Miksi 1970 - 1980-luvuilla riitti rahaa moneen palveluun ja valittamista ei juuri ollut?

Jos mietin omaa lapsuuttani 1970-80-luvuilla, niin kyllähän meillä oli palveluita. Oli kyläkoulu, jossa siivooja ja keittäjä, oli kyläkauppa, oli Postipankin konttori ja kioski, sekä lapsille urheiluseura.

Oikeastaan kaikki nämä veivät auto ja kommunismin romahdus. Kun kaikilla oli varaa autoon, huomasivat ihmiset sen kyläkaupan olevan törkykallis ja valikoimaltaan huono. Kioskista puhumattakaan - viidellä markalla sai surkean vähän irtokarkkeja. Prisman laarista sai jättisäkin samalla rahalla.

Pyöräilevä posteljooni jäi eläkkeelle - postin jako alkoi tapahtua autolla kaupungista käsin. Samoin Postipankin virkailija jäi eläkkeelle, ja ihmiset jotka joka tapauksessa ajoivat autolla kaupunkiin, vaihtoivat pankkia.

Kyläkoulussa ensin yhdistettiin keittäjän ja siivoojan virat, koska kummassakaan oli hädin tuskin neljäksi tunniksi päivässä hommaa. Työpaikat oli perustettu puolueen aktiivien rouvien suojatyöpaikoiksi, ja puolueen yksinkertainen enemmistö menetettiin, kun kunta liittyi isompaan. Urheiluseura - no, siltäkin hävisivät jäsenet kun Neuvostoliitto romahti.

Eli lopulta oikeastaan koulun menetys oli ainoa, joka laski kenenkään elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on kysymys siitä, että veroja on haluttu alentaa verenmaku suussa, joten kas kummaa, palvelut loppuvat ja huonontuvat yhtäällä ja korvaavat kaupalliset palvelut ovat kalliimpia, koska niiden pitää tuottaa myös voittoa kulujen kattamisen lisäksi.

Höpö höpö ton keksit ihan omasta päästäsi! Tai ehkä sun verot on laskeneet, itsellä veroprosentti on 40 + joten voisikohan sitä vähän nostaa, että sinä ja muut laiskamadot saisitte lisää palveluita.

Asioista voi olla eri mieltä ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä, se ei edistä hyvälaatuisrn keskustelun syntymistä.

Ei se ole henkiläkohtaista, että tämä väite oli itse keksitty

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut 1,6 miljoonaa eläkeläistä syöttiläinä. Mummot ja papat kuukahtivat säädyllisesti viimeistään heti kun eläkkeelle pääsivät. 

Toisaalta mummot hoidettiin kotona. Naimisiinmennessään sai puolison ja tämän vanhemmat, vanhainkotiin omiaan tuuppaavia pidettiin itsekkäinä. Lisäksi ne mummot ja papat ei saaneet eläkettä kuin poikkeustapauksissa, valtion ja kunnan virat taisi olla sellaisia, joissa eläkettä kertyi. Siksi miniä ei päässyt edes unelmoimaan, että eläkepotti tuli yhteiselle tilille.

Lisäksi ei ollut asumistukea. Jos ei ollut rahaa maksaa kunnon vuokraa, asuttiin vaikka 4 toisilleen tuntematonta yksiössä.

Mulla on joitain lehtiä 70-luvulta, ja yllättävän vähän niiden jutut ja kommenttipalstat eroaa vaikkapa tästä vauvapalstasta tänä päivänä. Samoista asioista valitettiin.

Ihan koulutetut, työssäkäyvät ammatti-ihmiset asuivat naimattomina alivuokralaisina oloissa, joihin eivät edes toisen asteen opiskelijat suostuisi. Kunnan vuokrataloihin, pääsi suhteilla asumaan. Nyt niitä puretaan, kun kukaan ei halua asua niissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli sellainen asia kuin Suomi, jossa asioista päättivät suomalaiset ja palkansaajallakin oli sanavaltaa. Nykyään on kyllä kartalla samanniminen alue ja nimellisesti jäljellä on eduskunnan kaltaisia reliikkejä, mutta mikään oikea olemassaoleva asia se ei ole. Kansainvälinen sijoituspääoma määrää ja asettaa suomalaiset ihmiset, alueet ja kaupungit kilpailemaan toisiaan ja muuta maailmaa vastaan markkinoilla. Jos niillä ei pärjää, se on ikävämpi juttu mutta kuuluu pelin henkeen.

Jokainen ymmärtää että 70-luvun kaltainen suljettu talous ei toimi nykyisin. Vai meneekö Pohjois-Korealla mielestäsi nyt erityisen hyvin?

