Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aika pitkä oli matka yliopistomaailmaan tupakanhajuisesta, homeisesta talosta, jossa kai kahdesti kysyttiin, onko läksyt tehty. Lämmintä ruokaa oli vain silloin, kun oli vieraita. Ahdistus/masennus/dissosiaatio jne oireilu tuli kaupan päälle.
Kirjoitusten maksut maksettiin kyllä, mutta ei tiedetty mihin lukioon hain tai milloin kirjoitin.
Usein mietin sellaisia teemoja, että mitä tekisin nyt, jos olisin saanut asianmukaisesti vaikka ravintoa.
Mutta onneksi on kouluruoka, kuntoutuspsykoterapia ja opintotuki, joitain elämäni kulmakiviä mainitakseni.Juuri tuo. Suhteessa omaan taustaan tietää päässeensä pitkälle. Silti vituttaa katsoa televisiossa asiantuntijoina haastateltavia opiskelukavereita, jotka muistaa keskinkertaisina kermaperseinä, jotka sai ensimmäiset oman alan työpaikat suhteilla. Kun tietää, mitä he olivat, ei usko pisaraakaan siitä paskasta, että täysin omilla ansioilla olisivat asemansa saavuttaneet.
Kyllä ne suhteet painaa. Kuvitelkaa nyt jotain Tove Janssonia syntymään kainuulaiseen maanviljelijäperheeseen, varmaan olisi päässyt Tukholmaan opiskelemaan, saanut ekan työpaikan Garm-lehdestä jne. jne. Ja tämäkin ihminen, jonka työtä ihailen suuresti, mutta ilman suhteita olisi ollut nobody. Malcolm Gladwell on kirjoittanut hyvän kirjan siitä, että pelkästä lahjakkuudella ja kovalla työllä ei välttämättä pääse mihinkään.
Eikö Kekkonen ollut jostain töllistä kotoisin? Tosin sukupuolikin on voinut vaikuttaa tuohon aikaan.
Aika vauras talo oli aikanaan. Siitä töllistä levitettiin vanhaa kuvaa ajalta, jolloin ei ollut uloslämpiävä. Kekkosen lapsuudessa oli. Tuohon aikaan muka köyhä lapsuus oli meriitti, jolla yritettiin luoda mielikuva Kekkosesta "kansanmiehenä".
Mun vanhemmat on "duunareita", ammattikoulun käyneitä, mutta ylioppilaita. Siskoni on akateeminen (psykologi) ja minä amk:n käynyt sairaanhoitaja. Olen tosin yliopistossakin opiskellut, mutta vaihdoin terveysalalle työllistymisasioiden vuoksi. Lähisuvussa on ekonomia, lääkäriä ja opettajaa, mutta myös amiksen käyneitä.
Ei se tosiaan niin mustavalkoisesti mene. Sitäpaitsi ei ihmisen koulutustaso aina ole se ylin, mihin hän "pystyy". Voihan joku pikkulapsesta saakka haaveilla vaikka olevansa puuseppä kuten oma isänsä ja sitten pyrkiä siihen, vaikka rahkeita olisi vaikka kemian tohtoriksi. Itse törmään välillä siihen, että olen rivien välistä "vain sairaanhoitaja". Tekis mieli noille ihmisille, millaisiin tilanteisiin siinä työssä joutuu, ihmisten pelastaminen ja heidän kärsimyksiensä kohtaaminen ei ole pikkujuttu toden totta! Ei kestäisi kaikkien akateemistenkaan (tai muidenkaan) henkinen kantti tai tilannetaju sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Hyvin harvan koulun ohjelmassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NurseBetty kirjoitti:
Mun vanhemmat on "duunareita", ammattikoulun käyneitä, mutta ylioppilaita. Siskoni on akateeminen (psykologi) ja minä amk:n käynyt sairaanhoitaja. Olen tosin yliopistossakin opiskellut, mutta vaihdoin terveysalalle työllistymisasioiden vuoksi. Lähisuvussa on ekonomia, lääkäriä ja opettajaa, mutta myös amiksen käyneitä.
Ei se tosiaan niin mustavalkoisesti mene. Sitäpaitsi ei ihmisen koulutustaso aina ole se ylin, mihin hän "pystyy". Voihan joku pikkulapsesta saakka haaveilla vaikka olevansa puuseppä kuten oma isänsä ja sitten pyrkiä siihen, vaikka rahkeita olisi vaikka kemian tohtoriksi. Itse törmään välillä siihen, että olen rivien välistä "vain sairaanhoitaja". Tekis mieli noille ihmisille, millaisiin tilanteisiin siinä työssä joutuu, ihmisten pelastaminen ja heidän kärsimyksiensä kohtaaminen ei ole pikkujuttu toden totta! Ei kestäisi kaikkien akateemistenkaan (tai muidenkaan) henkinen kantti tai tilannetaju sitä.
