Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Dokumentti: Marikan kuolema
31.03.2021 |
Oli koskettava, kaunis ja ahdistava. Ahdistavan kamalaa etenkin Marikan ja hänen miehensä jonkinlainen välirikko kuoleman lähestyessä kun toista olisi tarvinnut kaikkein eniten..
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetytti hieman se hoitajien puhumattomuus. Eikö jotain olisi voinut jutella siinä letkua laittaessa ja edes katsoa potilasta? Varsinkin, kun heille kuolevien ihmisten kohtaaminen on jokapäiväistä.
Minulle kanssa otti silmään se hoitajien tympeys. Yksi hoitaja kysyi että mitä sinulle kuuluu, ja Marika alkoi sitten laveasti kertomaan kuulumisiaan. Hoitaja ei korvaansa lotkauttanut, ei vastannut mitään eikä ollut lainkaan kiinnostunut.
Toiselta hoitajalta Marika kysyi mitä mahtaa olla ruokana, ja yritti vähän virittää keskustelua. Nainen sanoi ettei tiedä ja lähti huoneesta. Eikö nyt vähän olisi voinut rupatella ja seurustella kun potilas selvästi kaipasi juttuseuraa?Minusta hoitajat eivät olleet tympeitä, vaan jotenkin surullisia.
Samaa mieltä. Saattohoitajan työ on varmasti raskas, palkka ei ole kovin kummoinen niinkuin me kaikki hyvin tiedämme. Todennäköisesti itseään suojellakseen eivät halua viritellä kovin syvällisiä keskusteluja kohta kuolevan kanssa. Näin toimisin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän Marika yleensä on eronnut ekasta miehestään? Tein pienen vakoilumatkan facessa,, niin näyttää eksä kuuluvan enemmän perheeseen kuin nyksä.
mm. juuri tämä joulu. Eksä plus muu Marikan perhe koolla, nyksää ei näy. Outo kuvio kaikkinensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tykkäsitte tästä niin kannattaa katsoa areenasta myös Oikeus kuolla - dokkari. Kertoo parantumattomasti sairaista jotka eivät saa lähteä täältä aiemmin vaan pahimmassa tapauksesa kestämään kovat kivut.
Tässä Marikan dokkarissa jäi ahdistamaan nuo raskaat lopun ajan hengenvedot. Toivottavasti on jo niin läökitty tai muussa maailmassa ettei ole ihan kamalaa. En tiedä kuinka pitkään mahtoi kestää.
Hengitys oli tosiaan raskasta ja katkonaista? Tuollaistako se sitten on? Tuntui että oli pitkä väli ennenkuin veti henkeä uudestaan.
Tuollaista se yleensä on. Ilmeisesti keho voimakkaan lääkittynäkin taistelee elämästään viimeiseen asti. Se on joku refleksinkaltainen ominaisuus varmaan. Isäni kuoli seitsemänkymppisenä keuhkosyöpään. Nesteytys oli lopetettu ja soittivat aamulla sairaalasta niin menimme äidin ja veljen kanssa katsomaan. Siinä hän vielä lepäsi mutta ei hän samalta näyttänyt. Sisäelimet kun ei toimi niin ilmeisesti kehon muoto muuttuu siksi (turpoaa). Kasvot olivat soikeat ja suu aukeili kuin hidastetusta filmistä. Lähes muumiolta näytti melkein. Hengityksessä tosiaan pitkät katkot kunnes puoli tuntia tilannetta seuranneina nekin loppuivat vaikka hän näytti taistelevan viimeiseen hengenvetoon asti kunnes oli pakko luovuttaa. Viimeinen korina oli ehkä pelkkiä refleksejä jo luovuttaneena ja kuolleena. Kokeilivat pulssia. Saimmepa kaikki olla saattamassa häntä. Äitini kuoli itse suolistosyöpään vajaan 10 vuoden päästä kuuskymppisenä. Häntä olin katsomassa vain pari päivää ennen kuolemaa, ei hänkään turvonneena näyttänyt enää itseltään. Lääkkeet olivat vahvat joten kipuja ei varmasti ollut. Ei tuntunut tietävän maailmasta mitään. Seuraavana aamuna soittivat että hän nukkui pois.
käsittääkseni morfiini jota annetaan syöpäpotilaille lopussa pysäyttää hengityksen, lamaa hengityslihakset. Jos sitä antaa liikaa, se tappaa juuri tuohon. Jos liian vähän, ei tehoa. Näin kaikki oikeestaan "tapetaan" sit siinä loppuvaiheessa morfiinilla. Fakta josta ei puhuta paljoa.
