Lue keskustelun säännöt.
Mulla todettiin esidiabetes ja uudet elämäntavat ei vaan onnistu!
01.04.2021 |
Nytkin maha täynnä kebabia ja suklaata, ja sydän tykyttää :( auttaako pieni kävely verensokeriin?
Mistä olette saaneet motivaatiota muutokseen? (Näen tulevaisuuden jotenkin ankeana, pupun ruokaa ja ähkimistä)
Kommentit (290)
Eivät elämäntavat silmänräpäyksessä muutos. Ensin pitää henkisesti kasvaa muutokseen, ja siihen menee aikaa. Ota pieniä askelia nyt aluksi ja iloitse onnistumisesta. Mieti syitä, jotka motivoivat sinua.
PHT järjestää kursseja, jotka auttavat elämänmuutoksen toteuttamisessa, niiden nimi on "Ensimmäinen askel pysyvään muutokseen". Hinta on todella edullinen. Kurssille pitää hakea, mutta käytännössä sinne otetaan kaikki, jotka täyttävät vaatimuksen, eli ovat työikäisiä tai työelämässä. Kurssiin kuuluu 3 lähiopetuskertaa, jotka järjestetään puolen vuoden aikajaksolla, jotta osallistujat saavat pitkäaikaista tukea. Suosittelen lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.
No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin.
Ap
Et ottaisi. Ykköstyyppi vaatii koko loppuelämän päivittäistä hoitoa ja oman olotilan seuraamista. Kakkostyypin saa esidiabetesvaiheessa vielä estettyä kokonaan, tai sairauden jo puhjettua remissioon pelkällä elintapahoidolla. Sinä voit elää vielä monta vuosikymmentä ilman lääkkeitä, JOS ITSE HALUAT. Tablettihoitokaan ei ole mikään ihmepilleri, minkä avulla voit jatkaa pellossa elämistä.
Tiedän, kaverilla on ykköstyypin ja on sen avulla laihduttanut..
Ja helpompi ottaa lääkkeitä loppuelämän, kuin laihtua. Näin mulla.
ApMutta kun sulla on kaikki pielessä eikä mikään kiinnosta, niin asiaa ei auttane satakiloinen keho. Sellainen kilomäärä masentaa jokaista. Vaatteet eivät sovi, liikunta hankalaa eikä ehdi tehdäkään muuta kuin syödä.
Liikunta on helppoa ja trikoovaatteita olen käyttänyt jo vuosia, hyvin mahtuu :D
Ainoa ärsytys on peili, mutta kokovartalopeili on heitetty mäkeen jo ajat sitten..
Syömisen jälkeen on huono olo joskus, mutta 20min kävely kyllä auttaa ähkyyn. Ja se kai laskee sen sokerin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Eivät elämäntavat silmänräpäyksessä muutos. Ensin pitää henkisesti kasvaa muutokseen, ja siihen menee aikaa. Ota pieniä askelia nyt aluksi ja iloitse onnistumisesta. Mieti syitä, jotka motivoivat sinua.
PHT järjestää kursseja, jotka auttavat elämänmuutoksen toteuttamisessa, niiden nimi on "Ensimmäinen askel pysyvään muutokseen". Hinta on todella edullinen. Kurssille pitää hakea, mutta käytännössä sinne otetaan kaikki, jotka täyttävät vaatimuksen, eli ovat työikäisiä tai työelämässä. Kurssiin kuuluu 3 lähiopetuskertaa, jotka järjestetään puolen vuoden aikajaksolla, jotta osallistujat saavat pitkäaikaista tukea. Suosittelen lämpimästi.
Luulin että oisin tässä puolessa vuodessa saanut jo liikakilot pois ja voisin jatkaa elämää. Mutta ei. Toivotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät elämäntavat silmänräpäyksessä muutos. Ensin pitää henkisesti kasvaa muutokseen, ja siihen menee aikaa. Ota pieniä askelia nyt aluksi ja iloitse onnistumisesta. Mieti syitä, jotka motivoivat sinua.
