Lue keskustelun säännöt.
Olenko pikkumainen? Ärsyttää, kun uusi miesystävä haluaa aina, että tavataan mun luona.
Haluaisin joskus päästä kyläilemään ja että hän laittaisi illan minua varten.
Kommentit (1216)
Vierailija kirjoitti:
Sen verran pitää olla halua ja aktiivisuutta selvittää onko toinen varattu, jos on noin epäilyttäviä viboja ilmassa, että jos se paljastuukin varatuksi ja kysytään ap:lta, että miksi ryhdyit toiseksi naiseksi, voi rehellisesti sanoa tehneensä jotain välttääkseen olemasta osana pettämisestä. Siinä menee se raha stalkkaukseen. Jos ei tee yhtään mitään vaan jatkaa tapailua kuin ei mitään, vaikka on kaikki merkit ilmassa, niin olisi itselläni ainakin huono omatunto ja kokisin mahdollistaneeni pettämisen. Pitää olla vastuullisella tavalla epäluuloinen. Eri asia on, jos mistään ei olisi voinut epäillä mitään. Ap:n tapauksessa on kuitenkin kaikki merkit ilmassa.
Ei se kuulu kellekään tarkistella onko toinen jotenkin varattu, se on sen varatun homma avoimesti ilmoittaa olevansa varattu. Sillä on vastuu käyttäytyä kuten kunnon ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luin ton otsikon ja ajattelin, että uusi miesystävä on ollut uusi miesystävä viikon tai pari. Kaksi kuukautta ei ole enää mikään "uusi miesystävä".
Miten sä ap ajattelet, että tilanne on? Oletteko te sinun mielestäsi rakastunut pari? Vai panojärjestely?
Mitä sinä haluaisit suhteelta?
Parisuhde tuo ei ole enkä usko, että siitä koskaan tuleekaan. En ymmärrä, että jos etsinnässä on rakkaussuhde, miksi tyytyy tällaiseen. Ei se tuosta rakkaudeksi muutu. Rakkaus ja kemia on siinä heti, sitä ei voi työstää ilmaantumaan suhteeseen. Se on tai se ei ole. Teillä ei ole.
Onko tällainen kovinkin yleistä sitten? Että tulee tällainen kevätloma ja sitä ei vietetä yhdessä suhteen alkuvaiheessa? En ole kyllä aidosti koskaan kuullut parisuhteesta, jossa alkuvaiheen lomia ei vietetä yhdessä. Rakastuneet ovat kaikkein mieluiten toistensa kanssa ja melkein kaikkein mieluiten kaksistaan, kaiken liikenevän vapaa-ajan.
No jos reissu on varattu paljon aiemmin kuin suhde alkoi, niin ihan ymmärrettävää, ettei sitä välttämättä peru. Jotkut varaavat matkansa kuukausia etukäteen.
Ai näin koronan aikaankin? No joo, onhan noita nytkin kai 20 000 laskettelemassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luin ton otsikon ja ajattelin, että uusi miesystävä on ollut uusi miesystävä viikon tai pari. Kaksi kuukautta ei ole enää mikään "uusi miesystävä".
Miten sä ap ajattelet, että tilanne on? Oletteko te sinun mielestäsi rakastunut pari? Vai panojärjestely?
Mitä sinä haluaisit suhteelta?
Parisuhde tuo ei ole enkä usko, että siitä koskaan tuleekaan. En ymmärrä, että jos etsinnässä on rakkaussuhde, miksi tyytyy tällaiseen. Ei se tuosta rakkaudeksi muutu. Rakkaus ja kemia on siinä heti, sitä ei voi työstää ilmaantumaan suhteeseen. Se on tai se ei ole. Teillä ei ole.
Onko tällainen kovinkin yleistä sitten? Että tulee tällainen kevätloma ja sitä ei vietetä yhdessä suhteen alkuvaiheessa? En ole kyllä aidosti koskaan kuullut parisuhteesta, jossa alkuvaiheen lomia ei vietetä yhdessä. Rakastuneet ovat kaikkein mieluiten toistensa kanssa ja melkein kaikkein mieluiten kaksistaan, kaiken liikenevän vapaa-ajan.
No jos reissu on varattu paljon aiemmin kuin suhde alkoi, niin ihan ymmärrettävää, ettei sitä välttämättä peru. Jotkut varaavat matkansa kuukausia etukäteen.