Ei pidä paikkaansa, mulle sanoi lääkäri.
Jos noin olis, pitääpä muistaa kieltää morfiini hoitotahdossa...vaikkeihan hoitotahtoa kukaan noudata.
no ei sitä kieltää kannata. Mikään muu kun ei auta niihin kamaliin kipuihin. Pakkohan sitä kipua on lääkitä, jos niitä on. Pitää vaan olla valmis lähtöön jo terveenä ollessaan. Muistan kun yksi sukulainen jolla edennyt syöpä voivotteli kovaan ääneen sairaalassa, ei kai annettu tarpeeksi kipulääkettä. Ei se kuule ole mukavaa sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetytti hieman se hoitajien puhumattomuus. Eikö jotain olisi voinut jutella siinä letkua laittaessa ja edes katsoa potilasta? Varsinkin, kun heille kuolevien ihmisten kohtaaminen on jokapäiväistä.
Minulle kanssa otti silmään se hoitajien tympeys. Yksi hoitaja kysyi että mitä sinulle kuuluu, ja Marika alkoi sitten laveasti kertomaan kuulumisiaan. Hoitaja ei korvaansa lotkauttanut, ei vastannut mitään eikä ollut lainkaan kiinnostunut.
Toiselta hoitajalta Marika kysyi mitä mahtaa olla ruokana, ja yritti vähän virittää keskustelua. Nainen sanoi ettei tiedä ja lähti huoneesta. Eikö nyt vähän olisi voinut rupatella ja seurustella kun potilas selvästi kaipasi juttuseuraa?
vai oisiko se ollut kiireinen lääkäri? Eikö siellä ole psykologit jotka sitten juttelee? ja papit.
Mä en ymmärrä, että tuota Marikan miestä noin paheksutaan. Kyllä, hän sanoi todella ajattelmattomasti ja pahasti joka sitten ilmeisesti johti välirikkoon. Tunnistan tuon miehen edustaman miestyypin jollakin tavalla myös itsessäni. Hän ei varmasti osaa ilmaista tunteitaan sanoiksi sillä tavoin kuin pitäisi. Kyllähän tuon näki jo kaukaa, että tuo kuolema on hänelle kova paikka. En itsekään osaa ilmaista tunteitani sanoiksi, aivan kuten tuo mies. Sitten kun niitä koittaa kadenkesken väkisin sanoiksi muuntaa. Tulee sanottua väärin jonka toinen ymmärtää vielä juuri niin kuin sen saattaa ymmärtää. Eli sanat ymmärretään juuri niin, kuin ne on sanottu ja ehkä vielä peilautuvat kuulijan kautta niin, että se vielä tuntuu pahemmalta. Katastrofi on valmis! Sitä jos vielä koittaa yrittää tuollainen ihminen korjata, homma vaan pahenee. Selkeästihän tuon huomaa jo siitä tavasta, että tulee tokaistua jotakin pahasti ja sitten kun se tajutaan, lähdetään tilanteesta pois, kun ei vaan yksinkertaisesti enää osaa sanottua korjata. Näin se menee itsellänikin. Toki itse olen aika varovainen sanomaan asioita, jolloin ei tule niin useasti välirikkoja. Mutta oikeasti tällaisia ihmisiä on keskuudessamme jonkin verrankin. Joku voi sitä sanoa koulutuksen puutteeksi joku moukkamaisuudeksi ties miksi, joka on vain sen ihmisen typerää käytöstä
. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että se on vain sitä, ettei osata ja uskalleta näyttää tunteita sellaisina kuin ne ovat ja varsinkaan muuttaa niitä ymmärrettävään muotoon sanoina.
