Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle luksusta oli kaverin koti. Vanhemmat lähes aina poissa, viimesen päälle levysoittimet ja stereot, jääkaapissa aina jotain juustoa, josta meillä kotona ei oltu kuultukaan (nykyään tunnistan cheddariksi), pakastimesta sai ottaa jäätelöä, sitäkin oli aina, lisäksi heillä oli joku kattilasysteemi, jolla kaveri teki samanlaiset ranskalaiset kuin grilliltä sai.
Kaveri oli täysin huoleton, semmoinen aika hyvä koulussa, mutta rento, todella empaattinen kaikkia kohtaan, kutsui myös kiusattuja sinne paratiisiin, mm.minut jolla oli köyhääkin köyhempi koti.
Nyttemmin mietin, mitenhän toi vanhempien poissaolo, oliko sittenkään niin hyvä juttu hänelle, mutta ei koskaan mitään sanonut ja on myöhemminkin ollut ihan menestyvä ja aina ilopilleri tavatessa, niin toivon, että ei.
Muutenkin toivon hänelle vain kaikkea hyvää, vaikka emme enää juuri tapaakaan.
Osta hänelle vaikka pullo viiniä tai muuta ja kirjoiuta kiitos lapsuuden ajoista ja kiitolllisuudesta siihen ,että oli aina niin reilu.
Tämä on yksi niitä elämän pikkuasiotia jotka ilsotuttaa.
Hei kiitos hyvästä ajatuksesta! Facesta varmaan saisinkin yhteyden, jolla toimittaa. Olen monta kertaa häntä ajatellut, että miten niin suosittu ja kiva oli sitä minullekin ja muistan sen tunnelman ja onnen kaverista ja luksusta, jota sain siellä kokea. Elämä vei sitten eri kaupunkeihin, mutta tämä ihana ketju toi muistot kuin eilisen. Kiitos sulle vielä tästä vinkistä, miksi en sitä ajatellutkaan!
Entä jos kaverisi ei juo alkoholia tai ei tykkää viinistä?
Luksusta oli se, kun sai rauhassa lukea jotain kivaa kirjaa, eikä koko ajan komennettu tekemään puutarhahommia tai siivoamaan. Meidän perheessä lukeminen oli turhuutta, aina piti olla kitkemässä, kastelemassa, luuttuamassa tai marjametsällä. Vanhempieni mielestä kirjan kanssa istuminen oli laiskuutta, joka oli pois työnteosta. Varsinkin isäni vihasi sitä, jos näki minut lukemassa, toimettomana, tekemättä töitä. Läksyjä sai lukea, mutta muuta ei.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Meillä kotona oli tarjolla kaamean makuista margariinia, elettiin tosi köyhästi koska oli asuntolaina maksettavana. Nyt puhutaan siis 50-luvusta. Silloin ei vielä ollut Floraa, vaan joko Kultanauhaa tai kalliimpaa Majesteettia, jotka molemmat maistuivat aivan hirveiltä. Kun joskus sain ukiltani vähän taskurahaa, ostin sillä voita, jota varjelin tarkasti sisaruksiltani. Vielä tänä päivänäkään en suostu margariinia käyttämään!
Mistään limsoista tai jäätelöistä en osannut edes haaveilla.
Ei mikään ihme, että maistui pahalle. Margariinin tekoon kun käytettiin eläinten raatoja.
Kurmuti kurmuti kirjoitti:
Lapsena 1970-luvun lopulla meidän mustavalko-TV oli jo niin vanha että siinä toimi vain ykköskanava! Sillä piti pärjätä Naapurin tytölle piti mennä ”kylään” jos telkkarista tuli kakkoselta joku ohjelma jonka välttämättä halusi nähdä. Kun vanhemmat sitten ostivat uuden telkkarin ja VÄRI- niin meni pitkään etten osannut lehdestä edes seurata mitä ohjelmia
tulee siltä kakkoskanavalta. Ja kyllä, silloin TV:ssä oli vain kaksi kanavaa!
Olihan MTV eli kolmoskanavakin, mutta se vuokrasi ohjelma-aikaa Ylen kanavilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se päivä oli uskomattoman upea, kun meille hankittiin vihdoin väritelkkari vuonna 1979.
Entinen telkkari oli mustavalkoinen ja siitä ilmeisesti meni kuvaputki. Ruudussa näkyvien päät muuttuivat munanmuotoisiksi.
