Olen kadottanut elämänilon

Moi,

Mikä sun elämänilon on vienyt? Miksi oot luuseri?

Vierailija kirjoitti:

Moi,

Mikä sun elämänilon on vienyt? Miksi oot luuseri?

En vaan millään kelpaa kenenkään kumppanikseen. Ymmärrän toki ettei tunteita voi pakottaa, mut olisin kuulemma loistava kaveri, mut romanttiseen suhteeseen en kelpaa. Pitäisi olla parempi, mut en vaan ole ja kovasti yritän, mutta motivaatio ja usko on loppumassa.

Kai sitä viimein alkaa hyväksyä, et näin tässä kävi kaikesta yrittämisestä huolimatta. Yksin jäin ja yksin minä taidan myös kuolla. Tough luck, ei tää elämä sit onnistanu meikäläistä. Ehkä seuraava elämä olis parempi, jos kokeilis sitä vaihtoehtoa?

Joo, kadoksissa on elämänilo. Ollut oikeastaan aina. Ei varmasti tule tämän elämän aikana muuttumaan, seuraavaa tuskin tulee. Toivottavasti. Synkkä heh, tn 666. Universumi haluaa kertoa mulle jotain.

Nuorena minulla oli kaunis mieli, täynnä kauniita ajatuksia. Toivuin tehokkaasti mielipahasta ja henkisistä kivuista, ja jaksoin aina olla uudelleen positiivinen ja uskoa parempaan huomiseen. Uskoin ihmisen hyvyyteen, vaikka minua on kohdeltu kaltoin aina, minua pidettiin kai yksinkertaisena, turvallisena kohteena johon voi kaataa lika-ämpärinsä, mutta minä aina annoin anteeksi, annoin anteeksi vaikka ei pyydetty.

Kamelin selkä alkoi murtua, jossain vaiheessa vaan tajusin, miten julmaa elämäni on.. Kukaan ei arvosta hyvää, vilpitöntä ja kilttiä ihmistä! Tarinoissa aina jauhetaan, miten hyvyys kannattaa ja paha saa aina palkkansa.. -Paha saa todella parhaat palkkiot!

Minulle alkoi avautumaan maailman petollisuus, kaikkialla on sitä, -ja aivan helvetin paljon onkin! Mihinkään ei voi luottaa, ei niin mihinkään hyvään.

Kaikki tuo tekee minut niin onnettomaksi. Minulla oli silloin vahvat visiot hyvästä maailmasta, mutta nyt olen tyhjä.. Mitä enemmän yritän sopeutua, sitä pahemmin oireilen.

Ilo on poissa, unelmat ovat poissa, voimat on poissa, jopa katseeni kirkkaus on poissa.. Olenko enää edes elossa...

Haluaisitko itse kaltaisesi ihmisen joka ei pidä itseään minään. Kukaan tässä elämässä ei tuo sulle onnea eikä mitään muutakaan.

Halaus sulle💗

Se että on kiltti ja tekee muille hyvää ei tarkoita sitä että muut tekee sinulle sitä hyvää ei edes pitäisi tehdä oletuksella että se palkitaan. Ei palkita. Täysin epärealistiset maailman kuvat just vie näihin syövereihin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena minulla oli kaunis mieli, täynnä kauniita ajatuksia. Toivuin tehokkaasti mielipahasta ja henkisistä kivuista, ja jaksoin aina olla uudelleen positiivinen ja uskoa parempaan huomiseen. Uskoin ihmisen hyvyyteen, vaikka minua on kohdeltu kaltoin aina, minua pidettiin kai yksinkertaisena, turvallisena kohteena johon voi kaataa lika-ämpärinsä, mutta minä aina annoin anteeksi, annoin anteeksi vaikka ei pyydetty.

