Mulla todettiin esidiabetes ja uudet elämäntavat ei vaan onnistu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.

Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.

Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.

Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.

Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.

Minä kyllä yritän!

Kävelen päivittäin 1h,

suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukka

Otan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.

Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!

Pitäisi syödä kuin lintu.

Ap

OT, mut linnut syö kaksi kertaa oman painonsa verran päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.

No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin. Ap

Oletko kenties trolli, vaiko oikeasti noin pihalla ko. sairaudesta???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittaja haluaa elämältä?

Haluaakl aloittaja ylipäänsä elää?

Nimittäin jos ei elintapamuutokset onnistu, niin se elämä jää lyhyeksi. Kuolet nuorena.

Siinä sitä motivaatiota sinulle.

Elintapamuutokset onnistuvat, jos on riittävästi tahtoa. Haluatko hautaan vai et? Onko sinulla lapsia? Miten he pärjäävät ilman sinua?

Jos lapsia ei olisi, niin olisin ta ppanut itseni jo vuosia sitten. Silloin, kun aloin lihomaan.

Lasten vuoksi nousen aamulla.

Ei ole tavoitteita elämässä.

Ap

Et tietenkään saa verensokereita kuntoon niin kauan kun oikeasti haluat tuhota itsesi.

Niin, pitäisi ensin löytää se elämän ilo, ehkä silloin jaksaisi miettiä tulevaisuutta ja niitä Sokeriarvoja.

Ap

Elämän ilo voi löytyä siitä, että on terve.

Olo on terve. Vahingossa selvisi tuo sokerin arvon koholla olo. Ap

Älä nyt AP päätäsi puskaan pistä: tappaisit itsesi, jos ei lapsia olisi, se ajatus on kaukana terveestä. Olet ehkä syvästi masentunut, mene juttelemaan vaikka terkkarisi aikuisneuvolaan. Sinne pääsee nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.

Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.

Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.

Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.

Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.

Minä kyllä yritän!

Kävelen päivittäin 1h,

suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukka

Otan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.

Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!

Pitäisi syödä kuin lintu.

Ap

Eikös lintu syö päivässä 2-3 kertaa oman painonsa verran?

Kuinka kauan olet harrastanut kävelyä? Juotko tarpeeksi? Millä ruualla saat sen 3600 kasaan? Nimittäin terveellisellä ruualla se on valtava urakka

Puoli vuotta olen kävellyt.

Illalla yleensä napsahtaa, kun nälkä ei lähde esim kanamuna lla ja salaatilla/Kanasalaatilla.

Silloin saatan esim paistaa jauhelihaa pannulla pihviksi ja tehdä ruishampparin. Kun syö yhden, niin syö toisenkin..

Ehkä 3 iltaa viikosta menee penkin alle. Ap

Sinun täytyy opetella sietämään nälän tunnetta, siinä menee hetki että elimistösi tottuu pienempään ruokamäärään. Kuinka suureen kalorivajeeseen pyrit? Ehkä kannattaisi nyt ensin yrittää syödä saman verran kuin kulutat ja alkaa vasta sitten vähentää, että saisit ensin lihomisen pysäytettyä. Iltasyömiseen liittyy helposti nälän lisäksi tottumus. Siitä pitäisi pyrkiä eroon ja luoda tilalle muita rutiineja.

1600 kcal päivässä, laihtuu 0,500kg viikossa. (tai pitäisi)

On kyllä hirveä nälkä aina. Tänäänkin taisi mennä yli, kun en kestänyt nälkää ja kello vasta viisi.

Onko jotain tiettyjä päiviä, jolloin menee helpommin överiksi, liittyykö siihen jotain tiettyjä tapoja tai rutiineja? Kuten vaikka leffailta ja napostelut, tai jotain vastaavaa. Jos pystyt löytämään "pieleen" menevistä illoista jonkun kaavan, lisää niihin päiviin sen verran kaloreita ettei tule ollenkaan vajetta. Olet tekemässä koko loppuelämän kestävää muutosta, sinun ei ole mikään pakko juuri nyt laihtua puolta kiloa viikossa, vähempikin riittää.

