Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
En tiedä, onko jo ketjussa mainittu, mutta uusi reppu. Iso juhlapäivä, kun sai uuden repun.
Vierailija kirjoitti:
Mummeli maalta kirjoitti:
Kesän ensimmäinen jäätelötötterö ostettuna kylän baarista. Ilmeisesti talvella ei myyty jäätelöä 1960-luvun loppupuolellakaan tai sit kotona oli joku sääntö et toukokuussa sai mennä ostamaan jätskin. Tiikeri oli paras maku.
Ei myyty meidän lähibaarissa jäätelöä talvella vielä 70-luvun lopussakaan. Toukokuussa alkoi jäätelön myynti ja loppui koulujen alettua. Turistit pysähtyivät bussilasteittain siihen aina vessakäynneille tai syömään jotain nakkeja ja muusia. Silloin jos sattui turistien kanssa samaan aikaan, paikkakunnan lapset sai odottaa vuoroaan. Minullekin jäi sellainen kuva, että turistit on jotain hienompaa porukkaa, jota palvellaan aina ensin. Samat rahat kai niillä oli kuin meillä paikkakuntalaisillakin.
Bussi pysähti vain hetkeksi.
Olin töissä Inarissa yhden kesän.
Siellä paikalliset aina, jos näki turistibussin, jäivät suosiolla sivuun.
Japanilainen bussiseurue voi ostaa kuukauden myynnit.
Lapsena oli viaton huomaamaan kaikkea hienoa, kun niin moni pieni asia oli kivaa ja jännittävää. Lapsuuden etuja,
Saatiin uunilohta ja ranskalaisia ihan tavallisena lauantaina, ei edes ollut mikään juhlapäivä.
Kanaruoka. Siihen oli varaa vain joskus pyhäpäivinå. Muistan vieläkin miltä currykastike siinä maistui. Äiti teki kotona yhden kanan ja perunoita viidelle perheenjäsenelle.
Ihan Suomessa tämä lapsuuskokemus.
Sukset. Minulla oli omat sukset 6-7-vuotiaana, jotka jäivät sitten pieneksi. Kotona sanottiin, että en tarvitse suksia, kun luntakin niin vähän aikaa Etelä-Suomessa. Lainailin koululta kouluhiihtoon jotain ihan kamalia ikivanhoja suksia ja haisevia monoja. Oli suuri luksus, kun 4. luokalla sain omat sukset. Yläasteella jouduin taas lainailemaan koululta suksia. Kun sain rahaa rippilahjaksi, säästin osan ja ostin itse sukset. Ei se ihan niin mennyt, koska isä maksoi osan, mutta en nyt enää muista, paljonko sijoitun itse. Meidän perhe ei ollut edes köyhä, mutta vanhemmilla oli vahvoja mielipiteitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummeli maalta kirjoitti:
Kesän ensimmäinen jäätelötötterö ostettuna kylän baarista. Ilmeisesti talvella ei myyty jäätelöä 1960-luvun loppupuolellakaan tai sit kotona oli joku sääntö et toukokuussa sai mennä ostamaan jätskin. Tiikeri oli paras maku.
Ei myyty meidän lähibaarissa jäätelöä talvella vielä 70-luvun lopussakaan. Toukokuussa alkoi jäätelön myynti ja loppui koulujen alettua. Turistit pysähtyivät bussilasteittain siihen aina vessakäynneille tai syömään jotain nakkeja ja muusia. Silloin jos sattui turistien kanssa samaan aikaan, paikkakunnan lapset sai odottaa vuoroaan. Minullekin jäi sellainen kuva, että turistit on jotain hienompaa porukkaa, jota palvellaan aina ensin. Samat rahat kai niillä oli kuin meillä paikkakuntalaisillakin.
Bussi pysähti vain hetkeksi.
Olin töissä Inarissa yhden kesän.
Siellä paikalliset aina, jos näki turistibussin, jäivät suosiolla sivuun.
Japanilainen bussiseurue voi ostaa kuukauden myynnit.
Vähän ohis, mutta meilläkin kävi turisteja vanhassa kaupungissa. Kyllä ne koko päivän siellä viettivät ja toivat rahaa. Minulle oli lapsena luksusta päästä vanhan kaupungin ravintoloihin syömään. Siihen aikaan niitä ei monta ollut, toisin kuin nykyään. Tunnistan tuon turistien tuoman lisäarvon. Ruuan täytyy olla hyvää, koska turistitkin sinne jonottavat.