PHT järjestää kursseja, jotka auttavat elämänmuutoksen toteuttamisessa, niiden nimi on "Ensimmäinen askel pysyvään muutokseen". Hinta on todella edullinen. Kurssille pitää hakea, mutta käytännössä sinne otetaan kaikki, jotka täyttävät vaatimuksen, eli ovat työikäisiä tai työelämässä. Kurssiin kuuluu 3 lähiopetuskertaa, jotka järjestetään puolen vuoden aikajaksolla, jotta osallistujat saavat pitkäaikaista tukea. Suosittelen lämpimästi.
Luulin että oisin tässä puolessa vuodessa saanut jo liikakilot pois ja voisin jatkaa elämää. Mutta ei. Toivotonta.
Kirjoittamasi perusteella ei yllätä yhtään, ettei painonpudotus onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.
No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin.
Ap
Et ottaisi. Ykköstyyppi vaatii koko loppuelämän päivittäistä hoitoa ja oman olotilan seuraamista. Kakkostyypin saa esidiabetesvaiheessa vielä estettyä kokonaan, tai sairauden jo puhjettua remissioon pelkällä elintapahoidolla. Sinä voit elää vielä monta vuosikymmentä ilman lääkkeitä, JOS ITSE HALUAT. Tablettihoitokaan ei ole mikään ihmepilleri, minkä avulla voit jatkaa pellossa elämistä.
Tiedän, kaverilla on ykköstyypin ja on sen avulla laihduttanut..
Ja helpompi ottaa lääkkeitä loppuelämän, kuin laihtua. Näin mulla.
ApMutta kun sulla on kaikki pielessä eikä mikään kiinnosta, niin asiaa ei auttane satakiloinen keho. Sellainen kilomäärä masentaa jokaista. Vaatteet eivät sovi, liikunta hankalaa eikä ehdi tehdäkään muuta kuin syödä.
Liikunta on helppoa ja trikoovaatteita olen käyttänyt jo vuosia, hyvin mahtuu :D
Ainoa ärsytys on peili, mutta kokovartalopeili on heitetty mäkeen jo ajat sitten..
Syömisen jälkeen on huono olo joskus, mutta 20min kävely kyllä auttaa ähkyyn. Ja se kai laskee sen sokerin? Ap
Ap. En tiedä, laskeeko sun sokerit. Kirjoitat, että "20 min kävely auttaa ähkyyn"....Minkä takia ehdoin tahdoin syöt itsesi ähkyyn, jos saat siitä huonon olonkin? Mitä ihmettä sä intät täällä? Mitä sä haluat täältä sivustolta? Luulenpa, että trollaat ja leikit todella vakavalla asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät elämäntavat silmänräpäyksessä muutos. Ensin pitää henkisesti kasvaa muutokseen, ja siihen menee aikaa. Ota pieniä askelia nyt aluksi ja iloitse onnistumisesta. Mieti syitä, jotka motivoivat sinua.
PHT järjestää kursseja, jotka auttavat elämänmuutoksen toteuttamisessa, niiden nimi on "Ensimmäinen askel pysyvään muutokseen". Hinta on todella edullinen. Kurssille pitää hakea, mutta käytännössä sinne otetaan kaikki, jotka täyttävät vaatimuksen, eli ovat työikäisiä tai työelämässä. Kurssiin kuuluu 3 lähiopetuskertaa, jotka järjestetään puolen vuoden aikajaksolla, jotta osallistujat saavat pitkäaikaista tukea. Suosittelen lämpimästi.
Luulin että oisin tässä puolessa vuodessa saanut jo liikakilot pois ja voisin jatkaa elämää. Mutta ei. Toivotonta.
Kirjoittamasi perusteella ei yllätä yhtään, ettei painonpudotus onnistu.
Taitaa olla ihan turhaa kirjoitella AP:lle mitään. Toivotonta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama. Pääsääntöisesti syön terveellisesti, mutta kun mies ostaa viikonloppuisin herkkuja, kontrolli pettää. Mulla ainoana oireena on ollut janon tunne, mitään muita oireita ei ole, sekä maanantaisin päänsärky minkä varmaan aiheuttaa tuo viikonlopun hiilarit ja sokerit. Paino on normaalin puolella, mutta ei kaukana ylipainosta, BMi 24,8. Pystyn kaupassa hillitsemään itseni, mutta en, jos kotona on herkkuja. Välillä menee viikonloppu tai pari että mies kuuntelee, mutta sitten hän ostaa taas herkkuja ja aina niin paljon, että mullekin riittää. Jostain syystä hän on viime aikoina alkanut ostaa myös limpparia ja mehuja, olisiko itselläänkin jotain häikkää, että noita tarvitsee? Ennen meillä ei noita juotu eikä ostettu.