Aina sama kaava, pari tuntia saan välteltyä syömistä, mutta lopulta se nälkä voittaa.

Mun illat on aina samanlaisia, kotona aina vaan. Eikä minnekään voi häipyä koska lapset ei voi olla yksin kotona. Kaikkein paras olisi, kun mitään syötävää ei olisi kotona.

Ei kukaan muukaan äiti voi mihinkään iltaisin noin vain häipyä. Eikä varsinkaan nyt koronan takiakaan. Kotona tässä ollaan muutkin nyhjätty. MUTTA: mä ainakin olen oppinut puuhaamaan mukavia kotona: keskityn lasten kanssa leikkimiseen, virkkaan vauvalle iloista peittoa jämälangoista.  Luen paljon. Jumppailen musan tahdissa. Innostuin jopa raakkaamaan vaatekaapeista roinat pois - tuli hyvä mieli. Maalasin makkarin seinät. Jne. Jne.

No en pysty keskittymään täällä mihinkään, jos nälkä kurnii!! Ja tiuskin lapsille, että se siitä ilosesta äidistä joka leikkii!

Pakko vaan ottaa ne lääkkeet, en pysty tähän. Kiitos vastauksista kaikille

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.

No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin.

Ap

Et ottaisi. Ykköstyyppi vaatii koko loppuelämän päivittäistä hoitoa ja oman olotilan seuraamista. Kakkostyypin saa esidiabetesvaiheessa vielä estettyä kokonaan, tai sairauden jo puhjettua remissioon pelkällä elintapahoidolla. Sinä voit elää vielä monta vuosikymmentä ilman lääkkeitä, JOS ITSE HALUAT. Tablettihoitokaan ei ole mikään ihmepilleri, minkä avulla voit jatkaa pellossa elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.

No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin.

Ap

Et ottaisi. Ykköstyyppi vaatii koko loppuelämän päivittäistä hoitoa ja oman olotilan seuraamista. Kakkostyypin saa esidiabetesvaiheessa vielä estettyä kokonaan, tai sairauden jo puhjettua remissioon pelkällä elintapahoidolla. Sinä voit elää vielä monta vuosikymmentä ilman lääkkeitä, JOS ITSE HALUAT. Tablettihoitokaan ei ole mikään ihmepilleri, minkä avulla voit jatkaa pellossa elämistä.

Tiedän, kaverilla on ykköstyypin ja on sen avulla laihduttanut..

Ja helpompi ottaa lääkkeitä loppuelämän, kuin laihtua. Näin mulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.

Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.

Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.

Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.

Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.

Minä kyllä yritän!

Kävelen päivittäin 1h,

suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukka

Otan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.

Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!

Pitäisi syödä kuin lintu.

Ap

Eikös lintu syö päivässä 2-3 kertaa oman painonsa verran?

Kuinka kauan olet harrastanut kävelyä? Juotko tarpeeksi? Millä ruualla saat sen 3600 kasaan? Nimittäin terveellisellä ruualla se on valtava urakka

Puoli vuotta olen kävellyt.

Illalla yleensä napsahtaa, kun nälkä ei lähde esim kanamuna lla ja salaatilla/Kanasalaatilla.

Silloin saatan esim paistaa jauhelihaa pannulla pihviksi ja tehdä ruishampparin. Kun syö yhden, niin syö toisenkin..

Ehkä 3 iltaa viikosta menee penkin alle. Ap

Sinun täytyy opetella sietämään nälän tunnetta, siinä menee hetki että elimistösi tottuu pienempään ruokamäärään. Kuinka suureen kalorivajeeseen pyrit? Ehkä kannattaisi nyt ensin yrittää syödä saman verran kuin kulutat ja alkaa vasta sitten vähentää, että saisit ensin lihomisen pysäytettyä. Iltasyömiseen liittyy helposti nälän lisäksi tottumus. Siitä pitäisi pyrkiä eroon ja luoda tilalle muita rutiineja.

