Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Kyseisen jutun luettuani oli töysin päällä puuhun lyöty. Mieheni on duunariperheestä, mutta on kouluttautunut DI:ksi. Ikinä ei ole nostanut sitä miksikään ihme saavutukseksi, eikä hänen kotiolonsa nyt niin paljon poikenneet omien lastemme oloista. Oli hänen vanhemmillaankin omakotitalo ja kesämökki, vaikka eivät olleet korkeasti koulutettuja. Ehkä se suurin ero onkin sydämen sivistys, eikä koulutustausta. Yleinen elämänhallinta kun on kunnossa, voi duunarinakin elää varsin keskiluokkaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla mielikuvilla pelataan näköjään mieluusti.

Entistä enemmän, kun halutaan oikein lietsoa tätä kansan kahtiajakoa, mikä on oikeasti ihan naurettavaa. Vain hetki sitten oltiin niin keskiluokkaisia kaikki ettei tosikaan.

Arki on kuitenkin paljon kirjavampaa, duunareistakin löytyy ajattelevia lukutoukkia ja koulutetuista syrjäytettyjä/syrjäytyneitä. Mutta kärjistäminen on aina kivan vaivatonta!

Ennenwanhaan pyrittiin todellakin sivistämään myös duunareita. Nykyisin nämä katsoo temppareita ja sohvaperunoita.onhan se todettu, että ihmisten älykkyys on laskenut esim. 70-lukuun verrattuna. Viihtyminen menee sivistyksen ja itsensä kehittämisen edelle.

No onhan näissä hömppäohjelmissa ollut esim. lakimies, maisteri, sairaanhoitaja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla mielikuvilla pelataan näköjään mieluusti.

Entistä enemmän, kun halutaan oikein lietsoa tätä kansan kahtiajakoa, mikä on oikeasti ihan naurettavaa. Vain hetki sitten oltiin niin keskiluokkaisia kaikki ettei tosikaan.

Arki on kuitenkin paljon kirjavampaa, duunareistakin löytyy ajattelevia lukutoukkia ja koulutetuista syrjäytettyjä/syrjäytyneitä. Mutta kärjistäminen on aina kivan vaivatonta!

Ennenwanhaan pyrittiin todellakin sivistämään myös duunareita. Nykyisin nämä katsoo temppareita ja sohvaperunoita.onhan se todettu, että ihmisten älykkyys on laskenut esim. 70-lukuun verrattuna. Viihtyminen menee sivistyksen ja itsensä kehittämisen edelle.

Työväenliike oli itsenäinen ja itseohjautuva liike, joka perustui vahvalle omanarvontunnolle. Viihteellistyminen piinaa nykyään kaikkia kansanluokkia, turha väittää etteikö keskiluokka olisi vähintään yhtä aivotonta ja pinnallista statusahdistuksineen ja somepäivityksineen. Missä se heidän sivistyksensä nykyään näkyy?? Ajan arvot ovat maallistuneet ja materialistiset tulotasoon katsomatta: tälläkin palstalla jauhetaan loputtomasti rahasta ja sen puuttumisesta. Kateusko se tosiaan tätä maata pyörittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Mutta mitä sitten, kun duunarina voi päästä työnsyrjään kiinni paremmin ja paremmilla palkoilla kuin moni maisteri? Miksi ei saisi olla amis?

Ehkä enemmän vaikuttaa kannustaminen,myös rahallisesti.

Moni rikkaan perheen lapsi jaksaa aina sanoa että ihan itse sitä piti lukea tentteihin ja ne tehdä, mutta ei nähdä sitä kuinka paljon helpompaa se on sieltä omasta kämpästä suhauttaa autolla kouluun ja kotona ollessa lueskella ja käydä shoppaileen kk rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla mielikuvilla pelataan näköjään mieluusti.

Entistä enemmän, kun halutaan oikein lietsoa tätä kansan kahtiajakoa, mikä on oikeasti ihan naurettavaa. Vain hetki sitten oltiin niin keskiluokkaisia kaikki ettei tosikaan.

Arki on kuitenkin paljon kirjavampaa, duunareistakin löytyy ajattelevia lukutoukkia ja koulutetuista syrjäytettyjä/syrjäytyneitä. Mutta kärjistäminen on aina kivan vaivatonta!

Ennenwanhaan pyrittiin todellakin sivistämään myös duunareita. Nykyisin nämä katsoo temppareita ja sohvaperunoita.onhan se todettu, että ihmisten älykkyys on laskenut esim. 70-lukuun verrattuna. Viihtyminen menee sivistyksen ja itsensä kehittämisen edelle.

