Lue keskustelun säännöt.
Ovatko kaikkien yi 20 vuotta yhdessä olleiden parisuhteet tällaista kärvistelyä?
29.03.2021 |
Tuntuu, että parisuhde on ollut jo monta vuotta yrittämistä ja tahtomista. Joudun jatkuvasti vähän tsemppaamaan, että nyt yritetään vielä ja että kyllä tahdon tämän suhteen toimivan. Nielen sanojani ja teen kompromisseja. Koitan varailla hotellilomia ja silitän ohimennessäni. Ja välillä onkin ihan hyvää.
Silti olen vähän väsähtänyt tähän ainaiseen yrittämiseen. Ajatukseen tästä "parisuhteen eteen on tehtävä töitä".
Onko todella niin? Eikö se parisuhde pitäisi tuoda energiaa ja olla helppoa, soljuvaa, ihanaa, eikä tällaista puurtamista ja sinnittelyä? Vai onko ajatukseni pitkästä parisuhteesta nyt aivan väärä?
Kommentit (51)
Silloin kun suhde on parinkymmenen vuoden iässä, ovat ihmiset useimmiten 40-50-vuotiaita ja silloin usein iskee se jonkunlainen keski-iän kriisi, henkilökohtainen tilinteko omasta elämästä ja silloin usein haetaan vikaa siitä suhteen toisesta osapuolesta, vaikka kyse on siitä, ettei ole sinut itsensä kanssa, on pettynyt itseensä. Siitä kun vielä menee muutama vuosi, niin elämä taas tasoittuu monilla ja se suhdekin taas kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ex-mieheni kanssa 21 vuotta. Oli se hyvin pitkään (ihan alkuvuosia lukuunottamatta) tuollaista mutta 1000 kertaa pahempaa.
Ero pelasti meidät kummatkin.
Voi teitä onnekkaita.
Vaimo tarvitsisi terapiaa, mutta mitään vikaa ei kuulemma ole. Joudun joka päivä kuuntelemaan pahaa oloa, kuten myös lapset.
Lasten takia tässä enää ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemusta pitkästä suhteesta, mutta 30 vuotta vanhempieni avioliittoa seuranneeni voin todeta, että tuollaista se on. Kompromisseja puolin ja toisin, toisen mielen pahoittamista ja toisen mielen pahoittumista ja hanskat tiskiin- fiilistä. Jostain syystä sitä tahtoa kuitenkin molemmilta löytyy eikä ero tule kysymykseenkään kun ei kuulemma voi olla ilman sitä toista. Jos jotakin ei saa toiselta esim. sitä keskustelua niin sitten kumpikin puhuvat asiat muiden ihmisen kanssa. Käyvät harrastamassa jonkun toisen kanssa jos puoliso ei halua samaa harrastusta. Äiti kyllä usein valittaa kun isä on niin "kauhean vaikea" (mitä tosiaan on aina välillä), mutta silti ne asiat veivataan läpi ja taas jatketaan hyvillä mielin, jonkin aikaa.
Isäni löysi harrastuksesta uuden naisen. :(
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä onnekkaita.
Vaimo tarvitsisi terapiaa, mutta mitään vikaa ei kuulemma ole. Joudun joka päivä kuuntelemaan pahaa oloa, kuten myös lapset.
Lasten takia tässä enää ollaan.
Vie vaimo pakkohoitoon ja ota ero. Se on parasta myös lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on osa ihan normaalia pitkän parisuhteen elinkaarta. Kohta sinäkin lakkaat ponnistelemasta ja sitten vain mökötätte eri puolilla asuntoa hamaan pitkän parisuhteen loppuun asti.
Ei se kaikilla niin mene. Tunnen pariskuntia jotka ovat edelleen vuosikymmenten jälkeen selvästi hyvin läheisiä ja rakastuneita. Eivätkä kuulemma voi kuvitellakaan eroavansa.
Eräs koko ikänsä yhdessä ollut pariskunta kuolikin peräkkäin, kun jäljelle jäänyt suri itsensä hautaan.
Mun isovanhemmilla kävi näin. Mutta oli heidänkin alku vaikea. Oli sotaa, toinen kihlattu jne.
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän liitot alkaa kuivua kasaan kun nainen ylittää 40 v rajapyykin ja menettää seksuaaliset halunsa ja alkaa pihdata. Mies etsii sitten uuden naisen tilalle.