Oli lähdettävä telkkariostoksille, mutta saimme rinkumalla rinkua ja perustella perinpohjin isällemme, että nyt oli syytä ostaa väritelkkari eikä mustavalkoinen.
Kaupan myyjän säestäessä meitä, isä suostui sen ostamaan.Oli ihanaa katsoa värikuvaa.
Meille ostettiin 1980-luvulla väritv.
Sitä ennen oli rikkinäisiä mustavalkoisia. Yhtä ainakin piti mennä tv:n takaa tapista ronklaan aina kun näyttö meni viivaksi. Kaikenlaista.Meille tuli eka telkkari -63. Olin 5-v. ja opin lukemaan, kun halusin tietää, mitä suomennoksissa sanottiin.
Pikkuveljeni on syntynyt 70-luvun alussa ja äiti aina luki tv-ohjelmien tekstitykset ääneen, että velikin pysyisi jyvällä juonesta.
Aika monta tuttua luxusta bongattu toisten kommenteista! Ihan se perinteinen jaffa aina sairaana, uusin nuorisolehti jossa joku odotettu fanijuliste, virtuaalilemmikki. Ja lamassa muutenkin jo pienituloisena perheenä, se kun isä osti mulle uudet kumpparit, varmaan eka kerta kun sain mitään uutta enkä käytettyä, ja hän yleensä pisti omat menonsa lasten menojen edelle joten nuo uudet kumpparit oli kaikessa yllättävyydessään kuin suurempikin rakkaudenosoitus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aivan ihana ketju!
Minullakin oli ystävä jonka kotona kaikki viimeisen päälle koneet ja laitteet, oli kulmasohva ja baarikaappi ja videot.
Voi kun olisi saanut omat videot, mutta ne olivat niin kalliita.
Meidän kylän kodinkoneliike myi sellaisia ja ikkunasta käytiin niitä ihailemassa. Ne maksoivat muistaakseni jotain 1000 markkaa.
Laivamatka oli luksusta lapsena 70-luvulla. Silloinhan ei lennetty lainkaan, lennot olivat niin kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle henkilökohtaisesti ostettu vaate
Sama minulla, aina oli jonkun serkun tai muun sukulaisen vanhat vaatteet. Teininä kun sain ihan kaupan farkut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että oli juustoa ja meetwurstia laittaa leivälle. Tämä oli siis laman jälkeistä aikaa.
Nää on ihania. Veikkaan että 90 luku? Muistan itse jotain mielikuvaa kun joskus -62 setelit leikattiin kahtia ja iskä jos oikein muistan niin sanoi että satanen on nyt 50 markkaa. Taisi sanoa jotain saatanan saatana , en ole varma.
Kyseessä on setelinleikkaus 1.1.1946, tuolloin leikattiin 500, 1000 ja 5000 markan setelit kahtia, toinen puoli vietiin pakkolainana pankkiin ja toinen puolisko taas oli puolella setelin arvosta käypää valuuttaa muutaman viikon, kunnes nekin piti viimeistään vaihtaa uusin seteleihin.
1963 oli "vain" rahauudistus, jossa kaksi nollaa pudotettiin rahojen arvoista pois, mutta mitään "setelinleikkauksia" ei tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskanleipä, voi ja lauantaimakkara.
Joulu! Kun oli kaikkia ja aikuiset olivat iloisia. Varmaan olivat ottaneet alkoa, mutta olivat erilaisia, iloisia. Oli paljon ruokaa, muulloin ei ollut. Oli hämärää ja kaunis joulukuusi.
Meillä oli aina halvinta ja nimenomaan ranskis, voi ja lauantaimakkara kuului siihen. Miltä vuosikymmeneltä tämä on?
Kasarilla leivottiin aika paljon itse, ei meilläkään ollut ranskanleipää kuin harvoin. Ei siinä hinnasta ollut kyse, vaan siitä että se oli turhaa ja epäterveellistä kaupunkilaisten hapatusta.
Meilläkin syötiin jotain kummaa wurstia eikä lauantaimakkaraa, lauantaimakkara taisi kanssa olla turhaa mössöä.
Oli siis mullekin ranskis ja lauantaimakkara luksusta, vaikkei niin köyhiä oltukaan.
