Mulla todettiin esidiabetes ja uudet elämäntavat ei vaan onnistu!

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:lla voi olla muka nälkä melkein heti syömisen jälkeen?!

Helposti. Syö liian vähän kokonaisuudessa, tai ihan liikaa hiilihydraatteja.

Vierailija kirjoitti:

Dr. Philiä lainaten: "How is this working for you?"

Ap herätys nyt! Normaali ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ei ole kohtuuton vaatimus. Olet vielä terve ihminen, nyt tekosyyt pois ja hommiin.

Mä tässä mietin, voisiko AP:lla olla syömishäiriö?

Sellainen kysymys, kerran eräässä dokumenttissa kerrottiin diabetesta sairastavista nuorista naisita, jotka eivät ottaneet insuliinia ja siten laihtuvat. Nukkuivat kyllä jonkun 14h vuorokaudessa mutta laihtuvat. Yksi menetti näkönsä toisesta silmästä kyllä.

Niin voiko näin tehdä tässä kakkostyypin diabeteksessa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:lla voi olla muka nälkä melkein heti syömisen jälkeen?!

Lihavalla ei ole normaalit nälkähormonit.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kysymys, kerran eräässä dokumenttissa kerrottiin diabetesta sairastavista nuorista naisita, jotka eivät ottaneet insuliinia ja siten laihtuvat. Nukkuivat kyllä jonkun 14h vuorokaudessa mutta laihtuvat. Yksi menetti näkönsä toisesta silmästä kyllä.

Niin voiko näin tehdä tässä kakkostyypin diabeteksessa?

Ap

Esidiabeteksessä ei määrätä insuliinia. Tabletilla mennään aluksi.

Jos syöt paljon viljatuotteita, niitä kannattaa vähentää. Leipä ja pasta nostavat verensokerin pilviin. Janojuomaksi vettä. Limsa, mehu ja alkoholi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dr. Philiä lainaten: "How is this working for you?"

Ap herätys nyt! Normaali ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ei ole kohtuuton vaatimus. Olet vielä terve ihminen, nyt tekosyyt pois ja hommiin.

Mä tässä mietin, voisiko AP:lla olla syömishäiriö?

Todellakin on!

Teininä saatoin syödä päivässä 2-4 leipää ja pyöräillä 60-90km viisi kertaa viikossa.

Tai sitten ahmin ja oksentelin,kun en liikkunut.

Toisen lapsen äitiyslomakla söin klo 12 aamupalan: 2 leipää, illalla 1 leipä ja yksi rasvaton viili.

Täysimetin vielä ja liikunta:

1h juoksulenkki tuplarattailla 5x vko plus vielä 3x viikossa uin 1-1,5h.

Nyt tuo vauva on kohta 9v ja minä 100kg.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dr. Philiä lainaten: "How is this working for you?"

Ap herätys nyt! Normaali ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ei ole kohtuuton vaatimus. Olet vielä terve ihminen, nyt tekosyyt pois ja hommiin.

Mä tässä mietin, voisiko AP:lla olla syömishäiriö?

Todellakin on!

Teininä saatoin syödä päivässä 2-4 leipää ja pyöräillä 60-90km viisi kertaa viikossa.

Tai sitten ahmin ja oksentelin,kun en liikkunut.

Toisen lapsen äitiyslomakla söin klo 12 aamupalan: 2 leipää, illalla 1 leipä ja yksi rasvaton viili.

Täysimetin vielä ja liikunta:

1h juoksulenkki tuplarattailla 5x vko plus vielä 3x viikossa uin 1-1,5h.

Nyt tuo vauva on kohta 9v ja minä 100kg.

Ap

Saatko siihen apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dr. Philiä lainaten: "How is this working for you?"

Ap herätys nyt! Normaali ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ei ole kohtuuton vaatimus. Olet vielä terve ihminen, nyt tekosyyt pois ja hommiin.

Mä tässä mietin, voisiko AP:lla olla syömishäiriö?

Todellakin on!

Teininä saatoin syödä päivässä 2-4 leipää ja pyöräillä 60-90km viisi kertaa viikossa.

Tai sitten ahmin ja oksentelin,kun en liikkunut.

Toisen lapsen äitiyslomakla söin klo 12 aamupalan: 2 leipää, illalla 1 leipä ja yksi rasvaton viili.

Täysimetin vielä ja liikunta:

1h juoksulenkki tuplarattailla 5x vko plus vielä 3x viikossa uin 1-1,5h.

Nyt tuo vauva on kohta 9v ja minä 100kg.

Ap

Saatko siihen apua?

