Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Dokumentti: Marikan kuolema
31.03.2021 |
Oli koskettava, kaunis ja ahdistava. Ahdistavan kamalaa etenkin Marikan ja hänen miehensä jonkinlainen välirikko kuoleman lähestyessä kun toista olisi tarvinnut kaikkein eniten..
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei pidetty huolta, sanoi Marika.
Niin, olisi voinut vähän avata tilannetta. Minä en nyt tätä miesystävää moittisi kovinkaan paljon, kun on ihan kestämätön tilanne, kun suhde uusi (kuinka uusi, ei tullut esille) ja sitten pitäisikin ruveta saattohoitamaan puolisoa ehkä oman elämän kustannuksella.
MInusta Marika teki väärin, kun ei antanut miehen tulla katsomaan.
Juu, ei esim. käynyt ilmi, kävikö mies töissä? Jos, niin ei todellakaan voi vaatia mitään omaishoitajaksi ryhtymistä.
Työtyötyötyötyötyötyö, minäminäminäminäminäminäminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tykkäsitte tästä niin kannattaa katsoa areenasta myös Oikeus kuolla - dokkari. Kertoo parantumattomasti sairaista jotka eivät saa lähteä täältä aiemmin vaan pahimmassa tapauksesa kestämään kovat kivut.
Tässä Marikan dokkarissa jäi ahdistamaan nuo raskaat lopun ajan hengenvedot. Toivottavasti on jo niin läökitty tai muussa maailmassa ettei ole ihan kamalaa. En tiedä kuinka pitkään mahtoi kestää.
Sairaanhoitajana olen nähnyt useita kuolevia, eikä se henki ihmisestä lähde niin, että kauniisti nukahdetaan pois. Paitsi tietty sairauskohtauksissa. Itse kuitenkin ajattelen, että kuoleminen kuuluu elämään. Enkä itse haluaisi eutanasiaa, pl. epäinhimilliset harvinaiset tapaukset. Kuolinvuoteella luovutaan, sairas elämästä ja omaiset sairaasta, kuolema on usein lopulta helpotus.
Minusta pitäisi olla oikeus eutanasiaan. Se olisi yksi tärkeimmistä oikeuksista. Sen pitäisi kuulua perusoikeuksiin. Se antaisi lohtua, jos tietäisi, että jollei enää kestä eikä jaksa, niin ei ole pakko. Eniten pelottaa juuri tuollainen, että ei ole enää mitään iloa eikä onnea, vain henkeä haukkoen odottaa kuolemaa. Miksi tuollainen pitää kestää.
Jotkut nyt haluavat elää eikä kuolla. Jos on kuukausi elinaikaa, miksi vähentäisi siitä esim pari viikkoa tahallaan.
Pahat kivut, jatkuva tukehtumisen tunne noin esimerkiksi.
Onneksi sedaation voi sentään saada loppuajaksi...
Mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näkynyt Marikan poikiakaan saattokodissa, eikä kuolinvuoteen äärellä? Ihmettelin. Ex-mies sentään oli.
No ne pojat ymmärtää, että mummon kuolema on normaali asia. Eri asia, jos joku nuori kyseessä.
Kyllä hän oli 50v poikien oma äiti, joka oli kuolemassa, eikä mummo!
Mummo =vanha nainen
Onko Jennifer Anistonkin mielestäsi mummo, hän on sentään jo 52v.
On. Hällä on varaa muokata naamaansa nuoreksi, mutta ei se totuutta peitä :D
Palataanko asiaan, kun täytät 50. Voi se elämä jotain sullekin opettaa ja ennen kuin huomaatkaan, olet viiskymppinen
En edelleenkään aio elää viisikymppiseksi, ei mitään järkeä elää vanhana naisena, kun on miehille ilmaa.
Aika heikoissa kantimissa on elämäsi jos elämänhalu riippuu siitä saako miehiltä huomiota vai ei. Kannattaisi rakentaa itsetunnon pohjaksi tärkeämpiä ja kestävämpiä asioita.