Kuka on varannut koronatalvena yli kaksi kuukautta sitten jonkun pääsiäisreissun, kun ei ole ollut mitään takeita mistään? Ja kuka idiootti matkustaa frendien kanssa jonnekin tänä pääsiäisenä?
Ap taisi sanoa jossain viestissään, että he ovat hieman välinpitämättömiä tämän koronan suhteen. Onhan noita turisteja tuolla Lapissa nytkin.
Ap, et ole pikkumainen. Selvitä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luin ton otsikon ja ajattelin, että uusi miesystävä on ollut uusi miesystävä viikon tai pari. Kaksi kuukautta ei ole enää mikään "uusi miesystävä".
Miten sä ap ajattelet, että tilanne on? Oletteko te sinun mielestäsi rakastunut pari? Vai panojärjestely?
Mitä sinä haluaisit suhteelta?
Parisuhde tuo ei ole enkä usko, että siitä koskaan tuleekaan. En ymmärrä, että jos etsinnässä on rakkaussuhde, miksi tyytyy tällaiseen. Ei se tuosta rakkaudeksi muutu. Rakkaus ja kemia on siinä heti, sitä ei voi työstää ilmaantumaan suhteeseen. Se on tai se ei ole. Teillä ei ole.
Onko tällainen kovinkin yleistä sitten? Että tulee tällainen kevätloma ja sitä ei vietetä yhdessä suhteen alkuvaiheessa? En ole kyllä aidosti koskaan kuullut parisuhteesta, jossa alkuvaiheen lomia ei vietetä yhdessä. Rakastuneet ovat kaikkein mieluiten toistensa kanssa ja melkein kaikkein mieluiten kaksistaan, kaiken liikenevän vapaa-ajan.
No jos reissu on varattu paljon aiemmin kuin suhde alkoi, niin ihan ymmärrettävää, ettei sitä välttämättä peru. Jotkut varaavat matkansa kuukausia etukäteen.
Ai näin koronan aikaankin? No joo, onhan noita nytkin kai 20 000 laskettelemassa...
Kyllä porukat reissaa koronasta huolimatta ja Lapissa tosiaan taitaa olla nyt tunkua, joten ei mikään ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luin ton otsikon ja ajattelin, että uusi miesystävä on ollut uusi miesystävä viikon tai pari. Kaksi kuukautta ei ole enää mikään "uusi miesystävä".
Miten sä ap ajattelet, että tilanne on? Oletteko te sinun mielestäsi rakastunut pari? Vai panojärjestely?
Mitä sinä haluaisit suhteelta?
Parisuhde tuo ei ole enkä usko, että siitä koskaan tuleekaan. En ymmärrä, että jos etsinnässä on rakkaussuhde, miksi tyytyy tällaiseen. Ei se tuosta rakkaudeksi muutu. Rakkaus ja kemia on siinä heti, sitä ei voi työstää ilmaantumaan suhteeseen. Se on tai se ei ole. Teillä ei ole.
Onko tällainen kovinkin yleistä sitten? Että tulee tällainen kevätloma ja sitä ei vietetä yhdessä suhteen alkuvaiheessa? En ole kyllä aidosti koskaan kuullut parisuhteesta, jossa alkuvaiheen lomia ei vietetä yhdessä. Rakastuneet ovat kaikkein mieluiten toistensa kanssa ja melkein kaikkein mieluiten kaksistaan, kaiken liikenevän vapaa-ajan.
No jos reissu on varattu paljon aiemmin kuin suhde alkoi, niin ihan ymmärrettävää, ettei sitä välttämättä peru. Jotkut varaavat matkansa kuukausia etukäteen.
Kuka on varannut koronatalvena yli kaksi kuukautta sitten jonkun pääsiäisreissun, kun ei ole ollut mitään takeita mistään? Ja kuka idiootti matkustaa frendien kanssa jonnekin tänä pääsiäisenä?
Ei se ole mitään varannut eikä matkustanut. Vaimon tai perheen kanssa on kotona, jonka osoitetta ei ilmoita ap:lle.
Hei te, joiden mielestä parisuhteet muka alkaa tällä tavalla etäisyyttä pitämällä jotain puolikin vuotta, niin anteeksi kerrotteko meille muille, miten se muutos sitten tapahtuu siitä, että ei ole mitään yhteistä elämää kuin pari tuntia parin viikon välein, niin MITEN ja MIKSI sitten yhtäkkiä päätetään mennä naimisiin ja muuttaa yhteen? Ja sittenkö yhtäkkiä sitten esitellään kaikille ja siis MITÄ?
