Miksi 1970 - 1980-luvuilla riitti rahaa moneen palveluun ja valittamista ei juuri ollut?

Silloin ei duunarille maksettu insinöörin palkkaa.

Idänkauppa veti. Neuvostoliitto osti paskalaatuistakin tavaraa selvällä rahalla.

Digiloikka ja vihreä siirtymä.

Tuolloin elämä oli vielä aika yksinkertaista nykyaikaan verrattuna. Ei ollut mitään digiloikkaperseilyä eikä raha sanellut ihan kaikkea.

Koiviston aloittaessa presidenttinä Suomi oli velaton valtio, jossa oli täystyöllisyys.

Kaksi kautta sosialidemokratiaa ja jäljellä oli savuavat rauniot.

Vierailija kirjoitti:

Idänkauppa veti. Neuvostoliitto osti paskalaatuistakin tavaraa selvällä rahalla.

Se kauppa oli kyllä bilateraalista, rahaa ei käytetty.

Ei ollut törkyhintoja, vaan oli ostovoimaa. Palkalla sai. Poliitikot ajatteli maan etua, eikä omaa etua. Herrat ajatteli firman laatua/mainetta. Ei ollut  toisenvärisiä. Ainoat uhat olivat satunnainen pedofiili, juoppo ja kylähullu..

2000-luvun rikkaalla Suomella ei ole varaa, kykyä tai edes tahtoa pitää yllä sitä, minkä 1950-luvun köyhä Suomi rakensi.

Köyhällä Suomella oli varaa pitää yllä kauppoja, pankkeja, posteja, lääkäreitä, poliiseja ja palokuntia jokaisessa pikkukylässäkin. Rakennettiin tiet ja rautatiet. Vedettiin sähkö- ja puhelinlinjat. Oli teollisuutta, satamia, varuskuntia. Torilla oli elämää. Yrittämällä eli ja työn antaminen vähemmänkin koulutetulle kannatti.

Vaan nyt kaikki katoaa.

Ei ollut globalismia.

Urheilukentät oli kunnossa ja jokaisella kentällä oli oma hoitaja. Isommatkin luistelukentät jäädytettiin ja aurattiin monta kertaa päivässä, nyt kerran viikossa max. Hammaslääkärit oli omat kouluissa.

Nyt raha menee julkisen sektorin hallintoon ja tekeviä käsiä irtisanotaan.

Mikähän lienee ollut valituksen määrä todellisuudessa?

Toisaalta nousukaudella voi kuluttaa rahaa herkemmin, kun talouskasvu huolehtii maksupuolesta. Suomessa tienattu raha kulutettiin suurelta osin Suomessa. Tänä päivänä ostaessa ulkomailta siirtyy tienaamamme raha pois Suomesta. Millainen on sosiaalimenojen osuuden kasvu ollut viimeinen 40-50 vuoden aikana suhteessa julkisiin menoihin? 

Ennen kaikki oli huonommin kuin muistat.

Nykyään asiat ovat paremmin kuin uskot.

Huomista et osaa kuvitellakaan.

Ei ollut 1,6 miljoonaa eläkeläistä syöttiläinä. Mummot ja papat kuukahtivat säädyllisesti viimeistään heti kun eläkkeelle pääsivät. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut törkyhintoja, vaan oli ostovoimaa. Palkalla sai. Poliitikot ajatteli maan etua, eikä omaa etua. Herrat ajatteli firman laatua/mainetta. Ei ollut  toisenvärisiä. Ainoat uhat olivat satunnainen pedofiili, juoppo ja kylähullu..

Kun sitä ostovoimaa nimenomaan ei ollut. Telkkaria tai pesukonetta varten sai työssäkäyväkin säästää monta kuukautta.

Yksityistäminen. Vetävät välistä voittonsa.

Pieni työttömyysprosentti tarkoitti, että verotus oli paremmin tasapainossa. Meni vähemmän rahaa erilaisiin tukiin. Työttömyysprosentti jäi pysyvästi korkeammalle 90-luvun laman jälkeen. Syitä voi etsiä idänkaupan romahtamisesta, eurosta, perinteisten toimialojen kysynnän laimenemisesta, kun piti alkaa kilpailla koko maailman metsä- ja metalliteollisutta vastaan vapaakaupan lisääntyessä, sekä korvaavien tietotekniikka-alojen kilpailun lisääntymisestä. Hetken aikaa pystyttiin kilpailemaan isojen maiden resursseja vastaan omalla insinöörityöllä, koska Nokia ajoitti oikein matkapuhelinmarkkinoille tulon, mutta silloin toimineet asiat eivät enää tuo tänä päivänä yhtiölle eikä valtion kassaan samalla tavalla tulosta.

Aika paljon on kysymys siitä, että veroja on haluttu alentaa verenmaku suussa, joten kas kummaa, palvelut loppuvat ja huonontuvat yhtäällä ja korvaavat kaupalliset palvelut ovat kalliimpia, koska niiden pitää tuottaa myös voittoa kulujen kattamisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut törkyhintoja, vaan oli ostovoimaa. Palkalla sai. Poliitikot ajatteli maan etua, eikä omaa etua. Herrat ajatteli firman laatua/mainetta. Ei ollut  toisenvärisiä. Ainoat uhat olivat satunnainen pedofiili, juoppo ja kylähullu..

Kun sitä ostovoimaa nimenomaan ei ollut. Telkkaria tai pesukonetta varten sai työssäkäyväkin säästää monta kuukautta.

Silloin nimenomaan säästettiin ja ostettiin sitten. Ei ostettu luotolla ja sitten kituuteltu, kun kuukausimaksut nielevät tulot.

1970- ja 80-luvulla kyllä oli kulutus paaaaljon vähäisempää kuin nyt, mutta valittamisen meininki pienempi. Ei silloin olisi voinut kuvitellakaan, että olisi joka perheessä sellainen määrä laitteita, vaatteita, kaikkea! Oli ruoka yksinkertaisempaa, mutta siitä ei valitettu eikä keksitty erilaisia vegaanijuttuja. Liha oli simppeliä ja kasvikset.

Tuo on virhekäsitys, että silloin oli palveluita ja rahaa. Se on kyllä totta, että varmaan esim. vanhukset saivat kotipalvelua maksutta ja tänään maksusta. Silti on elintaso nykyään aivan oinen, mutta valittamisen myös! Ei tuo raha eikä tavara onnea.

Ei jouduttu elättämään kotona makaavia kaljankittaajia.