Miesten huomio on ainoa mikä merkitsee, tietenkin. Marika oli onnekas kun pääsi pois. Me muut turhat mummot joudutaan lähtemään oman käden kautta. N36
Olisiko sinun jo aika käyttää sitä omaa kättä? En usko sinulla olevan kovin paljon annettavaa tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tykkäsitte tästä niin kannattaa katsoa areenasta myös Oikeus kuolla - dokkari. Kertoo parantumattomasti sairaista jotka eivät saa lähteä täältä aiemmin vaan pahimmassa tapauksesa kestämään kovat kivut.
Tässä Marikan dokkarissa jäi ahdistamaan nuo raskaat lopun ajan hengenvedot. Toivottavasti on jo niin läökitty tai muussa maailmassa ettei ole ihan kamalaa. En tiedä kuinka pitkään mahtoi kestää.
Hengitys oli tosiaan raskasta ja katkonaista? Tuollaistako se sitten on? Tuntui että oli pitkä väli ennenkuin veti henkeä uudestaan.
Tuollaista se yleensä on. Ilmeisesti keho voimakkaan lääkittynäkin taistelee elämästään viimeiseen asti. Se on joku refleksinkaltainen ominaisuus varmaan. Isäni kuoli seitsemänkymppisenä keuhkosyöpään. Nesteytys oli lopetettu ja soittivat aamulla sairaalasta niin menimme äidin ja veljen kanssa katsomaan. Siinä hän vielä lepäsi mutta ei hän samalta näyttänyt. Sisäelimet kun ei toimi niin ilmeisesti kehon muoto muuttuu siksi (turpoaa). Kasvot olivat soikeat ja suu aukeili kuin hidastetusta filmistä. Lähes muumiolta näytti melkein. Hengityksessä tosiaan pitkät katkot kunnes puoli tuntia tilannetta seuranneina nekin loppuivat vaikka hän näytti taistelevan viimeiseen hengenvetoon asti kunnes oli pakko luovuttaa. Viimeinen korina oli ehkä pelkkiä refleksejä jo luovuttaneena ja kuolleena. Kokeilivat pulssia. Saimmepa kaikki olla saattamassa häntä. Äitini kuoli itse suolistosyöpään vajaan 10 vuoden päästä kuuskymppisenä. Häntä olin katsomassa vain pari päivää ennen kuolemaa, ei hänkään turvonneena näyttänyt enää itseltään. Lääkkeet olivat vahvat joten kipuja ei varmasti ollut. Ei tuntunut tietävän maailmasta mitään. Seuraavana aamuna soittivat että hän nukkui pois.
käsittääkseni morfiini jota annetaan syöpäpotilaille lopussa pysäyttää hengityksen, lamaa hengityslihakset. Jos sitä antaa liikaa, se tappaa juuri tuohon. Jos liian vähän, ei tehoa. Näin kaikki oikeestaan "tapetaan" sit siinä loppuvaiheessa morfiinilla. Fakta josta ei puhuta paljoa.
Minä tiedän 2 vastaavaa juttua, että lähi-ihminen on sanonut pahasti kuolevalle. Mutta...enpä tiedä, mitä kaikkea on sanottu ennen sitä molemminpuolin. Tässä tapauksessa kuoleminen kesti noin vuoden, mikä on erittäin pitkä aika olla tukena uudessa suhteessa, jossa saattoi tai sitten ei olla vaikeuksia jo ennen sairastumista.
Huolenpito olisi minun mielestä kuulunut hoitohenkilökunnalle esim. kotihoidolle.
Jos ei ole rakkaus vankalla pohjalla tai sitä ei ehkä olenkaan, on kohtuutonta vaatia, että mies pitäisi huolta. Vai tarkoittiko Marika lapsiaan?
Ystäviä näytti olevan laulamassa paljonkin, mutta oliko ystäviä auttamassa arkipäivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää tulla pilamaan tällainenkin asiallinen keskustelu ikäjankkaamisella... Älkää vastatko mitään tuolle mummo-trollille.
Minusta dokumentti oli kokonaisuutena hyvä, joskin asioita jäi auki. Jäi vaikutelma, että Marikalla oli todellakin ollut aikaa miettiä kuolemaa ja hän jo odotti sitä. Marikan poikien näkymisestä dokumentissa sen verran, että on ihan eri asia olla kuvassa vakavasti sairaan synttäreillä kuin kuolinvuoteen äärellä. Me emme tiedä eikä tarvitsekaan kuinka paljon pojat ovat vuoteen vieressä olleet ja miten käyttäytyneet.