Erityisesti toi, jonka mielestä Helsingissä ei kukaan rakastu hulluna, vaan tapaillaan tällä tavalla puun takana harvakseltaan, niin anteeksi MITÄ? Itse oon kuudennen polven helsinkiläinen enkä vielä koskaan kuullut mistään tällaisista suhteista muilla kuin pettäjillä. Joo joskus joku vanhus, joku leski, voi tapailla tuolla tavalla, mutta ei se koskaan siitä tiivistynyt miksikään.
Kyllä rakkausuhde on aika lailla alusta rakkaussuhde ja toisen seura on tärkeää, mielekästä ja ihaninta, mitä mieleen juolahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran pitää olla halua ja aktiivisuutta selvittää onko toinen varattu, jos on noin epäilyttäviä viboja ilmassa, että jos se paljastuukin varatuksi ja kysytään ap:lta, että miksi ryhdyit toiseksi naiseksi, voi rehellisesti sanoa tehneensä jotain välttääkseen olemasta osana pettämisestä. Siinä menee se raha stalkkaukseen. Jos ei tee yhtään mitään vaan jatkaa tapailua kuin ei mitään, vaikka on kaikki merkit ilmassa, niin olisi itselläni ainakin huono omatunto ja kokisin mahdollistaneeni pettämisen. Pitää olla vastuullisella tavalla epäluuloinen. Eri asia on, jos mistään ei olisi voinut epäillä mitään. Ap:n tapauksessa on kuitenkin kaikki merkit ilmassa.
Ei se kuulu kellekään tarkistella onko toinen jotenkin varattu, se on sen varatun homma avoimesti ilmoittaa olevansa varattu. Sillä on vastuu käyttäytyä kuten kunnon ihminen.
Kohtuuden nimissä kyllä kuuluu vähän sille toisellekin.
Ajattele näin - jos ap olisi vastikään sinkkuuntunut Elina Lepomäki ja tuosta "romanssista" kirjoitettaisiin lehdessä. Lepomäki selittäisi noin kuin ap, niin kuinka moni lukija ajattelisi, että olipa huijarimies ja nainen oli täysin syytön? Vai kuinka moni ajattelisi, että sokeakin oikeasti tajuaa miehen varatuksi ja että moraalisen poliitikkonaisen ei olisi pitänyt jatkaa miehen tapailua?
Ihan tasan kaikko ajattelisivat jälkimmäisellä tavalla. Kukaan ei uskoisi hetkeäkään, ettei fiksu/normaalijärkinen nainen olisi aavistanut miestä varatuksi.
Usein aittaa, kun etäännyttää itsensä ja alkaa miettiä näin, että mitä mieltä olisi, jos lukisi tuon tapahtuneen jollekin julkkikselle.
Olin ammattikorkeakoulussa linjalla, jossa tehtiin paljon käsillä asioita. Luokallamme eräs nainen oli todella taitava laitteiden käyttäjä ja moniosaaja, mutta yllättäen muuttui kädettömäksi lepertelijäksi, kun luokan miehiä oli lähellä. Tämä ärsytti, kunnes tajusin mitä siinä tapahtui.
Hän sai nuo hölmöt miehenpuolikkaat tekemään kaiken puolestaan ja paljon huomiota osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen syntyperäinen helsinkiläinen ja jokainen kunnon parisuhteeni on alkanut hullaantumisvaiheella, jossa ei pysty olemaan erossa sitten niin millään. Tämä siis sille joka väitti että tällainen kasuaali random-tapailu olisi jotenkin helsinkiläistä. No ei ole. Noin alkanut suhde harvoin syvenee miksikään kovin kummalliseksi ellei pääty ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan. Oli mies varattu tai ei, pysyisin kaukana tuollaisesta selkeän väliinpitämättömästä tyypistä, jonka arvoasteikossa kumppani on jossain sijalla 8 työn, kaverien ja harrastusten jälkeen.
Kysyikö mies ap sinua reissuunsa mukaan? Miltä sinusta tuntuu, jos ei kysynyt?