1600 kcal päivässä, laihtuu 0,500kg viikossa. (tai pitäisi)

On kyllä hirveä nälkä aina. Tänäänkin taisi mennä yli, kun en kestänyt nälkää ja kello vasta viisi.

Onko jotain tiettyjä päiviä, jolloin menee helpommin överiksi, liittyykö siihen jotain tiettyjä tapoja tai rutiineja? Kuten vaikka leffailta ja napostelut, tai jotain vastaavaa. Jos pystyt löytämään "pieleen" menevistä illoista jonkun kaavan, lisää niihin päiviin sen verran kaloreita ettei tule ollenkaan vajetta. Olet tekemässä koko loppuelämän kestävää muutosta, sinun ei ole mikään pakko juuri nyt laihtua puolta kiloa viikossa, vähempikin riittää.

Aina sama kaava, pari tuntia saan välteltyä syömistä, mutta lopulta se nälkä voittaa.

Mun illat on aina samanlaisia, kotona aina vaan. Eikä minnekään voi häipyä koska lapset ei voi olla yksin kotona. Kaikkein paras olisi, kun mitään syötävää ei olisi kotona.

Ei kukaan muukaan äiti voi mihinkään iltaisin noin vain häipyä. Eikä varsinkaan nyt koronan takiakaan. Kotona tässä ollaan muutkin nyhjätty. MUTTA: mä ainakin olen oppinut puuhaamaan mukavia kotona: keskityn lasten kanssa leikkimiseen, virkkaan vauvalle iloista peittoa jämälangoista.  Luen paljon. Jumppailen musan tahdissa. Innostuin jopa raakkaamaan vaatekaapeista roinat pois - tuli hyvä mieli. Maalasin makkarin seinät. Jne. Jne.

No en pysty keskittymään täällä mihinkään, jos nälkä kurnii!! Ja tiuskin lapsille, että se siitä ilosesta äidistä joka leikkii!

Pakko vaan ottaa ne lääkkeet, en pysty tähän. Kiitos vastauksista kaikille

Ap

Kyllä pystyt, kun etenet vähän kerrallaan. Sinulla on selkeästi syömishäiriö, eli tarvitse apua myös - ja ehkä jopa enemmän - sen kanssa. Älä yritä liian suuria harppauksia kerralla, aloita siitä että pysäytät lihomisen ja opettelet terveellisen ja säännöllisen ruokavalion. Sitten kun se on hallussa, voit alkaa pienentää annoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

proksyk kirjoitti:

Edellisenä päivänä söin klo 10 kaksi isoa lautasta makaronimössöä, oli hirvee nälkä. Mutta kaupassa ei ähkyssä tehnyt mieli herkkuja. NO JO! Hyvä kun ET OSTANUT kaupassa,siitä se alkaa,HIENOA!

MUTTA: Otappa nyt tapa,että ET OTA TOISTA KERTAA vaikka miten ois näölkä! Juo vettä isoiso lasi,odota hetki ja kappas,ei ole enää nälkä!

Mutta tuollai,pienin askelin.

Onnittele itseäsi kun ET OSTANUT,siitä se alkaa!

Tuona makaronimössö päivänä aloitin lautasmallista. No pitihän se arvata, että kasvikset ei vie nälkää, joten oli pakko ottaa se santsi annos ilman kasviksia. Ja hyvä kun otin, jäi suklaa kauppaan.

Ap

Kyllä kasvikset nälän vie, jos syöt kuitupitoisia kasviksia runsaasti. Esim. parsakaalia tai parsaa. Ahmimatta ja sitten odotat ennen kuin syöt muuta.

Kyllähän ne nälän vie, mutta vain hetkeksi.