Itse en esimerkiksi osaa itkeä, en ole itkenyt ties koska viimeksi. Tai kyllä... siis puren hampaat yhteen ja silmänurkka vain aavistuksen kostuu, niska alkaa punoittaa ja tulee hiki. Siinä kohtaa menen hakkaamaan takapihalle halkoja. Sen jälkeen taas kaikki on hyvin ja mieli rentoutuneena olen onnellinen ihminen. Ja muuten se takapiha tulvii halkoja, niitä on mielettömästi.
Ikinä en ole osannut puhua asioista syvällisesti ja joka kulmalta pohtien. Mutta se ei poista sitä, etten niitä mielessäni miettisi kovastikin. Kirjoittamallakin osaan ilmaista itseäni paremmin. Toki siinäkin koen valtavia puutteita.
Oikeastikko ihmiset eivät tunnista tätä? En usko että tuo mies on oikeasti niin paha, kuin moni sitä paheksuu. Hän vaan ei saa ulos sitä, mitä hän tahtoisi sanoa.
Varmasti moni ihminen ajattelee itsestänikin siten, että olen erittäin kylmä ja tunteeton ihminen. Ei se niin ole, oikeasti olen hyvinkin herkkä ja tunteellinen ihminen.
Tuo dokumenttti oli hyvä ja mielenkiintoinen. Varsinkin kun tiedän tuon Marikan veljen, joka muuten on aika mahtavan lämminhenkinen persoona. Juuri passeli ihminen nykyiseen työhönsä ja siihen paikkaan, missä sitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tykkäsitte tästä niin kannattaa katsoa areenasta myös Oikeus kuolla - dokkari. Kertoo parantumattomasti sairaista jotka eivät saa lähteä täältä aiemmin vaan pahimmassa tapauksesa kestämään kovat kivut.
Tässä Marikan dokkarissa jäi ahdistamaan nuo raskaat lopun ajan hengenvedot. Toivottavasti on jo niin läökitty tai muussa maailmassa ettei ole ihan kamalaa. En tiedä kuinka pitkään mahtoi kestää.
Hengitys oli tosiaan raskasta ja katkonaista? Tuollaistako se sitten on? Tuntui että oli pitkä väli ennenkuin veti henkeä uudestaan.
Tuollaista se yleensä on. Ilmeisesti keho voimakkaan lääkittynäkin taistelee elämästään viimeiseen asti. Se on joku refleksinkaltainen ominaisuus varmaan. Isäni kuoli seitsemänkymppisenä keuhkosyöpään. Nesteytys oli lopetettu ja soittivat aamulla sairaalasta niin menimme äidin ja veljen kanssa katsomaan. Siinä hän vielä lepäsi mutta ei hän samalta näyttänyt. Sisäelimet kun ei toimi niin ilmeisesti kehon muoto muuttuu siksi (turpoaa). Kasvot olivat soikeat ja suu aukeili kuin hidastetusta filmistä. Lähes muumiolta näytti melkein. Hengityksessä tosiaan pitkät katkot kunnes puoli tuntia tilannetta seuranneina nekin loppuivat vaikka hän näytti taistelevan viimeiseen hengenvetoon asti kunnes oli pakko luovuttaa. Viimeinen korina oli ehkä pelkkiä refleksejä jo luovuttaneena ja kuolleena. Kokeilivat pulssia. Saimmepa kaikki olla saattamassa häntä. Äitini kuoli itse suolistosyöpään vajaan 10 vuoden päästä kuuskymppisenä. Häntä olin katsomassa vain pari päivää ennen kuolemaa, ei hänkään turvonneena näyttänyt enää itseltään. Lääkkeet olivat vahvat joten kipuja ei varmasti ollut. Ei tuntunut tietävän maailmasta mitään. Seuraavana aamuna soittivat että hän nukkui pois.
käsittääkseni morfiini jota annetaan syöpäpotilaille lopussa pysäyttää hengityksen, lamaa hengityslihakset. Jos sitä antaa liikaa, se tappaa juuri tuohon. Jos liian vähän, ei tehoa. Näin kaikki oikeestaan "tapetaan" sit siinä loppuvaiheessa morfiinilla. Fakta josta ei puhuta paljoa.
Ei pidä paikkaansa, mulle sanoi lääkäri.