Marikan ja uuden puolison suhteen kuvaus jäi kovin vajaaksi. Siitä nostettiin yksi lause eikä avattu tilannetta mihin se liittyi. Pitkässäkään parisuhteessa ei ole varmaa, että puoliso jaksaisi tai pystyisi hoitaa ja tukea sairasta, joten turha yksin tuota miestä on syyllistää.
Ihmetytti hieman se hoitajien puhumattomuus. Eikö jotain olisi voinut jutella siinä letkua laittaessa ja edes katsoa potilasta? Varsinkin, kun heille kuolevien ihmisten kohtaaminen on jokapäiväistä.
Melkein kaiken muun tässä maailmassa voi yrittää korjata, mutta yhtään kuollutta ei tiettävästi ole herätetty henkiin. Kuoleman lopullisuus on varmaan se, joka ihmisiä pelottaa ja surettaa. Vaikka se toisaalta olisi vapautus vaikeasta sairaudesta.
Edellisessä kommentissa oli hyvää asiaa. Paljon jäi kertomatta, joka olisi katsojaa kiinnostanut..mutta eipä se meille kuulukaan. MInustakin on nyt saanut liian osan tästä tarinasta se miehen yksi lause.
On ilmeisesti ollut hirveän vaikea jakso hänelle lopun haastattelusta päätellen ja jos Marika tarkoitti häntä, ettei saanut kotoa huolenpitoa, niin vielä syyllisyys siitäkin.
Entäpä, jos suhde ei ollutkaan hyvä ja läheinen, niin ykskaks mies onkin kiinni syöpäsairaassa kuolevassa potilaassa, no en tiedä, mutta paljon jäi avoimeksi.
Tarinan ydin oli kuitenkin se Marikan taival kohti kuolemaa, kokonaisuudessa hyvä dokkari. Se pappiveli oli hyvä jutellessa, kun ei tarjonnut niitä valmiita vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hirveän hyvin Marikan päätöstä olla tapaamatta henkisesti kypsymätöntä puolisoaan ihan elämän loppuvaiheessa. Nainen joutuu henkisesti kannattelemaan tuollaista miestä. Se on vähän liikaa siinä vaiheessa, kun käy läpi omaa kuolinkamppailuaan.
Tässä oli taas yksi dokumentti, miksi toivoisin Suomeen laillista eutanasiaa.
En mä ymmärrä, miksi ei voi Suomessa saada avustettua kuolemaa, kun tiedetään että kunto jossain vaiheessa romahtaa.
Tämä viimeinen kuukausi oli juuri sitä taistelua, jota ei ollut edes kiva katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tykkäsitte tästä niin kannattaa katsoa areenasta myös Oikeus kuolla - dokkari. Kertoo parantumattomasti sairaista jotka eivät saa lähteä täältä aiemmin vaan pahimmassa tapauksesa kestämään kovat kivut.
Tässä Marikan dokkarissa jäi ahdistamaan nuo raskaat lopun ajan hengenvedot. Toivottavasti on jo niin läökitty tai muussa maailmassa ettei ole ihan kamalaa. En tiedä kuinka pitkään mahtoi kestää.
Hengitys oli tosiaan raskasta ja katkonaista? Tuollaistako se sitten on? Tuntui että oli pitkä väli ennenkuin veti henkeä uudestaan.
Tuollaista se yleensä on. Ilmeisesti keho voimakkaan lääkittynäkin taistelee elämästään viimeiseen asti. Se on joku refleksinkaltainen ominaisuus varmaan. Isäni kuoli seitsemänkymppisenä keuhkosyöpään. Nesteytys oli lopetettu ja soittivat aamulla sairaalasta niin menimme äidin ja veljen kanssa katsomaan. Siinä hän vielä lepäsi mutta ei hän samalta näyttänyt. Sisäelimet kun ei toimi niin ilmeisesti kehon muoto muuttuu siksi (turpoaa). Kasvot olivat soikeat ja suu aukeili kuin hidastetusta filmistä. Lähes muumiolta näytti melkein. Hengityksessä tosiaan pitkät katkot kunnes puoli tuntia tilannetta seuranneina nekin loppuivat vaikka hän näytti taistelevan viimeiseen hengenvetoon asti kunnes oli pakko luovuttaa. Viimeinen korina oli ehkä pelkkiä refleksejä jo luovuttaneena ja kuolleena. Kokeilivat pulssia. Saimmepa kaikki olla saattamassa häntä. Äitini kuoli itse suolistosyöpään vajaan 10 vuoden päästä kuuskymppisenä. Häntä olin katsomassa vain pari päivää ennen kuolemaa, ei hänkään turvonneena näyttänyt enää itseltään. Lääkkeet olivat vahvat joten kipuja ei varmasti ollut. Ei tuntunut tietävän maailmasta mitään. Seuraavana aamuna soittivat että hän nukkui pois.