Olemme olleet yhdessä 20-vuotta ja oikeastaan olen nyt muuttunut sellaiseksi, että haluan seksiä koko ajan. Joka päivä ja jos mahdollista niin useammankin kerran päivässä. Täytän kohta 46v. Valitettavasti itse suhde on muuttunut olemiseksi. Siis olemme yhdessä, mutta mietin liikaa jäänkö paitsi elämäni rakkaudesta tässä suhteessa. Mieheni ei tule ikinä jättämään minua. Itsestäni en ole enää varma. Emme ole naimisissa, koska olen kosintoihin vastannut kieltävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kauheata, mutta olen nähnyt harrastukseni parissa näitä vuosikymmeniä ns. onnellisessa avioliitossa olleita. Leirireissuilla juuri he ovat niitä, jotka haluavat ravintolaan tanssimaan ja juhlimaan. Siellä yrittävät iskeä sitten vastakkaista sukupuolta. Ihan liki ketä tahansa.
Aviovaimot ovat niitä, jotka antavat anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä yli 30-vuotisessa parisuhteessa kaikki toimii, soljuu hyvällä mallilla. Meillä on helppo olla yhdessä, eikä me paljonkaan riidellä, joskus tietty sanomista tulee, mutta se kuuluu varmaan jokaiseen suhteeseen joskus. Meillä on joka päivä haluksia ja seksikin toimii hyvin. Rakkautta ja terveyttä on ja ne ovat tärkeimmät asiat. Ehkä meidät on tarkoitettu toisillemme. Onnellisia
Olisi ihanaa, jos omalle kohdalle sattuisi vielä onnellinen rakkaussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemusta pitkästä suhteesta, mutta 30 vuotta vanhempieni avioliittoa seuranneeni voin todeta, että tuollaista se on. Kompromisseja puolin ja toisin, toisen mielen pahoittamista ja toisen mielen pahoittumista ja hanskat tiskiin- fiilistä. Jostain syystä sitä tahtoa kuitenkin molemmilta löytyy eikä ero tule kysymykseenkään kun ei kuulemma voi olla ilman sitä toista. Jos jotakin ei saa toiselta esim. sitä keskustelua niin sitten kumpikin puhuvat asiat muiden ihmisen kanssa. Käyvät harrastamassa jonkun toisen kanssa jos puoliso ei halua samaa harrastusta. Äiti kyllä usein valittaa kun isä on niin "kauhean vaikea" (mitä tosiaan on aina välillä), mutta silti ne asiat veivataan läpi ja taas jatketaan hyvillä mielin, jonkin aikaa.
Isäni löysi harrastuksesta uuden naisen. :(
Niin löysi mun miehen isäkin. Seurusteli salaa vuosikaudet tuon "harrastusrakkaansa" kanssa, tyhjensi vaivihkaa ja väärentämällä vaimonsa kanssa kerätyt yhteiset säästöt ja rakensi talon uuden rakkaansa kanssa. Sit yks kaunis päivä käveli kotiinsa ja vei tavaransa pois ja ilmoitti, ettei halua muistella mitään entisestä elämästä. Mitään virallisia paperiasioita ei halunnut hoitaa, kaiken jätti levälleen ja ex-vaimolleen, joka oli ihan shokissa. Nyt appiukko ihmettelee miksi lapsensa eivät halua olla missään tekemisissä ja on vakuuttunut, että entinen vaimo on manipuloinut lapset häntä vastaan. Huoh! Mikä miehiä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on helppoa ja ihanaa 24/7 ainoastaan alkuhuumassa. Valitettavasti Disney on saanut ihmiset luulemaan, että Tosi Rakkaus on "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti".
Asia on justiinsa näin.
Kyllä se 99% näistä 20v ja sitä pidemmistä suhteista on sitä että hammasta purren väkisin pakotetaan itsensä olemaan siinä. Kärttyistä menoa ja se rakkauskin on enemmän velvollisuudentuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 30-v yhteiseloon mahtunut yksi pidempi kärvistelykausi, vajaa 10 v sitten. Ja komppaan sitä, että oli osin kummankin 40v kriisistä johtuvaa. Kun sen yli päästiin niin elämä hymyilee jälleen, silitellään, rapsutellaan ja viihdytään yhdessä..
N. 20 vuotta onnellisesti yhdessä, suhteen alussa oli omat "taistelunsa" mutta sen jälkeen "leppoisaa yhdessäeloa".
Emme käytännössä koskaan edes riitele, meillä on hauskaa yhdessä, eikä edes tunnu että olisimme oleet noin pitkään yhdessä, aika on mennyt kuin siivillä.
Vaikka omiakin juttuja on, niin olemme kiinnostuneita suht samoista asioista, ja arvopohja ja -maailma on suht samanlainen.