En, koska en koskaan päässyt laihaksi.

Teininä sain painon 84kg------>58kg, ja sehän oli vaan positiivista, viis tavasta.

Suomessa apua saa vaan anorektikot, ne on "oikeita" syömishäiriöisiä. Ainakin vielä vuonna 2000.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dr. Philiä lainaten: "How is this working for you?"

Ap herätys nyt! Normaali ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ei ole kohtuuton vaatimus. Olet vielä terve ihminen, nyt tekosyyt pois ja hommiin.

Mä tässä mietin, voisiko AP:lla olla syömishäiriö?

Todellakin on!

Teininä saatoin syödä päivässä 2-4 leipää ja pyöräillä 60-90km viisi kertaa viikossa.

Tai sitten ahmin ja oksentelin,kun en liikkunut.

Toisen lapsen äitiyslomakla söin klo 12 aamupalan: 2 leipää, illalla 1 leipä ja yksi rasvaton viili.

Täysimetin vielä ja liikunta:

1h juoksulenkki tuplarattailla 5x vko plus vielä 3x viikossa uin 1-1,5h.

Nyt tuo vauva on kohta 9v ja minä 100kg.

Ap

Saatko siihen apua?

En, koska en koskaan päässyt laihaksi.

Teininä sain painon 84kg------>58kg, ja sehän oli vaan positiivista, viis tavasta.

Suomessa apua saa vaan anorektikot, ne on "oikeita" syömishäiriöisiä. Ainakin vielä vuonna 2000.

Ap

Ei kai painolla ole väliä? Eikö ole tärkeämpää, että olo on hyvä? Tämän tajuaminen on auttanut mua eteenpäin.

Aika heikosti syömishäiriöihin on saatavissa apua, mutta joskus käy säkä, vaikka ei ole anorexia, vaan esim ahmimishäiriö.

Tästä on varmasti hyvä aloittaa https://syomishairioliitto.fi/tukea-ja-toimintaa

Anna mennä vaan. Nauti elämästä. Sitten myöhemmin pistät kahta lääkettä päivittäin nahan alle ja lisäksi vielä tabletit. Jalat oireilee, silmistä alkaa näkö mennä, munuaiset on pettämässä, mutta ei se mitään, kunhan saat nauttia NYT.

Onnea valitsemallasi tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dr. Philiä lainaten: "How is this working for you?"

Ap herätys nyt! Normaali ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ei ole kohtuuton vaatimus. Olet vielä terve ihminen, nyt tekosyyt pois ja hommiin.

Mä tässä mietin, voisiko AP:lla olla syömishäiriö?

Todellakin on!

Teininä saatoin syödä päivässä 2-4 leipää ja pyöräillä 60-90km viisi kertaa viikossa.

Tai sitten ahmin ja oksentelin,kun en liikkunut.

Toisen lapsen äitiyslomakla söin klo 12 aamupalan: 2 leipää, illalla 1 leipä ja yksi rasvaton viili.

Täysimetin vielä ja liikunta:

1h juoksulenkki tuplarattailla 5x vko plus vielä 3x viikossa uin 1-1,5h.

Nyt tuo vauva on kohta 9v ja minä 100kg.

Ap

Saatko siihen apua?

En, koska en koskaan päässyt laihaksi.

Teininä sain painon 84kg------>58kg, ja sehän oli vaan positiivista, viis tavasta.

Suomessa apua saa vaan anorektikot, ne on "oikeita" syömishäiriöisiä. Ainakin vielä vuonna 2000.

Ap

Ei kai painolla ole väliä? Eikö ole tärkeämpää, että olo on hyvä? Tämän tajuaminen on auttanut mua eteenpäin.

Aika heikosti syömishäiriöihin on saatavissa apua, mutta joskus käy säkä, vaikka ei ole anorexia, vaan esim ahmimishäiriö.

Tästä on varmasti hyvä aloittaa https://syomishairioliitto.fi/tukea-ja-toimintaa

On painolla väliä, sen takia olo ei ole hyvä kovin kauan.

Vierailija kirjoitti:

No ajattelen kyllä niin, että tietyn ajan kärsin ja sitten pääsee taas nauttimaan..

Ap

Nauttimaan?!? Nautitko muka tosiaan siitä, että ahdat itsesi ähkyyn, sydän tykyttää etkä jaksa nousta edes sohvalta?

Täytäpä tämä kysely https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BES.aspx

Tuolta voisit löytää myös apua https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, haluatko aidosti voida hyvin, vai "haluatko" siksi, että siihen on jonkinlainen ulkopuolelta tuleva pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.

Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.

Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.

Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.

Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.

Minä kyllä yritän!

Kävelen päivittäin 1h,

suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukka

Otan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.

Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!

Pitäisi syödä kuin lintu.

Ap

Olet tottunut täpötäyteen ahdettuun oloosi. Ei mahaa tarvitse koittaa täyttää äärimmilleen. Kyllä vatsa melko nopeaan "kutistuu" hieman ja siten ruokamäärä luonnollisesti vähenee hiljalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:lla voi olla muka nälkä melkein heti syömisen jälkeen?!

Helposti. Syö liian vähän kokonaisuudessa, tai ihan liikaa hiilihydraatteja.

Syömishäiriöinen syö lähes tauotta. Telkkarissa  sarja "sairaalloisen lihavat": siinä syövät ja syötyään miettivät jo, mitä syödä seuraavaksi.

Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

En saanut mittaria, koska arvot vaan hieman koholla. Lääkäri sanoi että esidiabetes.

Hoitajalla olen käynyt juttelemassa.

En tiedä, miksi se syöminen voittaa jatkuvasti. Varmaan se vaikuttaa, kun tietää, että lääkkeillä voi hoitaa, kun kunnolla puhkeaa. Typerää tiedän :(

Ainoa joka oikeasti tuo hoitoa ko. tautiin, on ruokavalio.

Lääkkeillä ainoastaan pakko-ohjataan joitakin kehon toimintoja, jotta ns. veriarvot näyttäisivät normaaleimmilta. 

Mutta koska varsinaiseen perisyyhyn (syömiseen) ei ole kajottu, etenee tauti kokoajan pahemmaksi ja lääkkeet vahvemmiksi, kunnes ollaan pistoinsuliinissa. Sitten seuraavaksi voikin sitten alkaa katselemaan jalkojaan, sillä niistä voi joutua luopumaan.

Eli tässä vaiheessa itse voit valita. onko sinulla edessäsi kurja tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit sä kuolet. Niin helppoa se kato on.

Joku kaunis päivä se insuliinishokki iskee ja sä kaadut tajuttomana maahan. Porukka luulee sun olevan kännissä kun höpiset sekavia ja kävelee ohi.

No ei 2 tyypin diabetestä aleta heti hoitamaan insuliini pistoksilla.

Ensin kokeillaan tablettihoitoisena.

Onhan tämäkin asia yksilöstä kiinni. Itse olen ollut tableteilla parisen vuotta. Vuosi sitten miehelläni löydettiin diabetes2 aivan puskista ja ollut hoitamattomana.. sairaalahoidolla ja insuliinilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ykköstyypin diabeetikko, ja vaikka sairaus on ihan eri, niin viimekädessä hoitokeinot on samat (eli kun kakkostyypin diabetes menee riittävän pahaksi, niin sitä hoidetaan aika samaan tapaan kuin ykköstä). Voin sanoa, että jos voisin vielä tässä vaiheessa tehdä jotain, ettei minun tarvitsisi kärsiä tästä sairaudesta, niin sen tekisin. Inhoan liikuntaa, enkä pidä kasvisruoasta, mutta liikkuisin joka päivä ja söisin vain kasvisruokaa, jos sillä olisin tämän voinut välttää. Vaan tätäpä ei ruualla ja liikunnalla vältetä, toisin kuin kakkostyyppi monessa tapauksessa.

No mutta sinä voit helposti laihduttaa, kun jätä insuliinin väliin. Mieluummin ottaisin sen ykköstyypin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ajattelen kyllä niin, että tietyn ajan kärsin ja sitten pääsee taas nauttimaan..

Ap

Nauttimaan?!? Nautitko muka tosiaan siitä, että ahdat itsesi ähkyyn, sydän tykyttää etkä jaksa nousta edes sohvalta?

Täytäpä tämä kysely https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BES.aspx

Tuolta voisit löytää myös apua https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, haluatko aidosti voida hyvin, vai "haluatko" siksi, että siihen on jonkinlainen ulkopuolelta tuleva pakko.

Juu tein, vakava ahmimistapa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, en osaa enempää neuvoa kuin mitä sinua on jo neuvottu. Sinusta itsestä se lähtee. Että todella mietit, haluatko olla sairas vai voida paremmin.

Mieheni on kaltaisesi. En nyt muutoin vertaa häntä sinuun kuin toteamalla, että mikään tuki tai neuvo ei auta jollei itse halua sitä noudattaa.