käsittääkseni morfiini jota annetaan syöpäpotilaille lopussa pysäyttää hengityksen, lamaa hengityslihakset. Jos sitä antaa liikaa, se tappaa juuri tuohon. Jos liian vähän, ei tehoa. Näin kaikki oikeestaan "tapetaan" sit siinä loppuvaiheessa morfiinilla. Fakta josta ei puhuta paljoa.
Ei pidä paikkaansa, mulle sanoi lääkäri.
Jos noin olis, pitääpä muistaa kieltää morfiini hoitotahdossa...vaikkeihan hoitotahtoa kukaan noudata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä ei kyllä parhaita puolia saanut itsestään millään esille. Meni kyllä tuon miehen markkina-arvot mun silmissä todella pakkasen puolelle. Kamala käytös! Pitäs kyllä vähän järkeä olla päässä ja pelisilmää tilanteissa mitkä on tuollaisella käyttäytymisellä todella itsekästä ja jopa sairasta.. noh, toivottavasti on huono omatunto tuollaisesta käytöksestä pitkään.
Ja se lelu ukko? Siis mikä toi juttu oli? Siis tuollaistako sielä saattohoidossa on, että pistetään sairaat halvalla? Huh huhuh huh touhua!!Mikä lelu-ukko? Olisiko ollut Marikan omaa taidetta. Minusta se oli upea.
Se ukko joka tuli sinne niillä leluilla leikkimään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli taas erinomainen esimerkki siitä, miksei akateemisen naisen kannata ottaa kumppaniksi matalakoulutettua miestä. Koulutus korreloi suoraan henkisen kypsyyden, tunnetaitojen ja älyn kanssa. Marika olisi ansainnut paremman puolison.
Vierailija kirjoitti:
Häkellyttävintä oli Marikan saama kommentti, että "Sun kuolemasi on mun murheista pienin".
Kuka näin sanoi? Järkyttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä ei kyllä parhaita puolia saanut itsestään millään esille. Meni kyllä tuon miehen markkina-arvot mun silmissä todella pakkasen puolelle. Kamala käytös! Pitäs kyllä vähän järkeä olla päässä ja pelisilmää tilanteissa mitkä on tuollaisella käyttäytymisellä todella itsekästä ja jopa sairasta.. noh, toivottavasti on huono omatunto tuollaisesta käytöksestä pitkään.
Ja se lelu ukko? Siis mikä toi juttu oli? Siis tuollaistako sielä saattohoidossa on, että pistetään sairaat halvalla? Huh huhuh huh touhua!!Mikä lelu-ukko? Olisiko ollut Marikan omaa taidetta. Minusta se oli upea.
Se ukko joka tuli sinne niillä leluilla leikkimään!
Oliko sen rojuilla leikkivän äijän tarkoitus vauhdittaa kuolemaa? Se rätillä esitetty tervehdys meinasi räjäyttää aivot ainakin ruudun toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häkellyttävintä oli Marikan saama kommentti, että "Sun kuolemasi on mun murheista pienin".
Kuka näin sanoi? Järkyttävää!
Se miehen irvikuva, joka hänellä oli kumppaninaan. Narisevalla lapsenäänellä puhuva itsekäs pska.
Vierailija kirjoitti:
Oli taas erinomainen esimerkki siitä, miksei akateemisen naisen kannata ottaa kumppaniksi matalakoulutettua miestä. Koulutus korreloi suoraan henkisen kypsyyden, tunnetaitojen ja älyn kanssa. Marika olisi ansainnut paremman puolison.
