Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.

Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.

On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.

Olen akateeminen duunariperheestä. En huomannut opiskeluaikana että kukaan olisi puhutellut opettajia ja professoreita eri lailla kuin minä. Edustustilaisuuksissa työelämässä en ole nähnyt mitään eroja käyttäytymisessäni verrattuna muihin. Lapsuudessa opin käytöstavat, ehkä sinun perheessäsi niitä ei opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Olet väärässä. Tutkitusti on erittäin harvinaista, että ei-akateemisten vanhempien lapsi opiskelisi yliopistossa.

Olipas ikävä lukea kun oli yhteen pötköön kirjoitettu. Minä en ole koskaan ymmärtänyt koulutusta. Johtuu varmaan siitä ettei minulla itselläni ole mitään koulutusta. Peruskoulusta olisi hyvin riittänyt neljä ensimmäistä luokkaa ja tärkein taito mitä sieltä opin, oli lukutaito. Sen jälkeen olen hommannut kaiken osaamiseni täysin itsenäisesti lukemalla kirjoja ja etsimällä tietoa internetistä jo -90 luvulla kun ei vielä ollut edes graafista selainta keksitty.

Meillä työpaikalla arvostetaan suuresti koulutusta ja jopa palkkausta muutettiin niin että jos on korkea koulutus niin saa parempaa palkkaa. Meille palkataan täysiä urpoja jos on vain hyvä koulutus. En pysty sitä henkilökohtaisesti ymmärtämään että jos on pystynyt opiskelemaan vaativan AMK tutkinnon niin miten ei voi osata yhtään mitään. Kaikki pitää opettaa alkeista lähtien.

Nämä pystyvät tekemään vain sitä minkä joku ensin näyttää ranskalaisilla viivoilla että tee näin, näin ja näin. Jos tulee esimerkiksi joku ongelma johon pitäisi keksiä ratkaisu ja pitäisi itse kehittää jotain uutta niin se on täysin mahdotonta. Meidän tiimissä viisi insinööriä yrittävät yhdessä ratkaista yhtä ongelmaa ja toteavat ettei tätä voi ratkaista. Minä olen siinä ajassa kehittänyt viisi erilaista ratkaisua ja mietin että mikä toimisi tässä tapauksessa parhaiten.

Huvittaa kun firman johtoa ja esimies on vaihtunut ja pitävät vissiin minua aika turhana tyyppinä. Eivät ymmärrä sitä että minä olen rakentanut monia sellaisia järjestelmiä joissa on pitänyt kirjoittaa itse koodia, muokata olemassa olevia softia, rakentaa monimutkaisia reititykseen ja useisiin palomuureihin tehtyjä virityksiä että "täysin mahdoton" on saatu toimimaan. Ainut asia mitä katsovat on että meillä on täällä töissä tällainen kaveri jolla ei ole koulutusta.

En halua yleistää, mutta meillä on vain yksi taitava kaveri, joka on myös korkeasti koulutettu. Koulutuksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä hänen osaamiseensa. Olisi aivan yhtä taitava vaikka ei olisi ollenkaan koulutusta. Kuten jo aluksi totesin niin en ymmärrä koulutusta ja sen arvostusta. Ei sieltä koulun penkiltä mitään huippuosaajia tule liukuhihnalta.

Joillakin aloilla ei voi toimia ilman koulutusta (esim. valelääkäri). Omalla alalla kuitenkin parhaimmat osaajat ovat täysin itseoppineita ja koulusta tulleille korkeasti koulutetuilta onnistuu vain sellaiset liukuhihnahommat joihin löytyy tekijöitä 13 tusinasta.

Ap on koumutettu ihminen ja muodostaa käsityksen omien kokemuaten pohjalta. Ei siis ole kykyä selvittää asiouta. Edelleen koulutustausta periytyy hyvin vahvasti eikä meillä ole edes mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Opettajaperhe eikös ollut? Toki ehkä sitten ei ollut akateeminen, vaan vanhan opettajaseminaarin käynyt.