Työväenliike oli itsenäinen ja itseohjautuva liike, joka perustui vahvalle omanarvontunnolle. Viihteellistyminen piinaa nykyään kaikkia kansanluokkia, turha väittää etteikö keskiluokka olisi vähintään yhtä aivotonta ja pinnallista statusahdistuksineen ja somepäivityksineen. Missä se heidän sivistyksensä nykyään näkyy?? Ajan arvot ovat maallistuneet ja materialistiset tulotasoon katsomatta: tälläkin palstalla jauhetaan loputtomasti rahasta ja sen puuttumisesta. Kateusko se tosiaan tätä maata pyörittää.

Itse olen tuonut täällä jatkuvasti rahan esiin, koska vaikuttaa olevan ainoa asia millä voi vedota johonkin konkreettiseen keskustelussa jossa jankataan akateemisten oletetusta paremmasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

En ole. Enkä edelleenkään tajua miten vanhempien akateemisuus auttaa työllistymisessä.

Ihan kontaktien määrä vaikuttaa. Poika opiskeli insinööriksi ja aika vaikeaa oli saada harjoittelu ja työpaikkoja verrattuna kaveriin, jonka isä oli insinööri ja kaksi veljeä DItä. Harjoittelupaikka järjestyi juohevadti veljien työpaikoilta ja kun oli hyvät harjoittelupaikka cvssä löytyi helpommin se oikea työpaikkakin.

Tämä pätee kuule aivan koulutusasteesta riippumatta. Sukulaislapset pääsevät suhteilla sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.

Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap

Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.

Aikaisemmin kansakoulunopettajat saivat koulutuksensa opettajaseminaareissa tuonne 1970- luvulle asti. Se mahdollisti sosiaalisen nousun köyhillekin, koska kansakoulupohjalta seminaari kesti neljä vuotta, keskikoulupohjalta kolme vuotta ja ylioppilaspohjalta kaksi vuotta. Koulutus ei kuitenkaan ollut akateemista eli yliopistokoulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Aivan. Ei kiinnosta opiskelu AMK/yliopistotasolla kun sitä ei kotoa tueta ja odoteta.

Ei minuakaan tuettu miettimään duunariammattia, so?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

En ole. Enkä edelleenkään tajua miten vanhempien akateemisuus auttaa työllistymisessä.

Ihan kontaktien määrä vaikuttaa. Poika opiskeli insinööriksi ja aika vaikeaa oli saada harjoittelu ja työpaikkoja verrattuna kaveriin, jonka isä oli insinööri ja kaksi veljeä DItä. Harjoittelupaikka järjestyi juohevadti veljien työpaikoilta ja kun oli hyvät harjoittelupaikka cvssä löytyi helpommin se oikea työpaikkakin.

Verkostoituminen ja suhteet. Jo opiskeluaikana saa parempia ja hyödyllisiä harjoittelupaikkoja.

Tosin sehän poissulje sitä, etteivätkö muutkin voisi saada. Se vain vaatii enemmän aktiivisuutta. Erän tuttu kolmikymppinen ja vielä nainen on melko hyvin pärjäävä juristi. Isänsä oli kiinteistönhoitaja ja äitinsä tehdastyöläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Aivan. Ei kiinnosta opiskelu AMK/yliopistotasolla kun sitä ei kotoa tueta ja odoteta.

Ei se kaikkia ihan oikeasti kiinnosta vaikka joillekin opiskeluypyrät on niin rakkaita, ettei sitä voida ymmärtää. Mulla esimerkiksi olisi hyvin riittäneet rahkeet yliopistoon ja oli alakin mielessä, sellainen "puolitekninen". Valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin, kotona kyllä kannustettiin vaikka kärsittiin vakavista mt-ongelmista (mm. skitsofrenia). Jossain kohdassa vain aloin ajatella, että v ttu ei, ei mua kiinnosta lähteä opiskelemaan vuosiksi alaa, jossa niitä itseäni kiinnostavia projekteja olisi tarjolla valmistumisestakin vuosien jälkeen jos vain olet tarpeeksi karismaattinen ja sinusta pidetään. Hirveän raskas tie, en halunnutkaan sitä niin paljon, että pesisin yliopistolla kaiken maailman Raisojen kanssa helisemässä tai sitten sielläkin syrjäytyneenä, jolloin en siihen päämäärääni ilman suhteita koskaan pääsisi. Mitä yliopistolla olisi ollut siis tarjota minulle? Onko se tapa elää oikein, todistaa Raisoille, että meillä on yhtä paljon annettavaa, yhtä paljon kykyä? Ihme pakottamisartikkeli tämä oli, en jaksaisi tuhlata aikaani keskusteluun tuollaisen kanssa. Siitäkin varmaan ylpistyisi ja tuumaisi, etteivät duunarit saavuta samoja aaltopituuksia koska duunariushan (muka sama kuin kaikenlainen huono-osaisuus) taas periytyi omilta näköalattomilta vanhemmiltani, Raisa nousi.