Jokainen ymmärtää että nykymeno toimii ihan yhtä huonosti. Ehkä jopa huonommin, koska se jäytää luottamuksen ja uskon koko systeemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkinen sektori paisunut liian suureksi.  Pikku pääliköitä ja johtajia pilvin pimein. Ennen ei ollut kiinteistöveroa, pakkoliitosta kunnan vesiverkkoihin, pakostusta taloyhtiöille sähköauton latauspisteisiin, sähköyhtiöt oli kaupunkien eivätkä repineet törkeitä hintoja, pikku pilttiä ei viety heti päivystykseen jos se kerran yskäisi, pälliongelmaisia ja lihavia (diabetes, verenpaine ) oli paljon vähemmän, grynderit eivät vielä olleet täysin salaliitossa kunnan päättäjien kanssa....julkisten rakennusten käyttöikä oli enemmän kuin 20 vuotta, korot oli normaalitasolla joten kaksio kalliossa ei maksanut 400 000 ekee vaan sielä eleli matalapalkkaiset duunarit.

korot oli mukavia yli 10 prosentin korkoja, niitä sitten maksettiin koko ikä

Ne korot toimivat myös toisin päin. Valtion 5 vuoden obligaatiosta maksettiin 9 % korkoa ja se pääoma maksettiin siis takaisin 4 erässä. Silloin Suomen valtio ei saanut  mitään nollakorkoista lainaa ulkomailta tai Euroopan keskuspankista, vaan obligaatioilla kerättiin rahaa Suomen kansalaisilta maksamalle heille kunnon korkoja. Myös liikepankeilla oli debentuureja, joiden korkotuotto asiakkaille oli parhaimmillaan 13 % luokkaa. Aivan tavallisten säästötilienkin korko taisi olla 4 % tienolla puhumattakaan pitempiaikaisista korkeakorkoista talletustileistä.

Ei tarvitse ihmetellä miksi Esko Ahon hallitus ei pystynyt ottamaan enemmän valtionlainaa 1990-luvun laman aikaan vaikka se olisi niin halunnut. Ei silloin ollut mahdollista ottaa mitään nykyisen koronakriisin kaltaisia 20 miljardin euron lainoja. Ne ulkomaiset lainahanat toimivat silloin eri tavalla.

Silloin oli tehtaita ja verotuloja. Nyt ne tehtaat on lopetettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kouluruoka silloinkaan kovin hyvää ollut, nahkaperunoita, joita ei kukaan halunnut. Kadut avattiin, kun ehdittiin . Samoin urheilukentät. Silloin ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita. Silloin ei osteltu velaksi kuin korkeintaan asunto. Kunnalliseen päivähoitoon oli asiaa vain Yksinhuoltajien lapsilla. Ruoka oli maailman kalleinta. Mustavalko tv töllötti nurkassa. Silloin ei valitettu. Nykyään valitetaan kaikesta .

Oli tietokoneita jo 80-luvulla. Samoin väri-tv.

Meille eka väri-tv ostettiin 1972.

Minun vanhemmat ostivat ensimmäisen väritelevision 1976 vähän ennen Montrealin olympilaisia. Se saattoi olla Finlux. Kesämökillä meillä on pieni mustavalkoinen matkatelevisio, jotta varten isäni irrotti auton akun voimalähteeksi, sillä eihän kesämökillä ollut sähköjä. Meillä oli siellä kaasulla toimiva liesi ja uuni, öljylamppuja, petrolilämmitin ja puilla lämmitettävä takka 1970- ja 1980-luvuilla. Rantasauna, ulkohuussi ja liiteri olivat erikseen päärakennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idänkauppa veti. Neuvostoliitto osti paskalaatuistakin tavaraa selvällä rahalla.

Se kauppa oli kyllä bilateraalista, rahaa ei käytetty.

Juu, ja Venäjälle vietiin kyllä laadukasta tavaraa, vaatteita, jalkineita, jne. Paluukuormassa saimme mossea, belarusta, sinkkiämpäreitä ja kolhoja karkeatekoisia käyttötavaroita joille ei ollut ostajia. Niitä myydään vieläkin käyttämättöminä halpahalleissa kautta maan.

Jahas, porvariston tiedotusosasto taas vauhdissa... Venäjä maksoi bilateraalisen kaupan raakaöljyllä, mitä Suomi jalosti ja myi eteenpäin. Tiedättehän, se Neste, jonka jalostamo lähti nyt Hollantiin...

Bilateraalinen kauppa ei ollut mikään "poliittinen pakkopulla" Suomelle, vaan normaalia kaupankäyntiä, jossa ostettiin sitä, mistä oli tarve ja hyötyä. Sinkkiämpärit ja mosset eivät sattumoisin vastanneet 30% ulkomaankaupasta. Sehän oli se, mikä siitä 90-luvun alun lamasta teki Suomessa niin kovan. Ja se lama ei johtunut siitä, että sinkkiämpäreiden tuonti olisi romahtanut...

