Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Se, että porukat eivät ryypänneet/ tapelleet ja me kaikki neljä sisarusta saatiin olla rauhassa.

Ulospäin porukat osasivat vetää sellaista teatteria, että monelle on tullut täytenä yllätyksenä tuo.

50-luvun alussa syntyneenä luksusta oli banaanit.  

Suklaatakin sai hyvin harvoin.  Myös pähkinät ja mantelit oli harvinaista herkkua.

Meillä äiti leipoi vain pullaa ja piirakoita.  Vain kylässä sai kakkua ja kääretorttua ja niitäkin vain pienen palan, koska äiti vannotti aina ennen kyläilyä, että lisää ei saa pyytää ja vaikka tarjottaisiin lisää, piti kieltäytyä.  Ettei vaan luulla, että ollaan ahneita tai nälkäisiä tai jotain.

Luksusta oli saada ajaa naapurin tytön pienellä lasten polkupyörällä.  Omaa pyörää en saanut koskaan,  en isompanakaan.  Vasta aikuisena ostin sen ensimmäisistä palkoistani.

Televisio oli luksusta.  Olin jo yli teini-iän, ennen kuin meillekin se hankittiin.  Silloin se oli jo kaikilla muillakin.

Sisävessa ja suihku!

Alapesu joka päivä, siihen iloon pääsin vasta kun muutin pois kotoa.  

Kuuskytluvulla äiti osti aina syntymäpäivänäni minulle freesiakimpun. Muistan tuoksun vieläkin. Tunsin itseni merkitykselliseksi. Äiti oli yksinhuoltaja ja tarkka taloudenpitäjä, silti hän halusi antaa juuri katoavaa kauneutta. En unohda koskaan.

Ylellisyyttä oli Lundby nukkekoti, jossa oli oikeat aukeavat ovet, ja niissä kauniit kahvat. Kerrosten välillä oli oikeat portaat ja kaiteet. Oli hienoja kalusteita, ja lamppuja joihin tuli valo. Yhdellä kaverilla oli sellainen, aina halusin sellaista mutta en saanut. Ei se mitään, sain aikuisena sisustaa riittämiin, ja minulla on nykyään vähän sellainen talokin. Mielellään muistelen lapsuutta ja juttuja jotka silloin lumosi

Lapsena oli nautittavaa,kun tuli juhannus ja koivut tuotiin aattona ovenpieliin ja hain kieloja tuvan pöydälle. Myös sauna lämmitettiin jo päivällä ja sain kaksi pulloa Messinaa,muulloin en juuri limsaa saanut ja siksi se maistui niin harvinaisen hyvältä

Muistan kun vanhempi sisko vei minut kuusivuotiaana Aholaidalle, ja osti minulle onilla palkkarahoillaan ihan uudet vaatteet päälle. Mulla oli siihen asti vain muiden vanhoja, tai vanhemmat dyykkasi kaatikselta, kun heidän rahat meni viinaan ja tupakkaan, ja mihin nyt menikään.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun vanhempi sisko vei minut kuusivuotiaana Aholaidalle, ja osti minulle onilla palkkarahoillaan ihan uudet vaatteet päälle. Mulla oli siihen asti vain muiden vanhoja, tai vanhemmat dyykkasi kaatikselta, kun heidän rahat meni viinaan ja tupakkaan, ja mihin nyt menikään.

Rakastava sisko sulla.

Asuttiin urheilukentän vieressä, ja jotenkin semisti luulin korkeushyppypatjan olevan pomppulinna. Sanoinkin sitä hyppä-hyppä-linnaksi. Aika usein käytiin äidin kanssa pomppimassa.  Se oli ihanaa arjen luksusta,  vaikka jousto olikin kehno, mutta sitten kun kerran pääsinkin oikeaan pomppulinnaan, niin ai että!

Jos sattui sellainen päivä että ei saanut selkäsaunaa.

Mulla oli jossain vaiheessa aika vähän kavereita pienellä kylällä. Siihen aikaan vielä läheteltiin kirjeitä ja oli ihanaa saada joku kaunis ja hyväntuoksuinen kirje kirjekaverilta. Nykyajan nuoret ei varmaan voi edes käsittää miten kova juttu se silloin oli, ennen nettiä ja sähköposteja ym. :D

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun vanhempi sisko vei minut kuusivuotiaana Aholaidalle, ja osti minulle onilla palkkarahoillaan ihan uudet vaatteet päälle. Mulla oli siihen asti vain muiden vanhoja, tai vanhemmat dyykkasi kaatikselta, kun heidän rahat meni viinaan ja tupakkaan, ja mihin nyt menikään.

Ihana sisko sinulla. Se on varmasti arvokkaampaa kuin uudet vaatteet.

Suurin todellinen luxus oli ensimmäiset vain minua varten ostetut vaatteet. Nuorimpana käytin aina sisarusten pieniksi jääneitä. Ensimmäiset minulle ihan uutena ostetun mekon ja kengät, muistan kuin eilisen päivän, olin tuolloin 12 v ja asu ostettiin kun vanhin sisaruksista meni naimisiin. Punavalkoinen kaunis mekko ja punaiset lakerikengät.

McDonaldsissa käynti silloin kun se ei ollut kuin Tampereella oli suurta luksusta.

Särkännniemi ja sen jälkeen käytiin mäkissä syömässä. Se oli silloin luksusta.

Uimahallissa käyminen eka kerran jotain 11 vuotiaana.

Elokuvateatteria katsottiin vain ulkoapäin.

Luksushetkinä ovat jääneet mieleen vaikka tällaiset:

Kun luin kesäpäivän kuumentamalla vintillä vanhoja lehtiä ja pihalta kuului etäistä kahvipöydän kattamisen kilinää ja saapuvien vieraiden jutustelua. Kohta saisin mehua ja jäätelöä.

Kun kiipesimme pitkän merenrannalla vietetyn päivän jälkeen ystäväperheen lasten kanssa korkean väylämerkin päälle istuskelemaan ilta-auringossa ja odottamaan lossia.

Ketsuppi oli luksusta

Se hetki kun lyötiin vatsaan 

Leffateatteri

Vierailija kirjoitti:

Kaviaaria ja hanhenmaksapalleroita oli tosi harvoin tarjolla.

Tämä oli tietysti pilkkaa, mutta näin keski-ikäisenä saa vielä melkoisia ylellisyyden kokemuksia. Käytiin Dubaissa lomalla, ja siellä oli hienossa hotellissa oikeasti kaviaaria, hanhenmaksaa, shampanjaa, ja kahvissa kultakimalletta. Kävin jopa Tiffanylla niin etten uskaltanut koskea mihinkään. Sain tutulta yhden pienen sinisen korupussin, jota säilytin pitkään. En ole ikinä ennen törmännyt sellaiseen, ja varmasti oli ainoa kerta.