Takuulla pitää nälän poissa kun: heittelet kattilaan erilaisia kaalisuikaleita, porkkanananpaloja, papuja, lanttulohkoja, vähän täysjyväriisiä ja maustat hyvin. Ei tule juurikaan kaloreita, tulee reipas ja tuhti olo moneksi tunniksi. Kokeile!

Verensokeriarvoihin auttaa jo 10% painonpudotus. Se ei ole ylipainoisella paljon, varsinkaan jos ylipainoa on kymmeniä kiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.

Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.

Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.

Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.

Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.

Minä kyllä yritän!

Kävelen päivittäin 1h,

suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukka

Otan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.

Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!

Pitäisi syödä kuin lintu.

Ap

Eikös lintu syö päivässä 2-3 kertaa oman painonsa verran?

Kuinka kauan olet harrastanut kävelyä? Juotko tarpeeksi? Millä ruualla saat sen 3600 kasaan? Nimittäin terveellisellä ruualla se on valtava urakka

Puoli vuotta olen kävellyt.

Illalla yleensä napsahtaa, kun nälkä ei lähde esim kanamuna lla ja salaatilla/Kanasalaatilla.

Silloin saatan esim paistaa jauhelihaa pannulla pihviksi ja tehdä ruishampparin. Kun syö yhden, niin syö toisenkin..

Ehkä 3 iltaa viikosta menee penkin alle. Ap

Sinun täytyy opetella sietämään nälän tunnetta, siinä menee hetki että elimistösi tottuu pienempään ruokamäärään. Kuinka suureen kalorivajeeseen pyrit? Ehkä kannattaisi nyt ensin yrittää syödä saman verran kuin kulutat ja alkaa vasta sitten vähentää, että saisit ensin lihomisen pysäytettyä. Iltasyömiseen liittyy helposti nälän lisäksi tottumus. Siitä pitäisi pyrkiä eroon ja luoda tilalle muita rutiineja.

1600 kcal päivässä, laihtuu 0,500kg viikossa. (tai pitäisi)

On kyllä hirveä nälkä aina. Tänäänkin taisi mennä yli, kun en kestänyt nälkää ja kello vasta viisi.

Onko jotain tiettyjä päiviä, jolloin menee helpommin överiksi, liittyykö siihen jotain tiettyjä tapoja tai rutiineja? Kuten vaikka leffailta ja napostelut, tai jotain vastaavaa. Jos pystyt löytämään "pieleen" menevistä illoista jonkun kaavan, lisää niihin päiviin sen verran kaloreita ettei tule ollenkaan vajetta. Olet tekemässä koko loppuelämän kestävää muutosta, sinun ei ole mikään pakko juuri nyt laihtua puolta kiloa viikossa, vähempikin riittää.

Aina sama kaava, pari tuntia saan välteltyä syömistä, mutta lopulta se nälkä voittaa.

Mun illat on aina samanlaisia, kotona aina vaan. Eikä minnekään voi häipyä koska lapset ei voi olla yksin kotona. Kaikkein paras olisi, kun mitään syötävää ei olisi kotona.

Ei kukaan muukaan äiti voi mihinkään iltaisin noin vain häipyä. Eikä varsinkaan nyt koronan takiakaan. Kotona tässä ollaan muutkin nyhjätty. MUTTA: mä ainakin olen oppinut puuhaamaan mukavia kotona: keskityn lasten kanssa leikkimiseen, virkkaan vauvalle iloista peittoa jämälangoista.  Luen paljon. Jumppailen musan tahdissa. Innostuin jopa raakkaamaan vaatekaapeista roinat pois - tuli hyvä mieli. Maalasin makkarin seinät. Jne. Jne.

No en pysty keskittymään täällä mihinkään, jos nälkä kurnii!! Ja tiuskin lapsille, että se siitä ilosesta äidistä joka leikkii!