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä parisuhteet muka alkaa tällä tavalla etäisyyttä pitämällä jotain puolikin vuotta, niin anteeksi kerrotteko meille muille, miten se muutos sitten tapahtuu siitä, että ei ole mitään yhteistä elämää kuin pari tuntia parin viikon välein, niin MITEN ja MIKSI sitten yhtäkkiä päätetään mennä naimisiin ja muuttaa yhteen? Ja sittenkö yhtäkkiä sitten esitellään kaikille ja siis MITÄ?
Erityisesti toi, jonka mielestä Helsingissä ei kukaan rakastu hulluna, vaan tapaillaan tällä tavalla puun takana harvakseltaan, niin anteeksi MITÄ? Itse oon kuudennen polven helsinkiläinen enkä vielä koskaan kuullut mistään tällaisista suhteista muilla kuin pettäjillä. Joo joskus joku vanhus, joku leski, voi tapailla tuolla tavalla, mutta ei se koskaan siitä tiivistynyt miksikään.
Kyllä rakkausuhde on aika lailla alusta rakkaussuhde ja toisen seura on tärkeää, mielekästä ja ihaninta, mitä mieleen juolahtaa.
Myöskään mä, näin töölöläisenä, en ymmärrä tota väitettä ollenkaan, että Helsingissä kukaan ei rakastu ja halua olla toisen kanssa. Vaan että, öö, puoli vuotta tapaillaan harvakseltaan ja sitten muka aletaan oleen yhdessä.
Anteeksi mutta muakin kiinnostaa, että kuinka se homma etenee yhdentekevyydestä sitten oikeaksi, merkitykselliseksi parisuhteeksi? Että miten käytännössä, kerran kun taas ootte parin viikon tauon jälkeen panneet, niin siinäkö palaveeraatte, että nyt kuule kosin sinua, mennäänkö naimisiin. Vai siis niinku mitä ihmettä?
Ymmärrän vaiheilun niin kauan, kun ei olla edetty intiimimmälle tasolle? Mutta kun on yksikin yö vietetty yhdessä, siinä sen tietää haluaako heti jatkaa niitä öitä vai tarviiko todella taukoa tyypistä. Jos tarvitsee, sitä tulee aina tarvitsemaan eli ei olla rakastuneita.
Ainakaan minä en koskaan haluaisi olla parisuhteessa muusta syystä kuin rakastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä ap näet tämän suhteen?
Mä en ymmärrä ollenkaan, miksi olet tällaisessa suhteessa. Olet pano, et edes kovin tärkeä pano ja mies ei missään tapauksessa pidä sinua mitenkäön kauhean tärkeänä elämässään. Olet vakiojärjestely.
Kelaa nyt. Loma ja hän ei vietä sitä sinun kanssasi.
Siis jos olet itse hakenut on/off-panosuhdetta, niin mikäpä siinä. Sillä tämä on sellainen suhde, ei mikään muu eikä miksikään muuksi koskaan muutu. Sinä et kuulu hänen elämäänsä. Olet vähän kuin autopesu tai hammalääkäri, toisinaan tarpeellinen ja hyödyllinen, mutta vaihdettavissa myös muuhun vastaavaan. Kukaanhan ei tee autopesun tai hammaslääkärin kanssa mitään sitovaa vakiodiiliä vaan siellä käydään silloin kun itselle sopii ja tarve vaatii ja jos joskus tarve vaatii vaikka matkalla, niin silloin mennään siihen paikalliseen eikä odotella, milloin vakiopaikalle pääsee.
Kaksi kuukautta tapaamista ja toinen ei ole vienyt kotiinsa! Ja tässä joku vielä sössötti, ettö suhde on hei alussa vasta. Eikä ole missään alussa. Siis luuleeko joku, että tällaisesta haaleasta näkemisestä joskus tuleekin jotain kiihkeää, kestävää, elämän tärkeintä? Että odottelemalla ja alistumalla paskaan kohteluun tyyppi varmaan alkaa kohta tuntea sitä kemiaa ja rakkautta, jota ei alusta alkaenkaan ole ollut.
Ei parisuhteet ala näin. Ainoastaan, jos miehellä on pieniä lapsia kotona eron jäljiltä, ymmärrän jotain tästä. Mutta silloinkinherää kysymys, että miksi pienten lasten isä on eronnut, sangen usein siksi, ettei ole kantanut tarpeeksi vastuuta ja on pettänyt.