Jos noin olis, pitääpä muistaa kieltää morfiini hoitotahdossa...vaikkeihan hoitotahtoa kukaan noudata.no ei sitä kieltää kannata. Mikään muu kun ei auta niihin kamaliin kipuihin. Pakkohan sitä kipua on lääkitä, jos niitä on. Pitää vaan olla valmis lähtöön jo terveenä ollessaan. Muistan kun yksi sukulainen jolla edennyt syöpä voivotteli kovaan ääneen sairaalassa, ei kai annettu tarpeeksi kipulääkettä. Ei se kuule ole mukavaa sekään.
Se on itseasiassa iso ongelma Suomessa että niitä kipuja ei riittävästi lääkitä saattohoidossakaan, potilashan voisi vaikka jäädä opioidikoukkuun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei pidetty huolta, sanoi Marika.
Niin, olisi voinut vähän avata tilannetta. Minä en nyt tätä miesystävää moittisi kovinkaan paljon, kun on ihan kestämätön tilanne, kun suhde uusi (kuinka uusi, ei tullut esille) ja sitten pitäisikin ruveta saattohoitamaan puolisoa ehkä oman elämän kustannuksella.
MInusta Marika teki väärin, kun ei antanut miehen tulla katsomaan.
Juu, ei esim. käynyt ilmi, kävikö mies töissä? Jos, niin ei todellakaan voi vaatia mitään omaishoitajaksi ryhtymistä.
Työtyötyötyötyötyötyö, minäminäminäminäminäminäminä.
Juuri näin. Sori, mutta minun elämässä minä olen etusijalla. En alkaisi uudessa suhteessa omaishoitajaksi vain koska se olisi se ultimaattisen oikea teko. Minulla on ura ja oma elämä. Tietysti jos nyt mieheni tuossa sairastuisi en ajattelisi asiaa kahta kertaa, mutta tuore suhde on ihan eri asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei pidetty huolta, sanoi Marika.
Niin, olisi voinut vähän avata tilannetta. Minä en nyt tätä miesystävää moittisi kovinkaan paljon, kun on ihan kestämätön tilanne, kun suhde uusi (kuinka uusi, ei tullut esille) ja sitten pitäisikin ruveta saattohoitamaan puolisoa ehkä oman elämän kustannuksella.
MInusta Marika teki väärin, kun ei antanut miehen tulla katsomaan.
Juu, ei esim. käynyt ilmi, kävikö mies töissä? Jos, niin ei todellakaan voi vaatia mitään omaishoitajaksi ryhtymistä.
Työtyötyötyötyötyötyö, minäminäminäminäminäminäminä.
Juuri näin. Sori, mutta minun elämässä minä olen etusijalla. En alkaisi uudessa suhteessa omaishoitajaksi vain koska se olisi se ultimaattisen oikea teko. Minulla on ura ja oma elämä. Tietysti jos nyt mieheni tuossa sairastuisi en ajattelisi asiaa kahta kertaa, mutta tuore suhde on ihan eri asia
No siinä tapauksessa on viisasta esittää asia juuri noin, eikä laukomalla että 'sun kuolema on pienin mun murheista'. Harmi, että Marika joutui sietämään törppöä mieslasta viimeisinä elinpäivinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ei pidetty huolta, sanoi Marika.
Niin, olisi voinut vähän avata tilannetta. Minä en nyt tätä miesystävää moittisi kovinkaan paljon, kun on ihan kestämätön tilanne, kun suhde uusi (kuinka uusi, ei tullut esille) ja sitten pitäisikin ruveta saattohoitamaan puolisoa ehkä oman elämän kustannuksella.
MInusta Marika teki väärin, kun ei antanut miehen tulla katsomaan.
Juu, ei esim. käynyt ilmi, kävikö mies töissä? Jos, niin ei todellakaan voi vaatia mitään omaishoitajaksi ryhtymistä.
Työtyötyötyötyötyötyö, minäminäminäminäminäminäminä.