Kovan tieteen tutkijana ollessani tein kerran pienen syrjähypyn v. 2000 eli tein tilastollisen tutkimuksen erään taideyliopiston oppilaista, uusista ja jo valmistuneista. Sen sisäänpääsy-% on pienin Suomessa 🥵.

Yksi seikka yllätti: vain alle 14% uusista opiskelijoista tuli ei-akateemisista (duunari-) perheistä kun koko kansan prosentit ovat päin vastoin 😲! Eli perhetausta vaikuttaa voimakkaasti vielä nykyäänkin opintiellä etenemiseen 🤗! (Tutkimus löytyy netistä kovasti kaivelemalla!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tämähän on yksiselitteisesti täyttä pötyä.

https://blogit.utu.fi/invest/2020/11/10/kahden-korkeakoulun-malli-eriyt…

Vierailija kirjoitti:

Ehkä enemmän vaikuttaa kannustaminen,myös rahallisesti.

Moni rikkaan perheen lapsi jaksaa aina sanoa että ihan itse sitä piti lukea tentteihin ja ne tehdä, mutta ei nähdä sitä kuinka paljon helpompaa se on sieltä omasta kämpästä suhauttaa autolla kouluun ja kotona ollessa lueskella ja käydä shoppaileen kk rahalla.

Varmasti on helpompaa suhauttaa. Ongelma tässä keskustelussa on, kun kuvitellaan että akateemiset vanhemmat ovat automaattisesti rikkaita, eivät ole. Toisekseen tunnen erittäin varakkaasta perheestä olevan ihmisen joka ei todellakaan saanut opiskeluaikanaan autoa ja kämppää, päinvastoin pakotettiin kesätöihin heti kun laillisesti pystyi. Kolmanneksi: se kuvitteellinen auto ja kämppä ei lue sua yliopistoon - valmennuskurssi voi siinä auttaa. Neljänneksi: opiskeluaikana varakkaimmasta perheestä oli opiskeluporukasta kaverini jonka vanhemmat olivat Rautaruukilla duunareina. Kyllä, keskustelimme vanhempien ammateista lähimpien ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on perheestä, jossa isä oli tilapaäistöillä elävä rakennusmies/sekatyömies (pääsi lopulta kaupungille , isoäitini oli toimistoapulainen. Kummankin koulutus oli jäänyt kansakouluun, isoäiti oli käynyt lisäksi jonkun muutaman viikon toimistokurssin. Äiti, nyt 60 v, on yhteiskuntatieteiden maisteri, äidin kahdesta veljestä toinen on diplomi-insinööri ja toinen lakimies. Ovat kotoisin Itä-Suomen pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ei tämän lahtelaisen sosiaalinen nousu ole tavatonta. Se on yleensä tapahtunut jo edellisen tai sitä edellisen sukupolven aikoihin.

Isäni on myös FM ja sukuhaaransa ensimmäinen yliopistokoulutuksen saanut. Hänen isänsä oli kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri ja isoisoisän (s. 1897) taival alkoi huutolaisena ja renkinä. Kuoli vuonna 1961 kohtalaisen vauraana maanviljelijänä.

Tämähän on normaalia Suomessa. Suurimmalla osalla on parin sukupolven päässä suku torppareita ja vastaavia.

Ettekö te idiootit tajua, että tuo nousu on lakannut. Noin oli, kun isoisä lampun osti, mutta ei ole enää. Menneisyyden juttuja vain jauhatte.

Miten se on lakannut ja mikä on tämä nousu, kun duunari ansaitsee nykyään enemmän kuin perusmaisteri?

