Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Ruotsin risteilylle kun olisin päässyt, niin se olisi ollut jotain juhlaa. Mutta en koskaan päässyt, vanhemmat siellä kävi vissiin pari kertaa. Äiti ja mummo veivät minua ja pikkuveljeäni sisävesiristeilylle Lahdesta Heinolaan ja takaisin. Hitto siellä pienessä paatissa kävi aika pitkäksi, kun ei ollut mitään muuta huvia kuin katsella järvimaisemaa. Sitten pääsin Ruotsin risteilylle, kun täytin 17 vuotta. Synttärit siellä. Eipä ollut mikään kummoinen elämys, vaikka ensin oli ollut mielikuvia, että se olisi jokin suurempikin juttu. Ihmekös tuo, kun oli ikänsä semmoisessa tuppukylässä asunut. Risteilystä vei kait fiiliksiä sekin, kun olin siellä äidin ja mummon kanssa, ja tää äidin äiti oli semmonen negatiivinen valittaja, joka odotti koko ajan jotain huonoa tapahtuvaksi. Hätäili hirveästi jostain tekemistään eväsleivistä, kuinka ne nyt täytyy mennä äkkiä hyttiin syömään, ettei... Semmonen perkeleen kohkaaminen päällä, niin kuin yleensäkin aina kaikesta. 

Meillä oli kotona mustavalkotelevisio, joten lapsena olisi ollut luksusta, kun faija olisi ostanut meille väritelevision. Mutta hän oli semmonen fitun juutalainen, ettei se meille mitään väritelevisiota ostanut. Möykkäsi jotain, kuinka väritvlupa on kalliimpi kuin mustavalkolupa. 

Luksusta olisi ollut saada tervepäiset vanhemmat. Se on se mikä on lapsen parhaaksi. Mutta jos vanhemmat ovat niin että heidän vanhemmat olivat sisaruksia keskenään, niin siinä käy lapselle pian Vilja-Eerikat. Se on tärkeintä, että lapsella on järkevät ja tasapainoisen vanhemmat. Ei niillä leluilla, peleillä ja vaatteilla ole niinkään väliä. Kun muistelen lapsuuttani, niin ei siellä meidän himassa ollut ihan kaikki kotona. 

Suomalaiset ovat semmoista juroa kansaa, mille merkkaa hirveästi kaikenlainen materia. Juu, itsekin syyllistynyt siihen, että valittaa siitä kuinka kotona ei ollut sitä ja tätä, kun oli niin köyhää. Sitten unohtuu täysin se, millainen on/oli kasvuympäristö. Materia se ykkönen päällimmäisenä, että pitää olla kaikki kullalla päällystetyt lelut ja sitten sillä ei ole mitään merkitystä, millaisessa ympäristössä niillä leikkii. Kasvuympäristö pitäisi arvottaa ykköseksi ja heivata lelut vaikka kaatikselle, sillä kasvuympäristö on se A ja O, millaiseksi lapsi kasvaa ja mitä oppii. Kieroonhan pentu kasvaa, jos kusipäät kasvattaa huonosti tai ei ollenkaan. Lopputulos on lievästi sanottuna paska, jos joku sekopää sukulainen saa istutettua lapsen päähän vääriä ajatusmalleja. Lapsi katselee vaikka kovaa juopottelua ja kuuntelee huutamista ja haukkumista samalla kun istuu lattialla ja syödä mutustaa "kunnon mummon" ostamia liköörikonvehteja rommilla maustettujen leivosten jälkeen. Tai jos kaikki lapsuuden asuinpaikat ovat olleet sellaisia, missä kavereiksi valikoituu idiootit. Niillä ei ole kanssa mitään annettavaa.

Ne viikonloput, kun isävainaa sattui olemaan poikkeuksellisesti selvinpäin ja sain olla hetken pois hälytysvalmiudesta. Se, jos mikä oli luksusta.

Pääsin 60-luvulla Tampereen teatteriin katsomaan Prinsessa Ruusunen-satua olessani 6 v. Se oli harvineisen hienoa ja juhlallista jota kukaan ei  meidän luokalla ollut nähnyt. Sainkin siitä paljon kateutta osakseni maalaiskoulussa.

Viikonlopuksi ostettiin Elannosta polakka tai ranskanleipä ja lauantaimakkaraa. Ja sai juoda kaakaota päälle.

Ehdottomasti, mun herkku iltapala on vieläkin leipä vaikka 70-80-luvuista on jo aikaa ja tuoretta ranskista eikä polakkaa ole ollut enää vuosikymmeniin saatavissa.

Isän kanssa kerran vuodessa käynti Linnanmäellä. Isä teki pitkää työvuoroa, ja oli joskus viikonloppuna töissä, niin oli kiva viettää yhteistä aikaa.

Sama juttu veljeni kanssa: Olin liian nuori matkustamaan Helsingin keskustaan yksin. Käytiin veljeni kanssa ennen joulua tekemässä jouluostoksia. Ja ihailemaan Stokkan jouluikkunaa.