Välillä tuntuu että pakahtuu onnesta kun miettii miten hyvä parisuhde ja elämä on.
Meille korona on mahdollistanut enemmän aikaa yhdessä (toinen etätöissä, toinen kodin ulkopuolella) kun työmatkat jääneet ja enemmän vapaata, siinä missä joitain tuntuu kiristävän se kun "koko ajan yhdessä kotona" niin itse en koe noin, on ihanaa olla yhdessä lähe koko ajan.
Minusta hyvä parisuhde on sitä että ottaa toisen huomioon, jos molemmat tekevät niin, on suhde hyvä. Ja se että ymmärtää myös toisen näkökulman, ei vaan minä-minä-minä edellä mene koko ajan.
Mutta moni ihminen on itsekäs, jos ei osaa ajatella kun itseään, tuskin voi olla hyvä puoliso.
Normaalissa on paljon juttuja joissa voi toimia itsekkäästi/ottaa toinen huomioon, esimerkkinä nyt vaikka että joku kahvi on loppumassa, juoko se pikku tipan itse vai jättääkö puolet toiselle/kysyykö onko ok jos juo kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on helppoa ja ihanaa 24/7 ainoastaan alkuhuumassa. Valitettavasti Disney on saanut ihmiset luulemaan, että Tosi Rakkaus on "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti".
Asia on justiinsa näin.
Kyllä se 99% näistä 20v ja sitä pidemmistä suhteista on sitä että hammasta purren väkisin pakotetaan itsensä olemaan siinä. Kärttyistä menoa ja se rakkauskin on enemmän velvollisuudentuntoa.
Ja sitten kun ollaan siinä 55-60 vuoden korvilla, hyväksytään se liiton kauneus, koska pelätään yksinäistä vanhuutta vielä enemmän. Uutta suhdetta ei tuossa iässä enää saa ainakaan naiset, koska heitä on jo muutenkin enemmän kuin miehiä ja elävät pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on helppoa ja ihanaa 24/7 ainoastaan alkuhuumassa. Valitettavasti Disney on saanut ihmiset luulemaan, että Tosi Rakkaus on "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti".
Asia on justiinsa näin.
Kyllä se 99% näistä 20v ja sitä pidemmistä suhteista on sitä että hammasta purren väkisin pakotetaan itsensä olemaan siinä. Kärttyistä menoa ja se rakkauskin on enemmän velvollisuudentuntoa.Ja sitten kun ollaan siinä 55-60 vuoden korvilla, hyväksytään se liiton kauneus, koska pelätään yksinäistä vanhuutta vielä enemmän. Uutta suhdetta ei tuossa iässä enää saa ainakaan naiset, koska heitä on jo muutenkin enemmän kuin miehiä ja elävät pitempään.
Korjaus: KAUHEUS :=DDDD
olisikin hienoa jos olis kauneudesta kyse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemusta pitkästä suhteesta, mutta 30 vuotta vanhempieni avioliittoa seuranneeni voin todeta, että tuollaista se on. Kompromisseja puolin ja toisin, toisen mielen pahoittamista ja toisen mielen pahoittumista ja hanskat tiskiin- fiilistä. Jostain syystä sitä tahtoa kuitenkin molemmilta löytyy eikä ero tule kysymykseenkään kun ei kuulemma voi olla ilman sitä toista. Jos jotakin ei saa toiselta esim. sitä keskustelua niin sitten kumpikin puhuvat asiat muiden ihmisen kanssa. Käyvät harrastamassa jonkun toisen kanssa jos puoliso ei halua samaa harrastusta. Äiti kyllä usein valittaa kun isä on niin "kauhean vaikea" (mitä tosiaan on aina välillä), mutta silti ne asiat veivataan läpi ja taas jatketaan hyvillä mielin, jonkin aikaa.
Isäni löysi harrastuksesta uuden naisen. :(
Niin löysi mun miehen isäkin. Seurusteli salaa vuosikaudet tuon "harrastusrakkaansa" kanssa, tyhjensi vaivihkaa ja väärentämällä vaimonsa kanssa kerätyt yhteiset säästöt ja rakensi talon uuden rakkaansa kanssa. Sit yks kaunis päivä käveli kotiinsa ja vei tavaransa pois ja ilmoitti, ettei halua muistella mitään entisestä elämästä. Mitään virallisia paperiasioita ei halunnut hoitaa, kaiken jätti levälleen ja ex-vaimolleen, joka oli ihan shokissa. Nyt appiukko ihmettelee miksi lapsensa eivät halua olla missään tekemisissä ja on vakuuttunut, että entinen vaimo on manipuloinut lapset häntä vastaan. Huoh! Mikä miehiä vaivaa?
