Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Itse olen akateemisesta perheestä ja olen tällä hetkellä työtön eikä elämässäni ole mitään positiivista.

Minulla on ollut myös suurin osa aikuisiästä fyysisen terveyden ongelmia, eikä siinä ole mikään helvetin keskiluokkaisuus tai akateemisuus auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme eräs tarkoitushan on häiventää luokkaeroja ja mahdollistaa akateeminen tutkinto köyhistäkin olosuhteista, jos vain kyvyt riittävät. Jos duunariperheitä nostetaan tarkoituksella esiin, on kai siinä hyvä piire lähinnä siinä ettei asia unohdu.

Se, että jotkut nuoret akateemiset elävät ökyasuntohaaveittensa yms. parissa on nykyajan oireilua puolestaan jostain.

Oli. Hyvinvointivaltion romuttaminen alkoi jo 90-luvulla ja jatkuu. Sitä tukevat nämä höpinät siitä, että elämme tada-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa yhteiskuntaryhmien välisiä eroja ei ole. Ja päälle horinat siitä, miten pienviljelijäperheessä kasvanut vanhempikin kapusi oppikoulun kautta keskiluokkaan. Haloo, se aika meni jo.

Nyt puhutaan hiukan eri asiasta. Ei kyse enää ole ammattien jakautumisesta akateemisiin ja duunareihin, vaan hyvinvointiyhteiskunnan eräiden osien vaarantumisesta. Jako on tällöin köyhät-rikkaat.

Ja siellä akateemisten joukossa rikkaus ja köyhyys jakautuu juuri taustan mukaan. Useamman polven akateemisilla on varallisuutta eikä siihen joukkoon enää pääse pelkällä koulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Eli nousu on lakannut. Duunarin lapsi ei enää pääse kiinni parempaan elämään opiskelemalla.

Miten niin ei? Duunariperheen yhteenlasketut tulot voivat olla esim. 7000 euroa kuussa, kyllä sillä lukiokirjat ostaa.

Koite nyt perustella nuo järjettömät väittämäsi äläkä heittele mitä sattuu.

Niin hän on siis opiskellut peräti äidinkielen maisteriksi vai miksi, ei tullut esiin? Ja duunari-isänsäkin on kuluttanut enemmän sivistävää, duunarienkin kirjoittamaa kirjallisuutta. Silti hän on nyt tukevasti, turvallisesti keskiluokkainen eikä duunariluokkainen? Ja vain akateemisesta taustasta tulevan silmät voivat olla auki (kuten hänellä silmät aukenivat vasta ja vain yliopistolla) eri mahdollisuuksille elämässä? Koska hän on jonkinlaisten väliinputoajaongelmanuorten tukikummi ja nämä nuoret ovat ei-akateemisista (ja mm. duunittomista ja mt-ongelmaisista) perheistä, jotenka ei duunariluokassa vielä elämä hahmotu eikä kanna. Raisan kaverikin oli oikein lääkäri, joka ei olisi voinut olla duunarivanhempien kaveri? Oikeesti, nyt oli huono... Jos niiden opiskelukaverien suvuissa oli pitkät perinteet akateemisuureen niin kuinkahan pitkät olivat kuitenkaan? Jonkun äiti oli myös maisteri? Ei nyt ole yhteiskuntatieteilijä tämä Raisa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

En ole. Enkä edelleenkään tajua miten vanhempien akateemisuus auttaa työllistymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme eräs tarkoitushan on häiventää luokkaeroja ja mahdollistaa akateeminen tutkinto köyhistäkin olosuhteista, jos vain kyvyt riittävät. Jos duunariperheitä nostetaan tarkoituksella esiin, on kai siinä hyvä piire lähinnä siinä ettei asia unohdu.

Se, että jotkut nuoret akateemiset elävät ökyasuntohaaveittensa yms. parissa on nykyajan oireilua puolestaan jostain.

Oli. Hyvinvointivaltion romuttaminen alkoi jo 90-luvulla ja jatkuu. Sitä tukevat nämä höpinät siitä, että elämme tada-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa yhteiskuntaryhmien välisiä eroja ei ole. Ja päälle horinat siitä, miten pienviljelijäperheessä kasvanut vanhempikin kapusi oppikoulun kautta keskiluokkaan. Haloo, se aika meni jo.

Nyt puhutaan hiukan eri asiasta. Ei kyse enää ole ammattien jakautumisesta akateemisiin ja duunareihin, vaan hyvinvointiyhteiskunnan eräiden osien vaarantumisesta. Jako on tällöin köyhät-rikkaat.