Olen akateeminen ja voin todeta että oma pää ei todellakaan kestäisi tuota. Kaikki kunnioitus teille jotka tuota työtä teette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Hyvin harvan koulun ohjelmassa on.
Jep. Ja se kertookin meidän laitoksen elitististisestä, vanhaa sivistystä ihannoineesta hengestä paljon, että tuollaista arvostettiin. Tapahtui 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Hyvin harvan koulun ohjelmassa on.
Jep. Ja se kertookin meidän laitoksen elitististisestä, vanhaa sivistystä ihannoineesta hengestä paljon, että tuollaista arvostettiin. Tapahtui 2000-luvulla.
Jep, paljon parempia nämä uudet avoimet oppimistilat ja toinen toiselta oppiminen. Inhottavan vanhakantaista opiskella jonkun tuhansia vuosia sitten kuolleen kreikkalaisen setämiehen hiekkapiirroksia, kun voi varautua digitalisaatioon sormeilemalla padia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aika pitkä oli matka yliopistomaailmaan tupakanhajuisesta, homeisesta talosta, jossa kai kahdesti kysyttiin, onko läksyt tehty. Lämmintä ruokaa oli vain silloin, kun oli vieraita. Ahdistus/masennus/dissosiaatio jne oireilu tuli kaupan päälle.
Kirjoitusten maksut maksettiin kyllä, mutta ei tiedetty mihin lukioon hain tai milloin kirjoitin.
Usein mietin sellaisia teemoja, että mitä tekisin nyt, jos olisin saanut asianmukaisesti vaikka ravintoa.
Mutta onneksi on kouluruoka, kuntoutuspsykoterapia ja opintotuki, joitain elämäni kulmakiviä mainitakseni.Juuri tuo. Suhteessa omaan taustaan tietää päässeensä pitkälle. Silti vituttaa katsoa televisiossa asiantuntijoina haastateltavia opiskelukavereita, jotka muistaa keskinkertaisina kermaperseinä, jotka sai ensimmäiset oman alan työpaikat suhteilla. Kun tietää, mitä he olivat, ei usko pisaraakaan siitä paskasta, että täysin omilla ansioilla olisivat asemansa saavuttaneet.
Kyllä ne suhteet painaa. Kuvitelkaa nyt jotain Tove Janssonia syntymään kainuulaiseen maanviljelijäperheeseen, varmaan olisi päässyt Tukholmaan opiskelemaan, saanut ekan työpaikan Garm-lehdestä jne. jne. Ja tämäkin ihminen, jonka työtä ihailen suuresti, mutta ilman suhteita olisi ollut nobody. Malcolm Gladwell on kirjoittanut hyvän kirjan siitä, että pelkästä lahjakkuudella ja kovalla työllä ei välttämättä pääse mihinkään.
Eikö Kekkonen ollut jostain töllistä kotoisin? Tosin sukupuolikin on voinut vaikuttaa tuohon aikaan.
Nyt puhuttiin koulutustaustasta, ei sukupuolesta. Akateemiset naiset on muutenkin uusi ilmiö.
On meillä vaatimattomista oloista tulleita menestyneitä naisiakin, Miina Sillanpää ja Tarja Halonen nyt esimerkkinä.
Mutta minä puhuin sukupuolestakin. Kyllä maalaistaloista ja köyhistä oloista on fiksuimmat lähteneet pitkään opintielle, mutta aluksi pääosin pojat.
Kaiken maailman autisteja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jotenkin yleistä tietää opiskelukaverien vanhempien koulutus ja ammatti? Itse en taida tietää yhdenkään luokkalaisen vanhemmista juuri mitään.
Ei välttämättä kaikkien. Ennenwanhaan kyläiltiin kavereiden luona ja kyllähän siinä näki asuuko kaveriin Kontulan Hoasilla solussa vai "suvun" tai tädin yksiössä Töölössä jugendtalossa. Muutamalle kaverille oli ostettu oma asunto kampuksen läheltä. Kyllähän näistä jotain selviää taustoista.
Vierailija kirjoitti:
NurseBetty kirjoitti:
Mun vanhemmat on "duunareita", ammattikoulun käyneitä, mutta ylioppilaita. Siskoni on akateeminen (psykologi) ja minä amk:n käynyt sairaanhoitaja. Olen tosin yliopistossakin opiskellut, mutta vaihdoin terveysalalle työllistymisasioiden vuoksi. Lähisuvussa on ekonomia, lääkäriä ja opettajaa, mutta myös amiksen käyneitä.