Flashback vuoteen 2000 kun oma isäni teki täsmälleen samoin.
Olin silloin 14, veljet 18 ja 21. Se jama johon mutsi joutui ja mihin me lapset jouduttiin oli niin karmea, etten koskaan voi antaa isälleni anteeksi eikä näköjään veljetkään kykene ja he on sentään yrittäneet. Mä en pysty pakottamaan itseäni edes yrittämään. Noin ei vaan toimita eikä niin törkeää läheisten halveksuntaa ja epärehellisyyttä häivytetä millään selityksellä. Tuo tapahtuma on meidän perheen sisäinen trauma jolla on pitkät seuraukset.
Meillä on 27 vuosi menossa. Vuoristorataa on ollut ja kompromisseja. Ja silti ollaan pärjätty ilman valtavia kriisejä. Meistä ei kumpikaan jää vellomaan, kun asiat on puhuttu ja käsitelty, niihin ei enää palata.
Tästä ei ole montaa viikkoa aikaa, kun keskusteltiin, että kuinka hyvin ollaan selvitty tämä vuosi. Pelåttiin lockdownin alkaessa, että revitäänköhän me toistemme silmät vielä tässä irti...
MUTTA me ei olla kertaakaan riidelty. Pari pienehköä mielensäpahoittamista puolin toisin. Ehkä se on tässä vaiheessa ihmissuhdetta, niin paljon menee omalla painollaan. Kaikesta ei tarvitse sopia ja päättää yhdessä ja toista osaa lukeakin aika pitkälle. Lapsetkin ovat jo nuoria opiskelijoita, ettei heitä tarvii hoitaa.
Arkihellyys on päivittäistä. Aamusuukot ja halit. Päivän mittaan pieniä sipasuja siellä täällä.. Iltaisin toisissamme nuohoomista, kun telkkaria katotaan.
Seksiä ei välttämättä ole niin usein kuin nuorempana (ei edes joka viikko), mutta kun toinen haluaa, niin onnistuu. Nautinnollista ja hauskaa. Toisinaan yllätyksellistäkin.
Eihän asiat aina näin ole ollut. Ihmisen oma kasvu tekee niitä muutoksia myös parisuhteeseen. Mun henkilökohtainen kasvu äityyden myötä oli haastava itselle ja tein siitä hankalaa myös miehelle. Valitettavasti. Hän oli upea isä ja pyrki miehenäkin pärjäämään. En vaan ollut tyytyväinen itseeni, hain hyväksyntää muilta ja melkein petin. Kaikesta selvittiin ja tuli useita upeita vuosia.
Miehellä taas vastaava kasvupaikka oli neljänkympin kieppeissä. Kiukkuinen ja rauhaton. Jälkeenpäin tehtiin havaintoja, että aivan samoja kipupaikkoja kävi läpi kuin mä silloin vuosikymmen aiemmin.
Kyllä se parisuhde työtä vaatii. Kliseeltä kuulostaa, raskaaltakin toisaalta.
Liian helposti sitä työn ja arjen pyörityksessä unohtaa sen kumppanin. Joskus oli viikkojakin, että läpsystä vaihtoon ja taas mentiin.. Ei mitään muuta kontaktia kuin lasten harrastuksia, omia harrastuksia, kumpi kerkee kauppaan ja tekee ruokaa. Mehän siis nukutaankin jo viidettättoista vuotta omissa huoneissa. Itsestäänselvyys parisuhteessa on tärkeää, että voi luottaa toisen läsnäoloon. Samalla se on tosi petollista, ikään kuin enää ei tarvitse panostaa.
Sitten kun miehen naama alkoi kettumaan oikein kunnolla, niin säihkähdin. Mitä on tapahtunut?! Puhalsin pilliin. Lapset pääsee harrastuksiin välillä itsekin tai kimppakyydeillä. Nyt otan ton k-pään haltuun ja katon tuleeko tästä enää mitään. Tulihan siitä. Eihän se tarvinnut kuin sen yhden reippaan saunomisen kaksin. Taas lähti hipsuttelut ja pötköttelut elämään omaa haluttua elämään.
Tää on meidän juttu ollut, eihän samat asiat kaikilla päde. :)
Yleensähän liitot alkaa kuivua kasaan kun nainen ylittää 40 v rajapyykin ja menettää seksuaaliset halunsa ja alkaa pihdata. Mies etsii sitten uuden naisen tilalle.