Hampurilainen, jonka sai muutaman kerran vuodessa. Siihen aikaan hampurilainen koostui sämpylästä, pihvistä, sinapista ja ketsupista. Extraluxusta oli hampurilainen juustolla. Emme olleet varakas perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valion mansikkajugurtti joskus 60-luvulla. Neliskanttinen muovipurkki, jugurtti sileä, kiinteä ja lohkeileva. Muistan tarkasti missä olin, kun söin sitä ensimmäisen kerran, ja miten sanoin ettei edes jäätelö ole tämän vertaista.
Nämä neliskanttiset jogurttipurkit minäkin muistan. Ja miten hyviä ne jogurtit niissä olivatkaan!
Menin kouluun 70-luvun alussa ja siellä sain maistaa tuota jogurttia, makuna taisi olla mustikka. Tykkäsin ihan hirveän paljon ja muistan vieläkin sen maun. Olin luokallani ainoa, joka siitä tykkäsi. Jogurtti on herkkua vieläkin, sitä pitää saada joka päivä, mutta mikään ei vedä vertoja maun puolesta tuolle ensimmäiselle jogurtille.
Inhoon jugurtin makua, ja oon aina inhonnut
Jogurtteja on hyvin montaa eri makua, ja niitä kaikkia sinä inhoat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun monta vuotta jatkuneen pyytelyn jälkeen sain omia lemmikkieläimiä ja vielä kaksi melko vähällä aikaa. Ensin hamsterin ja sitten koiran. Myöhemmin sain vielä toisenkin hamsterin (ensimmäinen oli silloin jo kuollut) ja sitten vielä akvaariokalojakin.
Mä muistan ruinanneeni koiraa jostain 4-5-vuotiaasta saakka, mutta sitä en koskaan saanut. En edes muutettuamme maalle, vaikka etukäteen lupailtiin. Kissoja oli sittemmin lukematon määrä ja akvaario, joka oli enemmän isän oma harrastus.
Ratsastaminen oli myös haave, joka ei koskaan toteutunut. Tallit olivat liian kaukana ja tunnit maksoivat liian paljon. Se mua potutti, kun edes jossain tivolissa/sirkuksessa (johon pääsi kerran kolmessa vuodessa) en saanut mennä ponin selkään vaikka se maksoi vain jotain 5 markkaa. Muistan edelleen katkeruuteni, kun serkkujen kans lähdettiin johonkin vastaavaan tivoliin ilman vanhempia, ja äiti opasti muita että meidän tyttöä ei sitten saa päästää minkään hevosen selkään. Se tuntui jo ihan v*ttuilulta.
Vai olisiko äiti ollut vain äitien tavoin huolissaan siitä, jos vaikka putoat hevosen selästä ja loukkaat itsesi?
Ei mikään olen 80 luvulla syntynyt. yli 10 kertaa vuodessa ulkomailla aina hienoimmissa hotelleissa . oli uusi iso omakotitalo meren rannassa mökki merellä ja iso vene . kotona käytiin lähinnä kääntymässä. opettajat naristeli hampaita kun koulusta haettiin aina vapaata. en pitänyt mitään luksuksena. Nyt olisin tyytyväinen autiolla saarella
Saunominen. Meillä oli puukiuas ja isä oli niin pihi, että sitä ei lämmitetty esim. kovilla pakkasilla, ettei kulu polttopuita. Saunapäivä oli lauantai, paitsi ei talvella pakkasilla. Sitten kun mummu tuli vieraisille muutaman kerran vuodessa, isä lämmitti saunaa joka ilta, ettei mummun vanhoja luita kolota. Ihmeellistä esittämistä sekin.
Turkoosi juhlamekko jossa oli pinkki vyö ja irroitettava ruusukoriste. Tunsin itseni prinsessaksi, kun puin sen ylleni. Moni juttu oli luksusta kun rahaa ei ollut kauheasti.
Kun vaari tuli mersulla hakemaan mummolaan. Matkalla poikettiin kioskilla ostamassa jätskit. Meillä ei kotona ollut autoa eikä herkuteltu useinkaan. Mutta parasta oli että vaari jutteli ihan kuin aikuiselle, silleen tasaveroisena.
Minä muistan kyllä mikrouunit jo 70-luvun lopulta. Olivat vaan kamalan kalliita, eikä meillä kotona sellaista ollut.