Ja siellä akateemisten joukossa rikkaus ja köyhyys jakautuu juuri taustan mukaan. Useamman polven akateemisilla on varallisuutta eikä siihen joukkoon enää pääse pelkällä koulutuksella.

Useamman polven paperitehtaan työntekijöillähän sitä varallisuutta vasta onkin.

Ei sinne joukkoon pääse vaikka olisi triplamaisteri.

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.

Minkä ikäinen olet?

Noita asioita kyllä opetetaan ihan peruskoulussa. Kouluruokailu nyt ei ihan hirveän kaukana ole ravintolaruokailusta, kieliä opetellaan jo alakoulussa samoin kuin yhteiskunnallisista asioista keskustelua. Ihan jokainen saa nuo perusvalmiudet peruskoulusta vaikka kotona ei olisi koskaan luettu yhtään uutista, käyty naapurikaupunkia pidemmällä saati syöty koskaan edes mäkkärissä.

Vähän vastuuta nyt voi ottaa itsekin eikä uhriutua omasta taustastaan.

Minusta tämä ei ole uhriutumista vaan omista elämänkokemuksista keskustelua.

Itselläni on samanlainen kokemus, eli olen duuniperheestä jossa ei juuri matkusteltu, ei saatu kokemusta erilaisista ruoista, tavattiin vain lähinaapureita ja muutamaa sukulaista, näkemys ympäröivän maailman tapahtumista oli hyvin kapea ym. Koulussa opetettiin kyllä monenlaisia asioita, mutta on eri opetella asioita koulussa, kuin oikeasti kokea niitä omassa elämässään ja saada lähipiirinsä ihmisiltä vaikutteita, neuvoja ja ohjeita läpi lapsuuden. Lapsuuden elämänkokemukset ja niiden puute vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen tavoilla joita ei pysty näkemään, jos on itse ollut niin onnekas että on nuo opit lapsena saanut. 

En ole uhriutunut, vaan olen aikuisena opetellut erilaisia asioita, kuten ravintolassa syömisen. Se on kaikkine menuineen, tilaamisineen ym erilaista kuin kouluruokailu. Pitää tietää miten menua luetaan, milloin tilataan alkuruoka ja milloin jälkiruoka kahveineen, mitä on ok kysyä menun ulkopuolelta, mitä tarkoittaa medium-pihvi, milloin ja miten lasku maksetaan, kuuluuko maksaa tippiä ja niin edelleen. Ihminen joka on lapsena jo oppinut tällaiset perusasiat ei toki pysty sitä näkemään millaista on kun opettelee tällaisia asioita aikuisena.

Eikä se rajoitu pelkästään ravintolaruokailuun, vaan moneen muuhunkin asiaan. Olen opetellut aikuisena myös esimerkiksi lentomatkustamisen, joka on yllättävän monimutkaista täysin ummikolle kaikkine check-ineineen. Nykyään olen ihan tottunut matkustaja, mutta alku oli hankalaa.  Pahinta on ehkä kuitenkin se huonommuuden tunne mikä tästä seuraa, kun kaikki muut vaikuttavat toimivan näissä tilanteissa kuin kala vedessä, ja itse olet täysin ulalla asioista jotka ovat muille yhtä tavallista arkipäivää kuin itselle se jokapäivinen pottujen ja kastikkeen syöminen.

Joku nosti esiin myös sen miten kaikille ihmisille tulee elämässään uusia tilanteita joissa pitää osata toimia, uusia työpaikkoja ja auton ostoja. Tällaiset uudet tilanteet ovat noin miljoonasti helpompia hanskata, kun taustalla on jo kokemusta ja osaamista erilaisissa tilanteissa toimimisesta. Nuorena jokainen uusi tilanne oli itselle kammotus, kun en osannut niitä tavallisiakaan tilanteita. Nyt kun kokemusta ja osaamista on enemmän, uudetkin tilanteet hoituu kevyesti kokemukseen peilaamalla.

En odota tästä mitään sympatiaa tai pään taputtelua, olen nyt nelikymppinen varsin hyvin pärjäävä ihminen. Kunhan tuon erilaista näkemystä ja kokemusta esiin. 

Olen itsekin joutunut opettelemaan opiskelijana lentomatkustamisen, ravintolaruokailun ja mm. viinin juomisen ruoan kanssa. Mitään näistä ei tehty lapsuudenkodissa. Kuitenkin myös duunarivanhempani ovat onnistuneet omaksumaan samat asiat omalla tahollaan, vaikka edelleen arkena syödään pottua ja kastiketta. Muutos näyttää liittyvän enemmän yleiseen vaurastumiseen ja kansainvälisten vaikutteiden leviämiseen yhteiskunnassa kuin minkään erityisen akateemisen kulttuurin omaksumiseen.