Minä teen ruoat. Maistuvaa ja monipuolista kotiruokaa. Salaatit, hedelmät ja marjat ovat jokapäiväisessä käytössä. Leivät on täysjyvää. Mikään ruokanatsi en ole; jälkiruokaa on silloin tällöin ja viikonloppuna tykkään laittaa jotain ihanaa italialaista ruokaa viineineen.

Mies ei syö muun perheen kanssa, vaan lähes aina yksin. Salaatit jää kaappiin. Hedelmiä ei syö ikinä. Marjan tai kaksi saattaa ottaa. Suklaata kuluu jokaikinen päivä. Hän ostaa ne erikseen ja syö illalla, kun muut nukkuvat. Se on sanoinkuvaamattoman surullista. Tunnesyömistä, uskoisin. En vaan tiedä, mikä on vialla. Hän sulkeutuu.

Liikun päivittäin. Mies ei lähde mukaan kuin pari kertaa kesässä. Hän ei kävele yleensä mihinkään, edes lähikauppaan. Sisäliikuntaa on harrastanut, mutta jätti senkin pois kun oli usein huonovointinen sen jälkeen.

Minä kyllä yritän!

Kävelen päivittäin 1h,

suklaata meni ennen illalla (niinkuin miehelläsi, illalla salaa kun muut nukkui) levy joka toinen päivä, nyt ehkä 3x viikko kismet tai twix patukka

Otan aina ensin lautasmallin annoksen, ja yritän olla santsaamatta. Koitan täyttää mahaa tomaatilla tai hemapa seoksella ja vedellä, ennekuin syön muuta välipalaksi.

Olen tehnyt paljon muutoksia, mutta mikään ei näköjään auta!

Pitäisi syödä kuin lintu.

Ap

Eikös lintu syö päivässä 2-3 kertaa oman painonsa verran?

Kuinka kauan olet harrastanut kävelyä? Juotko tarpeeksi? Millä ruualla saat sen 3600 kasaan? Nimittäin terveellisellä ruualla se on valtava urakka

Puoli vuotta olen kävellyt.

Illalla yleensä napsahtaa, kun nälkä ei lähde esim kanamuna lla ja salaatilla/Kanasalaatilla.

Silloin saatan esim paistaa jauhelihaa pannulla pihviksi ja tehdä ruishampparin. Kun syö yhden, niin syö toisenkin..

Ehkä 3 iltaa viikosta menee penkin alle. Ap

Sinun täytyy opetella sietämään nälän tunnetta, siinä menee hetki että elimistösi tottuu pienempään ruokamäärään. Kuinka suureen kalorivajeeseen pyrit? Ehkä kannattaisi nyt ensin yrittää syödä saman verran kuin kulutat ja alkaa vasta sitten vähentää, että saisit ensin lihomisen pysäytettyä. Iltasyömiseen liittyy helposti nälän lisäksi tottumus. Siitä pitäisi pyrkiä eroon ja luoda tilalle muita rutiineja.

1600 kcal päivässä, laihtuu 0,500kg viikossa. (tai pitäisi)

On kyllä hirveä nälkä aina. Tänäänkin taisi mennä yli, kun en kestänyt nälkää ja kello vasta viisi.

Onko jotain tiettyjä päiviä, jolloin menee helpommin överiksi, liittyykö siihen jotain tiettyjä tapoja tai rutiineja? Kuten vaikka leffailta ja napostelut, tai jotain vastaavaa. Jos pystyt löytämään "pieleen" menevistä illoista jonkun kaavan, lisää niihin päiviin sen verran kaloreita ettei tule ollenkaan vajetta. Olet tekemässä koko loppuelämän kestävää muutosta, sinun ei ole mikään pakko juuri nyt laihtua puolta kiloa viikossa, vähempikin riittää.

Aina sama kaava, pari tuntia saan välteltyä syömistä, mutta lopulta se nälkä voittaa.

Mun illat on aina samanlaisia, kotona aina vaan. Eikä minnekään voi häipyä koska lapset ei voi olla yksin kotona. Kaikkein paras olisi, kun mitään syötävää ei olisi kotona.

Ei kukaan muukaan äiti voi mihinkään iltaisin noin vain häipyä. Eikä varsinkaan nyt koronan takiakaan. Kotona tässä ollaan muutkin nyhjätty. MUTTA: mä ainakin olen oppinut puuhaamaan mukavia kotona: keskityn lasten kanssa leikkimiseen, virkkaan vauvalle iloista peittoa jämälangoista.  Luen paljon. Jumppailen musan tahdissa. Innostuin jopa raakkaamaan vaatekaapeista roinat pois - tuli hyvä mieli. Maalasin makkarin seinät. Jne. Jne.