Pakko vaan ottaa ne lääkkeet, en pysty tähän. Kiitos vastauksista kaikille

Ap

AP. Asia tuli selväksi. Otat sitten lääkkeesi ja lihot lisää. Mutta kyllä täällä ollaan sua yritetty helppiä kaikin tavoin.  Ja vaikka olisit trolli, niin asiasta täällä on puhuttu kuitenkin. Hyvää jatkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut mittariaSe, koska arvot vaan hieman koholla. Lääkäri sanoi että esidiabetes.

Hoitajalla olen käynyt juttelemassa.

En tiedä, miksi se syöminen voittaa jatkuvasti. Varmaan se vaikuttaa, kun tietää, että lääkkeillä voi hoitaa, kun kunnolla puhkeaa. Typerää tiedän :(

Kannattaa tilata netistä mittari ja liuskat. Saa aika edullisesti. Minullakin oli esidiabetes, mutta ei ole enää. Pätkäpaastoilu auttaa ja muutaman kilon laihduttaminen. Painoin 124kg,kun esidiabetes tuli. Nyt painan 108 kg ja arvot on normaalit.

Anteeksi, mutta mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi aloittajalle. Hän on saanut hoito-ohjeet, mutta ei osaa niitä noudattaa. Mulle esim. on lääkäri sanonut, etten saa ruveta paastoilemaan.

Ap tarttee varmaan jonkun tukiryhmän jossa tsempataan toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kysymys, kerran eräässä dokumenttissa kerrottiin diabetesta sairastavista nuorista naisita, jotka eivät ottaneet insuliinia ja siten laihtuvat. Nukkuivat kyllä jonkun 14h vuorokaudessa mutta laihtuvat. Yksi menetti näkönsä toisesta silmästä kyllä.

Niin voiko näin tehdä tässä kakkostyypin diabeteksessa?

Ap

Kysymyksesi on aivan järjetön. Miten sä nukkuisit 14 tuntia, kun sulla on ne lapsetkin? Ja että yksi menetti näkönsä, mutta laihtui...hae nyt ihmeessä itsellesi apua ja kiireesti. Tosin kysymyksesi tuntuu trollaukselta..mutta täällä voi olla oikeastikin joku samanlaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dr. Philiä lainaten: "How is this working for you?"

Ap herätys nyt! Normaali ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ei ole kohtuuton vaatimus. Olet vielä terve ihminen, nyt tekosyyt pois ja hommiin.

Mä tässä mietin, voisiko AP:lla olla syömishäiriö?

Todellakin on!

Teininä saatoin syödä päivässä 2-4 leipää ja pyöräillä 60-90km viisi kertaa viikossa.

Tai sitten ahmin ja oksentelin,kun en liikkunut.

Toisen lapsen äitiyslomakla söin klo 12 aamupalan: 2 leipää, illalla 1 leipä ja yksi rasvaton viili.

Täysimetin vielä ja liikunta:

1h juoksulenkki tuplarattailla 5x vko plus vielä 3x viikossa uin 1-1,5h.

Nyt tuo vauva on kohta 9v ja minä 100kg.

Ap

Saatko siihen apua?

En, koska en koskaan päässyt laihaksi.

Teininä sain painon 84kg------>58kg, ja sehän oli vaan positiivista, viis tavasta.

Suomessa apua saa vaan anorektikot, ne on "oikeita" syömishäiriöisiä. Ainakin vielä vuonna 2000.

Ap

AP. NYT ON VUOSI 2021!!! Nykyään ahmimis- ja muutkin syömishäiriöt otetaan ihan tosissaan. Ja niihin saa apua hakeutumalla ensin vaikka yleislekurille, joka tarpeen mukaan laittaa lähetteen sopivaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama. Pääsääntöisesti syön terveellisesti, mutta kun mies ostaa viikonloppuisin herkkuja, kontrolli pettää. Mulla ainoana oireena on ollut janon tunne, mitään muita oireita ei ole, sekä maanantaisin päänsärky minkä varmaan aiheuttaa tuo viikonlopun hiilarit ja sokerit. Paino on normaalin puolella, mutta ei kaukana ylipainosta, BMi 24,8. Pystyn kaupassa hillitsemään itseni, mutta en, jos kotona on herkkuja. Välillä menee viikonloppu tai pari että mies kuuntelee, mutta sitten hän ostaa taas herkkuja ja aina niin paljon, että mullekin riittää. Jostain syystä hän on viime aikoina alkanut ostaa myös limpparia ja mehuja, olisiko itselläänkin jotain häikkää, että noita tarvitsee? Ennen meillä ei noita juotu eikä ostettu.  