Vierailija kirjoitti:

Ihan koulutetut, työssäkäyvät ammatti-ihmiset asuivat naimattomina alivuokralaisina oloissa, joihin eivät edes toisen asteen opiskelijat suostuisi. Kunnan vuokrataloihin, pääsi suhteilla asumaan. Nyt niitä puretaan, kun kukaan ei halua asua niissä.

Kasarin koulukavereista kylläkin suurin osa asui omakotitaloissa ja rivareissa ja olivat perusduunareita, kuten hitsaajia, automekaanikkoja, sähköasentajia, kaupankassoja, postilla töissä, siivoojia yms.

Opettajat ja muutaman koulukaverin yliopistokoulutetut vanhemmat asuivat vähän paremmalla alueella. Sellaisiksi tiedettiin pari kaupunginosaa. Niin, niitähän oli jo silloin kasarilla.

Kunnilla oli tosiaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, nyt ei tosin enää ole. Ne myytiin pois ja rempattiin omistusasunnoiksi. Tulokset voi lukea asumistukiviidakosta (2 miljardia vuosittain).

Vai että ammatti-ihmiset naimattomina alivuokralaisina. Hehhee. Olivatko kenties alivuokralaisia, koska naimattomia? Kuulostaa 1800-luvun kotiopettajattarelta. Oletkohan lukenut liikaa englantilaista kaunokirjallisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Ei se kouluruoka silloinkaan kovin hyvää ollut, nahkaperunoita, joita ei kukaan halunnut. Kadut avattiin, kun ehdittiin . Samoin urheilukentät. Silloin ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita. Silloin ei osteltu velaksi kuin korkeintaan asunto. Kunnalliseen päivähoitoon oli asiaa vain Yksinhuoltajien lapsilla. Ruoka oli maailman kalleinta. Mustavalko tv töllötti nurkassa. Silloin ei valitettu. Nykyään valitetaan kaikesta .

Kouluruoka oli ihan hyvää 80-luvulla: oli kalapuikkoja, pinaattilettuja jne. Perunat oli joskus nahkaisia, mutta kyllä niitäkin söi. Kouluun mennessä kadut oli aurattu tai niitä aurattiin paraikaa, nykyään menee iltapäivään. Kunnallisessa päivähoidossa oli ainakin pääkaupunkiseudulla suuri osa lapsista, silloin oli tosin vielä kunnallisia perhepäivähoitajiakin. Kouluissa oli hammashoitolat ja kirjastoja oli joka kaupunginosassa. Ja väri-tv kyllä monella. Kivaa aikaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten muisti on lyhyt. Suomen hyvinvointivaltio eli ehkä kukoistustaan 1980- luvulla, mutta syyt olivat pitkälti väestörakenteessa. Syntyvyyslaski ja ne kuuluisat suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä. Lapsia ja vanhuksia oli suhteessa vähän työikäiseen väestöön, joten palvelut oli helppo tuottaa ja rahoittaa. Toki työttömyys oli myös matalaa. 

Mutta muuten. Usein vanhukset hoidettiin vielä kotona, ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta jne. Eli monet palvelut olivat heikommat kuin nykyisin. 

Huvittavinta on tämä "ennen oli ostovoimaa" jutut. Ostovoimaa mihin? 80- luvulla tunsin perheitä, joilla ei ollut puhelinta. Nyt puhelin on henkilökohtainen, tietokone on henkilökohtainen jne. Ihmiset syövät päivittäin ruokia, joista 80- luvulla ei oltu kuultukaan, lennot Keski-Euroopaan (ennen koronaa) irtoaa kympillä parilla. Kehityksen huomaa myös vaikkapa toisen asteen oppilaitosten parikkipaikolla. Ne ovat jääneet pieniksi, kun nykyisin oppilaatkin tulevat kouluun autolla. 

Olin itse töissä vanhusten huollossa ja kyllä vanha pääsi vanhainkotiin lähes heti, kun omaiset saivat hänet sinne köyrättyä.

Nykyisin puoli kuolletkin joutuu olemaan kotona.

Enää ei mitään vanhainkoteja ole olemassakaan.

Henkilökuntaa ei kyllä ollut enempää kuin nykyään.

Meillä yöllä oli yksi, ilassa kaksi ja aamussa n 5 hoitajaa ja osastolla 25-30 asukkia.

Etelä-suomalaisessa suuressa kunnasa.