Pilasit faktoilla hyvät sosiologiöyhötykset:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

En ole. Enkä edelleenkään tajua miten vanhempien akateemisuus auttaa työllistymisessä.

Ihan kontaktien määrä vaikuttaa. Poika opiskeli insinööriksi ja aika vaikeaa oli saada harjoittelu ja työpaikkoja verrattuna kaveriin, jonka isä oli insinööri ja kaksi veljeä DItä. Harjoittelupaikka järjestyi juohevadti veljien työpaikoilta ja kun oli hyvät harjoittelupaikka cvssä löytyi helpommin se oikea työpaikkakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tämähän on yksiselitteisesti täyttä pötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla mielikuvilla pelataan näköjään mieluusti.

Entistä enemmän, kun halutaan oikein lietsoa tätä kansan kahtiajakoa, mikä on oikeasti ihan naurettavaa. Vain hetki sitten oltiin niin keskiluokkaisia kaikki ettei tosikaan.

Arki on kuitenkin paljon kirjavampaa, duunareistakin löytyy ajattelevia lukutoukkia ja koulutetuista syrjäytettyjä/syrjäytyneitä. Mutta kärjistäminen on aina kivan vaivatonta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Aivan. Ei kiinnosta opiskelu AMK/yliopistotasolla kun sitä ei kotoa tueta ja odoteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla mielikuvilla pelataan näköjään mieluusti.

Entistä enemmän, kun halutaan oikein lietsoa tätä kansan kahtiajakoa, mikä on oikeasti ihan naurettavaa. Vain hetki sitten oltiin niin keskiluokkaisia kaikki ettei tosikaan.

Arki on kuitenkin paljon kirjavampaa, duunareistakin löytyy ajattelevia lukutoukkia ja koulutetuista syrjäytettyjä/syrjäytyneitä. Mutta kärjistäminen on aina kivan vaivatonta!

Ennenwanhaan pyrittiin todellakin sivistämään myös duunareita. Nykyisin nämä katsoo temppareita ja sohvaperunoita.onhan se todettu, että ihmisten älykkyys on laskenut esim. 70-lukuun verrattuna. Viihtyminen menee sivistyksen ja itsensä kehittämisen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

En ole. Enkä edelleenkään tajua miten vanhempien akateemisuus auttaa työllistymisessä.

Ihan kontaktien määrä vaikuttaa. Poika opiskeli insinööriksi ja aika vaikeaa oli saada harjoittelu ja työpaikkoja verrattuna kaveriin, jonka isä oli insinööri ja kaksi veljeä DItä. Harjoittelupaikka järjestyi juohevadti veljien työpaikoilta ja kun oli hyvät harjoittelupaikka cvssä löytyi helpommin se oikea työpaikkakin.

Verkostoituminen ja suhteet. Jo opiskeluaikana saa parempia ja hyödyllisiä harjoittelupaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Aivan. Ei kiinnosta opiskelu AMK/yliopistotasolla kun sitä ei kotoa tueta ja odoteta.

Mitenkäs selität, että lähes puolet akateemisten lapsista ei suorita tutkintoa yliopistossa eikä ammattikorkeakoulussa? Ja että niissä opiskelee paljon myös vähemmän koulutettujen lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

En ole. Enkä edelleenkään tajua miten vanhempien akateemisuus auttaa työllistymisessä.

Sosiaaliset taidot voi olla kehittyneempiä, itsetunto/itseluottamus samoin. Vanhemmat voi valmistaa lastaan kestämään kilpailua ja itsensä markkinointia. Keskiluokkaisessa kodissa kannustetaan tyypillisemmin lannistamisen/välinpitämättömyyden sijaan. Elämänäkemys on usein myönteisempi ja ihmiskuva moniulotteisempi. Toki duunareissakin on fiksuja ja viisaita vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Aivan. Ei kiinnosta opiskelu AMK/yliopistotasolla kun sitä ei kotoa tueta ja odoteta.

Miksi pitäisi kiinnostaa? Itseään voi sivistää kotona aiheista jotka kiinnostaa. Monella amiksella on hyvä palkka. Mitäs jos kaikki olis maistereita? Myös ruohonjuuritasolla on töitä jotka pitää tehdä. Vai tarvitaanko sinusta maisteri pesemään mummojen takamuksia, paistamaan pihviä, luuttuamaan toimiston lattiaa tai korjaamaan sun rikkimenneet kengät?