Samaa ongelmaa.. Mies on välillä ostamatta,kun kunnolla suutun ja komennan!

mutta sitten kun ostaa herkkuja, niin minäkin syön. En pysty katseleen vieressä. Ap

AP. Puhu miehesi kanssa. Kerro, että laihdutat terveytesi takia. Pyydä häntä - jos ei muuta - syömään herkkunsa muualla. Jos miehesi välittää lastensa äidistä, hän kyllä tukee sinua, ellei nyt aivan tollo ole. Enkä usko, että miehesi pahaa tykkäisi hieman hoikemmasta ja reippaammasta vaimostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama. Pääsääntöisesti syön terveellisesti, mutta kun mies ostaa viikonloppuisin herkkuja, kontrolli pettää. Mulla ainoana oireena on ollut janon tunne, mitään muita oireita ei ole, sekä maanantaisin päänsärky minkä varmaan aiheuttaa tuo viikonlopun hiilarit ja sokerit. Paino on normaalin puolella, mutta ei kaukana ylipainosta, BMi 24,8. Pystyn kaupassa hillitsemään itseni, mutta en, jos kotona on herkkuja. Välillä menee viikonloppu tai pari että mies kuuntelee, mutta sitten hän ostaa taas herkkuja ja aina niin paljon, että mullekin riittää. Jostain syystä hän on viime aikoina alkanut ostaa myös limpparia ja mehuja, olisiko itselläänkin jotain häikkää, että noita tarvitsee? Ennen meillä ei noita juotu eikä ostettu.  

Samaa ongelmaa.. Mies on välillä ostamatta,kun kunnolla suutun ja komennan!

mutta sitten kun ostaa herkkuja, niin minäkin syön. En pysty katseleen vieressä. Ap

AP. Puhu miehesi kanssa. Kerro, että laihdutat terveytesi takia. Pyydä häntä - jos ei muuta - syömään herkkunsa muualla. Jos miehesi välittää lastensa äidistä, hän kyllä tukee sinua, ellei nyt aivan tollo ole. Enkä usko, että miehesi pahaa tykkäisi hieman hoikemmasta ja reippaammasta vaimostakaan.

No se pyysi minua laihtumaan jo vuonna 2016. Mutta ei voi olla kantamatta herkkuja kotiin. Olen vaan lihonut sen jälkeen :/ vaatekoosta 46 kokoon 52.

Aina se lupaa, mutta kuitenkin sitten haluaa kaljaa tai tilata jotain ruokaa /katsoa leffaa herkkujen kanssa muutaman päivän päästä.

Minä en ala katsomaan vieressä, kun toinen nauttii elämästä.

Ja miehelläkin on neuvottu katsomaan syömisiä jo vuosi sitten kolesterolin vuoksi, ei silläkään ole tavat muuttuneet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama. Pääsääntöisesti syön terveellisesti, mutta kun mies ostaa viikonloppuisin herkkuja, kontrolli pettää. Mulla ainoana oireena on ollut janon tunne, mitään muita oireita ei ole, sekä maanantaisin päänsärky minkä varmaan aiheuttaa tuo viikonlopun hiilarit ja sokerit. Paino on normaalin puolella, mutta ei kaukana ylipainosta, BMi 24,8. Pystyn kaupassa hillitsemään itseni, mutta en, jos kotona on herkkuja. Välillä menee viikonloppu tai pari että mies kuuntelee, mutta sitten hän ostaa taas herkkuja ja aina niin paljon, että mullekin riittää. Jostain syystä hän on viime aikoina alkanut ostaa myös limpparia ja mehuja, olisiko itselläänkin jotain häikkää, että noita tarvitsee? Ennen meillä ei noita juotu eikä ostettu.  