Samaa ongelmaa.. Mies on välillä ostamatta,kun kunnolla suutun ja komennan!
mutta sitten kun ostaa herkkuja, niin minäkin syön. En pysty katseleen vieressä. Ap
AP. Puhu miehesi kanssa. Kerro, että laihdutat terveytesi takia. Pyydä häntä - jos ei muuta - syömään herkkunsa muualla. Jos miehesi välittää lastensa äidistä, hän kyllä tukee sinua, ellei nyt aivan tollo ole. Enkä usko, että miehesi pahaa tykkäisi hieman hoikemmasta ja reippaammasta vaimostakaan.
No se pyysi minua laihtumaan jo vuonna 2016. Mutta ei voi olla kantamatta herkkuja kotiin. Olen vaan lihonut sen jälkeen :/ vaatekoosta 46 kokoon 52.
Aina se lupaa, mutta kuitenkin sitten haluaa kaljaa tai tilata jotain ruokaa /katsoa leffaa herkkujen kanssa muutaman päivän päästä.
Minä en ala katsomaan vieressä, kun toinen nauttii elämästä.
Ja miehelläkin on neuvottu katsomaan syömisiä jo vuosi sitten kolesterolin vuoksi, ei silläkään ole tavat muuttuneet.
Ap
Huh huh; vähätpä välitätte kumpikaan lapsistanne edes. Kauhean esimerkin annatte heille. Uh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama, mutta ahdistus syöminen voittaa aina ! Toinen vaihtoehto on syödä rauhoittavia niin paljon että ei tee mieli suklaata, karkkia pullaa ym.
Tähän asti olen valinnut makeat ym.
Sairaala laihdutus veti mielen täysin mustaksi ja se on nyt kielletty oikein lääkäreiden toimesta. Apua ei saa mistään. Ravinto terapeutti ei osannut sanoa yhtään mitään. Ja MTT; hen ei pääse !
Ravintoterapeutti osaa tehdä viikon ruokalistat yhteisymmärryksessä kanssasi. Koettu on, tosin laihuushäiriöisenä. Ja satavarmasti terveyskeskuksen yleislääkäri tekee lähetteen MTT.hen, jos tilanteesi on noin paha. Rauhoittavia ei ole vaihtoehto syömiselle; niitä kun ei lääkäri määrää kuin hätätilassa muutaman kymmenen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.
Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.
Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.
Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.
Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.
Minä kyllä yritän!
Kävelen päivittäin 1h,
suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukkaOtan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.
Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!
Pitäisi syödä kuin lintu.
Ap
Satakiloisen tunnin lyllertäminen ei auta juurikaan laihtumaan. Toki parempi niin, kuin maata sohvalla. Vaikka olisit tehnyt mtä tahansa muutoksia, niin jostain syystä syöt silti väärin. Laihtuminen kun edellyttää sitä, että kuluttaa kaloreita enemmän kuin syö. Välipalan tarkoituskaan ei ole safkasta pinkeä maha....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap:lla voi olla muka nälkä melkein heti syömisen jälkeen?!
Helposti. Syö liian vähän kokonaisuudessa, tai ihan liikaa hiilihydraatteja.
Syömishäiriöinen syö lähes tauotta. Telkkarissa sarja "sairaalloisen lihavat": siinä syövät ja syötyään miettivät jo, mitä syödä seuraavaksi.
No ei syö. Kun mulla oli ahmimishäiriö pahimmillaan, en ikinä syönyt aamupalaa. Enkä lounasta. Kotiin tullessa otin ekana tunnin tai parin päikkärit.sitten avasin jääkaapin oven, ja silloin söin about kaiken, mitä käsiini sain. Mä ostin niin isoja määriä karkkeja, että oli pakko käydä vähintään kahdessa eri kaupassa, kun yhdestä ei kehdannut ostaa "riittävästi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.
Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.
Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.
Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.
Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.
Minä kyllä yritän!
Kävelen päivittäin 1h,
suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukkaOtan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.
Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!
Pitäisi syödä kuin lintu.
ApEikös lintu syö päivässä 2-3 kertaa oman painonsa verran?
Kuinka kauan olet harrastanut kävelyä? Juotko tarpeeksi? Millä ruualla saat sen 3600 kasaan? Nimittäin terveellisellä ruualla se on valtava urakka
Puoli vuotta olen kävellyt.
Illalla yleensä napsahtaa, kun nälkä ei lähde esim kanamuna lla ja salaatilla/Kanasalaatilla.
Silloin saatan esim paistaa jauhelihaa pannulla pihviksi ja tehdä ruishampparin. Kun syö yhden, niin syö toisenkin..
Ehkä 3 iltaa viikosta menee penkin alle. Ap
Sulla ei ole itsekurin ripettäkään, siinä vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap:lla voi olla muka nälkä melkein heti syömisen jälkeen?!
Helposti. Syö liian vähän kokonaisuudessa, tai ihan liikaa hiilihydraatteja.
Syömishäiriöinen syö lähes tauotta. Telkkarissa sarja "sairaalloisen lihavat": siinä syövät ja syötyään miettivät jo, mitä syödä seuraavaksi.
No ei syö. Kun mulla oli ahmimishäiriö pahimmillaan, en ikinä syönyt aamupalaa. Enkä lounasta. Kotiin tullessa otin ekana tunnin tai parin päikkärit.sitten avasin jääkaapin oven, ja silloin söin about kaiken, mitä käsiini sain. Mä ostin niin isoja määriä karkkeja, että oli pakko käydä vähintään kahdessa eri kaupassa, kun yhdestä ei kehdannut ostaa "riittävästi".
En ymmärrä, miten on mahdollista yhdellä istumalla ahtaa 3600 kaloria. Luulis jo, että tulis ylös.
Saamattomat lihavat nyt keksivät ihan mistä vain niitä syitä, jotta voi jatkaa samaan tapaan kuin ennen. No mutta se on ihan oma valinta. Jos jatkaa samaa rataa, niin saattaa vain matka loppua aikaisemmin ja kivuliaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap:lla voi olla muka nälkä melkein heti syömisen jälkeen?!
Helposti. Syö liian vähän kokonaisuudessa, tai ihan liikaa hiilihydraatteja.
Syömishäiriöinen syö lähes tauotta. Telkkarissa sarja "sairaalloisen lihavat": siinä syövät ja syötyään miettivät jo, mitä syödä seuraavaksi.
No ei syö. Kun mulla oli ahmimishäiriö pahimmillaan, en ikinä syönyt aamupalaa. Enkä lounasta. Kotiin tullessa otin ekana tunnin tai parin päikkärit.sitten avasin jääkaapin oven, ja silloin söin about kaiken, mitä käsiini sain. Mä ostin niin isoja määriä karkkeja, että oli pakko käydä vähintään kahdessa eri kaupassa, kun yhdestä ei kehdannut ostaa "riittävästi".
En ymmärrä, miten on mahdollista yhdellä istumalla ahtaa 3600 kaloria. Luulis jo, että tulis ylös.
Välillä tulikin. Eikä tuota pakonomaista tarvetta ahtaa tuollaisia määriä kerrallaan voi ymmärtää, ellei siitä ole kokemusta.
En ole parantunut vieläkään, mutta onneksi oireet eivät ole enää noin pahat. Lähellekään noin pahat. 30 kiloa kevyempi nyt kuin 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.
Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.
Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.
Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.
Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.
Minä kyllä yritän!
Kävelen päivittäin 1h,
suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukkaOtan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.
Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!
Pitäisi syödä kuin lintu.
ApEikös lintu syö päivässä 2-3 kertaa oman painonsa verran?
Kuinka kauan olet harrastanut kävelyä? Juotko tarpeeksi? Millä ruualla saat sen 3600 kasaan? Nimittäin terveellisellä ruualla se on valtava urakka
Puoli vuotta olen kävellyt.
Illalla yleensä napsahtaa, kun nälkä ei lähde esim kanamuna lla ja salaatilla/Kanasalaatilla.
Silloin saatan esim paistaa jauhelihaa pannulla pihviksi ja tehdä ruishampparin. Kun syö yhden, niin syö toisenkin..