Kamelin selkä alkoi murtua, jossain vaiheessa vaan tajusin, miten julmaa elämäni on.. Kukaan ei arvosta hyvää, vilpitöntä ja kilttiä ihmistä! Tarinoissa aina jauhetaan, miten hyvyys kannattaa ja paha saa aina palkkansa.. -Paha saa todella parhaat palkkiot!

Minulle alkoi avautumaan maailman petollisuus, kaikkialla on sitä, -ja aivan helvetin paljon onkin! Mihinkään ei voi luottaa, ei niin mihinkään hyvään.

Kaikki tuo tekee minut niin onnettomaksi. Minulla oli silloin vahvat visiot hyvästä maailmasta, mutta nyt olen tyhjä.. Mitä enemmän yritän sopeutua, sitä pahemmin oireilen.

Ilo on poissa, unelmat ovat poissa, voimat on poissa, jopa katseeni kirkkaus on poissa.. Olenko enää edes elossa...

Hei rakas ihminen mä olin ihan samanlainen mulla ilo ja rakkaus pulppusi sydämessä koko ajan pukkasi uutta ideaa ja mielikuvitus lensi ja koko elämä oli ihanan merkityksellinen ja äänneni jylisi suurena bassona kun puhuin oli syvä rauha ja rakkaus ja halusi pelkkää hyvää kaikille. Mut sit mun sydämmeni otettiin pois ja se meni rikki sisälle jäi tyhjyy ja hei munkin silmieni loiste sameni tummaksi kuin itämeri nyt vain toljottava katse ja elämän kirkkaus ja rakkaus on poissa oi kuinka kaipaan sydämmeni valoa sitä kirkkauden määrää ja paluuta puhtaan rakkauden piiriin. Toivon että säkin saat valosi takaisin. Sitä mä toivon ittelleni et sydän saa taas täyttymyksen. Ja rakkaus palaisi vain puhsas sellainen voi täyttää henkisen sydämmen.

Mäki usein ajattelen että olispa vaan joku nappi mitä sais painaa,,ja sit sitä olis kanttuvei

Vierailija kirjoitti:

Se että on kiltti ja tekee muille hyvää ei tarkoita sitä että muut tekee sinulle sitä hyvää ei edes pitäisi tehdä oletuksella että se palkitaan. Ei palkita. Täysin epärealistiset maailman kuvat just vie näihin syövereihin.

Juuri sen takia tämä maailma on perseestä, kun harva haluaa olla hyvä takaisin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena minulla oli kaunis mieli, täynnä kauniita ajatuksia. Toivuin tehokkaasti mielipahasta ja henkisistä kivuista, ja jaksoin aina olla uudelleen positiivinen ja uskoa parempaan huomiseen. Uskoin ihmisen hyvyyteen, vaikka minua on kohdeltu kaltoin aina, minua pidettiin kai yksinkertaisena, turvallisena kohteena johon voi kaataa lika-ämpärinsä, mutta minä aina annoin anteeksi, annoin anteeksi vaikka ei pyydetty.

Kamelin selkä alkoi murtua, jossain vaiheessa vaan tajusin, miten julmaa elämäni on.. Kukaan ei arvosta hyvää, vilpitöntä ja kilttiä ihmistä! Tarinoissa aina jauhetaan, miten hyvyys kannattaa ja paha saa aina palkkansa.. -Paha saa todella parhaat palkkiot!

Minulle alkoi avautumaan maailman petollisuus, kaikkialla on sitä, -ja aivan helvetin paljon onkin! Mihinkään ei voi luottaa, ei niin mihinkään hyvään.

Kaikki tuo tekee minut niin onnettomaksi. Minulla oli silloin vahvat visiot hyvästä maailmasta, mutta nyt olen tyhjä.. Mitä enemmän yritän sopeutua, sitä pahemmin oireilen.

Ilo on poissa, unelmat ovat poissa, voimat on poissa, jopa katseeni kirkkaus on poissa.. Olenko enää edes elossa...

