Tuuli-Elina nosti kytkintä, vaikka kaikki oli hyvin

Enemmän kuin tätä eroasiaa, ihmettelen kovin ihmisiä, jotka moisia kirjoja viitsivät lukea, saati OSTAA tuollaisen kirjan.

OK siis joku mamma on tuuliviiri, itsekäs ja ylpeä siitä sekä tykkää että miehet ihailee. Pitikö tuo kirjaksi kirjoittaa?

Tätähän ne suhteet nykyään on,. Toisaalta, jos kaikki sitoutumiskyvyttömät olisivat fiksuja ja jättäisivät ne lapset tekemättä, eihän täällä olisi kohta ketään. Täytyy vaan toivoa että lapset selviävät tuosta suht. tervejärkisinä.

Tämähän on vähän niinkuin se miespuolinen suhdeguru, josta täälläkin kovasti kohkattiin ja joka vaihtoi naista kuin sukkaa. Mihin se tyyppi onkaan unohtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Mutta millainen on se lapsuus, jossa äiti tekee selväksi, että ensisijaisesti olen onnellisimmillani kaukana lapsista.

Siksi lisäsinkin, että vain lapsistaan täytyy huolehtia aikuiseksi asti. Itse asiassa kuolemaan asti, ja huolehtiminen on myös henkistä. Aikuisten yhdessäolo sen sijaan on vapaaehtoista. Vastasin ap:n aloitukseen, en suoraan lehtijuttuun.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kaikkien ei niitä lapsia ole pakko tehdä. Miksei alunperin miettinyt kiinnostaako se perhe-elämä oikeasti. Siittäjän kanssa ei tarvitse kotileikkiin ryhtyä ollenkaan, lapsen voi hankkia vaikka keinohedelmöityksellä niin ei tarvitse lapsia sotkea mihinkään erokuvioihin.

Tämä on vähän hassusti sanottu, kun miettii miten paljon niitä eroja tulee siksi kun mies juo tai hak

kaa, tai on muuten ikävä tyyppi. miksei silloin ole katsottu yhtään kenen kanssa niitä lapsia tehdään? Sanotaan vain että hyvä kun erosit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Tämän ajatuksen kanssa vain tasapainoilen tässä aloituksessani, että kun se perhe on muutakin kuin minä. Toki hän perkaa varmaan kirjassaan näitä tuntemuksia. En silti ilkeäisi kehua lehdessä että jätin perheeni vaikka kaikki oli ok ja nyt olen jopa saanut huomiota parilta nuoremmalta naiselta, kun heiluttelin kopteria kentällä.

ap

Ymmärrän. Vastasin aloitukseesi lukematta lehtijuttua. Lasten hyvinvoinnin täytyy olla ykkösprioriteetti ja ratkaisut ja järjestelyt täytyy tehdä siitä näkökulmasta; vaikka ratkaisu olisi sitten ero puolisosta.

Tämähän on niinkuin se in celien mainostama k-karuselli ja sitten b-luokan mies siittäjäksi, mutta toisessa järjestyksessä. 

Haaveilen ilman paineita deittailusta, olisihan se rennompaa kun lapset tehty.

Harmi kun oon onnellisesti naimisissa :D

N36

Erosikohan se vaan sen vuoksi, että saisi tarpeeksi materiaalia kirjaansa?

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen ilman paineita deittailusta, olisihan se rennompaa kun lapset tehty.

Harmi kun oon onnellisesti naimisissa :D

N36

Olen käytettävissä diskreettiin deittailun simulointiin, kehun vuolaasti bärseesi heiluttelua!

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on niinkuin se in celien mainostama k-karuselli ja sitten b-luokan mies siittäjäksi, mutta toisessa järjestyksessä. 

Tuuli-Elinan tapauksessa järjestys on ollut k-karuselli, auvoisa onnellinen lapsiperhe, k-karuselli.

