Lue keskustelun säännöt.
Dokumentti: Marikan kuolema
31.03.2021 |
Oli koskettava, kaunis ja ahdistava. Ahdistavan kamalaa etenkin Marikan ja hänen miehensä jonkinlainen välirikko kuoleman lähestyessä kun toista olisi tarvinnut kaikkein eniten..
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ihminen ei ole arvoton.
Mutta alla olevaan perustan, siitä kommenttini."Suurin on rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali".Rest In Peace Marika. 🙏
Noin on. Tuossa tarkoitetaan juuri sitä Jumalan rakkautta ja armoa. Hänelle jokainen ihminen on suunnattoman arvokas ja rakas. ❤️
Nyt en ihan ymmärrä että mikä siinä sitten oli niin kauhean surullista. Marika ei ollut uskovainen joten häneltä puuttui kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ihminen ei ole arvoton.
Mutta alla olevaan perustan, siitä kommenttini."Suurin on rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali".Rest In Peace Marika. 🙏
Noin on. Tuossa tarkoitetaan juuri sitä Jumalan rakkautta ja armoa. Hänelle jokainen ihminen on suunnattoman arvokas ja rakas. ❤️
Nyt en ihan ymmärrä että mikä siinä sitten oli niin kauhean surullista. Marika ei ollut uskovainen joten häneltä puuttui kaikki?
No just se siinä oli kauhean surullista, että häneltä puuttui kaikki.
Ihminen on silti arvokas vaikka kaikki puuttuisikin.
>Eikä mitään raamatunlauseisiin verhottua julmuutta.<
Vai että oikein julmuutta! Onneksi kuolevan veli uskovana pappina jakoi siskolleen sitä "julmuutta"; rukoili ja siunasi.
Vierailija kirjoitti:
>Eikä mitään raamatunlauseisiin verhottua julmuutta.<
Vai että oikein julmuutta! Onneksi kuolevan veli uskovana pappina jakoi siskolleen sitä "julmuutta"; rukoili ja siunasi.
Jokunen vuosi sitten kävi sellainen tapaus, että 5-kymppinen kuorokaverini sai aivoinfarktin. Hän oli tiukka ateisti, joka oli tullut kaikille selväksi.
Sitten hänen maatessaan sairaalassa ihan viimeisillään, menin varovasti kysymään lupaa hoitajien kautta, saisinko mennä häntä katsomaan.
Hän oli yksin huoneessaan.
Luvan saatuani astelin hänen viereensä ja kerroin kuka olen ja saanko rukoilla hänen puolestaan. Hän nyökkäsi myöntävästi silmät kiinni, mutta hereillä. Pitelin häntä kädestä, silitin tukkaa ja hartioita. Lauloin hiljaa pari virren säkeistöä ja rukoilin sen iltarukouksen jonka olin lapsena oppinut omalta äidiltäni. Hän alkoi hymyillä, avasi silmänsä ja kyyneleet kimmelsivät niissä. Jotain hän koitti kuiskatakin, mutta siitä en saanut selvää. Lopuksi luin vielä Herran siunauksen ja halasin.
Seuraavana päivänä kuulin, että hän oli nukkunut pois.
Tuosta tapaamisesta jäi kaunis muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun ei kerrottu kuinka kauan olivat olleet yhdessä.
Oliko nainen vaan hurmaantunut nuorempaan ja komeampaan mieheen ja jättänyt kylmästi poikiensa isän? Tämä exä vieraili siinä ja vaikutti surulliselta ja empaattiselta.
Usein vaan on niin, että vanhassa vara parempi, vaikka kuolemaa odotellessa.Olipa miten vaan, mutta koska rakkaus puuttui, sen ohessa puuttui kaikki.
Surullista katsottavaa.Aika arvottomaksi arvioit ihmiselämän kun kerran kaikki puuttui. Älä nyt kuitenkaan ikinä mene avautumaan kenellekään joka on joutunut edes etäisesti surun kanssa tekemisiin.
Kukaan ihminen ei ole arvoton.
Mutta alla olevaan perustan, siitä kommenttini."Suurin on rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali".Rest In Peace Marika. 🙏
Onko minun isäni h.elvetissä?
Se itsensä am.puneen tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei pidetty huolta, sanoi Marika.
Niin, olisi voinut vähän avata tilannetta. Minä en nyt tätä miesystävää moittisi kovinkaan paljon, kun on ihan kestämätön tilanne, kun suhde uusi (kuinka uusi, ei tullut esille) ja sitten pitäisikin ruveta saattohoitamaan puolisoa ehkä oman elämän kustannuksella.