Ei se tosiaan niin mustavalkoisesti mene. Sitäpaitsi ei ihmisen koulutustaso aina ole se ylin, mihin hän "pystyy". Voihan joku pikkulapsesta saakka haaveilla vaikka olevansa puuseppä kuten oma isänsä ja sitten pyrkiä siihen, vaikka rahkeita olisi vaikka kemian tohtoriksi. Itse törmään välillä siihen, että olen rivien välistä "vain sairaanhoitaja". Tekis mieli noille ihmisille, millaisiin tilanteisiin siinä työssä joutuu, ihmisten pelastaminen ja heidän kärsimyksiensä kohtaaminen ei ole pikkujuttu toden totta! Ei kestäisi kaikkien akateemistenkaan (tai muidenkaan) henkinen kantti tai tilannetaju sitä.
Olen akateeminen ja voin todeta että oma pää ei todellakaan kestäisi tuota. Kaikki kunnioitus teille jotka tuota työtä teette.
Itsehän sekä akateeminen loppututkinto että sairaanhoitajan tutkinto ja voin kirkkaasti sanoa että on osastoja joissa työ on todella vaativaa ja jo pelkästään hallittavien asioiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NurseBetty kirjoitti:
Mun vanhemmat on "duunareita", ammattikoulun käyneitä, mutta ylioppilaita. Siskoni on akateeminen (psykologi) ja minä amk:n käynyt sairaanhoitaja. Olen tosin yliopistossakin opiskellut, mutta vaihdoin terveysalalle työllistymisasioiden vuoksi. Lähisuvussa on ekonomia, lääkäriä ja opettajaa, mutta myös amiksen käyneitä.
Ei se tosiaan niin mustavalkoisesti mene. Sitäpaitsi ei ihmisen koulutustaso aina ole se ylin, mihin hän "pystyy". Voihan joku pikkulapsesta saakka haaveilla vaikka olevansa puuseppä kuten oma isänsä ja sitten pyrkiä siihen, vaikka rahkeita olisi vaikka kemian tohtoriksi. Itse törmään välillä siihen, että olen rivien välistä "vain sairaanhoitaja". Tekis mieli noille ihmisille, millaisiin tilanteisiin siinä työssä joutuu, ihmisten pelastaminen ja heidän kärsimyksiensä kohtaaminen ei ole pikkujuttu toden totta! Ei kestäisi kaikkien akateemistenkaan (tai muidenkaan) henkinen kantti tai tilannetaju sitä.
Olen akateeminen ja voin todeta että oma pää ei todellakaan kestäisi tuota. Kaikki kunnioitus teille jotka tuota työtä teette.
Todellakin samaa mieltä. Työssäni seuraan läheltä hoitajien työtä ja todellakin arvostan! Ei minusta olisi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin tuntuu olevan ihan epärealistinen käsitys akateemisesta taustasta. Ikäänkuin kaikki akateemisten vanhempien lapset olisivat jo syntymästään asti pyörineet tiede-ja kulttuuripiireissä, matkustaneet maailman ympäri, eläneet ravintolaruoalla ja lukeneet jo lapsena kaikki klassikkoteokset ja osaavat sujuvasti keskustella yhteiskunnallista asioista, maailmanhistoriasta ja tieteen uusimmista saavutuksista.
Montako osaat nimetä, jotka eivät olisi tehneet mitään näistä, ikinä? Duunariperheissä tämä on edelleen mahdollista.
Omat sukulaiset eivät tiedä mitä eroa on lehtorilla ja rehtorille, saati tohtorilla ja professoriksi. Ei, tämä ei ole kärjistys. Edelleen, he eivät erota klassikkoteosta kioskikirjallisuudesta. Kaukaisin matkakohde on Tukholma Ruotsi laivalta piipahdettuna jne.
Ai niin. Kun ylioppilaskirjoituksiin lukiessa tuskailin, miten en meinaa muistaa mitä eroavuuksia on fasismilla ja kommunismilla, vanhemmat kauhistelivat mitä propagandaa koulussa opetellaan.Tuohan vain kertoo siitä, että kyseisillä asioilla ei ole mitään kosketuspintaa heidän elämäänsä.
Höpö höpö. Yleissivistyksen kuuluu tietää tuollaiset asiat olipa niillä kosketuspintaa omaan elämään tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
80-luvulka meille myös todettiin ,että olisi hyvä tuntea latinaa. Ihmeteltiin luennon jälkeen ,että kuka muka nykyaikana on lukenut lukiossa latinaa. Yksi kaveri totesi vaivautuneena, että minä. Hän oli lukenut pitkän latinan ja oli käynyt koulunsa eräässä Suomen perinteikkäimmustä lukioista.