Mutta kyllä ainakin mun lapsuudessani pienellä paikkakunnalla opettajat, papit ym. olivat omaa piiriänsä ja juuri heidän lapsensa yliopistoihin menivät. Jotkut myös parempiin lukioihin kaupunkiin. Eli lasken kyllä heidät niihin, joiden tausta suosii yliopistoon menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Kyllä se vain näin on. Opettajavanhemmillani ei ollut yliopistotutkintoa. Olen varttuneiden vanhempien lapsi. En halua kertoa yksityiskohtaisemmin perheestäni, koska se ei ole näillä foorumeilla tapana eikä tarpeen.

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen samaa ikäluokkaa ja sukuni ensimmäinen maisteri, mutta en ole missään kohtaa opinto- tai työuraa huomannut että minun pitäisi peitellä tai hävetä taustaani. Jotenkin kyse tuntuu olevan lähinnä tämän yhden ihmisen henkilökohtaisista traumoista.

Niinpä, eka ajatus jutun muettuani oli että voi voi onpa hänellä vaikeeta.

Kaiken saanut, onnistunut ja tuettu kotoa...mutta opiskelukavereiden ja kollegoiden tausta on väärä. Yhdenlainen rasi sti.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Helsingin ja Turun ainakin. Yksi ystäväni opiskeli Joensuussa ja siellä ei ollut samanlaista elitismiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Kyllä se vain näin on. Opettajavanhemmillani ei ollut yliopistotutkintoa. Olen varttuneiden vanhempien lapsi. En halua kertoa yksityiskohtaisemmin perheestäni, koska se ei ole näillä foorumeilla tapana eikä tarpeen.

Olet itse ilmeisesti myös vanhempaa ikäluokkaa. Ikäisilläsi tapahtui sellainen historiallinen lyhyt vaihe, että mökintölleistäkin tultiin yliopistoille. Se vaihe jäi hyvin lyhyeksi ja säätykierto on sittemmin sulkeutunut. Kannattaa lukea uudempaa yhteiskuntatutkimusta, sellaista, mikä on kirjoitettu 60 -luvun jälkeen.

Ihmettelen kovasti, olen itsekin duunarisuvun eka ylioppilas mutta kyllä meillä kaikki kävi lukion, ihan itse päätin ja niin päätyi sisaruksenikin. Ei siinä tartte mitään kamua jonka perässä mennään lukioon

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Tämä kokemus minullakin on. -ap

Vierailija kirjoitti:

No jaa, näin maaseudulla asuneena tuo vaikuttaa ihan normaalitilanteelta kaikille pikkukaupunkilaisille. Akateemiset on muuttanut isompiin kaupunkeihin, joten korkeakoulun käyneitä vanhempia on harvoilla. Olen Raisan kanssa samaa ikäluokkaa ja minä ja serkkuni ollaan suvun ensimmäisiä ylioppilaita. Ja kun Helsinkiin muuttaa maalta, on ihan yhtä pihalla kuin duunarilapsetkin yliopistokäytännöistä. Ja ison kaupungin käytännöistä tietty. Omalla kylällä oli yksi lukio, niin kaikki meni siihen, vaikka olisi millainen keskiarvo ollut.

Olen akateeminen, kasvanut maalla, vanhempani ovat akateemisia, isän vanhemmat ovat akateemisia ja jopa heidän vanhempansa olivat akateemisia, vaikka miten ison osan elämästään maalla asuneita. Silti en koskaan vappuna voinut kertoa, että mennään moikkaamaan äitiä, sekin on täällä juhlimassa. Enkä silti kokenut mitään kulttuurishokkia, kun lauttasaarelainen kaveri vei tapaamaan isovanhempiaan ja näiden kavereita.

Liipola on kieltämättä ankea paikka nuorelle asua ja elää, mutta aika outoa on se, että Raisa syyttää kaikesta sitä, että kukaan ei kertonut. Ehkä hän ei vain kuunnellut opoa?

Liipolasta keskustaan on muutama kilometri, se ei siis ole jossain usean bussinvaihdon päässä lähilukiosta.

Tässä aloittajalle vähän näkökulmaa oman kuplan ulkopuolelta.

https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2016/vanhempien-ko…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo akateemisuuden korostaminen Helsingin yliopiston juttu? Itselläni kaksi maisteritutkintoa kahdesta eri yliopistosta ja koskaan ei ollut olo että tässä on nyt jotain akateemista, eikä ketään kiinnostanut, millaisesta perhetaustasta joku on tullut. Ihan vaan "koulunkäyntiä" se oli siinä kuin lukiokin aikoinaan.