Ylemmistä yhteiskuntaryhmistä tuleva maisteri pääsee paikalle, jossa tienaa enemmän. Duunaritaustasta tuleva on luullut, että hänkin pääsee, mutta joutuu toteamaan olleensa väärässä ja että duunarina hän olisi pärjännyt paremmin. Koulutuksella ei ole paskankankaan väliä, perhetausta ratkaisee.

Haista sinä kommari pitkä pee. t. työtön maisteri akateemisesta perheestä

Olet tilastollinen poikkeus.

En ole. Enkä edelleenkään tajua miten vanhempien akateemisuus auttaa työllistymisessä.

Ihan kontaktien määrä vaikuttaa. Poika opiskeli insinööriksi ja aika vaikeaa oli saada harjoittelu ja työpaikkoja verrattuna kaveriin, jonka isä oli insinööri ja kaksi veljeä DItä. Harjoittelupaikka järjestyi juohevadti veljien työpaikoilta ja kun oli hyvät harjoittelupaikka cvssä löytyi helpommin se oikea työpaikkakin.

Verkostoituminen ja suhteet. Jo opiskeluaikana saa parempia ja hyödyllisiä harjoittelupaikkoja.

Tosin sehän poissulje sitä, etteivätkö muutkin voisi saada. Se vain vaatii enemmän aktiivisuutta. Erän tuttu kolmikymppinen ja vielä nainen on melko hyvin pärjäävä juristi. Isänsä oli kiinteistönhoitaja ja äitinsä tehdastyöläinen.

Pääministerilläkään ei ole akateemista perhetaustaa eikäpä usealla Suomen presidentilläkään. Esimerkiksi Mauno Koivisto tuli köyhästä työläisperheestä, väitteli tohtoriksi, teki uraa ministerinä, Suomen Pankin pääjohtajana ja nousi presidentiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Aivan. Ei kiinnosta opiskelu AMK/yliopistotasolla kun sitä ei kotoa tueta ja odoteta.

Ei se kaikkia ihan oikeasti kiinnosta vaikka joillekin opiskeluypyrät on niin rakkaita, ettei sitä voida ymmärtää. Mulla esimerkiksi olisi hyvin riittäneet rahkeet yliopistoon ja oli alakin mielessä, sellainen "puolitekninen". Valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin, kotona kyllä kannustettiin vaikka kärsittiin vakavista mt-ongelmista (mm. skitsofrenia). Jossain kohdassa vain aloin ajatella, että v ttu ei, ei mua kiinnosta lähteä opiskelemaan vuosiksi alaa, jossa niitä itseäni kiinnostavia projekteja olisi tarjolla valmistumisestakin vuosien jälkeen jos vain olet tarpeeksi karismaattinen ja sinusta pidetään. Hirveän raskas tie, en halunnutkaan sitä niin paljon, että pesisin yliopistolla kaiken maailman Raisojen kanssa helisemässä tai sitten sielläkin syrjäytyneenä, jolloin en siihen päämäärääni ilman suhteita koskaan pääsisi. Mitä yliopistolla olisi ollut siis tarjota minulle? Onko se tapa elää oikein, todistaa Raisoille, että meillä on yhtä paljon annettavaa, yhtä paljon kykyä? Ihme pakottamisartikkeli tämä oli, en jaksaisi tuhlata aikaani keskusteluun tuollaisen kanssa. Siitäkin varmaan ylpistyisi ja tuumaisi, etteivät duunarit saavuta samoja aaltopituuksia koska duunariushan (muka sama kuin kaikenlainen huono-osaisuus) taas periytyi omilta näköalattomilta vanhemmiltani, Raisa nousi.

https://blogit.utu.fi/invest/2020/11/10/kahden-korkeakoulun-malli-eriyt…

Nestori k kirjoitti:

Kovan tieteen tutkijana ollessani tein kerran pienen syrjähypyn v. 2000 eli tein tilastollisen tutkimuksen erään taideyliopiston oppilaista, uusista ja jo valmistuneista. Sen sisäänpääsy-% on pienin Suomessa 🥵.

Yksi seikka yllätti: vain alle 14% uusista opiskelijoista tuli ei-akateemisista (duunari-) perheistä kun koko kansan prosentit ovat päin vastoin 😲! Eli perhetausta vaikuttaa voimakkaasti vielä nykyäänkin opintiellä etenemiseen 🤗! (Tutkimus löytyy netistä kovasti kaivelemalla!)