Juuri näin. Sori, mutta minun elämässä minä olen etusijalla. En alkaisi uudessa suhteessa omaishoitajaksi vain koska se olisi se ultimaattisen oikea teko. Minulla on ura ja oma elämä. Tietysti jos nyt mieheni tuossa sairastuisi en ajattelisi asiaa kahta kertaa, mutta tuore suhde on ihan eri asia
No siinä tapauksessa on viisasta esittää asia juuri noin, eikä laukomalla että 'sun kuolema on pienin mun murheista'. Harmi, että Marika joutui sietämään törppöä mieslasta viimeisinä elinpäivinään.
Juu tämä on ihan totta, oli idiootti kommentti, mutta vähän liikaa saa tää mies paskaa niskaansa. Jokainen jeesustelija tekisi samoin, vähemmillä idioottikommenteilla tosin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on lesket kiimaista porukkaa?
Tuskin on ruumis kylmennyt , kun tuodaan uusi kumppani aviovuoteeseen.
Ja lapset on vaan innoissaan?
Täytyy katsoa kun ehdin. Sitä ennen, tuosta aloitusviestissä mainitusta välirikosta, että surullista mutta toisaalta ymmärrettävää. Mun tuttava, pitkään syöpää sairastanut nuori perheenäiti puhui samasta asiasta viimeisinä aikoinaan. Kumppanista etääntyy väkisinkin, kun arjen pyörittäminen jää toisen harteille ja toinen joutuu yksin huolehtimaan tulevasta. Siihen päälle sairauden aiheuttamat käytännön asiat ja taloudelliset kulut. On inhimillistä harmistua siihen toiseen, joka ei tee mitään ja aiheuttaa vain surua, vaikka tietääkin, ettei toinen tee sitä tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli taas erinomainen esimerkki siitä, miksei akateemisen naisen kannata ottaa kumppaniksi matalakoulutettua miestä. Koulutus korreloi suoraan henkisen kypsyyden, tunnetaitojen ja älyn kanssa. Marika olisi ansainnut paremman puolison.
MIssä on ollut maininta miehen koulutuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä ei kyllä parhaita puolia saanut itsestään millään esille. Meni kyllä tuon miehen markkina-arvot mun silmissä todella pakkasen puolelle. Kamala käytös! Pitäs kyllä vähän järkeä olla päässä ja pelisilmää tilanteissa mitkä on tuollaisella käyttäytymisellä todella itsekästä ja jopa sairasta.. noh, toivottavasti on huono omatunto tuollaisesta käytöksestä pitkään.
Ja se lelu ukko? Siis mikä toi juttu oli? Siis tuollaistako sielä saattohoidossa on, että pistetään sairaat halvalla? Huh huhuh huh touhua!!Mikä lelu-ukko? Olisiko ollut Marikan omaa taidetta. Minusta se oli upea.
Se ukko joka tuli sinne niillä leluilla leikkimään!
Oliko sen rojuilla leikkivän äijän tarkoitus vauhdittaa kuolemaa? Se rätillä esitetty tervehdys meinasi räjäyttää aivot ainakin ruudun toisella puolella.
Samoin! Tuo miehen vierailu oli todella outo ja erityisesti erittäin typerä! Järkyttävää että että tollasta on edes ”tarjolla”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lesket kiimaista porukkaa?
Tuskin on ruumis kylmennyt , kun tuodaan uusi kumppani aviovuoteeseen.
Ja lapset on vaan innoissaan?
Mieslesket sentään malttaa odottaa 3 kuukautta ennen kuin nuori ja hehkeä uusi kumppani kapuaa lakanoiden väliin...?
eutanasian puolestapuhuja kirjoitti:
Tässä oli taas yksi dokumentti, miksi toivoisin Suomeen laillista eutanasiaa.
En mä ymmärrä, miksi ei voi Suomessa saada avustettua kuolemaa, kun tiedetään että kunto jossain vaiheessa romahtaa.
Tämä viimeinen kuukausi oli juuri sitä taistelua, jota ei ollut edes kiva katsoa.
ihminen on ihan vapaa päättämään omasta elämästään tai sen päättämisestä siinä vaiheessa kun siihen vielä pystyy ilman että muiden pitää siihen puuttua. Kuolemista ei tarvitse ulkoistaa toisten taakaksi.
Vierailija kirjoitti:
eutanasian puolestapuhuja kirjoitti:
Tässä oli taas yksi dokumentti, miksi toivoisin Suomeen laillista eutanasiaa.