Tuuli-Elina on jo onnellisesti kihloissa. Seitsemän vuoden kuluttua saamme lukea kirjan toisen osan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Tämän ajatuksen kanssa vain tasapainoilen tässä aloituksessani, että kun se perhe on muutakin kuin minä. Toki hän perkaa varmaan kirjassaan näitä tuntemuksia. En silti ilkeäisi kehua lehdessä että jätin perheeni vaikka kaikki oli ok ja nyt olen jopa saanut huomiota parilta nuoremmalta naiselta, kun heiluttelin kopteria kentällä.

ap

Ymmärrän. Vastasin aloitukseesi lukematta lehtijuttua. Lasten hyvinvoinnin täytyy olla ykkösprioriteetti ja ratkaisut ja järjestelyt täytyy tehdä siitä näkökulmasta; vaikka ratkaisu olisi sitten ero puolisosta.

Lasten hyvinvoinnin kannalta olisi pitänyt pysyä yhdessä jos kerran siinä parisuhteessa miehen kanssa ei Tuuli-Elinan oman kertomuksen perusteella ollut mitään vikaa.

Nyt nimenomaan lasten hyvinvointi jäi toissijaiseksi kun minäminäminätuuliviiri sai päähänsä että eroanpa nyt koska ... no eroanpa nyt vaan.

t. ohis

Vierailija kirjoitti:

Tuuli-Elina on jo onnellisesti kihloissa. Seitsemän vuoden kuluttua saamme lukea kirjan toisen osan :)

Onkohan vielä kuinka pitkään sen jälkeen kun uusi kihlattu on lukenut tuon kirjan...

Kun lapset ovat ohittaneet aivan pikkulapsivaiheen, mutta eivät vielä ole kovin isoja, tulee sellainen tunne, että voi erota, koska lapset pärjäävät kyllä. Sitten kun ne kasvavat melkein teineiksi ja niiden kanssa alkaa jutella syvällisemmin, ymmärtää, miten syvästi vanhempien ero voisi heitä satuttaa. Joku pieni koululainen on lopulta melko avuton vanhempien heittopussi, sillä häneltä puuttuu pienen lapsen hoivan tarve ja isomman lapsen kyky tuoda esiin omia syvimpiä ajatuksia ja tunteita. Monet eroaa juuri tässä vaiheessa.

Mahtaa olla hyvä kirja 😀. En todellakaan aio lukea. Kaikenlaista sontaa sitä julkaistaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Tämän ajatuksen kanssa vain tasapainoilen tässä aloituksessani, että kun se perhe on muutakin kuin minä. Toki hän perkaa varmaan kirjassaan näitä tuntemuksia. En silti ilkeäisi kehua lehdessä että jätin perheeni vaikka kaikki oli ok ja nyt olen jopa saanut huomiota parilta nuoremmalta naiselta, kun heiluttelin kopteria kentällä.

ap

Ymmärrän. Vastasin aloitukseesi lukematta lehtijuttua. Lasten hyvinvoinnin täytyy olla ykkösprioriteetti ja ratkaisut ja järjestelyt täytyy tehdä siitä näkökulmasta; vaikka ratkaisu olisi sitten ero puolisosta.

Lasten hyvinvoinnin kannalta olisi pitänyt pysyä yhdessä jos kerran siinä parisuhteessa miehen kanssa ei Tuuli-Elinan oman kertomuksen perusteella ollut mitään vikaa.