Samaa ongelmaa.. Mies on välillä ostamatta,kun kunnolla suutun ja komennan!

mutta sitten kun ostaa herkkuja, niin minäkin syön. En pysty katseleen vieressä. Ap

AP. Puhu miehesi kanssa. Kerro, että laihdutat terveytesi takia. Pyydä häntä - jos ei muuta - syömään herkkunsa muualla. Jos miehesi välittää lastensa äidistä, hän kyllä tukee sinua, ellei nyt aivan tollo ole. Enkä usko, että miehesi pahaa tykkäisi hieman hoikemmasta ja reippaammasta vaimostakaan.

No se pyysi minua laihtumaan jo vuonna 2016. Mutta ei voi olla kantamatta herkkuja kotiin. Olen vaan lihonut sen jälkeen :/ vaatekoosta 46 kokoon 52.

Aina se lupaa, mutta kuitenkin sitten haluaa kaljaa tai tilata jotain ruokaa /katsoa leffaa herkkujen kanssa muutaman päivän päästä.

Minä en ala katsomaan vieressä, kun toinen nauttii elämästä.

Ja miehelläkin on neuvottu katsomaan syömisiä jo vuosi sitten kolesterolin vuoksi, ei silläkään ole tavat muuttuneet.

Ap

On jo tullut selväksi ettet halua. Hae sitten ne lääkkeet äläkä valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta lääkäri kysyi, että alatko urheilla vai otatko lääkityksen. Vastasin, että otan lääkityksen.

Miksi? Tai no, onhan se tietysti helpompi niellä pilleri kuin tehdä jotain itsensä hyväksi.

Tuskinpa lääkäri sanoillaan on tarkoittanut oikeata urheilua? Arvatenkin on kehottanut lisäämään/aloittamaan liikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka "normaalit" ihmiset ehtii punnertaa salilla, treeneissä, kisoissa, jne. tuntikausia useana päivänä viikosta ja vielä käydä töissä? Ei muuta elämää?

Missä kisoissa ja mitä tuntikausia?

Suunnistus, juoksu, salibandy ja mitä muita noita suosittuja harrasteita onkaan. Osalla menee leireillä niin kauan että pitää olla pois töistäkin sen takia.

Missä duunissa saa harrastella leireillä ja sen takia olla pois töistä? Millä leireillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.

No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin.

Ap

Et ottaisi. Ykköstyyppi vaatii koko loppuelämän päivittäistä hoitoa ja oman olotilan seuraamista. Kakkostyypin saa esidiabetesvaiheessa vielä estettyä kokonaan, tai sairauden jo puhjettua remissioon pelkällä elintapahoidolla. Sinä voit elää vielä monta vuosikymmentä ilman lääkkeitä, JOS ITSE HALUAT. Tablettihoitokaan ei ole mikään ihmepilleri, minkä avulla voit jatkaa pellossa elämistä.

Tiedän, kaverilla on ykköstyypin ja on sen avulla laihduttanut..

Ja helpompi ottaa lääkkeitä loppuelämän, kuin laihtua. Näin mulla.

Ap

Mutta kun sulla on kaikki pielessä eikä mikään kiinnosta, niin asiaa ei auttane satakiloinen keho. Sellainen kilomäärä masentaa jokaista. Vaatteet eivät sovi, liikunta hankalaa eikä ehdi tehdäkään muuta kuin syödä.

Mä sain motivaation siitä, että aloin kokkailemaan oikeasti hyviä terveellisiä ruokia. Tyyliin sellaisia "gourmet-ruokia" mikä telkkarin kokkausohjelmissa näkee. Jokainen ateriahetki on nykyään nautinto ja pienempi määrä hyvää ruokaa riittää, kun ennen se oli sellaista mättämistä.