Myös monen akateemiset tohtorit ovat todella heikkoja ja taitamattomia ihmissuhdeasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tykkäsitte tästä niin kannattaa katsoa areenasta myös Oikeus kuolla - dokkari. Kertoo parantumattomasti sairaista jotka eivät saa lähteä täältä aiemmin vaan pahimmassa tapauksesa kestämään kovat kivut.
Tässä Marikan dokkarissa jäi ahdistamaan nuo raskaat lopun ajan hengenvedot. Toivottavasti on jo niin läökitty tai muussa maailmassa ettei ole ihan kamalaa. En tiedä kuinka pitkään mahtoi kestää.
Sairaanhoitajana olen nähnyt useita kuolevia, eikä se henki ihmisestä lähde niin, että kauniisti nukahdetaan pois. Paitsi tietty sairauskohtauksissa. Itse kuitenkin ajattelen, että kuoleminen kuuluu elämään. Enkä itse haluaisi eutanasiaa, pl. epäinhimilliset harvinaiset tapaukset. Kuolinvuoteella luovutaan, sairas elämästä ja omaiset sairaasta, kuolema on usein lopulta helpotus.
Minusta pitäisi olla oikeus eutanasiaan. Se olisi yksi tärkeimmistä oikeuksista. Sen pitäisi kuulua perusoikeuksiin. Se antaisi lohtua, jos tietäisi, että jollei enää kestä eikä jaksa, niin ei ole pakko. Eniten pelottaa juuri tuollainen, että ei ole enää mitään iloa eikä onnea, vain henkeä haukkoen odottaa kuolemaa. Miksi tuollainen pitää kestää.
Jotkut nyt haluavat elää eikä kuolla. Jos on kuukausi elinaikaa, miksi vähentäisi siitä esim pari viikkoa tahallaan.
Pahat kivut, jatkuva tukehtumisen tunne noin esimerkiksi.
Onneksi sedaation voi sentään saada loppuajaksi...
Mikä se on?
Palliatiivinen sedaatio on sellainen, että saa olla nukutettuna.
Silloin ei kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetytti hieman se hoitajien puhumattomuus. Eikö jotain olisi voinut jutella siinä letkua laittaessa ja edes katsoa potilasta? Varsinkin, kun heille kuolevien ihmisten kohtaaminen on jokapäiväistä.
Minulle kanssa otti silmään se hoitajien tympeys. Yksi hoitaja kysyi että mitä sinulle kuuluu, ja Marika alkoi sitten laveasti kertomaan kuulumisiaan. Hoitaja ei korvaansa lotkauttanut, ei vastannut mitään eikä ollut lainkaan kiinnostunut.
Toiselta hoitajalta Marika kysyi mitä mahtaa olla ruokana, ja yritti vähän virittää keskustelua. Nainen sanoi ettei tiedä ja lähti huoneesta. Eikö nyt vähän olisi voinut rupatella ja seurustella kun potilas selvästi kaipasi juttuseuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetytti hieman se hoitajien puhumattomuus. Eikö jotain olisi voinut jutella siinä letkua laittaessa ja edes katsoa potilasta? Varsinkin, kun heille kuolevien ihmisten kohtaaminen on jokapäiväistä.
Minulle kanssa otti silmään se hoitajien tympeys. Yksi hoitaja kysyi että mitä sinulle kuuluu, ja Marika alkoi sitten laveasti kertomaan kuulumisiaan. Hoitaja ei korvaansa lotkauttanut, ei vastannut mitään eikä ollut lainkaan kiinnostunut.
Toiselta hoitajalta Marika kysyi mitä mahtaa olla ruokana, ja yritti vähän virittää keskustelua. Nainen sanoi ettei tiedä ja lähti huoneesta. Eikö nyt vähän olisi voinut rupatella ja seurustella kun potilas selvästi kaipasi juttuseuraa?
Minusta hoitajat eivät olleet tympeitä, vaan jotenkin surullisia.
Alue: Aihe vapaa
Pystyt. Mulla oli neljä vuotta sitten sama tilanne. Katsoin ja itkin ja arvostin tuota tapaa suhtautua. Lopulta hänkin oli haavoittuva asian suhteen. Minunkin mies sanoi että toivoo ettei kuolisin pian ettei tarvitse olla minun kanssa enää kauaa!