Siis 80-luvulla nimenomaan oli vanhainkoteja. Kokoomus halusi 2000-luvulla vanhukset kotihoitoon, koska se tulee halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kouluruoka silloinkaan kovin hyvää ollut, nahkaperunoita, joita ei kukaan halunnut. Kadut avattiin, kun ehdittiin . Samoin urheilukentät. Silloin ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita. Silloin ei osteltu velaksi kuin korkeintaan asunto. Kunnalliseen päivähoitoon oli asiaa vain Yksinhuoltajien lapsilla. Ruoka oli maailman kalleinta. Mustavalko tv töllötti nurkassa. Silloin ei valitettu. Nykyään valitetaan kaikesta .

Oli tietokoneita jo 80-luvulla. Samoin väri-tv.

1980-luvulla aika tavalliseen elintasoon kuuluvat väri-tv ja stereot, johon siis sisältyi 2 lattiakautinta, vahvistin, levysoitin ja kasettinauhuri. Stereot ja VHS-videonauhurit olivat huomattavasti yleisempiä kuin kotitietokoneet, jotka alkoivat yleistyä vasta Windows95:n myötä. Minä pelasin 1980-luvulla enemmänkin flippereitä ja muita vastaavia kolikoilla pelattavia pelejä, joita saattoi löytää keila- ja uimahallien ja muiden sen kaltaisten paikkojen yhteydessä. Yhtä formula-aiheista autopeliä kutsuttiin "Kekeksi" Rosbergin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kouluruoka silloinkaan kovin hyvää ollut, nahkaperunoita, joita ei kukaan halunnut. Kadut avattiin, kun ehdittiin . Samoin urheilukentät. Silloin ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita. Silloin ei osteltu velaksi kuin korkeintaan asunto. Kunnalliseen päivähoitoon oli asiaa vain Yksinhuoltajien lapsilla. Ruoka oli maailman kalleinta. Mustavalko tv töllötti nurkassa. Silloin ei valitettu. Nykyään valitetaan kaikesta .

Oli tietokoneita jo 80-luvulla. Samoin väri-tv.

1980-luvulla aika tavalliseen elintasoon kuuluvat väri-tv ja stereot, johon siis sisältyi 2 lattiakautinta, vahvistin, levysoitin ja kasettinauhuri. Stereot ja VHS-videonauhurit olivat huomattavasti yleisempiä kuin kotitietokoneet, jotka alkoivat yleistyä vasta Windows95:n myötä. Minä pelasin 1980-luvulla enemmänkin flippereitä ja muita vastaavia kolikoilla pelattavia pelejä, joita saattoi löytää keila- ja uimahallien ja muiden sen kaltaisten paikkojen yhteydessä. Yhtä formula-aiheista autopeliä kutsuttiin "Kekeksi" Rosbergin mukaan.

Kotitietokone, eli pc, yleistyi tosiaan vasta 90-luvulla. Sen sijaan kotimikroja oli melkein kaikissa talouksissa, missä asui lapsiperheitä. Yleisin lienee Commodore 64. Luksusta edustivat Amigat.

Ensimmäinen Amiga lanseerattiin jo vuonna 1986. Siinä oli muuten paremmat speksit kuin pc:ssä. Nelikanavainen, 8-bittinen äänikortti, jolla saattoi miksata. Värinäytössä yli 4000 väriä. Muistia tarpeeksi, että pystyi pyörittämään lyhyitä videoklippejä. Graafinen käyttöliittymä.

Näitäkin löytyi joistakin perheistä. Eivät olleet vain ammattikäytössä.

63 huom

Suomessa tutkimus on tehty.

Töitä oli lähes kaikille. Tukijärjestelmä oli huomattavasti kevyempi koska ihmiset kykenivät elättämään itsensä työllään. Ns. duunarihommiin ei vaadittu koulutuksia, kortteja, passeja ja lupia vaan esimerkiksi tehtaaseen, kauppaan, satamaan, ym. pääsi lähetiksi tai apulaiseksi jo alaikäisenä ja siitä etenemään työpaikan sisällä muihin tehtäviin. Työntekijät ja työnantajat oli sitoutuneita toisiinsa ja yleensä koko työura oli saman työnantajan palveluksessa.

Silloin valtionhallinnon johtajien palkat olivat maltillisia, ei tarvinnut tuottaa voittoa osakkeenomistajille ja johtoportaan per seily oli maltillisempaa. Kyllä sitä oli, mutta vähemmän. Nykyään duunarin tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille ja muulla ei ole väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idänkauppa veti. Neuvostoliitto osti paskalaatuistakin tavaraa selvällä rahalla.

Se kauppa oli kyllä bilateraalista, rahaa ei käytetty.

Öljy = raha.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei duunarille maksettu insinöörin palkkaa.

Miksiköhän palkka on noussut...

Eihän Suomessa pärjää enään nykyään

70 luvun palkalla.

Hintataso hivenen eri...