MInusta Marika teki väärin, kun ei antanut miehen tulla katsomaan.
Juu, ei esim. käynyt ilmi, kävikö mies töissä? Jos, niin ei todellakaan voi vaatia mitään omaishoitajaksi ryhtymistä.
Heillä oli melko tuore suhde. Ehkä mies on eronnut Marikan takia ja hällä voi olla pieniä lapsiakin elätettävänä. Hienosti Marikan ex kuitenkin pysyi rinnalla loppuun asti.
Jäin miettimään, miksi piti viimeisinä aikoina käydä jotain raskaita Whatsapp-keskusteluja miehen kanssa. Itse toivottavasti vastaavassa vaiheessa toivottaisin hyvää elämää ja ehkä auttaisin löytämään uuden kumppanin. Vaikea varmaan tuollaisen jälkeen uskoa itseensä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Eikä mitään raamatunlauseisiin verhottua julmuutta.<
Vai että oikein julmuutta! Onneksi kuolevan veli uskovana pappina jakoi siskolleen sitä "julmuutta"; rukoili ja siunasi.
Jokunen vuosi sitten kävi sellainen tapaus, että 5-kymppinen kuorokaverini sai aivoinfarktin. Hän oli tiukka ateisti, joka oli tullut kaikille selväksi.
Sitten hänen maatessaan sairaalassa ihan viimeisillään, menin varovasti kysymään lupaa hoitajien kautta, saisinko mennä häntä katsomaan.
Hän oli yksin huoneessaan.
Luvan saatuani astelin hänen viereensä ja kerroin kuka olen ja saanko rukoilla hänen puolestaan. Hän nyökkäsi myöntävästi silmät kiinni, mutta hereillä. Pitelin häntä kädestä, silitin tukkaa ja hartioita. Lauloin hiljaa pari virren säkeistöä ja rukoilin sen iltarukouksen jonka olin lapsena oppinut omalta äidiltäni. Hän alkoi hymyillä, avasi silmänsä ja kyyneleet kimmelsivät niissä. Jotain hän koitti kuiskatakin, mutta siitä en saanut selvää. Lopuksi luin vielä Herran siunauksen ja halasin.
Seuraavana päivänä kuulin, että hän oli nukkunut pois.
Tuosta tapaamisesta jäi kaunis muisto.
Aika moni ei-uskovakin ottaa kyllä rukouksen vastaan sairasvuoteellaan.
Ihan karskeimmat saattavat tosin viimeisiksi sanoikseen kirota ja ajaa pois. Tämän kertoi ystäväni, joka on sairaalapappi.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, miksi piti viimeisinä aikoina käydä jotain raskaita Whatsapp-keskusteluja miehen kanssa. Itse toivottavasti vastaavassa vaiheessa toivottaisin hyvää elämää ja ehkä auttaisin löytämään uuden kumppanin. Vaikea varmaan tuollaisen jälkeen uskoa itseensä parisuhteessa.
Ei voi enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään yhä useampi varmaan kiroo, että ei mulle tarvii kertoo mitään raamatunlauseisiin verhoiltua julmuutta. 😱
Jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei pidetty huolta, sanoi Marika.
Niin, olisi voinut vähän avata tilannetta. Minä en nyt tätä miesystävää moittisi kovinkaan paljon, kun on ihan kestämätön tilanne, kun suhde uusi (kuinka uusi, ei tullut esille) ja sitten pitäisikin ruveta saattohoitamaan puolisoa ehkä oman elämän kustannuksella.
MInusta Marika teki väärin, kun ei antanut miehen tulla katsomaan.
Juu, ei esim. käynyt ilmi, kävikö mies töissä? Jos, niin ei todellakaan voi vaatia mitään omaishoitajaksi ryhtymistä.
Heillä oli melko tuore suhde. Ehkä mies on eronnut Marikan takia ja hällä voi olla pieniä lapsiakin elätettävänä. Hienosti Marikan ex kuitenkin pysyi rinnalla loppuun asti.
Ehkä hetkellinen hullaantuminen ja ero molemmille. Uusi mies oli yli 20v. nuorempi. Marikalla oli pitkä avioliitto ja ex-mies kertoo lastensa äidin olleen elämänsä rakkaus.
He tekivät pitkään yhdessä erilaisia teatteriproduktioita Marikan toimiessa lavastajana. Sitten hän halusi lavastaa myös oman kuolemansa dokumentin muotoon. Ex-mies kertoo, että se oli hänen elämänsä vaikein käsikirjoitus.
Ohjaaja oli eri henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marikan kuoleman käsikirjoitus ei ollut kovin onnistunut, vaikka se oli ex-puolison käsialaa. Uuden mieskaverin olisi hyvin voinut jättää pois. Riidoissa kuolemista on ikävä katsoa.