Nyt nimenomaan lasten hyvinvointi jäi toissijaiseksi kun minäminäminätuuliviiri sai päähänsä että eroanpa nyt koska ... no eroanpa nyt vaan.

t. ohis

Eron toteuttamistapaa pitäisikin miettiä, jos on varma, että haluaa erota. Jos voidaan pysyä ystävinä, voitaisiinko asua lähekkäin, jotta yhteishuoltajuus olisi todellista? Joskus eron ajoittaminenkin on ratkaisu ja sitä voidaan työstää yhdessä. Avoimuus on tärkeää, kuten aina ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset ovat ohittaneet aivan pikkulapsivaiheen, mutta eivät vielä ole kovin isoja, tulee sellainen tunne, että voi erota, koska lapset pärjäävät kyllä. Sitten kun ne kasvavat melkein teineiksi ja niiden kanssa alkaa jutella syvällisemmin, ymmärtää, miten syvästi vanhempien ero voisi heitä satuttaa. Joku pieni koululainen on lopulta melko avuton vanhempien heittopussi, sillä häneltä puuttuu pienen lapsen hoivan tarve ja isomman lapsen kyky tuoda esiin omia syvimpiä ajatuksia ja tunteita. Monet eroaa juuri tässä vaiheessa.

Tutkimusten mukaan pahin vaihe erota on, kun lapsi on n. kymmenvuotias. Sitä nuoremmat ja vanhemmat lapset sopeutuvat paremmin.

Ehkä minun pitäisi kirjoittaa kirja siitä, miltä tuntuu, kun avioliitossa kaikki on ainakin minun mielestäni hyvin enkä eroakaan! Millainen vuosi siitä seuraisi, mitä miettisin ja tarvittaisiinko terapeuttia kertomaan, että kaikki ratkaisut ovat oikein, kun asiaa tarpeeksi joka suunnasta miettii. Miten lapset jaksisivat sitä, että perhe pysyy yhdessä ja vaikuttaako ratkaisuni myös mieheen, selviääkö hän siitä, että kaikki jatkuu ennallaan. Mitä mietin iltaisin, koenko suunnatonta onnen huumaa istuessani yksin autossa vietyäni lapset aamulla hoitoon... Kehtaanko kertoa sen, että olen onnellinen, vaikka on mies ja lapset ja yhteinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Tämän ajatuksen kanssa vain tasapainoilen tässä aloituksessani, että kun se perhe on muutakin kuin minä. Toki hän perkaa varmaan kirjassaan näitä tuntemuksia. En silti ilkeäisi kehua lehdessä että jätin perheeni vaikka kaikki oli ok ja nyt olen jopa saanut huomiota parilta nuoremmalta naiselta, kun heiluttelin kopteria kentällä.

ap

Ymmärrän. Vastasin aloitukseesi lukematta lehtijuttua. Lasten hyvinvoinnin täytyy olla ykkösprioriteetti ja ratkaisut ja järjestelyt täytyy tehdä siitä näkökulmasta; vaikka ratkaisu olisi sitten ero puolisosta.

Lasten hyvinvoinnin kannalta olisi pitänyt pysyä yhdessä jos kerran siinä parisuhteessa miehen kanssa ei Tuuli-Elinan oman kertomuksen perusteella ollut mitään vikaa.

Nyt nimenomaan lasten hyvinvointi jäi toissijaiseksi kun minäminäminätuuliviiri sai päähänsä että eroanpa nyt koska ... no eroanpa nyt vaan.

t. ohis

Parempi se on erota 36 vuotiaana kun on vielä saumaa miehiin. Mitä järkeä Tuulin olisi ollut odottaa, että lapset täysi-ikäisiä? Olisi silloin 46v-50v ja sen ikäinen nainen ei saa nuorta miestä kihloihin

. Siinä iässä sitten ollaan sen lasten isän kanssa hamaan loppuun (koska pakko, muille ei kelpaa, ikävä totuus meille kaikille naisille)

N36

Olen kiinnittänyt huomiota, että tasa-arvon edistämiseksi lehtien sivuille ilmestyy tämän tästä juttuja, mitä 'ihmeellisemmistä' naisista. Ärsyttää, kun jutulla ei ole mitään painoarvoa muutoin. Ainoa syy sen julkaisemiselle on että saadaan lisää juttuja naisista etusivulle. Jutun pointti jää täysin hämäräksi ja jutun paino on henkilöllä(nainen) ei asialla.