Hei rakas ihminen mä olin ihan samanlainen mulla ilo ja rakkaus pulppusi sydämessä koko ajan pukkasi uutta ideaa ja mielikuvitus lensi ja koko elämä oli ihanan merkityksellinen ja äänneni jylisi suurena bassona kun puhuin oli syvä rauha ja rakkaus ja halusi pelkkää hyvää kaikille. Mut sit mun sydämmeni otettiin pois ja se meni rikki sisälle jäi tyhjyy ja hei munkin silmieni loiste sameni tummaksi kuin itämeri nyt vain toljottava katse ja elämän kirkkaus ja rakkaus on poissa oi kuinka kaipaan sydämmeni valoa sitä kirkkauden määrää ja paluuta puhtaan rakkauden piiriin. Toivon että säkin saat valosi takaisin. Sitä mä toivon ittelleni et sydän saa taas täyttymyksen. Ja rakkaus palaisi vain puhsas sellainen voi täyttää henkisen sydämmen.

💔😢

Kiitos sanoistasi! Toivon sinulle samaa. 💗

Kolme vuotta kurjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta kurjuutta.

Minulla 48 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena minulla oli kaunis mieli, täynnä kauniita ajatuksia. Toivuin tehokkaasti mielipahasta ja henkisistä kivuista, ja jaksoin aina olla uudelleen positiivinen ja uskoa parempaan huomiseen. Uskoin ihmisen hyvyyteen, vaikka minua on kohdeltu kaltoin aina, minua pidettiin kai yksinkertaisena, turvallisena kohteena johon voi kaataa lika-ämpärinsä, mutta minä aina annoin anteeksi, annoin anteeksi vaikka ei pyydetty.

Kamelin selkä alkoi murtua, jossain vaiheessa vaan tajusin, miten julmaa elämäni on.. Kukaan ei arvosta hyvää, vilpitöntä ja kilttiä ihmistä! Tarinoissa aina jauhetaan, miten hyvyys kannattaa ja paha saa aina palkkansa.. -Paha saa todella parhaat palkkiot!

Minulle alkoi avautumaan maailman petollisuus, kaikkialla on sitä, -ja aivan helvetin paljon onkin! Mihinkään ei voi luottaa, ei niin mihinkään hyvään.

Kaikki tuo tekee minut niin onnettomaksi. Minulla oli silloin vahvat visiot hyvästä maailmasta, mutta nyt olen tyhjä.. Mitä enemmän yritän sopeutua, sitä pahemmin oireilen.

Ilo on poissa, unelmat ovat poissa, voimat on poissa, jopa katseeni kirkkaus on poissa.. Olenko enää edes elossa...

Hei rakas ihminen mä olin ihan samanlainen mulla ilo ja rakkaus pulppusi sydämessä koko ajan pukkasi uutta ideaa ja mielikuvitus lensi ja koko elämä oli ihanan merkityksellinen ja äänneni jylisi suurena bassona kun puhuin oli syvä rauha ja rakkaus ja halusi pelkkää hyvää kaikille. Mut sit mun sydämmeni otettiin pois ja se meni rikki sisälle jäi tyhjyy ja hei munkin silmieni loiste sameni tummaksi kuin itämeri nyt vain toljottava katse ja elämän kirkkaus ja rakkaus on poissa oi kuinka kaipaan sydämmeni valoa sitä kirkkauden määrää ja paluuta puhtaan rakkauden piiriin. Toivon että säkin saat valosi takaisin. Sitä mä toivon ittelleni et sydän saa taas täyttymyksen. Ja rakkaus palaisi vain puhsas sellainen voi täyttää henkisen sydämmen.

💔😢

Kiitos sanoistasi! Toivon sinulle samaa. 💗

Joo kiitos olisi kaksi onnellista "lasta" lisää maailmassa jotka näkee maailman pinkkien lasien läpi ja yksi kerrallaan maailma voittaisi ikuisen rakkauden. Toivottovasti saat viellä hyviä ihmisiä jotka on vilpittömin aikein.