Mutta jää sellainen mielikuva, ettei ap edes tiedä, onko lapsia vai ei. Et tiedä miehen elämästä yhtään mitään. Mies, joka on sinun suhteesi tosissaan, palaa halusta esitellä sut frendeilleen ja ottaa sut frendimatkalle mukaan, haluaa oikein, että löytyy yhteinen sävel frendien kanssa, sinuthan halutaan osaksi sitä porukkaa.
Miksi kukaan on tällaisessa kyseessä ja kyselee, mistä on kyse. Ja mitä hittoa sä kestitset ja passaat miestä, joka tulee luoksesi? Ei se ole mikään jommankumman kestitysvuoro, vaan rakastuneet ihmiset panee, hellii, juttelee, juurikin käy läpi toise koko elämän ja kirjahyllyn sisällön tai oman kodin erikoisjutut, safka käydään toisiinsa kietoutuneina yhdessä ostamassa tai mennään ulos syömään, jos ikinä saadaan ne vaatteet päälle. Tollainen, että sinä yksin kokkaat ja maksat ja näet kaiken vaivan, noloa kummaltakin osapuolelta, vaikka kuinka osallistuisi kokkaamiseen, niin sähän sen olet suunnitellut, ostanut, raahannut himaasi ja maksanut, ellen väärin ymmärtänyt.
Ihminen, joka alistuu tällaiseen hyväksikäyttöön, on itsekin osasyyllinen kohteluunsa.
taidat olla "torppaketjujen" pahin tyyppi. Rauhotu hyvä ihminen. Ap kysyy asiaa, halusi vain purkaa ärsyyntymistään tänne. Ei parissa kk:ssa ehdi usein tavata. Oletko maaseudulta? Ehkä teillä eri meno.
Sinunlaistesi tarrautuvien ihmisten tyyli ei nykyään ole kovin normaalia. Päinvastoin viikon tai parinkin tauko on normaali tapaamisväli alkuvaiheessa. Alkuvaihetta kestää helposti yli 6kk. Perus Hki-menoa. Tuollainen samantien tarrautuminen on lähinnä hälytys merkki läheisriippuvuudesta. Kiertäisin kaukaa.
Siis ihan oikeasti joku tapailee jopa puolisen vuotta miettien, että ehkäpä tämä vielä rakkaudeksi muuttuu? En kyllä tuhlaisi aikaani tuollaiseen. No ei tarvitse joka päivä nähdä, mutta jos on kemiaa, niin kyllä sitä silloin tapaa hieman useammin kuin pari kertaa kuukaudessa. Ja alussahan pitäisi just olla sitä huumaa?
Tuuthan ap sitten kertomaan meille, mitä mies vastaa, kun otat asian hänen kanssaan puheeksi. Toivottavasti hän kutsuu sinut samantien luokseen ja koti on vain hänen ja kaikki etenee hyvin. En soisi kenenkään joutuvan petturin särkemäksi ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä parisuhteet muka alkaa tällä tavalla etäisyyttä pitämällä jotain puolikin vuotta, niin anteeksi kerrotteko meille muille, miten se muutos sitten tapahtuu siitä, että ei ole mitään yhteistä elämää kuin pari tuntia parin viikon välein, niin MITEN ja MIKSI sitten yhtäkkiä päätetään mennä naimisiin ja muuttaa yhteen? Ja sittenkö yhtäkkiä sitten esitellään kaikille ja siis MITÄ?
Erityisesti toi, jonka mielestä Helsingissä ei kukaan rakastu hulluna, vaan tapaillaan tällä tavalla puun takana harvakseltaan, niin anteeksi MITÄ? Itse oon kuudennen polven helsinkiläinen enkä vielä koskaan kuullut mistään tällaisista suhteista muilla kuin pettäjillä. Joo joskus joku vanhus, joku leski, voi tapailla tuolla tavalla, mutta ei se koskaan siitä tiivistynyt miksikään.
Kyllä rakkausuhde on aika lailla alusta rakkaussuhde ja toisen seura on tärkeää, mielekästä ja ihaninta, mitä mieleen juolahtaa.
Myöskään mä, näin töölöläisenä, en ymmärrä tota väitettä ollenkaan, että Helsingissä kukaan ei rakastu ja halua olla toisen kanssa. Vaan että, öö, puoli vuotta tapaillaan harvakseltaan ja sitten muka aletaan oleen yhdessä.