Ehkä 3 iltaa viikosta menee penkin alle. ApSulla ei ole itsekurin ripettäkään, siinä vika.
Tiedän, siksi olenkin lihonut näihin mittoihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Saamattomat lihavat nyt keksivät ihan mistä vain niitä syitä, jotta voi jatkaa samaan tapaan kuin ennen. No mutta se on ihan oma valinta. Jos jatkaa samaa rataa, niin saattaa vain matka loppua aikaisemmin ja kivuliaammin.
Juuri tällaiset kommentit ovat myrkkyä. Ja tuo asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap:lla voi olla muka nälkä melkein heti syömisen jälkeen?!
Helposti. Syö liian vähän kokonaisuudessa, tai ihan liikaa hiilihydraatteja.
Syömishäiriöinen syö lähes tauotta. Telkkarissa sarja "sairaalloisen lihavat": siinä syövät ja syötyään miettivät jo, mitä syödä seuraavaksi.
No ei syö. Kun mulla oli ahmimishäiriö pahimmillaan, en ikinä syönyt aamupalaa. Enkä lounasta. Kotiin tullessa otin ekana tunnin tai parin päikkärit.sitten avasin jääkaapin oven, ja silloin söin about kaiken, mitä käsiini sain. Mä ostin niin isoja määriä karkkeja, että oli pakko käydä vähintään kahdessa eri kaupassa, kun yhdestä ei kehdannut ostaa "riittävästi".
En ymmärrä, miten on mahdollista yhdellä istumalla ahtaa 3600 kaloria. Luulis jo, että tulis ylös.
No ei siinä mahalaukku paljoa täyty ja veny, kun syö suola tai chilipähkinöitä, croissantia ja viineriä jne, On kevyitä painoltaan, mutta todella kaloripitoisia.
Ahmija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.
No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin. Ap
Ei jukolauta. Tämä on pakko olla provo. Ei kukaan voi olla noin kuutamolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.
No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin.
Ap
Et ottaisi. Ykköstyyppi vaatii koko loppuelämän päivittäistä hoitoa ja oman olotilan seuraamista. Kakkostyypin saa esidiabetesvaiheessa vielä estettyä kokonaan, tai sairauden jo puhjettua remissioon pelkällä elintapahoidolla. Sinä voit elää vielä monta vuosikymmentä ilman lääkkeitä, JOS ITSE HALUAT. Tablettihoitokaan ei ole mikään ihmepilleri, minkä avulla voit jatkaa pellossa elämistä.
Tiedän, kaverilla on ykköstyypin ja on sen avulla laihduttanut..
Ja helpompi ottaa lääkkeitä loppuelämän, kuin laihtua. Näin mulla.
ApMutta kun sulla on kaikki pielessä eikä mikään kiinnosta, niin asiaa ei auttane satakiloinen keho. Sellainen kilomäärä masentaa jokaista. Vaatteet eivät sovi, liikunta hankalaa eikä ehdi tehdäkään muuta kuin syödä.
Liikunta on helppoa ja trikoovaatteita olen käyttänyt jo vuosia, hyvin mahtuu :D
Ainoa ärsytys on peili, mutta kokovartalopeili on heitetty mäkeen jo ajat sitten..
Syömisen jälkeen on huono olo joskus, mutta 20min kävely kyllä auttaa ähkyyn. Ja se kai laskee sen sokerin? ApAp. En tiedä, laskeeko sun sokerit. Kirjoitat, että "20 min kävely auttaa ähkyyn"....Minkä takia ehdoin tahdoin syöt itsesi ähkyyn, jos saat siitä huonon olonkin? Mitä ihmettä sä intät täällä? Mitä sä haluat täältä sivustolta? Luulenpa, että trollaat ja leikit todella vakavalla asialla.
Näin luulen minäkin.
En oikein usko että oikeasti voisi olla noin tollo.
Ja jos haluan herkutella, niin ostan yksittäisen kakkupalan tms. jonka syön jälkkäriksi päivällisen jälkeen. Eli kaikki ruokailu pöydän ääressä, eikä enää sellaista sohvalla maaten megajättikarkkipusseja joka toinen päivä. Yllättävän helppoa on ollut, asennemuutos ruokailua kohtaan auttoi mulla.