Ihmetyttää, että tuo oli arvosteltu peräti parhaaksi dokumentiksi.
Vierailija kirjoitti:
Marikan kuoleman käsikirjoitus ei ollut kovin onnistunut, vaikka se oli ex-puolison käsialaa. Uuden mieskaverin olisi hyvin voinut jättää pois. Riidoissa kuolemista on ikävä katsoa.
Ihmetyttää, että tuo oli arvosteltu peräti parhaaksi dokumentiksi.
Outo juttu, että riitaisa tilanne haluttiin kirjoittaa mukaan, vaikka tarkoitus ehkä oli tehdä jotain kaunista ja koskettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, miksi piti viimeisinä aikoina käydä jotain raskaita Whatsapp-keskusteluja miehen kanssa. Itse toivottavasti vastaavassa vaiheessa toivottaisin hyvää elämää ja ehkä auttaisin löytämään uuden kumppanin. Vaikea varmaan tuollaisen jälkeen uskoa itseensä parisuhteessa.
Hyvin monille on todella tärkeää selvittää asiat ja sopia riitansa. Viimeistäänkin elämän tuossa vaiheessa. Ilmeisesti sovintoa ei sitten löytynyt ja lopputulos oli ikävä.
Paitsi heille itselleen, myös ohjelman katsojille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marikan kuoleman käsikirjoitus ei ollut kovin onnistunut, vaikka se oli ex-puolison käsialaa. Uuden mieskaverin olisi hyvin voinut jättää pois. Riidoissa kuolemista on ikävä katsoa.
Ihmetyttää, että tuo oli arvosteltu peräti parhaaksi dokumentiksi.Outo juttu, että riitaisa tilanne haluttiin kirjoittaa mukaan, vaikka tarkoitus ehkä oli tehdä jotain kaunista ja koskettavaa.
Mistä päättelette että tarkoitus oli tehdä kaunista ja koskettavaa? Ketjun loppupäässä on ihme rajattomia tyyppejä vänkäämässä miksi muut ihmiset eivät käyttäydy heidän oletustensa mukaisesti ja arvottamassa ihmisiä törkeästi uskonnollisesta norsunluutornistaan käsin. Aina välillä sitä toivoo että pysyisitte uskikset omissa porukoissanne taputtelemassa toisianne selkään siitä kuinka teillä on kaikki ja muilta puuttuu kaikki. Ja sitten ihmetellään miksei ihmisiä kiinnosta uskonto...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Eikä mitään raamatunlauseisiin verhottua julmuutta.<
Vai että oikein julmuutta! Onneksi kuolevan veli uskovana pappina jakoi siskolleen sitä "julmuutta"; rukoili ja siunasi.
Jokunen vuosi sitten kävi sellainen tapaus, että 5-kymppinen kuorokaverini sai aivoinfarktin. Hän oli tiukka ateisti, joka oli tullut kaikille selväksi.
Sitten hänen maatessaan sairaalassa ihan viimeisillään, menin varovasti kysymään lupaa hoitajien kautta, saisinko mennä häntä katsomaan.
Hän oli yksin huoneessaan.
Luvan saatuani astelin hänen viereensä ja kerroin kuka olen ja saanko rukoilla hänen puolestaan. Hän nyökkäsi myöntävästi silmät kiinni, mutta hereillä. Pitelin häntä kädestä, silitin tukkaa ja hartioita. Lauloin hiljaa pari virren säkeistöä ja rukoilin sen iltarukouksen jonka olin lapsena oppinut omalta äidiltäni. Hän alkoi hymyillä, avasi silmänsä ja kyyneleet kimmelsivät niissä. Jotain hän koitti kuiskatakin, mutta siitä en saanut selvää. Lopuksi luin vielä Herran siunauksen ja halasin.
Seuraavana päivänä kuulin, että hän oli nukkunut pois.
Tuosta tapaamisesta jäi kaunis muisto.Aika moni ei-uskovakin ottaa kyllä rukouksen vastaan sairasvuoteellaan.
Ihan karskeimmat saattavat tosin viimeisiksi sanoikseen kirota ja ajaa pois. Tämän kertoi ystäväni, joka on sairaalapappi.