En mä ymmärrä, miksi ei voi Suomessa saada avustettua kuolemaa, kun tiedetään että kunto jossain vaiheessa romahtaa.
Tämä viimeinen kuukausi oli juuri sitä taistelua, jota ei ollut edes kiva katsoa.ihminen on ihan vapaa päättämään omasta elämästään tai sen päättämisestä siinä vaiheessa kun siihen vielä pystyy ilman että muiden pitää siihen puuttua. Kuolemista ei tarvitse ulkoistaa toisten taakaksi.
Mun isä am.pui itsensä kun minä olin 14 vuotias.
Se varmaan halus että äiti tuo meille uuden isän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eutanasian puolestapuhuja kirjoitti:
Tässä oli taas yksi dokumentti, miksi toivoisin Suomeen laillista eutanasiaa.
En mä ymmärrä, miksi ei voi Suomessa saada avustettua kuolemaa, kun tiedetään että kunto jossain vaiheessa romahtaa.
Tämä viimeinen kuukausi oli juuri sitä taistelua, jota ei ollut edes kiva katsoa.ihminen on ihan vapaa päättämään omasta elämästään tai sen päättämisestä siinä vaiheessa kun siihen vielä pystyy ilman että muiden pitää siihen puuttua. Kuolemista ei tarvitse ulkoistaa toisten taakaksi.
Mun isä am.pui itsensä kun minä olin 14 vuotias.
Se varmaan halus että äiti tuo meille uuden isän?
Parempi että kuoli..kuin että olisi tehnyt uuden naisen kanssa lisää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näkynyt Marikan poikiakaan saattokodissa, eikä kuolinvuoteen äärellä? Ihmettelin. Ex-mies sentään oli.
No ne pojat ymmärtää, että mummon kuolema on normaali asia. Eri asia, jos joku nuori kyseessä.
Kyllä hän oli 50v poikien oma äiti, joka oli kuolemassa, eikä mummo!
Mummo =vanha nainen
Onko Jennifer Anistonkin mielestäsi mummo, hän on sentään jo 52v.
On. Hällä on varaa muokata naamaansa nuoreksi, mutta ei se totuutta peitä :D
Palataanko asiaan, kun täytät 50. Voi se elämä jotain sullekin opettaa ja ennen kuin huomaatkaan, olet viiskymppinen
Kurosen Sami tässä moi!!!
Minä tykkään kuumista 30:sistä blondeista ja misseistä:)
Kaikki naiset ovat kauniita kaiken ikäisinä..
tzemppii sulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteesta voisi sanoa kaikenlaista. Mutta surullinen dokumentti kaikkiaan. Kamala omaisten seurata vierestä. Itselläkin kaikki isovanhemmat menehtyneet johonkin syöpään. Jokainen heistä hiipui hiljaa ja hitaasti pois. Onneksi olen ollut sen verran nuori etten oikein muista kaikkea. Voi muistella niitä hyviä ja kivoja muistoja ja kokemuksia. Toivottavasti en joudu kenenkään vastaavaa lähtöä enää näkemään.
Joka kolmas saa syövän. Minusta ihminen on vieraantunut sairaudesta, kärsimyksestä ja kuolemasta - jotka kuitenkin kuuluvat lähes jokaisen elinkaareen. Ehdottoman tarpeellinen dokkari jokaiselle diipadaapa-ihmiselle. Elämä ei ole kevyttä, kivaa ja mukavaa.
Ei tässä missään pilvilinnoissa eletä. Mutta onko väärin toivoa rauhallista loppua läheisilleen kun sen aika on. Menee jo aiheen vierestä, mutta olen 35v ja ollut hautaamassa 15 läheistä. Isovanhemmat, serkkuja, setiä. Kyllä on yhdelle ihmiselle paljon p.skaa kestettävänä eikä loppua näy. Vois sitä kuolemaa, kärsimystä ja sairautta jakaa välillä muihinkin osoitteisiin, anteeksi vaan.
Älä hei ole huolissasi...kyllä se jaetaan 100% ihan joka osoitteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Kamalaa! :( Eihän vaan ollut asperger, vaikka järkyttävä kommentti silti!