Anteeksi mutta muakin kiinnostaa, että kuinka se homma etenee yhdentekevyydestä sitten oikeaksi, merkitykselliseksi parisuhteeksi? Että miten käytännössä, kerran kun taas ootte parin viikon tauon jälkeen panneet, niin siinäkö palaveeraatte, että nyt kuule kosin sinua, mennäänkö naimisiin. Vai siis niinku mitä ihmettä?
Ymmärrän vaiheilun niin kauan, kun ei olla edetty intiimimmälle tasolle? Mutta kun on yksikin yö vietetty yhdessä, siinä sen tietää haluaako heti jatkaa niitä öitä vai tarviiko todella taukoa tyypistä. Jos tarvitsee, sitä tulee aina tarvitsemaan eli ei olla rakastuneita.
Ainakaan minä en koskaan haluaisi olla parisuhteessa muusta syystä kuin rakastuminen.
Muakin kiinnostaisi vastaus tähän. Itse oon vain neljännen polven helsinkiläinen, mutta sama kokemus mulla ja ystäväpiirillä, ei tuollaisia salasuhteita ole kuin... salasuhteet. Nimenomaan ihmiselle on tärkeää, jos on läheinen ystäväpiiri, niin ystävien mielipiteet uudesta suhteesta eli ystäville esitellään hyvin pian ja ystävät antavat niille treffeille siunauksensa tai kehottavat miettimään vielä. Monesti taas uudella deitillä ystävien kanssa synkkaa heti, uusi rakkaus solahtaa osaksi tuttavapiiriä luontevasti, se on tosi kivaa.
Tyyppi, joka ei esittele melko pian uutta rakkautta ystävilleen, olisi tosi outo. Okei tää vanhemmiten hieman eri asia, kun ei enää pyöritä pelkissä kaveriporukoissa vaan työ ja perheet vievät aikaa.
Tollainen tapailu, jossa ei ikäänkuin "tapailla päivänvalossa" on epäilyttävä. Mun on vaikea uskoa, että ap:n suhteessa ei ole mitään salattavaa. Tosin mulle jäänyt ap:n kantakin epäselväksi, ihan kuin häntäkään ei niin kauheasti kiinnostaisi tai ainakin kirjoittaa noin.
Ja TOSI rakastunut jopa peruuttaisi sen ystäviensä kanssa etukäteen maksamansa matkan ollakseen neljä vapaapäivää uuden rakkautensa kanssa. Ei sekään olisi ennenkuulumatonta.
Kyllä alkuvaiheessa odotti hulluna lomia, että sai rauhassa sössöttää rakkautensa kanssa ja herätä milloin sattuu ja panna yötä päivää. Olisi ollut piinallista jossain heilua frendin kanssa ja jättää uusi rakkaus yksin jonnekin.
Helsinkiläiskommentin esittänyt oli varmaan lukenut sen lehtijutun, jossa puhuttiin siitä miten nuoret naiset pääkaupunkiseudulla joutuu tyytymään tapailusuhteisiin, koska heitä on suhteessa samanikäisiin miehiin enemmän.
Yrittää nyt rummuttaa tämän ajatuksen puolesta kuin se olisi joku normi.
Vierailija kirjoitti:
Ja TOSI rakastunut jopa peruuttaisi sen ystäviensä kanssa etukäteen maksamansa matkan ollakseen neljä vapaapäivää uuden rakkautensa kanssa. Ei sekään olisi ennenkuulumatonta.
Kyllä alkuvaiheessa odotti hulluna lomia, että sai rauhassa sössöttää rakkautensa kanssa ja herätä milloin sattuu ja panna yötä päivää. Olisi ollut piinallista jossain heilua frendin kanssa ja jättää uusi rakkaus yksin jonnekin.
No en kyllä kahden kuukauden tuttavuuden takia peruuttaisi lomamatkaani kavereiden kanssa vaikka olisin kuinka rakastunut.
Ap:n deitti on vanhempi mies eikä vältämättä rakastu enää palaavasti kuin nuoret. Yksi pano viikossa riittää. Eikä hänellä ole tarvetta esittää uutta naista tutuille.
Ap ei ole kertonut ikää, ei miehen eikä omaansa.
Kuka on varannut koronatalvena yli kaksi kuukautta sitten jonkun pääsiäisreissun, kun ei ole ollut mitään takeita mistään? Ja kuka idiootti matkustaa frendien kanssa jonnekin tänä pääsiäisenä?