Huokaus. Joo kuolemaa tekevä tosiaan jaksaa ruveta tappelemaan asiasta kun sukulaiset tuo puolipakolla papin kuolinvuoteelle. Minullakin on pari sukulaista jotka varmasti olisivat tätä temppua yrittäneet tehdä minulle jos olisin kuollut nuorena, onneksi ehtivät luultavasti itse kuolla alta pois. Helluntailaiset on omasta kokemuksesta tässä kaikkein pahimpia. Siinä voi käydä niin että elämässään ei uskonnollisen ihmisen hautajaisten teema onkin yhtäkkiä Israel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>Eikä mitään raamatunlauseisiin verhottua julmuutta.<
Vai että oikein julmuutta! Onneksi kuolevan veli uskovana pappina jakoi siskolleen sitä "julmuutta"; rukoili ja siunasi.
Jokunen vuosi sitten kävi sellainen tapaus, että 5-kymppinen kuorokaverini sai aivoinfarktin. Hän oli tiukka ateisti, joka oli tullut kaikille selväksi.
Sitten hänen maatessaan sairaalassa ihan viimeisillään, menin varovasti kysymään lupaa hoitajien kautta, saisinko mennä häntä katsomaan.
Hän oli yksin huoneessaan.
Luvan saatuani astelin hänen viereensä ja kerroin kuka olen ja saanko rukoilla hänen puolestaan. Hän nyökkäsi myöntävästi silmät kiinni, mutta hereillä. Pitelin häntä kädestä, silitin tukkaa ja hartioita. Lauloin hiljaa pari virren säkeistöä ja rukoilin sen iltarukouksen jonka olin lapsena oppinut omalta äidiltäni. Hän alkoi hymyillä, avasi silmänsä ja kyyneleet kimmelsivät niissä. Jotain hän koitti kuiskatakin, mutta siitä en saanut selvää. Lopuksi luin vielä Herran siunauksen ja halasin.
Seuraavana päivänä kuulin, että hän oli nukkunut pois.
Tuosta tapaamisesta jäi kaunis muisto.Aika moni ei-uskovakin ottaa kyllä rukouksen vastaan sairasvuoteellaan.
Ihan karskeimmat saattavat tosin viimeisiksi sanoikseen kirota ja ajaa pois. Tämän kertoi ystäväni, joka on sairaalapappi.Huokaus. Joo kuolemaa tekevä tosiaan jaksaa ruveta tappelemaan asiasta kun sukulaiset tuo puolipakolla papin kuolinvuoteelle. Minullakin on pari sukulaista jotka varmasti olisivat tätä temppua yrittäneet tehdä minulle jos olisin kuollut nuorena, onneksi ehtivät luultavasti itse kuolla alta pois. Helluntailaiset on omasta kokemuksesta tässä kaikkein pahimpia. Siinä voi käydä niin että elämässään ei uskonnollisen ihmisen hautajaisten teema onkin yhtäkkiä Israel.
Ja tulkinta kun kuolemanpelosta ymmärrettävästi kärsivä ihminen joskus haluaa tarrata edes johonkin oljenkorteen = olemme oikeassa ja Jumala on olemassa. Se vaan että kuolevalle voisi kelvata ihan mikä tahansa muukin jumala ja se sallittakoon hänelle jos se tekee kuolemisesta helpompaa. Ja ihan ateistina sanon tämän.
Niinhän me tavikset tehdäänkin, että rukoillaan lähimmäistemme puolesta ja toivotetaan heille siunausta ja terveyttä.
Lähimmän vuoden aikana sille onkin ollut tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marikan kuoleman käsikirjoitus ei ollut kovin onnistunut, vaikka se oli ex-puolison käsialaa. Uuden mieskaverin olisi hyvin voinut jättää pois. Riidoissa kuolemista on ikävä katsoa.
Ihmetyttää, että tuo oli arvosteltu peräti parhaaksi dokumentiksi.Outo juttu, että riitaisa tilanne haluttiin kirjoittaa mukaan, vaikka tarkoitus ehkä oli tehdä jotain kaunista ja koskettavaa.
Ehkä haluttiin tehdä todenmukaista.
Peilasin dokumenttia oman vanhempani syöpäkuolemaan. Ihmiset ovat todella erilaisia. Vanhempani ei puhunut tulevasta kuolemastaan lainkaan vaan eli kuin sitä ei olisi tulossakaan. Ei antanut mitään ohjeita hautajaisiin, virsiin, kutsuttaviin ihmisiin, arkkuun, kukkasiin jne. Yritin sitten toteuttaa ne hänen näköisinään.
Kukaan ihminen ei ole arvoton.
Mutta alla olevaan perustan, siitä kommenttini.
"Suurin on rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali".
Rest In Peace Marika. 🙏
Noin on. Tuossa tarkoitetaan juuri sitä Jumalan rakkautta ja armoa. Hänelle jokainen ihminen on suunnattoman arvokas ja rakas. ❤️