Eräässä seminaarissa proffan valitti kun eräät saksankieliset perus lähdeteokset puuttui. Ei vielä käsittänyt ettei kaikki ylioppilaaksi päässeet olleet enää lukeneet saksaa. Ennen kolmas kieli oli pakollinen lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Aivan. Suomessa on parempia ja huonompia lukioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika uhrimentaliteettinen anglofiili saa olla, jos Suomessa perustaa identiteettinsä koulutustaustan ympärille. Nykyään voi kuka tahansa vetää vappuna ylioppilaslätsän päähän ja mennä puistoon syömään perunasalaattia ja silliä. Mitään ei vaadita keneltäkään, matematiikan osaaminen on romahtanut, eivätkä ylioppilaat osaa enää edes ruotsia.
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆
Nykyään kieliopintojen suosio lukioissa on romahtanut.
No ei kuule mun lukion valikoimassa tuolloinkaan latinaa ollut!
Aivan. Suomessa on parempia ja huonompia lukioita.
Sitäpä juuri sanoin. Ja jotkut täällä väittää, että mitään tuollaisia eroja ei ole ja maalaislukiosta tullut ei-akateemisten vanhempien lapsi ei voi saada kulttuurishokkia ympäristössä, jossa klassisen lyseon käymistä pidetään sivistyksen mittana.
Miksi Raisa turhaan häpeää, kun tässä on hänen identiteettinsä ydin:
” Omat vanhemmat ovat aina kannustaneet ja tukeneet Raisaa. He ovat myös lukeneet kirjoja ja lapsuudenkodissa oli kirjahylly.
– Isäni on lukenut kirjoja varmasti enemmän kuin minä, vaikka olen valmistunut kirjallisuustieteestä. Vanhempani kannustivat minua hakemaan lukioon, koska he ajattelivat, että se voisi sopia minulle.”
Eli ei mitään merkitystä sillä, että isä tehdastyöläinen ja äiti perhepäivähoitaja. Sivistys kodin sisällä ratkaisee. Opon palvelut taas saa koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aika pitkä oli matka yliopistomaailmaan tupakanhajuisesta, homeisesta talosta, jossa kai kahdesti kysyttiin, onko läksyt tehty. Lämmintä ruokaa oli vain silloin, kun oli vieraita. Ahdistus/masennus/dissosiaatio jne oireilu tuli kaupan päälle.
Kirjoitusten maksut maksettiin kyllä, mutta ei tiedetty mihin lukioon hain tai milloin kirjoitin.
Usein mietin sellaisia teemoja, että mitä tekisin nyt, jos olisin saanut asianmukaisesti vaikka ravintoa.
Mutta onneksi on kouluruoka, kuntoutuspsykoterapia ja opintotuki, joitain elämäni kulmakiviä mainitakseni.Juuri tuo. Suhteessa omaan taustaan tietää päässeensä pitkälle. Silti vituttaa katsoa televisiossa asiantuntijoina haastateltavia opiskelukavereita, jotka muistaa keskinkertaisina kermaperseinä, jotka sai ensimmäiset oman alan työpaikat suhteilla. Kun tietää, mitä he olivat, ei usko pisaraakaan siitä paskasta, että täysin omilla ansioilla olisivat asemansa saavuttaneet.
Kyllä ne suhteet painaa. Kuvitelkaa nyt jotain Tove Janssonia syntymään kainuulaiseen maanviljelijäperheeseen, varmaan olisi päässyt Tukholmaan opiskelemaan, saanut ekan työpaikan Garm-lehdestä jne. jne. Ja tämäkin ihminen, jonka työtä ihailen suuresti, mutta ilman suhteita olisi ollut nobody. Malcolm Gladwell on kirjoittanut hyvän kirjan siitä, että pelkästä lahjakkuudella ja kovalla työllä ei välttämättä pääse mihinkään.
Sama juttu näiden hehkutettujen alle 30 v start-up yrittäjien ja vähän vanhempienkin. Kyllä sitä alkuvaiheen venture kapitaalia on tullut omasta suvusta tai tuttava piiristä... Ei Sluhsissa pyörinyt kainuulaisen leskeksi jääneen laitosapulaisen puoliorpo jälkikasvu...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen akateemisesta perheestä ja olen tällä hetkellä työtön eikä elämässäni ole mitään positiivista.
Minulla on ollut myös suurin osa aikuisiästä fyysisen terveyden ongelmia, eikä siinä ole mikään helvetin keskiluokkaisuus tai akateemisuus auttanut.
luultavasti saa kuitenkin paremman perinnön kuin mimä yh perushoitajan jälkikasvuna...missä hoidatat fyysisiä ongelmia? mulla niitä myös mutta eirahaa fysiterapiaan eikä äitikään voi taloudellisesti auttaa
Alue: Aihe vapaa
Jep. Mun oppiaineessa kielitaidottomuutta paheksuttiin. Perusopintovaiheessa jo oli pakko lukea vähintään kolmella kielellä kirjoja. Proffien mielestä auttava latina kuului yleissivistykseen. Pieni kulttuurishokki oli maalaislukiosta tulleelle. 😆