Kaivatko muillekin? Itse löysin tiedon, että taidealoilla koulutus "periytyy" tilastollisesti vähiten, eniten korkeasti koulutettuja vanhempia on tekniikan alojen ja lääketieteen opiskelijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Yritän havainnollistaa eroa vielä yhdellä esimerkillä. Lapsella, jonka perheessä on luettu, matkusteltu ja keskusteltu yhteiskunnallisista aiheista, on aivan erilaiset valmiudet solahtaa opinnoissa ja työelämässä erilaisiin toimintakulttuureihin. Esimerkiksi jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, voi olla vaikeaa kommunikoida luontevasti ulkomaalaisten kanssa. Samoin jos on syönyt pelkkää perunaa ja kastiketta eikä ole koskaan käynyt ravintolassa, ei välttämättä hallitse ravintolaetikettiä tai osaa keskustella ruokalajeista. Nämä asiat eivät tietenkään estä etenemistä elämässä, mutta onhan nyt sellaisella ihmisellä, joka osaa luontevasti toimia erilaisissa tilanteissa, paremmat mahdollisuudet verkostoitua kuin sellaisella, joka joutuu nämä erikseen opettelemaan.

Minkä ikäinen olet?

Noita asioita kyllä opetetaan ihan peruskoulussa. Kouluruokailu nyt ei ihan hirveän kaukana ole ravintolaruokailusta, kieliä opetellaan jo alakoulussa samoin kuin yhteiskunnallisista asioista keskustelua. Ihan jokainen saa nuo perusvalmiudet peruskoulusta vaikka kotona ei olisi koskaan luettu yhtään uutista, käyty naapurikaupunkia pidemmällä saati syöty koskaan edes mäkkärissä.

Vähän vastuuta nyt voi ottaa itsekin eikä uhriutua omasta taustastaan.

Minusta tämä ei ole uhriutumista vaan omista elämänkokemuksista keskustelua.

Itselläni on samanlainen kokemus, eli olen duuniperheestä jossa ei juuri matkusteltu, ei saatu kokemusta erilaisista ruoista, tavattiin vain lähinaapureita ja muutamaa sukulaista, näkemys ympäröivän maailman tapahtumista oli hyvin kapea ym. Koulussa opetettiin kyllä monenlaisia asioita, mutta on eri opetella asioita koulussa, kuin oikeasti kokea niitä omassa elämässään ja saada lähipiirinsä ihmisiltä vaikutteita, neuvoja ja ohjeita läpi lapsuuden. Lapsuuden elämänkokemukset ja niiden puute vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen tavoilla joita ei pysty näkemään, jos on itse ollut niin onnekas että on nuo opit lapsena saanut. 

En ole uhriutunut, vaan olen aikuisena opetellut erilaisia asioita, kuten ravintolassa syömisen. Se on kaikkine menuineen, tilaamisineen ym erilaista kuin kouluruokailu. Pitää tietää miten menua luetaan, milloin tilataan alkuruoka ja milloin jälkiruoka kahveineen, mitä on ok kysyä menun ulkopuolelta, mitä tarkoittaa medium-pihvi, milloin ja miten lasku maksetaan, kuuluuko maksaa tippiä ja niin edelleen. Ihminen joka on lapsena jo oppinut tällaiset perusasiat ei toki pysty sitä näkemään millaista on kun opettelee tällaisia asioita aikuisena.

Eikä se rajoitu pelkästään ravintolaruokailuun, vaan moneen muuhunkin asiaan. Olen opetellut aikuisena myös esimerkiksi lentomatkustamisen, joka on yllättävän monimutkaista täysin ummikolle kaikkine check-ineineen. Nykyään olen ihan tottunut matkustaja, mutta alku oli hankalaa.  Pahinta on ehkä kuitenkin se huonommuuden tunne mikä tästä seuraa, kun kaikki muut vaikuttavat toimivan näissä tilanteissa kuin kala vedessä, ja itse olet täysin ulalla asioista jotka ovat muille yhtä tavallista arkipäivää kuin itselle se jokapäivinen pottujen ja kastikkeen syöminen.

Joku nosti esiin myös sen miten kaikille ihmisille tulee elämässään uusia tilanteita joissa pitää osata toimia, uusia työpaikkoja ja auton ostoja. Tällaiset uudet tilanteet ovat noin miljoonasti helpompia hanskata, kun taustalla on jo kokemusta ja osaamista erilaisissa tilanteissa toimimisesta. Nuorena jokainen uusi tilanne oli itselle kammotus, kun en osannut niitä tavallisiakaan tilanteita. Nyt kun kokemusta ja osaamista on enemmän, uudetkin tilanteet hoituu kevyesti kokemukseen peilaamalla.

