ihmisryhmät tulivat silloin yliopistoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Juuri näin. Ajatusta voi vähän laajentaa tästä professorien puhuttelusta siihen, miten yleensä puhutaan ihmisille, miten käyttäydytään missäkin tilanteessa. Olen duunariperheestä oleva maisteri ja minun on ollut todella vaikeaa jutella luontevasti muuten kuin ihan "vertaisteni" kanssa. Mitä ihmettä sanoa jollekin selvästi vanhemmalle ihmiselle, jotta pitää ystävällisesti sellaista small talkia yllä? Lapsuudessani en IKINÄ jutellut muiden kuin vanhempieni ja kavereideni kanssa. Edes sukulaisten kanssa minun ei oletettu puhuvan, vaan vanhemmat hoitivat sen puolen. Olin se ujo vähän säälittävä tyttö. Ajattelutapa oli vähän sellainen, että lapset ovat hyviä, kun ovat hiljaa. Äitini ihan suoraan ivasi kaverini (opettaja)perhettä, kun siellä KESKUSTELTIIN.

Sosiaalinen elämä oli sitä, että oltiin perheen kesken ja kerran kesässä ajettiin matka mökille (kahvit juotiin termarista taukopaikalla, ei menty mihinkään herranen aika), jossa tavattiin sukulaisia (joita äiti haukkui selän takana). Kerran viikossa käytiin kaupassa. Muistan, kun olin lukiossa ja olisiko ollut vanhojen päivänä menimme oikein ravintolaan syömään. Olin ihan järkyttynyt, kun saamani pihvi oli RAAKAA! Siis se oli medium, ihan tavallinen juttu. Itse asiassa en lapsena ja nuorena pitkään tiennyt, mikä on se sellainen "rafla", josta puhutaan. Kävin tosiaan vanhojen päivänä ekan kerran elämässäni ravintolassa. Onhan maailma muuttunut, eikä silloin kaikilla muillakaan elämä kovin vilkasta ollut, mutta kyllä siinä opettajaperheessä käytiin laskettelemassa Itävallassa, mikä kuulosti minusta ihan järkyttävältä. Että tästä tynnyristä ponnistetaan sitten muitta mutkitta akateemisen keskustelun ja seurustelun maailmaan luomaan suhteita ja verkostoitumaan. Ei mahdotonta, vaikeaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.

Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.

Luonnollisesti tiedä, koska olen tutkimukseen tutustunut. Siksipä tiedänkin, kuinka perusteettomia kaikenlaiset deterministiset yleistykset ovat.

Kiva kun täällä on asiantuntija. Kertoppa siis ikäluokittain, kuinka suuri prosenttiosuus akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsista on valinnut muun kuin yliopiston?

Noin 40 prosenttia vähintään.

No kyllä on eroa. Minulla on akateeminen suku ja itsekin olen akateeminen alunperin Helsingistä. Nykyinen mieheni on akateeminen mutta täysin duunaritaustainen pieneltä paikkakunnalta, sukunsa lähes ainoa ylioppilas.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä on eroa. Minulla on akateeminen suku ja itsekin olen akateeminen alunperin Helsingistä. Nykyinen mieheni on akateeminen mutta täysin duunaritaustainen pieneltä paikkakunnalta, sukunsa lähes ainoa ylioppilas.

Ja silti onnistui mieheltäsi akateemisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Voi olla harvinaisempaa, mutta että erittäin harvinaista?

Jos tarkkoja ollaan, on harvinaista, jos akateemisten vanhempien lapsi päätyy muualle kuin yliopistoon. Duunarien lapset päätyvät useimmiten duunareiksi, mutta ei ole harvinaista päätyä yliopistoonkaan. Akateemisten vanhempien akateemiset lapset päätyvät duunaritaustaisia useammin koulutustaan vastaaviin asemiin. Sosiaalinen liikkuvuus on vähenemässä eli säätyjä ns. suljetaan.

Tämä ei ole totta. Moni koulutettujen vanhempien lapsi ei ikinä mene yliopistoon. Ei myöskään ole yhtään tiedekuntaa, jossa ei olisi kouluttamattomien vanhempien lapsia.

Totta kai yksittäistapauksia on. Laajempi kuva on kuitenkin tuo mitä kuvasin. Sosiaalisesta liikkuvuudesta, taustan vaikutuksesta koulutusalan valintaan ja myöhempään sijoittumiseen on paljon tutkimusta tehty. Ei tarvitse tyytyä mutuun.

Ei kyse ole edes yksittäistapauksista. Joka tiedekunnassa iso osa on ei-akateemisesta taustasta. Se että jonkin verran tausta vaikuttaa, ei kuitenkaan käytännössä juurikaan näy.

Tiedekuntien välillä on suuret erot myös. En ole aikoihin lukenut noita tutkimuksia, mutta joskus esimerkiksi 60% kasvatustieteen opiskelijoista oli ei-akateeminen tausta, kun taas oikeustieteellisessä heitä oli vain 10%.

"Nousi akateemiseksi".