Vierailija kirjoitti:
Hampurilainen, jonka sai muutaman kerran vuodessa. Siihen aikaan hampurilainen koostui sämpylästä, pihvistä, sinapista ja ketsupista. Extraluxusta oli hampurilainen juustolla. Emme olleet varakas perhe.
Nää oli luxusta. Mutta siitä seurasi pitkäksi aikaa jupinaa siitä, miten kunnon ruoka ei maistu, pelkkä roskaruoka vaan. Ja se saa ihonkin huonoon kuntoon.
Videokamera (1980-luvulla sellaista ei ollut jokaisen taskussa)
Vierailija kirjoitti:
Saatiin uunilohta ja ranskalaisia ihan tavallisena lauantaina, ei edes ollut mikään juhlapäivä.
Ajat ovat muuttuneet. Silti ihmettelen, että Suomesta löytyy ihmisiä, joiden mielestä kasvatettu lohi uunissa tai pannulla paistettuna on sellainen herkku, että sitä pitää sankoin joukoin kiirehtiä syömään. Eri asia olisi, jos ruoka olisi tehty oikeista kaloista!
Juhannuksena ostettiin korillinen limsaa ja sitä säilöttiin viileässä saunakamarissa. Sieltä sai hakea aina pullon, kun janotti. Muuten en muista, että olisi limsaa ostettu kotiin ikinä. Ehkä synttäreille joskus?
Jäätelökioskilta ostettu irtojäätelö vohveliin. En saanut koskaan sellaista, sillä se oli meille liian kallis. Söimme vain litran pakettijäätelöä.
Se oli ihanaa, kun äiti herätti yöllä syömään grilliltä ostamaansa ruokaa :). Tai kun sai koko päivän lukea ja katsoa TV:tä karkkia syöden.
Ainoan ravintolakäynnin muistan ikuisesti. Syötiin Kontulan ostarin ravintolassa pippuripihvit. En vieläkään tajua, miten siihen oli silloin varaa, kun ei oikein ikinä ollut mihinkään muuhunkaan.
Elokuvissa kävin ensimmäistä kertaa yläasteelaisena koulun kanssa. Katsoimme Forest Gumpin. Se oli mahtavaa, vaikka kyseessä olikin pikkukaupungin pikkuteatteri.
Ensimmäisen polkupyöräni sain kolmannella luokalla. Ei ollut kiva vasta alkaa opettelemaan pyöräilyä, kun muille se oli jo arkipäivää.
"Omia" vaatteita oli turha toivoakaan, ellei niitä saanut mummoilta. Kaikki tuli serkuilta (tytöiltä ja pojilta) käytettyinä.
Se kun sai ensimmäisen kerran pyyhkiä oikealla vessapaperilla, sanomalehden palasilla ennen pyyhittiin peppu.
Uimahalliin pääsy oli suurta ja harvinaista luksusta. Sen jälkeen sai vielä ostaa penneillä pieniä pakattuja karkkeja uimahallin kahviosta. En tiennyt mitään parempaa 😁
Vierailija kirjoitti:
Juhannuksena ostettiin korillinen limsaa ja sitä säilöttiin viileässä saunakamarissa. Sieltä sai hakea aina pullon, kun janotti. Muuten en muista, että olisi limsaa ostettu kotiin ikinä. Ehkä synttäreille joskus?
Meillä oli 80-90-luvulla korillinen limsaa ja korillinen kaljaa aina mökillä saunan eteisessä. Siitä sai ottaa saunajuoman. Kukaan ei ottanut kuin yhden. Toista se on nykypäivänä.
Roiskeläppäpitsa. Meillä tehtiin aina alusta asti ns. kotiruokaa, ja kaikki teollinen maistui siihen verrattuna monta kertaa paremmalta...
Ja näin jälkikäteen se kotiruoka oli hyvää. En tiedä, mitä ainetta noissa teollisissa ruoissa oikein oli, että ne nimenomaan lapsena maistuivat niin hyviltä?
Ei myyty meidän lähibaarissa jäätelöä talvella vielä 70-luvun lopussakaan. Toukokuussa alkoi jäätelön myynti ja loppui koulujen alettua. Turistit pysähtyivät bussilasteittain siihen aina vessakäynneille tai syömään jotain nakkeja ja muusia. Silloin jos sattui turistien kanssa samaan aikaan, paikkakunnan lapset sai odottaa vuoroaan. Minullekin jäi sellainen kuva, että turistit on jotain hienompaa porukkaa, jota palvellaan aina ensin. Samat rahat kai niillä oli kuin meillä paikkakuntalaisillakin.