Helsingin ja Turun ainakin. Yksi ystäväni opiskeli Joensuussa ja siellä ei ollut samanlaista elitismiä.

Olen tuplamaisteri. Ensimmäisen tutkintoni tein Helsingissä. Toisen Kuopiossa. Ero on kuin yö ja päivä. Helsingissä on täysin erilainen kulttuuri, lähes jokaisella on erittäin koulutetut vanhemmat, moni tulee jopa kuuluisista tiede- ja kulttuurisuvuista. Helsingissä on vahva vanhan yliopiston kulttuuri. Kuopio on koulu.

Minä en taustan vuoksi jättänyt menemättä yliopistoon vaan yksinkertaisesti siksi että keskiarvo oli jotain 6,7. Tuo oli lahjakas tyttö luonnostaan kun keskiarvo yli yhdeksän, joten on luontevaa opiskella pitkälle koska on taitoja. Minusta sitä ei tarvitse sen kummemmin alleviivata, mistä perheestä on. Eiköhän tässäkin ratkaissut koulumenestys eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Opettajaperhe eikös ollut? Toki ehkä sitten ei ollut akateeminen, vaan vanhan opettajaseminaarin käynyt.

Mutta kyllä ainakin mun lapsuudessani pienellä paikkakunnalla opettajat, papit ym. olivat omaa piiriänsä ja juuri heidän lapsensa yliopistoihin menivät. Jotkut myös parempiin lukioihin kaupunkiin. Eli lasken kyllä heidät niihin, joiden tausta suosii yliopistoon menoa.

Olen vanha. Lapsuudessani oppikouluun menivät kaikki muut paitsi totaalisten sossutapausten lapset ja apukoululaiset. Yliopistoon lähtivät virkamiesten, yrittäjien ja maanviljelijöiden lapset eli oli ihan tavallista, että yliopistossa opiskelevan vanhemmat oli vaikka autoasentaja ja apuhoitaja.

Keskiluokka on nykyisin melko sekava käsite. Esim. paperimiehet ja ahtaajat voivat olla tulotasonsa puolesta keskiluokkaa, samoin monet duunariyrittäjät. Raisan perhe on luultavasti kuulunut alempaan keskiluokkaan, joten ei siinä hirveää luokkanousua ole tehty.

Mitä yliopistoon tulee, se on minusta koulumaistunut ja muuttunut vähemmän hierarkkiseksi ja jäykäksi. Isoisän ja isän yliopistomuistoja kuunnellessa tuntuu, kun puhuttaisiin ihan eri laitoksesta kuin nykyisin. Yliopistossa traditiot näkyvät enää lähinnä juhlissa, mutta ei niihinkään ole pakko osallistua. Minä en kuulunut mihinkään osakuntaan, en käynyt fuksiaisissa enkä osallistunut pahemmin ainejärjestön toimintaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Opettajaperhe eikös ollut? Toki ehkä sitten ei ollut akateeminen, vaan vanhan opettajaseminaarin käynyt.

Mutta kyllä ainakin mun lapsuudessani pienellä paikkakunnalla opettajat, papit ym. olivat omaa piiriänsä ja juuri heidän lapsensa yliopistoihin menivät. Jotkut myös parempiin lukioihin kaupunkiin. Eli lasken kyllä heidät niihin, joiden tausta suosii yliopistoon menoa.

Olen vanha. Lapsuudessani oppikouluun menivät kaikki muut paitsi totaalisten sossutapausten lapset ja apukoululaiset. Yliopistoon lähtivät virkamiesten, yrittäjien ja maanviljelijöiden lapset eli oli ihan tavallista, että yliopistossa opiskelevan vanhemmat oli vaikka autoasentaja ja apuhoitaja.

No ei varmasti ollut näin. Olet tulkinnut jopa omaa elinpiiriäsi väärin. Vai että oikein apukoulutasouset.

Sen lisäksi, ettet ymmärrä laajempua kokonaisuuksia, olet myös ikävän halveksuva kaikkia itseäsi heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