Pikkukaupungin liikerakennuksissa vilkkuvat mainosvalot olivat tavattoman kauniita ja kiehtovia.

Jäätelöannos, siis yksi pallo vaniljajäätelöä, Stockan kahvilassa ostosreissulla. Ja ultaluksusta sitten Marianne-jäätelöannos muinaisessa Valion baarissa Hämeenkadun ja hämeenpuiston kulmauksessa. Annoksessa oli vanilja- ja manskkijäätelöpallo, kermavaahtoa (kohtuullisesti, ei ylettömästi kuten nykyään) ja riisimuroja päällä, pohjalla mansikkahilloa. Sitä nautitiin rittäin harvoin eli silloin kun koko perhe oli kävelyllä kaupungissa.

Ehkä vähän outoa, mutta rakastin myö puhtaita lakanoita, niiden tuoksua, lauantaina saunan jälkeen. Samoin luksusta olivat jouluna ym isoina juhlapäivinä ruokapöydässä jalalliset lasit. Ne olivat hienoja, vaikkakin vähän hankalia lapsen käytellä (jalattomankin olisi tietysti saanut, mutta se ei olisi ollut luksusta).

Olisi ollut luksusta saada uusia vaatteita. Käytössä oli aina jotain vanhoja käytettyjä. Selasin Elloksen kuvastoa ja haaveilin kauniista trendikkäistä vaatteista.

Äidin jouluna tekemät jääsuklaat ja hedelmärahka. Kauppareissu naapurikaupungin tavarataloon, jossa oli massiivinen leluosasto.

Luksusta ei varmaan monen mielestä, mutta lämpimät muistot mummun paistamista letuista. Mummu nimittäin teki löysän taikinan ja paistoi letut vain toiselta puolelta. Ne olivat sellaista "kourapuuroa" ja päälle laitettiin mansikkahilloa. Vieläkin muistan ne sinivalkoiset Arabian lautaset, joilta mummun letut syötiin. Nam🤗

Kun pääsi käymään luokkakavereiden puhtaissa,siisteissä kodeissa joista ei herkkuja puuttunut! Oli siis herkkua erinlaisia jogurtteja, vanukkaita yms. Myös monien luokkakavereiden erinlaisilla leluilla oli kiva leikkiä ja oli erinlaisia elokuvia.Meillä kotona ei ollut mitään "jonninjoutavaa" eli jääkaapissakkn paloi melkeinpä aina vaan ne kuulusiat valot...äiti oli niin alistettu ja masentunut ettei jaksanut huolehtia kodin kunnosta,muistan lapsena ikuisen häpeän jos tuli vieraita ja joka paikassa oli roskaa,leluja yms ympäriinsä,sai raivofaija huutaa meille kuinka pskasta on,hän tekee pitkää päivää eikä ole edes siistiä tai kunnon ruokaa! Luksusta oli sisi myös kun faija poissa työmatkoilla. 

Ja joo kyllä olisi joku aikuinen voinut tehdä meistäkin lastensuojeluilmoituksen. Kaikki tiesivät millainen meidän raivofaija oli mutta kukaan ei välittänyt,eikä puuttunut. 

Ensimmäinen etelän hedelmäni, muistaakseni appelsiini, joskus vuosina 1950-52? lienen ollut 4-5 vuotias silloin ja asuimme Saimaan saaressa.

Eräs tuttu toi tuliaisiksi kiivi-hedelmiä 70-luvun puolenvälin kieppeillä. 

Ne olivat sen verran kalliita, että itse emme olisi niitä voineet ostaa. Ne olivat tosi hyviä, nykyään ei niin hyviä löydykään, kun niitä raakana tänne rahdataan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut kirjoittaa tänne matkustuskokemuksia vaikka niitä ei kysytty?

Se on jollekin ollut juuri lapsuuden luksusta. 

Isän kanssa  v. -69 yhteinen matka hoitamaan liikeasioita meidän kakkoskotiin ja poikettiin matkalla ostamassa kahviosta kahvi ja voileivät.

Ison siskoni luona lomailu ja isossa kaupungissa shoppailu koulun lomilla.

Pääsin 9 v. Särkänniemen huvipuistoon sen ekana avautumisvuonna, olisko ollut -72? isän ja sisarusteni kanssa, se oli maalla asuneelle iso juttu.

Mulle ne oli sipisit :D Niitä ostettiin tosi harvoin (varmaan, koska eivät kovin terveellisiä) ja siksi ne oli itselle super luksusta. Edelleenkin aikuisena ostan niitä tosi harvoin koska ne ei koskaan olleet mulle mitään perus viikonloppumässyä.

N31

Haaveilin 70-luvulla omasta huoneesta kun monilla koulukavereillakin oli, mutta en sitä saanut koskaan.

Uintiretket kaverin kanssa metsälammelle heinänteko aikaan 70-luvulla.