Noniin, voi sitten vanhempana kirjoittaa tiensä raivaamisesta muistelmat "Taisteluni". 

Nimittäin helpolla tuo ei tule maassa, jossa ravinto on niin hyvää ja runsasta, että ihmisten keskimääräinen äo on yli 100 (mikä riittää hyvin ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelemiseen), kaikki käyvät saman peruskoulun, eikä koulutuksesta ei joudu maksamaan lukukausimaksuja edes yliopistotasolla, ja vaikka joutuisi niin keskiverto duunariperhekin täällä asuu omistusasunnossa ja viettää kesät etelässä tai omistamallaan kesämökillä nyt kuitenkin. 

Proletariaatti nousee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Nythän siinä yleistät oman perheesi keskustelukulttuurin kuvaamaan "kaikkia duunareita". Aivan kuten Raisakin, ei ymmärrä omaa kapeakatseisuuttaan ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita,

Pitääkö niitä puhutella jotenkin eri tavalla kuin tavallisia ihmisiä? Omat vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja enkä ole ikinä kuullut tuollaista. Luulisi, että asia opetettaisiin lukiossa tai viimeistään yliopiston orientaatioviikolla, jos kyse on jostain sellaisesta taidosta, että ilman sitä ei pärjää. 

Oman tiedekuntani proffat ainakin olivat 90-luvulla ihan leppoisia enkä koskaan saanut mielikuvaa, että heitä olisi pitänyt erityisesti pokkuroida. 

Tunnen erään vanhemman kaverin, joka on sivistyneistösuvusta. Hän tunsi polttavaa halua tehdä käsillään jotain puusta. Boheemina kautenaan hän yritti johonkin taidekouluun mutta antoi lopulta periksi. Nyt hän on eläkkeellä oleva rikas lakimies. Tekee puusepän hommia. Sanoo olevansa onnellinen. Joku kutsui häntä taiteilijaksi. Kaveri loukkaantui. "Olen puuseppä!"

 

Siis ihan kiva, mutta eihän siinä ole mitään erikoista ollut enää vuosikymmeniin. Meidän suvussa on runsaasti pitkälle koulutettuja ihmisiä, professori, pääjohtaja (ekonomi), rehtori, jne. ja ihan ollaan duunareiden jälkeläisiä ja ollaan pääasiassa 50- 60-luvulla syntyneitä. Missä kuplassa nykyihmiset elää? Tuollaista lehtijuttua ei olisi 80-luvulla tehty, kun oli niin yleistä lähteä yliopistoon jos älli riitti, taustoista täysin riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin vasta keskusteluun, onpa vilkasta! Itelle osuu silmään nuo, että ei olisi arvokasta puhua "vain" omasta kokemuksesta. Tai että vaaditaan katsomaan tilastoja. Tilastot on joskus vähän hassuja... Miten täällä sit pitäis keskustella, ellei omasta kokemuksesta?

Kokemuksesta voi puhua, kunhan ymmärtää, että kyse on kokemuksesta. Täällä ei nyt ole tyydytty sanomaan, että "Minä en kokenut vaikeaksi sopeutua yliopistoon", vaan myös vedetty siitä johtopäätös, että koska minä en ole, toisin kokeneet on väärässä ja jokainen on oman onnensa seppä ja sellaista ilmiötä kuin taustan vaikutus ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuota jutun Raisaa jokusen vuoden vanhempi ja olen syntynyt sukuun joka on vahvasti duunaritaustainen, mutta silti akateemisen kouluttautumisen mahdollisuus ei ollut minulle ikinä mikään vieras vaikka duunariksi lopulta päädyin itsekin. Minulle ei ollut mitenkään erikoinen ajatus että enoni oli korkeasti korkeasti koulutettu toimitusjohtaja keskikokoisessa yrityksessä, eikä se että yksi tädeistäni oli lääkäri. Serkuistani noin puolet jatkoi peruskoulun jälkeen akateemista tietä eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään erikoisena.

No niin. Ja taustastasi löytyivätkin ne tekijät (lääkäritäti, toimitusjohtajaeno), jotka selittävät sen, ettei mahdollisuus ollut sinulle vieras.

No mistä löytyi sitten ne tekijät jotka selittävät ettei se mahdollisuus heillekään ollut vieras?

Mahdollisesti ikäluokasta. Suurissa ikäluokissa on paljon sosiaalisen nousun kokeneita. He muuttuvat paljon myös akateemisen maailman rakenteita, kokonaan uudet ihmisryhmät tulivat silloin yliopistoihin.

