Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Muistan kun isä osti (joskus 90-luvun puolivälissä) aina juhannukseksi mökin kellariin korillisen erilaisia limsapulloja meille lapsille. Oli ihana kun saattoi kuumana kesäpäivänä hakea limun milloin halusi! Muuten ei arkena limpparia ollut tarjolla.

Appelsiinit  ja  Appelsiinimehu. Hampurilainen  silloin tällöin  kivassa  grillissä.

Vierailija kirjoitti:

Haaveilin 70-luvulla omasta huoneesta kun monilla koulukavereillakin oli, mutta en sitä saanut koskaan.

Sama mulla vanhempien piti perhettä perustaa, vaikkei ollut ikinä varaa riittävän isoon asuntoon. Paras oli keväästä 1978 tammikuuhun 1981, kun asuttiin neljä henkeä pienessä yksiössä, joka oli semmonen talonmiehen asunto. Hyvä jos yli 25 neliötä oli. 

Sisävessa ja suihku ja lämmin vesi sisällä! Ja ei tästä ole aikaa kuin 20v kun näitä pidin jo luxuksena vaikka lähes kaikille arkipäivån juttuja!

Hopeatoffee, suosikkikarkkimakuni lapsena. Sitä ostettiin aina lauantaina karkkipäivänä, mutta kerran iski aivan käsittämätön sietämätön himo jo keskellä viikkoa. Rahaa en säännöllisesti saanut vielä ala-asteelaisena, joten sitä ei ollut. Varastin sitten kotoa rahaa äidin kukkarosta, joka oli eteisen naulakossa roikkuneen kauppakassin pohjalla. Totta kai se huomattiin ja sain toffeen maku suussa mennä valitsemaan pihakoivusta vitsan. Pahempaa oli kuitenkin se, että karkkipäivä myös peruttiin vähäksi aikaa (mielikuvissani tyyliin puoleksi vuodeksi, mutta lapsen ajantajulla kyseessä oli todennäköisemmin ehkä kuukausi).

Zoo banaanilimppari lauantaina saunan jälkeen. Eikä tätä ollut todellakaan joka lauantai.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin 9 v. Särkänniemen huvipuistoon sen ekana avautumisvuonna, olisko ollut -72? isän ja sisarusteni kanssa, se oli maalla asuneelle iso juttu.

Huvipuisto avattiin vappuna 1975. Näsinneula oli avattu jo 28. huhtikuuta 1971.

En muista Eri kiva-toffeeta mutta toffee on ollut aina herkkuani. Muistan Skotti-toffeen ja Piparminttutoffeen, niin ja banaanitoffeen joka myytiin levynä eikä pussissa. Skottitoffeessa oli muistaakseni vaaleaa js tummaa toffeeta.

Siripiri-rypälesokeripastillit. Se jauhoinen tekstuuri ja verensokerin humahdusmainen nousu oli jotain.

(Tai no, miksi imperfekti, tulee niitä apteekista ostettua vieläkin harvakseltaan, kun huomaa että yhä vain on tuote markkinoilla.)

Päärynäpussi 70 luvun alussa, vaikka eri hedelmiä enemmän alkoi tulla Suomeen ei meidän perheessä niitä osteltu, kummitäti toi "suuresta kaupungista " minulle tuliaisiksi ja samalla nimipäivä lahjaksi,olisin tosin halunnut syödä ne päärynät itse mutta piti jakaa:( hedelmiä silloin tällöin toi jos poikkesi meillä. Hedelmät olivat suurinta herkkua paljon herkullisempaa kuin karkit,vieläkin ostelen itselleni irtopäärynöitä,appelsiineja yms, ei tarvitse jakaa kun yksin asun:) ai että sitä tunnetta kun ensimmäistä kertaa aikuisena sain ihan itsekseni syödä päärynöitä,appelsiineja,omenoita yms.hedelmiä.

Se kun isä sammui ja oli rauhallista.

Kyllä mulle oli luksusta kun pääsin kylässä kylpyyn ammeeseen 60- luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Hotellissa nukkuminen. Pääsin tasan kerran hotelliin lapsena.

En osannut edes haaveilla hotelliyöstä, armeijan jälkeen olin eka yön hotellissa.

Kirjojen lukeminen.

Ei tarvinnut maksaa laskuja.

Että käytiin autolla jossain isossa marketissa. Tai, että käytiin ylipäätänsä yhtään missään viikonloppuisin tai vapaa-ajalla. Isä oli aina töissä, äiti oli masentunut ja nukkui ja makasi kaiken aikaa. 

Sisävessa ja suihku olisi ollut luksusta.Ulkohuussiin piti mennä tarakkansa palelluttamaan ja ulkosaunassa saunottiin 2krt/viikossa. Olen syntynyt 1960 -luvulla ja tämä oli ihan tavallista 1970 -luvun maaseudulla.

Velipoika lainasi kenkiä että pääsi talvella ulos.

Kiukaalla kypsytetty lenkkimakkara. Ei ollu saunaa ja kerran sain kaverin mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että nuorempi sukupovi ei tiedä elämästä mitään. Me jotka osasimme lapsena nauttia siitä jaffasta osaamme ja meillä on suhteellisuudentaju kohdallaan. Ei tarvita lentokonematkoja eikä shoppailua.

Miten niin ei tiedä elämästä mitään?

Yritä nyt vaan hyväksyä se että se miksi sinulle lapsena oli ehkä luksusta ei välttämättä ollut sitä lapsuutensa vuosituhannen vaihteessa viettäneelle.