En odota tästä mitään sympatiaa tai pään taputtelua, olen nyt nelikymppinen varsin hyvin pärjäävä ihminen. Kunhan tuon erilaista näkemystä ja kokemusta esiin. 

Olen itsekin joutunut opettelemaan opiskelijana lentomatkustamisen, ravintolaruokailun ja mm. viinin juomisen ruoan kanssa. Mitään näistä ei tehty lapsuudenkodissa. Kuitenkin myös duunarivanhempani ovat onnistuneet omaksumaan samat asiat omalla tahollaan, vaikka edelleen arkena syödään pottua ja kastiketta. Muutos näyttää liittyvän enemmän yleiseen vaurastumiseen ja kansainvälisten vaikutteiden leviämiseen yhteiskunnassa kuin minkään erityisen akateemisen kulttuurin omaksumiseen.

Pilasit faktoilla hyvät sosiologiöyhötykset:)

Sosiologithan ne tässä asiassa faktat tuntee. Mutta joo, niinhän nyt suhtaudutaan kaikkeen tietoon. Lääkäreidenkin osaaminen kiistetään, katsos kun itse googlaamalla ne oikeat diagnoosit tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Mutta mitä sitten, kun duunarina voi päästä työnsyrjään kiinni paremmin ja paremmilla palkoilla kuin moni maisteri? Miksi ei saisi olla amis?

Ennenwanhaan voikin päästä. Ennen sen kestää valmistui ammattinsa perusteet osaavia työläisiä. Nykyisin näin ei tapahdu, sillä lähiopetusta on vähennetty ja AMK tähtäimessä yleisaineita on lisätty. Systeemiin ympätty töissäippinen on vitsi ja siirtää opetusta yritysten kontolle. Arvaa vaan tapahtuuko siellä opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.

Tätähän on myös tutkittu. Koulutettujen vanhempien lapset jatkaa todennäköisemmin yliopistoon ja tyhmimmätkin vähintään amkhon. Kouluttamattomien vanhempien lapsista fiksut menee amkiin ja tyhmät amikseen. Samoin tausta vaikuttaa jo siinä mennäänkö lukioon vai amikseen.

Tyhmät amikseen? :D Mitäs sitten, jos kaikkia ei kiinnosta amk-yliopistoammatit? Miksi pitäisi väkisin kouluttautua ammattiin, joka ei kiinnosta.?

Tyhmiä on ne jotka jättää peruskoulun kesken ja makaa sohvalla kalja kädessä.

Aivan. Ei kiinnosta opiskelu AMK/yliopistotasolla kun sitä ei kotoa tueta ja odoteta.

Ei se kaikkia ihan oikeasti kiinnosta vaikka joillekin opiskeluypyrät on niin rakkaita, ettei sitä voida ymmärtää. Mulla esimerkiksi olisi hyvin riittäneet rahkeet yliopistoon ja oli alakin mielessä, sellainen "puolitekninen". Valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin, kotona kyllä kannustettiin vaikka kärsittiin vakavista mt-ongelmista (mm. skitsofrenia). Jossain kohdassa vain aloin ajatella, että v ttu ei, ei mua kiinnosta lähteä opiskelemaan vuosiksi alaa, jossa niitä itseäni kiinnostavia projekteja olisi tarjolla valmistumisestakin vuosien jälkeen jos vain olet tarpeeksi karismaattinen ja sinusta pidetään. Hirveän raskas tie, en halunnutkaan sitä niin paljon, että pesisin yliopistolla kaiken maailman Raisojen kanssa helisemässä tai sitten sielläkin syrjäytyneenä, jolloin en siihen päämäärääni ilman suhteita koskaan pääsisi. Mitä yliopistolla olisi ollut siis tarjota minulle? Onko se tapa elää oikein, todistaa Raisoille, että meillä on yhtä paljon annettavaa, yhtä paljon kykyä? Ihme pakottamisartikkeli tämä oli, en jaksaisi tuhlata aikaani keskusteluun tuollaisen kanssa. Siitäkin varmaan ylpistyisi ja tuumaisi, etteivät duunarit saavuta samoja aaltopituuksia koska duunariushan (muka sama kuin kaikenlainen huono-osaisuus) taas periytyi omilta näköalattomilta vanhemmiltani, Raisa nousi.

Mitä opiskelit?