Yhteiskunta muuttui valtavasti 1900-luvulla. Alussa suurin osa oli maanviljelijöitä, lopussa kaikkea muuta. Niitä työtehtäviä, joissa tarvitaan korkeakoulutusta tai vaikka opistotason koulutusta, tuli valtavan paljon lisää. Siinä mielessä oli "helppo" hankkia koulutusta ja ennen kaikkea SAADA TÖITÄ SEN JÄLKEEN. Ei sosiaalinen nousu siihen ole perustunut, että torpassa olisi yhtäkkiä innostuttu erilaisista filosofisista aatteista vaan siihen, että töitä oli mahdollista saada korkealla koulutuksella. Se imi koulutukseen opiskelijoita suvuista, joissa ei ennen opiskeltu. Näin yksinkertaistettuna. Nykyisin tämä imu on tyrehtynyt, vaikka ministerit suu vaahdossa puhuvat, että yhä useamman pitää suorittaa korkeakoulututkinto. Nyt alkaa olla tapauksia, joissa maistereiden lapset menevät amikseen ja tienaavat parikymppisinä paremmin kuin vanhempansa koskaan. (Taas yksinkertaistettuna.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan kiva, mutta eihän siinä ole mitään erikoista ollut enää vuosikymmeniin. Meidän suvussa on runsaasti pitkälle koulutettuja ihmisiä, professori, pääjohtaja (ekonomi), rehtori, jne. ja ihan ollaan duunareiden jälkeläisiä ja ollaan pääasiassa 50- 60-luvulla syntyneitä. Missä kuplassa nykyihmiset elää? Tuollaista lehtijuttua ei olisi 80-luvulla tehty, kun oli niin yleistä lähteä yliopistoon jos älli riitti, taustoista täysin riippumatta. 

Ajat on muuttuneet, enää mahdollisuudet eivät ole samat kuin 50-ja 60-luvuilla syntyneillä.

Vierailija kirjoitti:

Tulin vasta keskusteluun, onpa vilkasta! Itelle osuu silmään nuo, että ei olisi arvokasta puhua "vain" omasta kokemuksesta. Tai että vaaditaan katsomaan tilastoja. Tilastot on joskus vähän hassuja... Miten täällä sit pitäis keskustella, ellei omasta kokemuksesta?

Tottakai saa puhua omasta kokemuksestaan, mutta pitää tajuta, ettei siitä voi yleistää yhtään mitään. Se koskee vain minua.

Juttelin kerran tutkijan kanssa ja hän sanoi että aiheeseen liittyy todella paljon vääriä käsityksiä. Korkeakoulutus on Suomessa laajentunut niin nopeasti, että pelkät akateemisten vanhempien lapset ei edes riittäisi täyttämään kovinkaan suurta osaa opiskelupaikoista, vaikka 90 prosenttia heistä valitsisi korkean koulutuksen (todellisuudessa pienempi osa).

Tietystikin korkeasti koulutettujen lapsista suhteellisesti suurempi osa päätyy korkeasti koulutetuiksi, mutta ei ole totta, että mikään koulutusala olisi vain heille.

Lisäksi kannattaa muistaa tutkimuksia lukiessa, että korkea-asteen koulutus tilastotiedoissa sisältää vanhat opistoasteen koulutuksetkin. Eli merkonomit ja opistoinsinöörit vanhempina sisältyy yläkäsitteeseen vanhemmilla korkea-asteen koulutus. Moni lukee sen väärin ja näitä päätyy jopa lehtijuttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikouluihin pitäisi satsata enemmän rahaa, jotta ammattikoulujen opetuksen taso nousisi.

Ammattikouluihin kuitenkin päätyy liuta niitä opiskelijoita, joita ei lukeminen eikä edes oppiminen aina niin kiinnosta. Jotta opetuksen taso nousisi, pitäisi myös opiskelijoiden tason nousta. Minä ymmärrän hyvin niitä opettajia, jotka aloittavat työnsä ammattikouluissa motivoituneina, mutta kyynistyvät vuosien varrella.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan kiva, mutta eihän siinä ole mitään erikoista ollut enää vuosikymmeniin. Meidän suvussa on runsaasti pitkälle koulutettuja ihmisiä, professori, pääjohtaja (ekonomi), rehtori, jne. ja ihan ollaan duunareiden jälkeläisiä ja ollaan pääasiassa 50- 60-luvulla syntyneitä. Missä kuplassa nykyihmiset elää? Tuollaista lehtijuttua ei olisi 80-luvulla tehty, kun oli niin yleistä lähteä yliopistoon jos älli riitti, taustoista täysin riippumatta. 

Ajat on muuttuneet, enää mahdollisuudet eivät ole samat kuin 50-ja 60-luvuilla syntyneillä.

Millä tavalla ei ole. Kolmekymppinen pääministeri on perheensä ensimmäinen akateeminen. Mikä ovi on sulkeutunut sen jälkeen kun hän valmistui?

50- ja 60-luvulla syntyneet kävi yliopistoon päästäkseen maksullisen oppikoulun. Vain pieni osa pääsi vapaaoppilaaksi. Nykyisin mahdollisuudet on paljon paremmat.

Ap kertoo olevansa taustaltaan keskiluokkainen ja opettajaksi koulutettu, mutta ei osaa jäsennellä tekstiään kappaleiksi, vaan oksentaa kaiken yhdeksi tajunnanvirtaiseksi möhkäleeksi. Miksi?